Turha retoriikka kuuseen ja rehellinen vastaus siihen miksi meidän tulee liittyä Natoon.
Ainoa oikea todellinen syy on vahvistuvan Venäjän muodostama uhka lähivuosikymmenien aikana.
Isovenäläinen uho ei ole kadonnut mihinkään.
Venäjän vahvistuessa se nostaa päätään.
Venäjä ei jätä mahdollisen kriisin sattuessa miehittämättä Pietarin kupeessa olevaa Suomea.
Nato on ainoa turva tuota mahdollista miehitystä vastaan.
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei tietenkään uskalla tätä ääneen todeta, mutta se on se todellinen syy.
Virolaiset kärsivät riittävän pitkään isovenäläisen uhon seurauksista ja liittyi heti Natoon kun mahdollista.
He eivät halua jättää asiaa sattuman varaan. Heitä kannattaisi kuunnella kun puhutaan venäläisyydestä ja heidän tavastaan ajatella.
Ei Suomella mitään asiantuntemusta Venäjän suhteen ole. Baltian mailla sitä on sitä vastoin sitäkin enemmän.
Ainoa oikea todellinen syy on vahvistuvan Venäjän muodostama uhka lähivuosikymmenien aikana.
Isovenäläinen uho ei ole kadonnut mihinkään.
Venäjän vahvistuessa se nostaa päätään.
Venäjä ei jätä mahdollisen kriisin sattuessa miehittämättä Pietarin kupeessa olevaa Suomea.
Nato on ainoa turva tuota mahdollista miehitystä vastaan.
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei tietenkään uskalla tätä ääneen todeta, mutta se on se todellinen syy.
Virolaiset kärsivät riittävän pitkään isovenäläisen uhon seurauksista ja liittyi heti Natoon kun mahdollista.
He eivät halua jättää asiaa sattuman varaan. Heitä kannattaisi kuunnella kun puhutaan venäläisyydestä ja heidän tavastaan ajatella.
Ei Suomella mitään asiantuntemusta Venäjän suhteen ole. Baltian mailla sitä on sitä vastoin sitäkin enemmän.
Vastaukset 21
Vanhimmat
romahtaa, hyvä mies
imperium horjuu jo vakavasti ja ottaa viimeisiä henkosiaan
ja jos liitymme natoon niin sehän olisi romahduksen jälkeen hyvä syy venäjälle kovistella meitä
kaikki ne maat, mm baltia, jotka hätäpäissään liittyivät natoon, saavat silloin kärsiä tyhmyydestään
mutta se ei lisää ulkopoliittista luottamusta. Meidät ihmiset on perinteisesti mallinnettu näkemään suuren voiman ja pelon takana olevan turvallista. Tätäkin kannattaa vähän ajatella.
Olimmepa Natossa tai ei, niin Suomen valloittaminen ei ole aivan läpihuutojuttu.
Se siitä. Toisaalta on näin, että Venäjällä pitäisi olla vahvat intressit Suomen valloitamiseksi. Toistaiseksi ei ole näköpiirissä sellaista. Asia muuttuvat, jos katsomme koko pohjolaa ja pohjoisen merialueen rikkauksia.
Mutta Suomi tällaisenaan ei ole kovin houkuttava Venäläisille.
Toistaiseksi ei ole näköpiirissä välitöntä uhkaa.
Nostinkin uhkakuvaksi vähitellen nousevan isovenäläisyyden ja sen tai jonkun muun vastakkainasettelun myötä kehittyvän kansainvälisen kriisin, jossa länsi joutuisi Venäjän kanssa napit vastakkain.
Nyt sitä ei ole helppo nähdä, sen myönnän. Näen vain isovenäläisyyden voimistuvana trendinä.
Mitä tulee suuren voiman takana olevan turvallisuuden tunteen reaalisuuteen, niin siinäkin on totuuden jyvää mukana.
Jos laskeudutaan psykologisoinnin tasolta reaalimaailmaan, niin hyökkäys jossain eskaloituvassa kansainvälisessä kriisissä Nato Suomea vastaan on epätodennäköisempää kuin se, että Venäjä ottaa haltuun Pietarin turvaamiseksi puolueettoman liittoutumattoman Suomen.
Kysymys on kai uhka-analyysien eri tasoista, joilla on mahdollista operoida.
