Jos taivaassa olisi maapallon kaltaista, niin kyllä itku pääsee. Täällä katsellaan kylmyyttä, poliitikkoja, byrokratiaa ja ihmisten pompottelua. Jotkut puhuvat vielä uudestisyntymisestä ja että taivaassa opitaan lisää. Koska saa olla rauhassa ja lukea vaikka kirjasta, kun väitetään että taas taivaassa opitaan ja on oppaita ja synnytään uudelleen...
Toivottavasti taivas on kaunis paikka jossa olisi vapauttakin valita eikä aina joku hengittämässä niskaan. Ja jos täällä maailmassa pelätään pahaa, niin tarvitseeko taivaassakin.
Joo...
Ennen uskoin hyvään taivaaseen (ehkä vieläkin), mutta tämän maailman touhut ja ihmisten lapsellisuus ovat saaneet toivoni katoamaan. Tuntuu ihan kuin olisi eri planeetalta, kun katsoo tätä maailmaa.
Toivottavasti taivas on kaunis paikka jossa olisi vapauttakin valita eikä aina joku hengittämässä niskaan. Ja jos täällä maailmassa pelätään pahaa, niin tarvitseeko taivaassakin.
Joo...
Ennen uskoin hyvään taivaaseen (ehkä vieläkin), mutta tämän maailman touhut ja ihmisten lapsellisuus ovat saaneet toivoni katoamaan. Tuntuu ihan kuin olisi eri planeetalta, kun katsoo tätä maailmaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyseessä on henkimaailma, eikä taivas.
Ja voin taata, että henkimaailma tarjoaa tasapuoliset olosuhteet jokaiselle sielulle. Toiset ovat vain hieman kehittyneempiä ja eivät välttämättä palaa enään maapallolle kokemaan uusia elämiä.
Minkälainen on sitten henkimaailma? Taivas tarkoittaa hyvää paikkaa. Ja sitä että sinne mennään "ylös", vaikka mistäs minä tiedän onko ilmansuuntia tai onko "alhaalla" jotain. Onko "henkimaailma" paha ja hyvä paikka? Jumalan luulisi pitävän huolen hyvyydestä sentään siellä vai miten on?
Eikö se ole uskon asia onko yksi elämä vai monta elämää?! Eikös siitä pitäisi saada itse päättää syntyykö enää? Olisi aika väkivaltaista pakkosyntyä eri paikkoihin. Jos maailmankaikkeudessa on muitakin planeettoja, miksi muka taas maapallolle?
Mielipiteitä kiitos kaikilta? :)
Mikä on henkimaailma? Se on äärettömän laaja kysymys sanan varsinaisessa merkityksessä. Siksi laitan tähän lähinnä vain näkökulmaa, mikä koskee muotojen materialistista "henki"maailmaa. Todellisuudessa tämä materialistinen "henki"maailma ei ole henkistä (objektiivista), vaan psyykkistä (subjektiivista).
Taivas käsitteenä tarkoittaa nykyihmisellä useimmiten jotain hyvää materialistisen "henki"maailman aluetta. Se mitä ihminen kokee, liittyy ihmisen subjektiiviseen maailmankatsomukseen kuolemankin jälkeen. Elämme vahvasti mielikuvituksen alueella tässä materian maailmassamme, ja voi sanoa, että kuoltuaan ihminen siirtyy enemmän todelliseen (mielikuvitus)ympäristöön.
Todellisuudentuntu siis lisääntyy kun ihminen "kuolee". Näiltä alueilta saatetaan löytää mm. kaikkien uskontojen opettajat (mm. Jeesus, Buddha, Muhammed), ainakin mitä tulee mielikuvitustaivaiden korkeampiin alueisiin.
Näkemykseni mukaan nämä mielikuvitustaivaisiin projisoidut opettajat ovat vain heijastuksia korkeammilta tasoilta, mihin yleensä ihmisellä ei nykykehitysvaiheessaan ole vielä useimmiten asiaa. Silti nämä projektiot/illuusiot voivat antaa hyvinkin tärkeää tietoa näillä tasoilla asuville ihmisille ja nostaa ihmisen tietoisuuden tasoa ja ymmärrystä paljonkin.
Miksi synnytään tälle pallolle? Usein syy voi olla se, että tällä pallolla olosuhteet ovat niin rankat, että kehitysmahdollisuudetkin ovat erittäin hyvät. Johtuu kovasta paineesta, mihin ihminen joutuu suhteessa moniin muihin ei-niin materialistisiin planeettoihin. Sen lisäksi ihminen tuntee sympatiaa toista ihmistä kohtaan, ja haluaa olla mukana siellä missä on paljon muitakin ihmiskuntaan kuuluvia :) Ihmiskunta on tavallaan vain yksi olento, siksi olemme niin sidoksissa toisiimme. Tämän olennon tarkoituksena on yksilöllistää solunsa (ihmiset), jolloin solu tulee enemmän tietoiseksi koko kehosta (ihmiskunnasta).
JUMALAN koti.se on kuin rubiikin kuutio.1200 mailia sivu.eli todella suuri.siellä on satoja metrejä pitkä ovi joka on noin 70m paksu joka aukeaa äänettömästi.ovelta johtaa kultainen katu kaikki kadut ovat puhdasta kultaa rakennukset on koristeltu timantein on kauniita kukkia sellaisia ettei maan päällä kasva.todella kaunista.käännyit mihin suuntaan tahansa niin aina näet JUMALAN.HÄN on rakkaus,ei tarvita aurinkoa vaan JEESUKSEN KRISTUKSEN valo valaisee kaiken.USKO EVANKELIUMI JA TEE PARANNUS.ANNA ELÄMÄSI JEESUKSELLE NIIN PÄÄSET TÄHÄN PAIKKAAN MYÖS.PÄÄSET HÄÄATERIALLE SILLOIN KUN TÄÄLLÄ MAAN PÄÄLLÄ KÄYDÄÄN VIIMEINEN ATOMI SOTA.
