Näitä viestejä lukiessa ei voi olla huomaamatta, että suurin osa kirjoittajista joko ei tiedä tai ei halua muistaa, että adventismi ei tullut kerralla valmiiksi eikä ole sitä vieläkään.
Nuoruudessani adventtikirkon piirissä käytettiin paljon termiä "nykyinen totuus", jolla tarkoitettiin - kuinkas muuten - adventismia sellaisena, jollaiseksi se oli tullut siihen mennessä.
Se ilmaus, "nykyinen totuus", voitiin käsittää ja käsitettiinkin hyvin monella eri tavalla.
Sillä voitiin peitellä "uranuurtajien", jopa Elleninkin, töppäyksiä. Ajatuksena oli jotenkin siihen suuntaan, ettei lapsikaan synny valmiina, vaan syntymän jälkeen tapahtuu kasvua, kehitystä ja ymmärryksen lisääntymistä.
Toisaalta moni ymmärsi sen niin, että mitä aikaa adventtikirkon historiassa sitten elettiinkin, sen silloinen "nykyinen totuus" oli ylivertainen muiden kirkkokuntien totuuksiin verrattuna.
Tuohan ei nyt ole mitään uutta auringon alla, etenkään niiden uskontokuntien elämässä, joiden tärkein opinkohta on: ME OLEMME OIKEASSA JA MUUT OVAT VÄÄRÄSSÄ.
Monet entiset adventistit ovat kertoneet ja kirjoittaneet, kuinka mielen valtaava oli se huikaiseva tunne: "Minä kuulun siihen porukkaan, joka on OIKEASSA ja joka on Jumalan silmäterä. Ihme, kuinka Luoja jaksaa sietää noita muita, jotka eivät ymmärrä sapattia, pedon merkkiä, terveysperiaatteita, kymmenyksiä ym ym ym."
Vaikka adventismi on muuttunut teologisesti ja muutenkin niin nopeasti, että en tiedä yhtään vuosikymmentä 1860-luvulta lähtien, jolloin teologista kehitystä tai taantumusta ei olisi sen piirissä ilmennyt,
erilaisuutta on paitsi ajallisesti, myös paikallisesti. Adventismi on Euroopassa erilaista kuin Afrikassa tai USA:ssa, ja Euroopan maidenkin välillä on suuria eroja etenkin käytännön asioissa.
Samassa maassakin, vaikkapa Suomessa, siihen millainen adventisti ihmisestä tulee, vaikuttaa mm. se, mistä yhteisöstä hän on muuttanut adventtikirkkoon ja kenen ihmisen vaikutuksesta.
Jotenka Arvo Arasolan käännynnäiset keskimäärin ovat olleet erilaisia kuin Vilho Makkosen tai Onni Halmajärven käännynnäiset.
Silläkin on merkitystä, onko ihminen ensimmäisen vai neljännen polven adventisti ja onko hän lainkaan perillä ns. geneerisestä kristillisyydestä.
Puhumattakaan siitä, onko hänet onnistuttu pelottelemaan niin hyvin, ettei hän uskalla lukea muuta uskonnollista kirjallisuutta kuin Kirjatoimen kustantamaa.
Siksi on mahdollista, että joku minun viestieni lukijoista ei tunnista adventismia sellaisena, jona minä sen aikanaan koin ja jollaisesta olen viesteissäni kertonut.
Nuoruudessani adventtikirkon piirissä käytettiin paljon termiä "nykyinen totuus", jolla tarkoitettiin - kuinkas muuten - adventismia sellaisena, jollaiseksi se oli tullut siihen mennessä.
Se ilmaus, "nykyinen totuus", voitiin käsittää ja käsitettiinkin hyvin monella eri tavalla.
Sillä voitiin peitellä "uranuurtajien", jopa Elleninkin, töppäyksiä. Ajatuksena oli jotenkin siihen suuntaan, ettei lapsikaan synny valmiina, vaan syntymän jälkeen tapahtuu kasvua, kehitystä ja ymmärryksen lisääntymistä.
Toisaalta moni ymmärsi sen niin, että mitä aikaa adventtikirkon historiassa sitten elettiinkin, sen silloinen "nykyinen totuus" oli ylivertainen muiden kirkkokuntien totuuksiin verrattuna.
Tuohan ei nyt ole mitään uutta auringon alla, etenkään niiden uskontokuntien elämässä, joiden tärkein opinkohta on: ME OLEMME OIKEASSA JA MUUT OVAT VÄÄRÄSSÄ.
Monet entiset adventistit ovat kertoneet ja kirjoittaneet, kuinka mielen valtaava oli se huikaiseva tunne: "Minä kuulun siihen porukkaan, joka on OIKEASSA ja joka on Jumalan silmäterä. Ihme, kuinka Luoja jaksaa sietää noita muita, jotka eivät ymmärrä sapattia, pedon merkkiä, terveysperiaatteita, kymmenyksiä ym ym ym."
Vaikka adventismi on muuttunut teologisesti ja muutenkin niin nopeasti, että en tiedä yhtään vuosikymmentä 1860-luvulta lähtien, jolloin teologista kehitystä tai taantumusta ei olisi sen piirissä ilmennyt,
erilaisuutta on paitsi ajallisesti, myös paikallisesti. Adventismi on Euroopassa erilaista kuin Afrikassa tai USA:ssa, ja Euroopan maidenkin välillä on suuria eroja etenkin käytännön asioissa.
Samassa maassakin, vaikkapa Suomessa, siihen millainen adventisti ihmisestä tulee, vaikuttaa mm. se, mistä yhteisöstä hän on muuttanut adventtikirkkoon ja kenen ihmisen vaikutuksesta.
Jotenka Arvo Arasolan käännynnäiset keskimäärin ovat olleet erilaisia kuin Vilho Makkosen tai Onni Halmajärven käännynnäiset.
Silläkin on merkitystä, onko ihminen ensimmäisen vai neljännen polven adventisti ja onko hän lainkaan perillä ns. geneerisestä kristillisyydestä.
Puhumattakaan siitä, onko hänet onnistuttu pelottelemaan niin hyvin, ettei hän uskalla lukea muuta uskonnollista kirjallisuutta kuin Kirjatoimen kustantamaa.
Siksi on mahdollista, että joku minun viestieni lukijoista ei tunnista adventismia sellaisena, jona minä sen aikanaan koin ja jollaisesta olen viesteissäni kertonut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
koska olen joskus nuorempana kokenut asiat aivan samalla tavalla. Kiitos kirjoituksestasi.