Kuinka määritellä 'oikea oppisuus'?
Esim. keskiajalla oli täysin oikeaoppista vainota naisia ja jopa lapsia noitina ja mitä raaimpien ja julmimpien kidutusten jälkeen polttaa heidät lopulta rovioilla. Tämä mielettömyys jatkui pitkälti aina uudelle ajalle asti. Mutta ei vain keskiajalla, sillä jo alkukirkon aikana heti, kun kristittyjen vainot lakkasivat, tuli heistä itsestään toisinajattelijoiden tai ns. harhaoppisten uskovien mitä verisimpiä vainoajia.
(Vuonna 401 JKr. annettu keisari Theodosiuksen käskykirje määräsi mm., että kirkon virallisen opin ulkopuolelle menevät uskonnolliset käsitykset olivat kuoleman rangaistuksen uhalla kiellettyjä.)
'Oikeaa oppia' siten kuin me asian tänään ymmärrämme, ei tuolloin vielä edes ollut, joten tuomiot saattoivat olla hyvin mielivaltaisia. Oli vain keskenään kilpailevia ristiriitaisia käsityksiä ja tulkintoja.
Vaikka 'Kristuksen luonto' lopulta Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. määriteltiinkin kaikkia älyllisen rehellisyyden ja logiikan sääntöjä rikkoen, tarvittiin ennen nykyisen kanonisten käsitysten syntyä vielä monta kiivasta kirkolliskokousta, ennen kuin käsityksemme Jumalasta saavutti edes likipitäen nykyisen kaltaisen määritelmän.
Ńykyinen käsitys 'oikea oppisuudesta' nojaa siis historiaan ja on pitkälle kirkonmiesten määrittelemää. Se on myös elänyt aina nykypäiviin asti, eivätkä nykyisetkään määritelmät toki ikuisia ole, onko 'oikea oppisuutta' edes olemassa? Vai onko se aina sidottu kulttuuriin ja aikaan?
Esim. keskiajalla oli täysin oikeaoppista vainota naisia ja jopa lapsia noitina ja mitä raaimpien ja julmimpien kidutusten jälkeen polttaa heidät lopulta rovioilla. Tämä mielettömyys jatkui pitkälti aina uudelle ajalle asti. Mutta ei vain keskiajalla, sillä jo alkukirkon aikana heti, kun kristittyjen vainot lakkasivat, tuli heistä itsestään toisinajattelijoiden tai ns. harhaoppisten uskovien mitä verisimpiä vainoajia.
(Vuonna 401 JKr. annettu keisari Theodosiuksen käskykirje määräsi mm., että kirkon virallisen opin ulkopuolelle menevät uskonnolliset käsitykset olivat kuoleman rangaistuksen uhalla kiellettyjä.)
'Oikeaa oppia' siten kuin me asian tänään ymmärrämme, ei tuolloin vielä edes ollut, joten tuomiot saattoivat olla hyvin mielivaltaisia. Oli vain keskenään kilpailevia ristiriitaisia käsityksiä ja tulkintoja.
Vaikka 'Kristuksen luonto' lopulta Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. määriteltiinkin kaikkia älyllisen rehellisyyden ja logiikan sääntöjä rikkoen, tarvittiin ennen nykyisen kanonisten käsitysten syntyä vielä monta kiivasta kirkolliskokousta, ennen kuin käsityksemme Jumalasta saavutti edes likipitäen nykyisen kaltaisen määritelmän.
Ńykyinen käsitys 'oikea oppisuudesta' nojaa siis historiaan ja on pitkälle kirkonmiesten määrittelemää. Se on myös elänyt aina nykypäiviin asti, eivätkä nykyisetkään määritelmät toki ikuisia ole, onko 'oikea oppisuutta' edes olemassa? Vai onko se aina sidottu kulttuuriin ja aikaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä tarkoitat kun kirjoitat:
"...nojaa siis historiaan ja on pitkälle kirkonmiesten määrittelemää."
-siis mihin "historiaan"?
-mitä tarkoitat määritelmillä?
No, jos nykyiset muodot ovat kestäneet näihin päiviin mennessä
yli 1000 vuotta, niin eikäköhän ne ole sitten riittävän pitkään
jo olleet koeteltavina, ja niiden siis voidaan todeta vakauttaneen
asemansa, vai onko joku kohta sinun mielestäsi "väärin", siis toisin
kuin Jeesus on asian tarkoittanut tai sanonut? Niin ja, pitäisikö
joka sukupolvelle mielestäsi kirjoitella aina siitä miellyttävältä
tuntuva raamatun versio...? Mitähän siitä seuraisi?
-Raamattu ei olisikaan enää raamattu, vaan "raamattu"...
Kristityt on laatineet oman "oikean oppinsa" raamatun perusteella ja toteuttaneet sitä yhtä verisesti tähän päivään saakka ja muutosta demokratiaan ei ole näkyvissä.
Suomessakin meno jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin kiristykseen perustuvalla lähetystyöllä ja uskonnonvapauskin on vielä lastenkengissä.
Kristittyjen veritöistä voi mainita myös verisen orjakaupan kun pelkästään Amerikan mantereelle kristityt raahasivat "harha-oppisia" orjiaan n. 10 miljoonaa ja toinen mokoma kuoli matkalla nälkään ,tauteihin ja hakkaamalla kun "harhaoppiset" ei jaksaneet aina soutaa laivojaan.