Mitä tulee loppukaneettiisi pohjoisen merialueen rikkauksista, niin sellaiset muuttuvat reaalipolitiikan nappuloiksi heti mikäli potentiaalinen kriisi uhkaa.
Meillä suomalaisilla ei ole, eikä tule olemaan itsellä niin vahvaa asellista puolustusta, että kykenisimme aeilla puolustautumaan Isovenäläisyyttä vastaan. Tämä on mielestäni selvä asia. Niinpä muut vaihtoehdot nousevat suureen arvoon.
Jotenkin minua viehättää sanonta; "pidä viholliset lähellä ja ystävät kauempana". Kun ajattelemme nykyisten asejäjestelmien ulottuvuuksia ja tehoja ja jopa automaattisia asejärjestelmiä lähialueilla, niin alkaa raksuttaa, että Nato-kytkennässä Suomi olisi tulimeren alla. Jos ei suoraan hyökkäyksen kohteena. Jos NATO-kytkennässä Suomi joutuu lähipuolustukseen on Suomi muuttunut sotatantereeksi. Siitä koituisi valtava tuho maallemme.
Siinä tilanteessa ettei Suomi kuulu Natoon, vaan että meillä on hyvä puolustuskyky, emmekä ole hyökkäämässä Venäjää vastaan, ei Pitarin turvallisus ole Suomen suunnalta uhattuna. Mutta Pietarin alue saattaa joutua uhatuksi etempää. Toisaalta itse Pietari ei ehkä ole ensisijaisesti kiinnostavin vaan, ilma- ja meriyhteýdet Venäjään sekä sotilspoliittiset kohteet, energian tuotanto.
Rauhan- ja sotilaspoliittisesti maailmantilanne on aivan erilainen tulevaisuudessa, kuin se on ollut toisen maailmansodan edellä. Lopuksi toteaisin vain, että minulla on liian vähän tietoa esim. Kinan, Intian ja Pakistanin sotilaallisesta kyvystä ja toisaalta rauhantahdosta. Pidän hyvin selvänä, että näiden maiden taloudellis-sotilaallinen valta ja heidän intressinsä tulevaisuudessa merkitsee hyvin paljon myös Suomen asemaan maailmassa.
Näissä ympyröissä taitaa Natokin näyttää toisenlaiselta.
Tulevaisuus voi tosiaan näyttää yhtä erilaiselta kuin mitä maailma näytti sata vuotta sitten nykyhetkeen verrattuna. Meidän suomalaisten kannalta on erinomainen asia, jos rähinöintikeskukset sijaitsevat jossain lähempänä päiväntasaajaa.
Sotilaalliset voimasuhteen maailmassa ovat sellaiset, että USA on ainoa suurvalta. Senkään sotilaallinen voima ei kuitenkaan riitä likimainkaan hallitsemaan koko muuta maailmaa. Jo pelkästään Irakin pitäminen jotenkin hallinnassa on suururakka. Koviin moneen sotaan USAllakaan ei ole varaa, koska se romahduttaa USAn taloutta.
Paikallisia suurvaltoja ovat Venäjä ja Kiina. EUkaan ei ole mikään väheksyttävä tekijä. EUlla samoin kuin Japanilla on täydet edellytkset halutessaan nousta sotilaallisiksi supervalloiksi. Esim. Japanilla on tähän suuret taloudelliset resurssit ja erittäin korkeatasoinen teknologinen taito. On esitetty arvioita, joiden mukaan Japani voisi halutessaan nousta jopa USAn tasoiseksi sotilasmahdiksi noin 15 vuodessa.
Intia on tietysti jonkinmoinen sotilasmahti, muttei esim. läheskään Venäjän ja Kiinan veroinen. Tuskin Intialla on mahdollisuuksia sellaisiksi kehittyäkään. Intia varustautuu ennen muuta Pakistanin uhkaa vastaan. Intia voi kokea myös Kiinan jonkinlaisena uhkana. Intialla on hyvät suhteet sekä USAhan että Venäjään kuten myös Israeliin, jonka tuki edistää intialaisten intressejä islamilaista maailmaa vastaan.
