Nyt on mielestäni mielekäs keskustelu asetettu Näkökulma.nettiin Temppelin puolelle, "Miten Jumalaan uskominen vähentää mahdollisuuksia elää hyvä elämä".
Se ei varsinaisesti kiinnity siihen typerään kiistaan, onko Jumalaa olemassa vai ei, vaan keskittyy niihin vaikutuksiin, joita uskonnolla on maallisen elämämme kannalta, riippumatta siitä, onko Jumala todella olemassa vai ei.
Se ei varsinaisesti kiinnity siihen typerään kiistaan, onko Jumalaa olemassa vai ei, vaan keskittyy niihin vaikutuksiin, joita uskonnolla on maallisen elämämme kannalta, riippumatta siitä, onko Jumala todella olemassa vai ei.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No joo, tätähän se oli:
"Kristinusko asettaa elämän painoarvon ja merkityksen sen ulkopuolelle, tehden siitä vain teatteria Jumalalle."
En allekirjoita tollasta. Sanosin noille kuiviksille että hankkikaa elämä.
"En allekirjoita tollasta. Sanosin noille kuiviksille että hankkikaa elämä."
Niinkuin esimerkiksi nämä henkilöt tekivät?
http://leegio.vuodatus.net/
Edelleenkin metafyysiset asiat ovat metafyysisiä asioita. Niistä voidaan keskustella , mutta niitä ei voida osoittaa olemassa olevaksi tai totaalisesti kieltääkään.
Omasta mielestäni jumala/jumalat kuuluvat osana ihmisen psyykeeseen, kuten persoonallisuus.
Tutki unia ja siellä on mahtavan mielikuvituksen lähde. Ei siis ihme että ihminen heijastaa niitä kokemuksiaan joita sisimmässään tuntee, ulos päin.
Sisällään jumala, jolloin ihminen elää vaikutelmassa että se on täällä jossain.
Joka tapauksessa tiede tutkii maailmaa, luontoa ja etsii niissä vaikuttavia yhtälöirä ja luo teorioita. Jumala on puhtaasti metafyysinen eli filosofinen teoria.
Henkimaailman ilmiöitä ei voida todistaa kokeilla tai luoda kaavoja joilla jumala ilmestyy tai on ilmestymättä.
Jumala ihmispsyyken osana, lienee uskottavin teoria. Psyyke tarvitsee hallitakseen kokemuksia, jonkun kolmannen osapuolen joka toimii ja järjestää kaaoksen ymmärrettävämmäksi.
Varsinkin jos siellä on joku "ehtinyt" määritellä hyvän elämän.
Juuri tuo on olennaista.