elämäntapa? Onko meistä tullut tapakristittyjä?
Onko Jumala jäänyt narikkaan yhdessö vanhan palttoon kanssa!?
Onko Jumala jäänyt narikkaan yhdessö vanhan palttoon kanssa!?
onko ortodoksisuus
ainoastaan
331715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
tapakristitty? Kirkkomme sanasto ei tunne sellaista.
hengettömyyttä. Kyllä me sen tiedämme ja tunnistamme, joten älä teeskentele siellä. Taidat naureskella partaasi.
noudattamisessa? Pidän pikemminkin pahana sitä, että nykyään ei noudateta kristillisiä tapoja.
Kuinka moni ortodoksi lukee rukoussääntönsä säännöllisesti? Kuinka moni meistä käy kirkossa joka lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna sekä niinä kirkollisina arkipyhinä, jolloin hän on työstä vapaa? Kuinka moni käy säännöllisesti synnintunnustuksella? Kuinka moni lukee ruokarukouksen myös ulkona aterioidessaan eikä vain kotona? Kuinka monella on kasteristi aina kaulassaan? Kuinka moni ortodoksi noudattaa tiukasti paastoja?
Vasta sitten, kun ensin on oppinut noudattamaan uskon ulkonaisia muotoja, voi puhua jotain sen sisällöstä. Tyvestä sitä puuhun noustaan, eikä latvasta. Tuo sana tapakristitty (negatiivisesti käsitettynä siis) kuvaa protestanttien haihattelevaa kristillisyyden näkemystä. Se ei ole ortodoksinen käsite, vaan lähtee pietistisestä uskon näkemyksestä, joka on meille ortodokseille vieras.
Minusta sen sijaan olisi kunniakasta, jos voisin olla edes kunnolla ortodoksisia tapoja noudattava tapakristitty enkä tällainen haihatteleva ja vain puolinaisesti kirkkoni tavat sisäistänyt "mukakristitty". Olen kyllä ihan vilpitön uskovainen, mutta en jaksa noudattaa kaikkia ortodoksisia tapoja, enkä aina käydä kirkossakaan. Jumala minua ja meitä kaikkia auttakoon!
hurskas ihminen. Tuntuu kuitenkin hyvin ohjelmalliselta. Mihin unohtuivat keskiviikon rukoushetket? Olin lukevinani täällä palstalla että niiss ei käy kukaan normaali ihminen.
Mutta onko Jumalasi narikassa?
On kunnioitettavaa, että perinteitä noudatetaan.
Asia käsitettiin tahallisesti väärin. Aivan kuin käännynnäisiä vedeltäisiin taas1
Minulla on aina risti kaulassa. Siitäkin on sanottu että se on harhaoppinen, koska se on taiteilijamunkin tekemä uniikkikappale!( saan kyselyjä ja ihasteluakin kesäisin kun risti näkyy.)
rukoussäännöt?
Olisin kiitollinen tiedosta. Missä määrin ortodoksit rukoilevat omin sanoin, missä määrin tiettyjen rukoustan sanoin?
Hiljaisia sanattomia huokauksia toisten puolesta.
Sanomattomin sanoin ja ajatuksin.
Rukous ei ole pelkkiä sanoja.
Joskus rukouksia jotka ovat kaikille yhteisiä.
"Mihin unohtuivat keskiviikon rukoushetket? Olin lukevinani täällä palstalla että niiss ei käy kukaan normaali ihminen."
Normaali ihminen toimittaa mieluummin samaan aikaan kotonaan arkipäivän ehtoopalveluksen. Tai toimittaisi, jos tarvittavat jumalanpalvelustekstit olisi julkaistu. Mutta jos ehtoopalvelus olisi kirkossa, sillon hän tietysti menisi sinne.
kaksi kertaa päivässä, aamuin ja illoin luettavia rukouksia. Esim aamun rukoussääntö sisältää mm alkurukoukset (Rukous Pyhälle Hengelle, Isä meidän jne), aamurukouksia, katumuspsalmin 51, uskontunnustuksen sekä esirukoukset elävien ja kuolleiden puolesta. Tähän esirukousosaan voi panna sitten omia vapaita rukouksiaan mukaan. Rukoussäännön läpilukeminen kestää noin 20-30 min /kerta. (Osa rukouksista on valinnaisia ja lisäksi melkein kaikki lyhentävät rukoussääntöä vähän.)