Pakistan on ydinasevalta, mutta sittenkin aika merkityksetön sotilaallinen valta. Sen ydinasepelote on tarkoitettu vain Intiaa vastaan. Muutoin Pakistan lienee islamilaisen maailman epävakain valtio tulevaisuudessa ehkä Saudi-Arabian ohella. Arabivaltiot kokonaisuutena eivät ole mikään erityisen merkittävä sotilaallinen tekijä toisin kuin Yhdysvallat on välillä yrittänyt asiaa markkinoida. Yksin Israel on vahvempi kuin arabimaat suunnilleen yhteensä. Israel ja Turkki on nähtävä osin USA kiinteinä lentotukialuksina Lähi-idässä. Kolmas pyörä tässä on Intia.
Tulevaisuuden kriisit liittynevät elintilaan. Sitä on vähän Aasiassa väestön vain lisääntyessa. Mahdolliset ilmastonmuutokset tällä alueella voivat olla suurien kriisien aiheuttajia. Pahin uhka on kasteluveden loppuminen, mikä johtaisi valtaviin kansainvaelluksiin. Tästä on jo merkkejä vuoristoalueiden jäätiköiden pienentyessä koko ajan.
USAn intressien mukaista on pitää tilannetta eri puolilla epävakaana. Muutenhan maailman poliisia ei tarvittaisi. Se on syy, miksi USA järjesttää teatraalisia sotia Lähi-itään ja ryhtyy aggressiivisiin sotilaallisiin siirtoihin Venäjän läheisyydessä. Tällaisen epävakauden pysyttäminen luo vastakkainasettelua, mikä ei ole varsinkaan meidän eurooppalaisten etu.
Luuletko että venäläinen strategiaa miettivä kenraali luottaisi Suomen puolueettomuuteen ja siihen, ettei sen aluetta käytettäisi Venäjää vastaan.
Vaikkei Pietari olekaan strategisesti tärkein paikka Venäjällä on se kuitenkin maan toiseksi suurin kaupunki.
Kiinan ja Intian roolilla on suuri merkitys Euroopankin kannalta. Heidän tulevan roolin arvioiminen on vaikeaa Euroopan näkökulmasta.
Minä olen siinä määrin inhorealisti, että siinä vaiheessa, jos maailman kolme johtavaa suurvaltaa, Kiina, USA ja Intia ja kenties Venäjä joskus tulevaisuudessa istuvat saman pöydän ääreen jakamaan alueita, niin Länsi-Eurooppa tai ainakin Itäinen Eurooppa (entiset Neuvostoliiton alusmaat, joihin Suomikin ainakin maantieteellisesti ja sanoisin, että myös faktisesti kuuluu) saattavat olla halpoja pelimerkkejä isommassa pelissä.
Kuka olisi 100v sitten vuonna 1907 pystynyt ennustamaan tapahtumien kulkua? Tsaari-Venäjän sortumista? Brittijohtoisen imperiumin jossa aurinko ei ikinä laske, sortumista? USA:n kasvamista supervallaksi? Kiinan kasvamista hajanaisesta maasta yhteiskunnaksi jossa tehdään perustavaa laatua olevaa perustutkimusta, luodaan tiedettä ja lähetetään avaruuteen taikonautteja?
Ennustan, että jo meidän elinaikanamme Kiina tulee olemaan se toinen supervalta, ehkä tasapainoittava sellainen, ehkä ei mutta supervalta kuitenkin.
EU:ssa ei ole sen kaltaista sotilaallista yhteen näkemystä joka siitä tekisi suurvallan.
Hyvä kun joku sanoo sen suoraan. Kaikenlaista vääntämistä, venkoilua ja hiustenhalkomisteoriaa täällä esitetään. Ainoa meitä uhkaava taho on toistaiseksi Venäjä, ehkä ei ensi vuonna tai edes viiden vuoden päästä, mutta varmaankin taas jossain vaiheessa. Toisaalta on hyvä, että venäläinen opettaa meitä suomalaisia olemaan suomalaisia eikä jotain poskisuudelmia jakelevia ranskalaisia tms.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200610305304873_uu.shtml
Nyt kun tuon jutun luin, olen entistä enemmän avausviestini linjoilla.
Vaikkakin Sorosin jutuissa on spekulaatiovara, niin se on selkeästi oikeansuuntainen.
