1. Kor. 2:1-5 (osa 4)

OSA 4
1. Kor. 2:1-5
RISTI JULISTUKSEN VOIMANA

2:1 Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
2:2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
2:3 Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
2:4 ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
2:5 ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
---
Paavali itse oli saanut kohdata Ristiinnaulitun ylösnousseena Herranaan (1. Kor. 15:8).
Tästä Ristiinnaulitusta ja syntien sovituksesta hän myös saarnasi (j.2). Sanoma oli yksinkertainen. Hänen sanomansa ei perustunut ihmisen viisauteen eikä omiin kykyihin.

Korintissa ”henkien taistelu” oli niin kova, että Paavali joutui saarnaamaan ”heikkouden vallassa, pelossa ja suuressa vavistuksessa”. Paavali ei häpeä tunnustaa tätä.
Olihan hän tullut suurkaupunkiin, joka oli tunnettu materialismistaan ja siveettömyydestään.

Moni korinttilainen otti vastaan evankeliumin ja Korinttiinkin syntyi Jumalan seurakunta. (Tarkemmin Apt. 18:1-17)
Paavalin saarnat olivat ”Hengen ja voiman” osoittamista (j. 4).
Tuon vapisevan miehen saarnat saivat aikaan sen, että monien sisäinen vastarinta murtui: syntejä tunnustettiin, paheista ja huonosta elämäntavoista luovuttiin, alettiin elämään uutta elämää, jossa Hengen lahjat toimivat (1. Kor. 1:4-7). Korintin seurakuntalaisista tuli rikkaita hengellisesti.
----
Pohdittavaa:
1.) Ihminen ei tule uskoon järkeilemällä, vaan miten?
2.) Monet rukoilevat herätystä? Mitä herätyksellä tarkoitetaan?