Helsingin Sanomat julkaisee jokaisessa lehdessään ainakin kirjoituksen Natoon liittymisen puolesta. Nyt oli Olli Kivisen vuoro. Tänään, 6.2.07 hänen kolumninsa pääkirjoitussivulla vaatii huomautuksia.
Nato-intoilijoiden suurin virhe on siinä, että he sekoittavat rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatoimet sotilasliiton tehtäviin. Rauhanturvaaminen on paremminkin sosiaalista toimintaa, missä hyvin pieni sotilasjoukko lähetetään sellaiseen useimmin Euroopan ulkopuoliseen maahan, jossa sisäiset levottomuudet ovat johtaneet siviiliväestön turvallisuuden vaaraan. Joukko yrittää edistää myös maan kaikinpuolista rauhoittumista. Kyseessä ei siis ole operaatioon osallistuneen maan oma turvallisuus- tai sotaoperaatio, joita varten sotilasliitot on perustettu.
On siis harhauttavaa vaatia Natoon liittymistä, kun olemme jo muutenkin niin läheisessä yhteistyöstä Naton kanssa. Jos osallistuu samoihin rauhanturvaamisoperaatioihin jonkin Nato-maan tai Naton kanssa, ei tarkoita yhteistyötä sotilasliiton tarkoittamassa mielessä. Jos Nato kokoontuu käsittelemään sotilasliiton asioita ja samalla käsittelee omalta osaltaan rauhanturvaamisasioita, ei meidän Naton ulkopuolisena maana tarvitse olla siinä pöydässä. Jos me osallistumme operaatioihin, jossa on Natokin mukana, se joutuu neuvottelemaan kanssamme. Jos Nato olisi hyväksynyt Ruotsin ja Suomen esittämän pysyvämmän tehostetun rauhankumppanuusohjelman, olisi työ ollut tehokkaampaa, mutta kärsijähän on rauhanoperaatioita tarvitsevat kansat, ei Suomi eikä Ruotsi.
Rahasta puhuttaessa, on väärin kuvitella, että Nato hoitaisi halvalla rikkaan Suomen puolustuksen. Tiedämme, että vanhoissa Nato-maissa on puolustusmenojen osuus suurempi kuin Suomessa. Jos liittyisimme siihen, puolustusmenomme siis kasvaisivat. Meidän on viisaampi käyttää joka tapauksessa lisääntyvät puolustusmenomme oman itsenäisen puolustuksen hyväksi.
Kivinen pitää Suomen kannalta surkeana, kun Ruotsilla on monia yhteistyöhankkeita Naton kanssa. Näin Ruotsi on ottanut kaulaa meihin nähden Nato-suhteissaan. Meidän pitääkin pysytellä sotaliitosta erossa etenkin kun sen johtava valtio on lukuisiin sotaseikkailuihin sekaantunut USA. Hän myös kadehtii Ruotsia siitä, että se oli jo kylmän sodan aikana Naton ulkojäsen. Emmehän me voineet olla, sillä me kuuluimme hävityn sodan seurauksena N-liiton etupiiriin.
Kivisen pitää Suomea Valko-Venäjän tapaan Venäjän ”lähiulkomaana” ja samalla toteaa, että Venäjälle on tärkeää näin turvata lisääntyvät energiakuljetukset Itämerellä. Valko-Venäjällä ei ole mitään tekemistä Itämeren kanssa. Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta Itämeren rannikkovaltiot ovat Nato-maita. Miksi ne eivät estä lisääntyviä energiakuljetuksia? Sen sijaan suuri Nato-maa Saksa puuhaa yhdessä Venäjän kanssa öljyjohdon rakentamista Itämeren pohjaan.
Suomella on vain huonoja kokemuksia 900-vuotisen historiansa aikana sotilasliitoista tai alistussuhteestaan sotaintoisiin maihin. Ne ovat tuoneet vain sotaa ja kärsimystä. Viimeisimpiä näistä oli osallistuminen yhdessä Natsi-Saksan kanssa hyökkäykseen Neuvostoliittoon, jonka seurauksena jouduimme vielä tukalampaan tilanteeseen kuin talvisodan jälkeen. Tuosta sodasta myös seurasi, että jouduimme YYA-sopimuksella sotilasliittoon N-liiton kanssa. Siitä tosin selvisimme ilman sotimista Paasikiven ja Kekkosen taitavan politiikan ansiosta.
Luottakaamme vain omiin hyviin puolustusvoimiimme.
Nato-intoilijoiden suurin virhe on siinä, että he sekoittavat rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatoimet sotilasliiton tehtäviin. Rauhanturvaaminen on paremminkin sosiaalista toimintaa, missä hyvin pieni sotilasjoukko lähetetään sellaiseen useimmin Euroopan ulkopuoliseen maahan, jossa sisäiset levottomuudet ovat johtaneet siviiliväestön turvallisuuden vaaraan. Joukko yrittää edistää myös maan kaikinpuolista rauhoittumista. Kyseessä ei siis ole operaatioon osallistuneen maan oma turvallisuus- tai sotaoperaatio, joita varten sotilasliitot on perustettu.