Maallikkojen rukoussääntö löytyy mm Orologionista tai vanhasta (loppuunmyydystä) Rukous ja hartauskirjasta. Papeilla ja munkeilla/nunnilla on omat pitemmät rukoussääntönsä. Munkit ja nunnat osallistuvat lisäksi päivittäin jumalanpalveluksiin.
Ennen ehtoollista luetaan illalla ehtoolliskanoni sekä aamulla ehtoolliselle valmistavia rukouksia mm psalmit 23 ("Herra on minun paimeneni") 24 ("Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on") sekä otteita psalmista 116. Ehtoolliselle valmistavia rukouksia luetaan vielä kirkossakin mm Johannes Krysostomoksen ehtoollisrukous "Uskon Herra ja tunnustan "
kun kannat aina ristiäsi kaulassasi maailman pilkasta välittämättä! Piirtyköön Pyhä Risti myös sydämeesi. Minun ristini on valitettavasti pöytälaatikossa. Siitä meni ketju poikki, ja olen ollut liian saamaton ostamaan uutta.
On totta, että vastasin hiukan ketunhäntä kainalossani. En nimittäin voi sietää tuomitsevia kirjoituksia. Pappien kuuluu saarnoissaan osoittaa uskovien keskuudessa olevia epäkohtia, mutta meidän asiamme ei ole tuomita muita kuin itseämme (ja siinäkin kehotan tiettyyn maltillisuuteen).
Kyllähän ihmiset joskus osallistuvat uskonnollisiin menoihin tavan vuoksi tai muitten painostuksesta, mutta nykyään yhä vähemmän, koska usko ei ole nykyisin mitenkään muodikasta. Uskon, että suurin osa kirkkomme jäsenistä on tosissaan kristittyjä. Olemme vähemmistökirkko, josta eroavat ne, joille usko ei merkitse mitään.
Hyviä suureen paastoon valmistavia viikkoja! Menkää kirkkoon nyt, kun siellä lauletaan "Baabelin virtain vierillä".
vain tavan vuoksi, ei ole tullut kääntymykseen,parannukseen, mielenmuutokseen siis uskoon. Hän saattaa olla omasta mielestään pyhä ja jumalalle kelpaava mutta ei ole tullut koskaan tietoiseksi syntisyydestään vaikka on harrastellut uskonasioita.
Kaikkien ja kaikkialla on tehtävä parannus!
vain muissa ulkokultaisuutta ja "tapakristillisyyttä", mutta et näe sitä itsessäsi.
Myös niissä kristillisissä piireissä, joissa ollaan muka "herätty" tai "tultu uskoon" tai "tehty parannus" on ulkokultaisuutta ja "tapakristillisyyttä" sekä penseyttä hengellisiä asioita kohtaan.
Kirkkomme kutsuu meitä jokapäiväiseen katumukseen ja mielenmuutokseen, varsinkin kohta alkavana suuren paaston aikana. Meille ei tarvitse ulkopuolisten tulla pitämään mitään parannussaarnoja. Kyllä niin on, että jokainen kristillinen ryhmä pitäköön niitä vain omille jäsenilleen.
Miten olisi hellarit ja muut herätyskristityt, jos jättäisitte meidät rauhaan ja ottaisitte ensin pois sen hirren, joka on omassa silmässänne ennen kuin tulette ottamaan roskaa pois meidän silmästämme? Ihmettelen teidän intoanne käännyttää muita kristittyjä, kun niin paljon on meillä Suomessakin kokonaan uskosta osattomia! Menkää ateismi-palstalle tai kirkosta eroamispalstalle. Siellä on teille käännytettäviä!
Mutta ortodoksit osallistuvat katumuksen sakramenttiin. Siihen ei voi osallistua ilman tuota katumusta/mielenmuutosta. Ei kukaan joka osallistuu katumuksen sakramenttiin katso olevansa pyhä ja sellaisenaan Jumalalle kelpaava - ei katumuksen sakramentilla käyntiä voi "harrastella". Kyllä nyt ylpeys kuultaa noiden kommenttien takaa; minun korviini kehotuksesi kuulostaa siltä, että pidät itseäsi kovin kääntyneenä ja kovin pyhänä.
toistan vain mitä Jeesus saarnasi.