Luther vastusti, samoin kuin Hus...sitä ajatusta, että rahalla tai asemalla olisi ollut sijaisuutta mitä tulee pelastukseen.
Ei ollut.
Hyvät teot eivät tulleet edestämme vaan ainoastaan Jeesus Kristus kuoli SYNTIEMME vuoksi.
se ei ole harhaa. Sinä voit uskoa siihen.
Orjuus on ollut kristinuskossakin yleinen käsite, vaikka pois jätettäisiinkin VT:n kuvaukset orjuudesta. 'Uuden Maailman' orjuutta edelsi Eurooppalainen orjuus. Ehkä vähemän tunnettu siksi, ettei se mittakaavassaan yltänyt lähellekään Afrikan orjakauppaa.
Ei orjuus silti tuntematon kristinuskossa ollut ennen tätäkään, kirkolliskokoukset (mm. Nikea 325) käsittelivät orjuutta kokouksissaan. Eivät tuomiten vaan vahvistaen orjan omistajan oikeuksia orjaansa.
Ristiretket toivat laajemmassa mitassa orjuuden tutuksi Euroopassa. 1400-luvulla alkoi orjakauppa Afrikasta eurooppaan orjien tuonnilla Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.
Moraaliset perustelut orjakaupan puolesta löytyivät Raamatusta. Selitettiin, että orjuus oli etupäässä ruumiillinen, ei sielullinen tila. Hengellisessä maailmassa kaikki ihmiset olivat yhteydessä Jumalaan.
Orjuutta todellakin perusteltiin Raamatulla ja Katolinen kirkko edisti itsekin orjuutta mm. Paavi Innocent VIII otti Espanjan Ferdinandilta v. 1488 vastaan lahjana sata mauria ja lahjoitti heidät edelleen aatelisille ja kardinaaleille.
Lopulta, kun orjien vapauttamista ryhdyttiin vaatimaan, oli kirkko se, joka vastusti tätä viimeiseen saakka. Ja vapautti omat orjansa viimeisenä.
Tosin orjuus korvattiin maaorjuudella. Ojasta allikkoon siis.
Antiikin filosofi Epiktetos kirjoitti orjan asemasta:
"Kun joku kysyi, kuinka syödään jumalia miellyttävällä tavalla, Epiktetos vastasi: - Jos syödään oikein, hyvillä mielin, sopivan hillitysti ja kauniisti, eikö syödä myös jumalia miellyttävällä tavalla? Ajatellaanpa, että pyydät kuumaa vettä eikä palvelija tottele tai tottelee, mutta tuo haaleampaa vettä tai häntä ei löydy talosta. Eikö se miellytä jumalia, ettet silloin suutu etkä halkea raivosta? - Kuinka kukaan voi sietää sellaisia palvelijoita? - Sinä orja! Etkö siedä omaa veljeäsi, jolla on Zeus esi-isänään. Hän on kuin poika, joka on syntynyt samoista siemenistä ja samasta kylvöstä ylhäältä kuin sinä. Mutta jos sinut on asetettu johonkin ylempään asemaan, teetkö heti itsestäsi tyrannin? Etkö muista kuka olet ja ketä hallitset? Sukulaisiasi, luonnollisia veljiäsi, Zeuksen jälkeläisiä! - Mutta minulla on heistä kauppakirja. Heillä ei ole sellaista minusta. - Näetkö mihin katsot? Maahan, tuhoon, noihin kurjiin kuolleiden lakeihin. Etkö katso jumalien lakeihin?"
Kirkot laitoksina tuppaavat aina olemaan hyvin konservatiivisia. Mutta muutama hajahuomio.
Pohjois-Amerikassa orjuuden vastainen taistelu lähti liikkeelle kristittyjen parista...sama ilmiö tapahtui käsittääkseni esim. Englannissa.
Kristinusko ei keksinyt orjuutta. Kristinusko ei ollut, eikä ole, oman aikansa ajattelutavan ulkopuolella. Mutta silti kristinusko on ollut suuurin muuttava voima.
Orjuus oli luonnollinen yleismaailmallinen ilmiö ajanlaskumme alussa. Suuri syy siihen miksi esim. antiikin kreikklaiset eivät kehittäneet keksintöjensä pohjalta (mm. höyrykone) teollisuutta oli se, ettei kannattanut, koska orjat tekivät asiat.
Orjuuden pohja oli, ja on edelleen sillä orjuus ei ole maailmasta hävinnyt, taloudellinen.
Sory olen vielä blueshöyryissä joten olen ehkä tavallista leppoisampi.
"Vaikka 'Kristuksen luonto' lopulta Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr. määriteltiinkin kaikkia älyllisen rehellisyyden ja logiikan sääntöjä rikkoen, tarvittiin ennen nykyisen kanonisten käsitysten syntyä vielä monta kiivasta kirkolliskokousta, ennen kuin käsityksemme Jumalasta saavutti edes likipitäen nykyisen kaltaisen määritelmän. "
Tykkäsin tuosta. Älyllinen rehellisyys oli siitä suosikkini.
Kuten kaikki sääntöjen rikkominen mitä vain odottaa rikkomistaan.
Lähden tästä bluesin korvalta fiilistelemään unta odotellessa.
kunnia Jumalalle yksi.
Hyvin kirjoitit ei muuta kuin lisää tietoa perkeleen orjista esiin. Kristinuskon johdossa ja toimessa on fundamentalistisia tappajia ollut aina.