Soroksella ei ole mitään näyttöä Venäjän pyrkimyksistä. Se on mielipide muiden mielipiteiden joukossa. Se on jotain sukua amerikkalaiselle McCarthysmille, missä pahuus sijoitetaan johonkin maahan. Tällaisia mustavalkoisia näkemyksiä on lähinnä Bond-leffoissa ja jotkut perustavat näkemyksensä suurin piirtein sille pohjalle.
Siinä Soros on erinomaisen oikeassa USAn järjestön terrorismin vastainen sota on luonut Venäjällä mahtavat edellytykset nousta taloudellisesti. USAn puuhastelu on nostanut öljyn ja maakaasun hintaa ja suurin hyötyjä tästä on ollut Venäjä. Amerikkalaissotilaiden ponnistelut siis tuottavat koko ajan Venäjän laariin.
Sinähän tänne jatkuvasti lainaat asenteellisia mielipiteitä mielipiteiden mielipiteiden joukossa ja erityisesti niitä itse esität. Ei se riitä Soroksen näkemyksen tyrmäämiseen. Itse en ole kovinkaan paljon Soroksen kanssa samaa mieltä, mutta ei se minulle riitä hänen ajatustensa tyrmäämiseen. Sinulle se aina riittää. Sinä näet totuuden aina heissä, jotka tukevat ennakkoluulojasi.
En kiistä sitä, etteivätkö mielipiteeni olisi asenteellisia. Minusta yhteiskunnallisista asioista on hyvin vaikea kirjoittaa mielipidekirjoituksia, jotka olisivat objektiivisia.
Kysymys on perusteluista. Olen pyrkinut omalta osaltani perustelemaan eri tavoin sitä, miksi uskon asioiden menevän johonkin suuntaan. Soros esittää täysin perustelemattomia ja siten vain asenteellisia mielipiteitä. Ei Soroksen näkemystä tarvitsekaan tyrmätä, jos se on vailla perusteita. Kuka tahansahan voisi esittää vaikka kuinka perusteettomia väitteitä, jotka olisivat muka niin kauan tosia, kun joku kykenee ne kumoamaan. Tällainen on jo lähtökohtaisesti aivan absurdia.
Onko sitten muna vai kana ensin. En ihan usko omalta kohdaltani siihen, että olisin etsinyt sellaisia lähteitä, jotka tukevat ennakkoluulojani. Ennemmin olen lukenut ja ottanut selvää asioista ja sitä kautta on sitten asenne muotoutunut.
Käsityksesi näyttää perustuvan yhtäältä historialliseen toistuvuuteen ja toisaalta asenteellis-ideologiseen kuvaan maailmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että historian tapahtumavirrasta poimitaan sellainen aines, mikä näyttäisi vahvistavan omia asenteita.
Historiasta voidaan ottaa ensinnäkin esimerkiksi talvisota ja jatkosota. Talviosdan kohdalla voimme ajatella, että Suomi joutui venäläisen laajentumispyrkimyksen jyrän alle. Asia ei ole ihan näin yksioikoinen, mutten ala siitä tässä enempää kinaamaan. Oletaan, että asia on niin.
Jatkosodan osalta tilanne on kuitenkin täysin toisenlainen. Olimme väljässä liitossa Saksan kanssa. Jos asiaa tarkastellaan saksalaisesta näkökulmasta Suomi nähtiin maana, joka kykynee sitomaan paljon venäläisiä joukkoja ja myös tuhoamaan niitä paljon. Tästä näkökulmasta jokainen uhrattu suomalaissotilas säästi etelämpänä saksalaissotilaan hengen. Tästä näkökulmasta asiaa ei ole haluttu mielellään tarkastella.
Jos Nato asetetaan tässä yhtälössä kuvitteellisesti Saksan sijaan, tuskin on poissuljettu sellainen mahdollisuus, että Naton strategiassa Suomi ja muut reunavaltiot nähdään ensijaisesti puskureina ydinalueita ja niiden asujamistoja sekä pääjoukkoja vastaan. Näin voi ajatella, että nämä alueet voidaan uhrata, jotta ydinalueet säästyisivät. Onko meidän turvallisuuspoliittinen etumme sitten asettua tällaiseen reuna-alueen asemaan? Eikö voisi ajatella, että suurin etumme on pyrkiä välttää sotatantereeksi joutumista. Kahden blokin sodassa jossain liitossa joudumme varmasti sotatantereeksi. Ehkä joudumme muutenkin, mutta siinä on jotain toivoa välttää sellainen. Mikään päämielenkiinnon kohde Suomi ja Pohjola tuskin on, ellei Skandianavista tule ilmastonmuutoksen kautta maapallon suotuisin asuinalue.