Tarinat paratiiseista ja taivaista ovat ihmisten toiveajattelua, joka tietenkin lohduttaa mutta ei vakuuta. Parempi kuitenkin keskittyä tähän todelliseen elämään, jonka tiedämme olevan olemassa eikä ole keksittyä kertomusta.
Tämä materiaalinen maailmamme erityisesti on mielikuvituksen tuote. Mitä suurimmassa määrin, ja kukin näkee sen hieman eri tavalla riippuen persoonallisista ominaisuuksistaan.
Kysyä sopii, mikä on todellisuus?
Tämäkin on yksi kysymys pohdittavaksi. Vähän samantyyppinen kuin missä maailmankaikkeus sijaitsee -ehkä kaikkialla. Mutta missä on kaikkialla. Tai jos on ikuisuus, mistä se on lähtenyt -menee vaikeaksi pohdittavaksi.
Minusta jännää on ettei ihminen ole saanut valmiita vastauksia. Tuntuu että on pelkkiä kysymyksiä loputtomiin. :)
Mikäli kuolet luonnollisen kuoleman (ei itsemurhaa), niin sinun maljasi tullaan täyttämään ääriään myöten onnella. Sillä onnella, mitä onneksi miellät. Kaikki hyvät asiat mitkä kehtaat edes kuvitella toteutuvat viimeistä piirtoa myöten. Tämä on sinun taivaasi.
Niin tämä on hyvä pointti.
Toisaalta eikö kaikki ole ansainneet onnea?
Ajattelen sillä tavalla että kaikilla ihmisillä on ikuinen perintöosa, minkä hän saa käyttöönsä silloin kun sen aika on. Syntyminen ihmiseksi tälle pallolle tuo ihmiselle ikuisen perintöosan. Ennen Kristusta tätä ei joidenkin lähteiden mukaan tapahtunut, mutta nykyään tapahtuu ilmeisesti täysin automaattitoimintona. Tämä on ehkä Kristuksen työn tärkein voitto ihmiskunnalle.
Jos ajattelee tätä kautta, niin kaikki saavat täydellisen onnen, mutta kaikki silti aikanaan. Itsemurhaa olen esim. miettinyt; todennäköisesti ihminen tuntee siitä niin suurta syyllisyyttä, että kieltää täydellisen onnen itseltään sillä kerralla ja huomaa joutuvansa hakemaan vauhtia uudelleen raskaammista olosuhteista. Kehitys viivästyy tällöin jos ajatellaan lineaarisella aikataululla, mutta ikuisuuden näkökulmasta katsottuna aikaahan ei ole, joten tämä viivästyminen on vain näennäistä.
Ajattelen niin, että ihmisellä on rajan taakse siirryttyään kehittyneemmin toimiva omatunto materian vähäisemmän vastuksen vuoksi. Tällöin myöskin syyllisyyden ja muut tunteet koetaan uskomattoman paljon voimakkaampina kuin maan päällä. Kristuskipinä eli omatunto koetaan voimakkaana ohjaavana voimana rajan tuolla puolen.
Jos ajatellaan ihmiskuntaa yhtenä yksilönä niin silloin tuskin kukaan pitkässä (jälleensyntymien) juoksussa jää "rannalle". Ei voisi kuvitella että tämä täydellistyvä yksilö olisi valmis leikkaamaan itsestään osia pois, sillä silloin hän olisi epätäydellinen ja hänestä puuttuisi jotain elintärkeää.
Tukeeko tämä koko teoria todellista armoa ja yksilöllisyyttä kaikilta osin?
Ovatko maailmassa ihmiset armoa antavia toisilleen? Ihmisillä voi olla ahneus, itsekkyys ja ymmärtämättömyys -joissakin asioissa. Vaikka toiset koittavat parantaa asioita niin se ei onnitstu kun joku taas haraa vastaan. Väärä asioiden parantaminen ei taas olisi oikein.
:)
Yksilöllisyys toteutuu siinä, kun kukin solu yksilöityy ollen samalla jatkuvassa yhteydessä kokonaisuuteen. Tätä näkemystä nimitän "olla yksilö ryhmässä". Sama idea on käytössä mm. täysin toimivassa ryhmätyöskentelyssä vaikka työpaikoilla, tosin vähemmän intensiivisellä teholla kuin hengen maailmojen ryhmätyöt ihmiskunnan hyväksi.
Armo toteutuu siinä kun ihmiselle annetaan uusi mahdollisuus elää. Ei tarvitse kerralla onnistua 100%, vaan voi jatkaa samalla luokalla seuraavallakin lukukaudella. Tässä koulussa oppilaat ohjaavat itseänsä tarpeen vaatiessa jäämään jälki-istuntoon tai luokalle mikäli havaitsevat itsessään, etteivät ole kelvollisia astumaan seuraavalle luokalle. Mikäli oppilas ei havaitse itsessään puutteita, niin hän antaa itselleen luvan siirtyä eteenpäin. Tässä koulussa oppilas on itsensä tuomari ja arvostelija.
Kaikki ihmiset ovat todellisuudessa rakastavia ja armollisia toisilleen kun mennään riittävän syvälle kunkin sydämeen. Hengen syvissä vesissä tulemme näkemään yhä uudestaan ja uudestaan, että kaikki jotka sinne asti ovat saapuneet, toivottavat toisensa tervetulleiksi olivat he aikaisemmassa elämässä minkälaisia tahansa olleet. Aina on mahdollisuus muutokselle, ja se muutos tapahtuu jo nyt tässä ja nyt.