Kaikkien ja kaikkialla on tehtävä parannus!
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet!
Minä lienen suurin syntinen, kuulostaako ylpeydeltä?
kääntymättömänä ja korostaa omaa "kääntymystään", "parannuksen tekoaan" tai oman uskonsa erinomaisuutta, kärsii hengellisestä ylpeydestä.
En pysty näkemään lävitsesi, joten en tiedä, miten on laitasi. Hengelliseen ylpeyteen kuitenkin viittaa se, että kuvittelet, että voisit opettaa muille kristityille jotain sellaista, jota he muka eivät voisi oppia omassa kirkossaan. Ehkä kuulut johonkin ryhmään, jossa tuollainen käytös on sallittua tai jopa suositeltavaa? Sen tähden olet ehkä kykenemätön näkemään hengellisen ylpeytesi?
Meillä alkaa pian suuren paaston aika, jolloin ei muuta saarnatakaan kuin kääntymystä ja synnin katumusta. Tänään on tuhlaajapojan sunnuntai! Jumala ottaa jokaisen synneistään kääntyvän vastaan niin kuin isä tuhlaajapojan.
Kuljen välillä hengellisesti kuin erämaassa, jaksan ehkä tehdä ristinmerkin aamuin, illoin, ja käyn palveluksissa kirkossa kuin viimeisenä oljenkortena, jaksaen toivoa, ettei Jumala hylkää, vaikka minä en jaksa, vaikka olen heikko, ja haluan sanoa "minä uskon, auta minun epäuskoani". Rippi-isä on sanonut, että "kasvata sinä tapa,niin tapa kasvattaa sinut", eli luotan siihen että vaikka hengellinen kuivuus vallitsee, on hyvä silti mennä kirkkoon. Kirkkoon meneminen ja siellä oleminen on aina positiivista, Jumalan huoneessa seisomista (istumista) ja raamattua ja rukouksia kuuntelemassa. Sitten taas on aikoja jolloin jaksan enemmän, paastokin sujuu ja rukous kulkee, mutta olenko sitten silloin parempi ihminen tai lähempänä Jumalaa... Silti uskon olevani heikkonakin hetkenä Jumalan rakkauden piirissä.
emme jaksa mitään. Mutta tulee muistaa, että silloinkin Jumala on meidän kanssamme. Hän nöyryytti itsensä, otti orjan muodon ja tuli meidän ihmisten kaltaiseksi. Kristinuskon erottaa muista uskonnoista juuri se, että me koemme, että vaikka kaikki asiat olisivat meillä ihan pielessä, niin silti Jumala on meidän kanssamme. Älä jätä kilvoitusta, mutta opettele myös lepäämään Jumalassa. Kun me emme jaksa kulkea eteenpäin Hän kantaa meitä.
ort.kirkoissa on kylmäsota menossa. Älä vaan Jamppa vaan sotkeudu näihin piireihin. Saat vaan pahan mielen.
Katolisella palstalla on samanlainen otsake ja keskustelu hieman toisenlaista.
Miten tämä otsikko herättää näin mahtailevaa keskustelua! Kuulin että joku Turussa oli rukoillut niin intensiivisesti että otsaan jäi pysyvä merkki. Hän oli lyönyt sen lattiaan jossa oli kuviointi.
ottaisit opiksesi?
En näe tuossa keskustelussa mitään mahtailevaa. Se kuvaa hyvin aidosti ortodoksina elämisen vaikeutta. Kas, uskohan on elämää eikä vain pelkkiä sanoja. Jeesus itse on sanonut: " Ei jokainen, joka sanoo minulle: ´Herra, Herra!´ pelastu, vaan SE, JOKA TEKEE MINUN TAIVAALLISEN ISÄNI TAHDON."
Kristillisessä elämässä on vielä paljon muitakin puolia kuin nämä asiat, mitkä nyt tulivat esiin. Mutta hyvä, jos vähänkin kirkkomme rikkaasta perinteestä tuli keskustelun aiheeksi.
Minusta on tosi tyhmää syyttää ulkokultaisuudesta niitä, jotka edes YRITTÄVÄT elää kristittyinä tässä nykyisessä maallistuneessa maailmassamme.
