Voit kuulla Jumalan puhuttelevan vain itseäsi. Koskaan et voi kuulla Jumalan puhuttelevan ketään toista. Tämä pitää aina paikkansa, riippumatta siitä mitä puhuttelulla tarkoitetaan: onko se esim. Raamattua lukemalla saatu kokemus, hartaustilaisuudessa koettu herääminen, tuskan ja vaivan keskellä päässä kuulunut lohduttava ja vapauttava ääni, tai mitä tahansa. Ei ole väliä sillä onko jumalallisen ilmoituksen saanut yksin vai väkijoukossa, aina hän kuitenkin kuulee Jumalan äänen yksin. Kukaan ei koskaan ole kuullut Jumalan puhuttelevan ketään toista.
Ninmuodoin seuraa, että jokainen joka on tullut vakuuttuneeksi kokemuksensa kautta Jumalan olemassaolosta, ei mitenkään voi verrata tai rinnastaa omaa uskonnollista kokemustaan kenenkään toisen vastaavaan kokemukseen. Kun uskovia tarkastellaan ulkopuolisen silmin, herättää hämmästystä, että vaikka he tunnustavatkin samaa Jumalaa, heidän uskollaan ei useinkaan ole juuri mitään yhteistä muiden kanssa. Yhdelle uskonnossa on yksi asia tärkeä, toiselle aivan toinen. Kaksi kristityksi tunnustautuvaa saattaa tunnustaa aivan erilaista moraalia, toinen olla vaikkapa pasifisti, toinen taas kiihkomielinen isänmaaallinen militaristi.
Ulkopuolisen silmissä tällainen uskonnollisuus näyttää järjettömältä ja rienaavaltakin. Miten ulkopuolinen voi edes kuvitella, että kahdella täysin erilaisia arvoja tunnustavalla kristityllä voi olla sama Jumala? Uskovat keskuudessaan ikään kuin sulkevat silmänsä näiltä kysymyksiltä, ne ovat ilmeisestikin heille jokin arka paikka. Ehkä he kuitenkin ovat jotenkin epävarmoja ja tarvitsevat toisiltaan vahvistusta yhteisen Jumalan nimissä, eivätkä sitten uskalla ottaa käsiteltäväksi sitä miten heillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä toistensa kanssa?
Ninmuodoin seuraa, että jokainen joka on tullut vakuuttuneeksi kokemuksensa kautta Jumalan olemassaolosta, ei mitenkään voi verrata tai rinnastaa omaa uskonnollista kokemustaan kenenkään toisen vastaavaan kokemukseen. Kun uskovia tarkastellaan ulkopuolisen silmin, herättää hämmästystä, että vaikka he tunnustavatkin samaa Jumalaa, heidän uskollaan ei useinkaan ole juuri mitään yhteistä muiden kanssa. Yhdelle uskonnossa on yksi asia tärkeä, toiselle aivan toinen. Kaksi kristityksi tunnustautuvaa saattaa tunnustaa aivan erilaista moraalia, toinen olla vaikkapa pasifisti, toinen taas kiihkomielinen isänmaaallinen militaristi.
Ulkopuolisen silmissä tällainen uskonnollisuus näyttää järjettömältä ja rienaavaltakin. Miten ulkopuolinen voi edes kuvitella, että kahdella täysin erilaisia arvoja tunnustavalla kristityllä voi olla sama Jumala? Uskovat keskuudessaan ikään kuin sulkevat silmänsä näiltä kysymyksiltä, ne ovat ilmeisestikin heille jokin arka paikka. Ehkä he kuitenkin ovat jotenkin epävarmoja ja tarvitsevat toisiltaan vahvistusta yhteisen Jumalan nimissä, eivätkä sitten uskalla ottaa käsiteltäväksi sitä miten heillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä toistensa kanssa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.