Toinen historiallinen harha tai pikemmin haluttomuus analyysin tekemiseen on siinä, että maailman tilanne ajatellaan staattisena. Meillä Venäjää ajatellaan edelleen NL:n kautta. Nyky-Venäjä ja myös tuleva Venäjä on tavoitteiltaan ikuinen ja sama kuin NL.
Tällainen näkemys on harhaan osunut, kun katsotaan historiaa. Ensimmäisen maailmansodan edellä Venäjä ja Ranska olivat liittoutuneet ystävyyssopimuksella keskenään. Kolmanneksi osapuoleksi ns. kolmisopimukseen tuli myös Yhdistyneet kunisngaskunnat eli kuten nykyisen sanomme Iso-Britannia.
Nykyään Venäjä ja EU ovat lähentyneet toisiaan ja ilmaisseet selvän halunsa yhteistyöhön. Miksi tällaiselle historialliselle aikomukselle ei panna painoarvoa, vaikka historiasta tosiaan löytyy erilaisuutta eikä vain toistuvuutta.
Ilmaisemasi Venäjän muuttumattomuus, joka sinällään on jo historian valossa väärä olettamus, sekä sen jatkuva uhka ja suurvallaksi nousun tavoite eivät perustu mihinkään muuhun kuin omaan uskoosi asiasta. Mitään historiallista evidenssia sillä ei ole. Sellaiseksi tuskin kelpaa se, että me suomalaiset olemme aina suhtautuneet epäluuloisesti Venäjään.
Virolaiset ja muut reunavaltiot liittyivät kyllä Natoon, mutta tällaisen ottaminen joksikin todisteeksi kertoo kovin lyhytnäköisestä perspektiivistä. Monet tekijät sitovat Venäjän naapurostassa olevia valtioita Venäjään ja pitemmän päälle tulee tapahtumaan luontaista lähentymistä. Tähän johtavat kauppasuhteet, kulttuuriyhteydet, kansanluonne ja -perinne, maantieteellinen läheisyys. Viro ja muut naapurivaltiot Suomi mukaan lukien alkavat katsella asioita myös hyötynäkökohdista. Rauhan aikana tällaiset seikat alkavat voittaa alaa epäluuloilta ja ne lähentävät naapureita toisiinsa. Nyt ei olemassa mitään jyrkkää blokkirajaa, joka estäisi tämän.
Olennaista on havaita sellainen historiallinen tosiasia, että eri valtakunnat ovat menestyneet parhaiten silloin, kun ne ovat luopuneet sotimisesta. Saksa ja Japani ovat tästä loistavia esimerkkejä. Samoin USA ennen toista maailmasotaa loi ylivertaista vaurautta. Ruotsi ja Sveitsi ovat tehneet sitä pitkään. NL:n sortumista edesauttoi se, että maa sitoi varojaan niin suuressa märin sotilasmenoihin. Ihme on jos tästä ei jotain otettu opiksi. Ainakin tähän asti on otettu, sillä Venäjän sotilasbudjetit ovat olleet erittäin vaatimattomia. EUkin käyttää paljon enemmän rahaa sotilasmenoihin kuin Venäjä. Yhdysvallat käyttää huikean paljon enemmän ja siellä Bushin viimeinen budjettiesitys lisää sotilasmenoja ja vähentää köyhien sairasvakuutusmenoja. Jostainhan sodankäynti on rahoitettava.
Ensinnäkään arvioni ei perustu historiallisen toistuvuuden käsitteeseen. Käsitykseni venäläisyyden mahdollisesta noususta uhkaamaan Euroopan turvallisuutta perustuu tämän hetkiseen uhka-analyysiin.
Ja jos puhutaan historian toistuvuudesta, niin eihän Venäjä ollut länsi-eurooppalaisille valtioille 1940-luvullakaan uhka, vaan Saksa oli.
Venäjän kansallismielisten voimien nousu, materiaalinen vahvistuminen, energiapolitiikkaa ja sen käyttö suurvaltapolitiikan keinoina ovat tekijöitä, jotka saavat minut näkemään Venäjän potentiaalisena uhkana tulevaisuudessa. Ei nyt eikä viiden vuoden kuluttua, kuten joku tässä ketjussa totesi, vaan pidemmällä juoksulla.
