Sekä pohdintaa siitä, millaisen miehen naiset haluavat tai eivät halua.
http://tuhatsanaa.net/kiltti_muille_kiltti_itselleen
Mitä miehen tulee olla, lauloi eräskin kotimainen yhtye. Mikä on feministien näkökanta tähän kiltin pojan syndroomaan, ts. millaisen Miehen te arvon naiset haluaisitte itsellenne?
Mitä olette mieltä linkin kirjoittajien näkemyksistä koskien naisten halua muokata miestä, ja naisten "syyllisyydestä" miesten väliseen kilpailuun?
Sana on vapaa, vääntöä kaivataan!
R.R
http://tuhatsanaa.net/kiltti_muille_kiltti_itselleen
Mitä miehen tulee olla, lauloi eräskin kotimainen yhtye. Mikä on feministien näkökanta tähän kiltin pojan syndroomaan, ts. millaisen Miehen te arvon naiset haluaisitte itsellenne?
Mitä olette mieltä linkin kirjoittajien näkemyksistä koskien naisten halua muokata miestä, ja naisten "syyllisyydestä" miesten väliseen kilpailuun?
Sana on vapaa, vääntöä kaivataan!
R.R
Vastaukset 13
Vanhimmat
mitä "kiltti" on. Miten se ilmenee?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiltti
siinä sitten valitat?
onkos Aatoksella taas vähän pää jäässä näin alkuviikosta?
Enhän minä vittuakaan valita, siitä puhumattakaan. Esittelin tuossa kysymyksiä, ja ajattelin että kun tämä on keskustelupalsta, niin voitaisiin keskustella.
että jatkat monologiasi ja olemattomien parisuhteiden tutkailua.
Naisen sisällä häärää sisäinen opettaja. Naisella on synnynnäinen tarve muuttaa miestä (kasvattaa lapsia jne). Ongelma onkin lähinnä siinä, että nainen ei tiedä mitä haluaa tai ehkä tietääkin, mutta ei hyväksy sitä tosiasiaa, että yhdestä ihmisestä harvoin on moneksi. Ongelmaa lisää vielä se, että naisilla on usein liian ruusuiset odotukset parisuhteesta. Osaltaan feminismikin syyllistyy tähän samaan epämääräisyyteen. Onhan se naisten masinoima liike. Tavoitteisiin päästään varmimmin silloin kun tavoitteet ovat selvillä. Toisaalta herää kysymys, haluavatko feministit päästä johonkin tiettyyn tavoitteeseen. Ehkä tavoite onkin saavutettu ja nyt vain ylläpidetään saavutettua asetelmaa.
niin, naisella saattaa kokemattomuuttaan olla oletus miehenkin olevan ihminen... Äkkiä kyllä typeristä harhoista pääsee eroon :)
Nimittäin, ettei pidetä miestä ihmisenä. Ehkä feministienkin olisi syytä herätä ja opetella hyväksymään erilaisuus. Ei mies todellisuudessa ole naista korkea-arvoisempi, vaikka sukupuolena hyvin onkin menestynyt. Mies on siitä huolimatta tuiki tavallinen ihminen, tavallinen kuolevainen.
- Nykynaiset yhteiskunnassa ovat miehisen maailman orjia. Vieläpä usein sitä täysin tiedostamatta sitä itse. Naiset eivät ole löytäneet yleisesti omaa tietänsä. Moni nainen velvoittaa miehen työntekoon ja vaatimuksia on kaikenlaisia.
Nainen ei ole ymmärtänyt, että vaikka mies onkin määritellyt mieheyden, niin nainen ei silti saa mieheyttä määrittää. Jos nainen määrittää mieheyden, se on sama kuin velvottaisi miehen olemaan jotakin, mitä mies itsessään ei tunne, mutta nainen väittää tuntevansa.
-- Aivan sama asia, jos minä mies, määrittäisin naiseuden. Tekisin täysin väärin. Jos minä määrittelisin mitä naisen täytyy tehdä ja olla, minä velvoittaisin naisen olemaan jotakin, mitä itse olen määritellyt, olisin naimisissa itseni kanssa. Ja tällöin en voisi koskaan olla onnellinen.
--- Me miehet usein määrittelemme naiseuden. Omaksi tuhoksemme. Emme saa koskaan naisilta mitään aitoa, jos asetamme pienintäkään vaatimusta naista kohtaan.
koulutus on myös sitä, vaikka ei mitään opi mutta pysyy sen ajan pois pahuudenpoluilta.
siksipä juutalaisuudessa on miehille rukousvelvoite, naisille oikeus. Katsos kun lepopäivä keksittiin, huomattiin myös, että joutilas miessakki on vaivaksi...
Yritä täyttää velvollisuutesi, ja heti saat tietää minkä arvoinen olet............
Kyllä sitä muokkausta mielestäni alkuvuosina tapahtuu puolin ja toisin. Ainakin meillä näin tapahtui aikanaan. Jossain vaiheessa nyt jo melko pitkän yhteiselon jälkeen ne omat asemat on onnistuttu pitämään ja harmoninen hyväksyntä on saavutettu. Voin kyllä naisena myöntää sen, että minulla ehkä voimakasluonteisempana oli miestä enemmän tarve pomottaa ja määrätä se kaapin paikka. Mutta kun se ei mihinkään johtanut, en jaksanut enää räksyttää.
Ja hyvä oppivaihe on ollut vakava sairastumiseni, jonka aikana olen "yllätyksekseni" huomannut, että hyvänen aika, kaikki pyörii, vaikka mamma on pois pelistä. Mies on ottanut arjesta täyden vastuun ja mamma senkun makaa ja chattailee.
Arvostukseni rakasta puolisoani kohtaan on noussut huikeasti, enkä ikinä, alleviiivaten siis ikinä halua häntä muuttaa mihinkään suuntaan.