On siis harhauttavaa vaatia Natoon liittymistä, kun olemme jo muutenkin niin läheisessä yhteistyöstä Naton kanssa. Jos osallistuu samoihin rauhanturvaamisoperaatioihin jonkin Nato-maan tai Naton kanssa, ei tarkoita yhteistyötä sotilasliiton tarkoittamassa mielessä. Jos Nato kokoontuu käsittelemään sotilasliiton asioita ja samalla käsittelee omalta osaltaan rauhanturvaamisasioita, ei meidän Naton ulkopuolisena maana tarvitse olla siinä pöydässä. Jos me osallistumme operaatioihin, jossa on Natokin mukana, se joutuu neuvottelemaan kanssamme. Jos Nato olisi hyväksynyt Ruotsin ja Suomen esittämän pysyvämmän tehostetun rauhankumppanuusohjelman, olisi työ ollut tehokkaampaa, mutta kärsijähän on rauhanoperaatioita tarvitsevat kansat, ei Suomi eikä Ruotsi.
Rahasta puhuttaessa, on väärin kuvitella, että Nato hoitaisi halvalla rikkaan Suomen puolustuksen. Tiedämme, että vanhoissa Nato-maissa on puolustusmenojen osuus suurempi kuin Suomessa. Jos liittyisimme siihen, puolustusmenomme siis kasvaisivat. Meidän on viisaampi käyttää joka tapauksessa lisääntyvät puolustusmenomme oman itsenäisen puolustuksen hyväksi.
Kivinen pitää Suomen kannalta surkeana, kun Ruotsilla on monia yhteistyöhankkeita Naton kanssa. Näin Ruotsi on ottanut kaulaa meihin nähden Nato-suhteissaan. Meidän pitääkin pysytellä sotaliitosta erossa etenkin kun sen johtava valtio on lukuisiin sotaseikkailuihin sekaantunut USA. Hän myös kadehtii Ruotsia siitä, että se oli jo kylmän sodan aikana Naton ulkojäsen. Emmehän me voineet olla, sillä me kuuluimme hävityn sodan seurauksena N-liiton etupiiriin.
Kivisen pitää Suomea Valko-Venäjän tapaan Venäjän ”lähiulkomaana” ja samalla toteaa, että Venäjälle on tärkeää näin turvata lisääntyvät energiakuljetukset Itämerellä. Valko-Venäjällä ei ole mitään tekemistä Itämeren kanssa. Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta Itämeren rannikkovaltiot ovat Nato-maita. Miksi ne eivät estä lisääntyviä energiakuljetuksia? Sen sijaan suuri Nato-maa Saksa puuhaa yhdessä Venäjän kanssa öljyjohdon rakentamista Itämeren pohjaan.
Suomella on vain huonoja kokemuksia 900-vuotisen historiansa aikana sotilasliitoista tai alistussuhteestaan sotaintoisiin maihin. Ne ovat tuoneet vain sotaa ja kärsimystä. Viimeisimpiä näistä oli osallistuminen yhdessä Natsi-Saksan kanssa hyökkäykseen Neuvostoliittoon, jonka seurauksena jouduimme vielä tukalampaan tilanteeseen kuin talvisodan jälkeen. Tuosta sodasta myös seurasi, että jouduimme YYA-sopimuksella sotilasliittoon N-liiton kanssa. Siitä tosin selvisimme ilman sotimista Paasikiven ja Kekkosen taitavan politiikan ansiosta.
Luottakaamme vain omiin hyviin puolustusvoimiimme.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos luottamme siihen, että puolustusvoimiamme ei milloinkaan tarvita, voisimme luopua siitä kokonaan.
Kirjoitat kaunista asiaa, mutta unohdat pari asiaa.
Meillä on ollut, ja tulee olemaan vain yksi vihollinen. Milloin taas? Se riippuu vihollisesta ei meistä.
Talvisodan onnistut taitavasti sivuuttamaan. Silloin olisi huonokin sotilasliitto ollut elettyä tilannetta parempi vaihtoehto.
... vapausodasta lähtien, mutta se petti meidät ja möi meidät N-liitolle -39 silloin, kun Stalin ja Hitler jakoivat Euroopan etupiireihinsä. Sen sopimuksen toteuttamiseksi syttyi talvisota, mutta Neukku ei saanut tavotettaan täydellisesti toteutettua, sillä panimme hanttiin. Jatkosodan jälkeen taas länsivallat luovuttivat meidät Neukkujen etupiiriin.
Kyllä natojäsenyys nostaisi huomattavasti kynnystä Venäjän hyökkäykselle Suomeen. Kun sodan uhka poistuu on Suomessa helpompi hengittää, ja elää sovussa kaikkien naapureiden kanssa. Agressioille stoppi.
... kimppuumme?? Venäjä Voisi hyökätä Suomeen vain laajan euroopalaisen sodan oloissa. Sellainen voisi syntyä vain Naton ja Venäjän välille. Se hyökkäisi takuuvarmasti, jos olisimme Naton jäsen. Se haluaisi turvata Pietarin turvallisuuden viholliseltaan Natolta heti sodan ensipäivinä. Mutta, jos emme olisi Naton jäsen, Venäjä voisi keskittyä sinne, missä Nato luuraa.
Kivisen juttu oli äärimmäisen kliseinen ja ontto. Tavallistakin Nato-Kivistä kliseisempi.
Puheet kaikkiin mahdollisiin "ytimiin" pyrkimisestä viisimiljoonaisen kansamme vaikutusmahdollisuuksien takaamiseksi ovat onttoa löpinää.
Italiassakin voi käydä liittymättä mafiaan.
Yritys nähdä Hornet-lisävarusteiden ostamisen takkuamisessa jotain USA-Suomi -konfliktia oli myös onneton ja halpa yritys.
Kyseisiä varusteita ei ole saanut kuin Iso-Britannia ja Australia. Useimmat Nato-kumppanitkin ovat niitä ilman, mikä jäi natointoiljoilta kertomatta