Yhdysvallat on laskeva suurvalta, mutta pitänee sotilaallisen voimansa turvin asemansa johtavana suurvaltana seuraavat viisikymmentä vuotta.
Olennaista kehityksessä on Kiinan ja Intian harjoittama liittolaispolitiikka. Suuntautuuko se yhteistyöhön Venäjän vai Yhdysvaltain kanssa. Todennäköistä on, että joitakin vuosikymmeniä Kiinan asenne tulee olemaan USA:lle suhteellisen myötämielinen, sillä se palvelee sen etuja.
Muodostuuko Kiinan ja Venäjän välille eturistiriitoja Aasiassa. Kuinka Yhdysvaltain johtama länsi siihen suhtautuu on taasen aivan toinen asia, eikä välittömästi kuulu Suomen natoratkaisun ensimmäisiin parametreihin.
Sanot: "Jos Nato asetetaan tässä yhtälössä kuvitteellisesti Saksan sijaan, tuskin on poissuljettu sellainen mahdollisuus, että Naton strategiassa Suomi ja muut reunavaltiot nähdään ensijaisesti puskureina ydinalueita ja niiden asujamistoja sekä pääjoukkoja vastaan."
Et luota siis Naton tarjoamiin turvalausekkeisiin. Mikäli näin on, mitä arvoa EU:n puitteissa harjoitettavalla sotilaallisella yhteistyöllä sitten on, kun se ei edes noita turvalausekkeita tarjoa? Kysymys vain ei sen enempää arvio.
Kansainvälisen politiikan teoriassa tunnetaan hyvin ns. syklinen kehitys. Kuinka suurvallat nousevat ja laskevat sekä kuinka niille muodostuu aina haastajia. Vaikkakaan Venäjä ei tule muodostumaan maailmanvallaksi Kiinan jälkeen, ei se sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö Venäjällä tällaisia haluja revanssiin saata lähivuosikymmenien aikana nousta ja pyrkiä lisäämään vaikutusvaltaansa Euroopan mantereella.
Tutkittaessa järjestelmällisesti kansainvälistä politiikkaa, se näyttäytyy vuosisatojen saatossa itseään uusintavana ja jossain määrin toisintavana.
Tämä ei tosin sulje pois muutosten mahdollisuutta.
Kysymys on vain siitä, kuinka uskottavien uhka-arvioiden varaan rakennamme omaa turvallisuuttamme.
Muistan sinun kirjoittaneen jotain aivan päätöntä joku aika sitten, kuinka venäläiset länsimaistuessaan flegmatisoituvat ja jatkavat demokratiakehitystä, eikä näin demokratisoituva Venäjä ryhdy sotaan toisia demokratioita vastaan.
Kokemus Venäjästä demokraattisena valtiona on kovin lyhyt, eikä meillä ole välineitä analysoida tuon kehityksen vakautta.
Pikemminkin historian kirjoissa on havaittavissa tiettyjä historiallisia kehityskulkuja, jotka ovat olleet tyypillisiä venäläisille halki vuosisatojen.
Tästä hyvän kuvauksen saamme mm. Presidentti Koiviston kirjasta Venäjän idea, johon sinäkin lienet tällä palstalla joskus viitannut.
No ensi kerralla lisää aiheesta.
Seuraavassa kappaleessa oli pari virhettä jotka olen korjannnut.
"Vaikkakaan Venäjä ei tule muodostumaan maailmanvallaksi Kiinan jälkeen, ei se sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö Venäjällä tällaisia haluja revanssiin saata lähivuosikymmenien aikana nousta ja pyrkiä lisäämään vaikutusvaltaansa Euroopan mantereella."
"Vaikkakaan Venäjä ei tulle muodostumaan maailmanvallaksi USA:n jälkeen, ei se sulje pois sitä mahdollisuutta, etteikö Venäjällä tällaisia haluja revanssiin saata lähivuosikymmenien aikana nousta ja pyrkiä lisäämään vaikutusvaltaansa Euroopan mantereella."
Kirjoituksesi antaa aihetta moneenkin huomatukseen, mutta otan nyt vain tällä erää muutaman.