Enpä ole huomannutkaan että Turun ortodoksisen kirkon lattiassa olisi kuviointi. Taitaa olla kaupunkilegendaa, kuten niin moni muukin juttu näillä palstoilla.
tavaton elämä!
Katsomaan Pirkko Saision seurakuntaelämää koskevaa komediaa!
Tiedän että myös ort. näytelmä on tulossa jossakin päin Suomea. Tekijä lähtee takuulla ensi-illan jälkeen kauas pois.
ateistikodin kasvatti ja nykyäänkin ateisti. En usko näytelmän kuvaavan mitään todellista. Enemmän vain tekijän omia kuvitelmia.
Mistä ihmeen ortodoksisesta näytelmästä oikein puhut?
selvemmin. Ja jos teatteria aletaan arvostella tekijän kristillisuuden mittarilla niin johan käy kapeaksi teatteritaide.
En kerro koska menet teilaamaan sen ennen kuin on valmis. Tekijä ei läpäise ortodoksien korkeampaa tasoa, vaikka onkin ortodoksi.
NÄHDÄ juuri tämä näytelmä.
näytelmä, ja Saisionkin näytelmä voi olla hyvä. Hyvä kirjailija hän on mielestäni. Mutta ei ulkopuolisella voi olla tietoa asioista samalla tavalla kuin niillä, jotka ovat "sisällä".
niin tärkeäksi? Saision näytelmä käsittelee luterilaista kirkkoa ulkoapäin nähtynä, mutta en ole vielä käynyt sitä katsomassa. (Ehkei sitä vielä ole esitettykään?) Aion kyllä mennä katsomaan.
yhteisöä ja seurakunnan sisäistä tilaa. Mitä tapahtuu kun yhteisöön saapuu rajatilatapaus.
Olen muuten samaa mieltä Saision kanssa: kirkkojen pitäisi erota valtiosta, koska silloin todelliset kirkon kannattajat ja uskovaiset jäisivät sinne.
En usko että työpaikkakiusaaminen on luterilaisten oma ongelma. Kyllä ortodoksikirkossakin osataan.
Onko meiltä katoamassa elämänilo?
on, koska factan on oltava totta. Kirjailija ei tee näytelmää ellei taustatieto ole kunnossa. Ei pidä aliarvioida ammattiihmisiä.
Totta on, että ainakin luterilainen kirkko puhuu rahasta ja seksistä. Eikä tuo puhe ole vierasta ortodokseillakaan. Kirkon pitäisi keskittyä alkuperäiseen tehtäväänsä. Onko paluuta materialismin tieltä?
kaikelle nykypäivän elämänmenolle! Ortodoksisuus keskittyy siihen tärkeimpään asiaan, siinä missä luterilaisuus puuhaa maallisia.
Köyhyyden vaatimus pulpahtelee esiin tämän tästä. Siis: jos tekee kutsumus-tai yhteistähyvää edistävää työtä, niin siitä ei yleisen asennoitumisen mukaan makseta tai maksetaan huonoa palkkaa. Näin onkin selitettävissä kauppiaiden ja liikemiesten ja optioherrojen hyväksytyt ansiot. He näet tekevät eikutsumuksellista työtä ja voivat harrastaa jopa riistoa ja ahnehtimista, ilman että sitä kukaan asettaa kyseenalaiseksi. Taidamme olla uskomusten uhreja.
En tarkoita taaskaan munkkeja... Ja sitten on oikeasti köyhät, joiden kohdalla puhutaan, etteivät he enempää tarvitsekaan. Ikään kuin köyhyys olisi kutsumus. Uskossa kilvoittelijat, muistakaa että köyhät ovat aina keskuudessamme!
muuten on tosi onneton, jos sattuu olemaan köyhä.
Ennää on viiskymppiä ruokarahhoo ja sillä pitäis ruokkia iso perhe vielä kaks viikkoo. Taidetta se on tämä köyhäily ja varmaankin Luojan antama kutsumus meille työttömille.
huolehtia köyhistä jäsenistään! Seurakunnissa pitäisi olla esim. edullisen ruan mahdollisuus!
Jos pelkää leimautumista, niin ruokapaikka olisi oltava julkinen ja huomaamaton.