Sanot kiorjoituksesi perustuvan tämänhetkiseen uhka-asnalyysiin, mutta lopulta kuitenkin kumoat väittteesi ja perustat argumenttisi historiallisiin kehityskulkuihn, jotka ovat tyypillisiä Venäjälle. Oikeastaan tässä ei ole aihetta enempään ennen kuin teet lopullisen päätöksen siitä, kumpaan nyt sitten oikein vetoat. Kansallismielisyyden noususta yms. ei juuri ole olemassa havaintoja. Jos luet sellaisiksi joidenkin natsien toiminnan, niin sitten voi sanoa, että kansallismielisyys on nousussa mm. Saksassa. Venäjän materiaalinen nousu on tosiasia, muttei se ainakaan vielä ole johtanut typeryyksiin eli itse itseänsä patoaviin toimiin kuten asevarustelukilpaan.
Kirjoitin tosiaan joku aika sitten "päättömiä". Se on kuitenkin vain sinun tulkintasi päättömyydestä. Minä perustin kirjoituksen yleiseen trendiin enkä mihinkään venäläisyyteen erityistapauksena ja poikkeamana. Saksan ja Japanin nationalismille saatiin loppu, kun demokratia lisääntyi, elintaso kasvoi ja tällaiseen tyyväväinen hedonismi kohosi muiden yläpuolella. Minusta venäläinen ei ihmisenä poikkea muista. Jos siis kehitys on ollut mahdollinen fasismin ja totalitarismin pahimmissa kehdoissa, miksei se olisi mahdollista myös Venäjällä.
Mielestäni on vain hyvä, että suomalaiset seuraavat tarkkaan ulkoisia konfliktimahdollisuuksia sekä historiallisesti, että tulevaisuuteen suuntautuen säilyttää maan itsenäisys ja turvata rauha.
Ymmärtäisin niin, että USA:n sotatoimet kaikkinensa ovat vaikuttaneet maamme taloutta heikentävästi. Monesti varmaan ajatellaan, että lähi-idän öljyvaltiot olisivat syy energian hinnan jatkuvan nousuun. Tästä lienee Venäjä melkoisesti hyötynyt ja vastavasti Suomi ja EU-maat kärsineet. USA:N tarinan opetus lienee parhaimmillaan siinä, että teknistaloudellinen muutosvauhti on mahdollisimman suurta, ja tämä pakottaa suuretkin valtiot varustelukierteeseen, joka kuluttaa kansantaloutta. Niinpä Suomen teknistaloudellinen linja on aivan hyvä, mutta huoli tulevasta lienee kuitenkin paikallaan.
Venäjä on nyt ja tulevaisuudessa kaikilla tavoin Suomea tarkkaileva. Venäjän automaattilaitteiden vakoilukykyä tuskin tunnetaan Suomessa kovin hyvin. Toivon että tunnettaisiin. Teknisistä laitteista mainitsen yhden, jonka oikeaa nimeä en tiedä. Annan mielivaltaisesti nimen: Lepakkotutkain. Katselin nimeä kuvaavaa laitetta, joka liikkui pehmeästi hyrräten puiden katveessa ja häipyi itään. Lepakkotutkain tutki todennäköisesti Suomen sotilaallisia harjoitusalueita. Tapahtuma ajoittuu Presidentti Jeltsinin ja -Putinin vallanvaihtoon.
Olen monesti tullut ajatelleeksi näiden laitteiden sotilaskäytön laajoja käyttömahdollisuuksia ja sitä, miten vaikeaa niitä vastaan on puolustautua.
Edelleen olen puhtaasti sitä mieltä, ettei NATO anna meille riitävää turvaa ensipuolustukseen, vaan siihen tarvitaan omat ja aivan erilaiset vehkeet kuin Hornet-ohjukset. Tosin Hornetikin on tarpeen, mutta Hornetit soveltuu toisenlaiseen käyttöön.
Olen puhunut asiasta niin paljon (täällä ja mm. historian saitilla) että hieman arkaillen kehua hyvää puheenvuoroasi, kun pelkään, että niin tehdessäni saat niskaasi kasan ”sitä ihtiään” tämän saitin vakioväeltä.
Mielipidepankki on kai tehnyt asiasta enemmän avauksia kuin minä. Huvittaa, kun hän nyt sanoo
>> historian tapahtumavirrasta poimitaan sellainen aines, mikä näyttäisi vahvistavan omia asenteita
...sillä edellisen otsikon piti tietenkin olla "Erinomainen puheenvuoro". Kone haukkasi näköjään Wordilla kirjoittamani viestini kolme ensimmäistä kirjainta viestiäni tänne siirtäessäni.
Toki kirjoitukseni ovat asenteellisia ja valikoin historiasta asennoitumistani tukevia argumentteja. Näinhän tehdään puolin ja toisin asiassa, missä ei ole olemassa mitään objektiivista totuutta. Meidän täytyy vain yrittää löytää uskottavimmat ja todennäköisimmät selitykset ja ennusteet eli ne, joita pidämme vahvimpina argumentteina. Jokaisessa asiassa on puolesta ja vastaan perusteita. Tämä on mielestäni itsestään selvyys enkä ala siitä kinastelemaan. Kovin outoa, että alat käsittää tällaisen itsestään selvyyden vasta tässä vaiheessa.
Jatkosotaa koskevan analogiani olet nyt ymmärtänyt väärin. Minähän en tässä lähtenyt nyt ollenkaan tulkitsemaan sitä, minkälaisen prosessin virrassa päädyimme jatkosotaan. Se on oma mielenkiintoinen historiansa ja minulla on toki siitäkin ollut mielipiteitä kuten varmaan ole havainnut.
Nyt tällä kertaa asia, minkä vedin esiin oli Saksan näkökulma Suomen auttamiseen. Meidän pitää tässä tehtävässä siis kysyä, mitkä olivat Saksan etunäkökohdat, kun se päätti auttaa Suomea. Siitä voi silloin aavistella joitain sellaisia etunäkökohtia, mitä joillain muilla tahoilla voisi olla niiden auttaessa Suomea. Minun väitteeni tässä kohdin oli se, että Saksa auttoi Suomea säästääkseen omia sotilaitaan ja menestyäkseen omassa sodassaan Venäjää vastaan. Se oli valmis uhraamaan suomalaisia henkiä tavoitteidensa puolesta, koska suomalaiset kykenivät sitomaan suuret määrät venäläisiä joukkoja. Talvisodan sotilaallinen menestys oli tehnyt saksalaisiin vaikutuksen ja vaikutuksen se on tehnyt kaikkiin, jotka asian päälle jotain ymmärtävät. Suomalaisten taitavuus tässä sodassa etsii vertaistaan, vaikka lopulta jouduimme ylivoiman edessä perääntymään.
Kun tämä Saksan näkökulma varmasti tunnetaan, niin eikö sinusta meiyä ole aina samanlainen vaara vaara vaanimassa, missä me olemme liitossa vain jonkun toisen eturintama ja puskuri, joka voidaan uhrata jonkun arvokkaammaksi koetun säästämiseksi. Näin arvelen venäläisten asiaa ajatelleen, kun he solmivat Suomen kanssa YYA-sopimuksen sotilaallisia artikloja. Minusta nuo artiklat asettivat Suomen erittäin vaaralliseen asemaan, mistä kertoo se, että Nato vastapuolella maalitti useita suomalaisia kohteita jopa ydinaseiskun kohteiksi.
Presidentti Kekkonen käsitti tämän asian aikanaan vallan hyvin. Hän käsitti sen, koska oli poikkeuksellisen älykäs mies. Sen vuoksi hän ajoi ajatusta ydinaseettomasta Pohjolasta. Että siis luovuttaisiin puolin ja toisin maalittamasta Skandinaviaa eturintamana, ensimmäisenä sotatantereena, joka tuhottaisiin varmasti, koska haluttaisiin nähdä, minkälainen tuho voisi kohdata omaa maata.
Viisas on kai se, joka yrittää ottaa kaikki asiat ja argumentit lukuun. Olen nyt esittänyt yhden eli mahdollisuuden joutua vieraan vallan strategiseksi pelinappulaksi, eturintamaksi. Tämä vaara pitäisi ottaa liittoutumispohdinnoissa vakavasti huomioon. Yritäpä nyt kerrankin ihan omin avuin kumota tämä näkemykseni asiaperusteilla eikä vain sillä, että se osoittaa huonoa asennetta ja USA-vastaisuutta ym. roskaa.