VAKAAN MARKAN POLITIIKKA
Talouspolitiikkan virheet monikertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin sen hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Siitä syystä lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen Pankin johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa.
Tutkija Kalevi Kannuksen mukaan vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000 ja velkasaneerauksessa on vieläkin n. 70 000 ihmistä. Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan n. 14 500. Suomen Akatemian teettämä ja 25 miljoonaa markkaa maksanut tutkimus Suomen lamasta osoittaa selkeästi, että laman syyllisiä olivat Suomen talouden vastuulliset päättäjät. Pohjoismainen hyvinvointivaltion perusrakenteita tuhottiin korvaamattomalla tavalla.
Vakaan ja vahvan markan puolustajia olivat preisentti Mauno Koiviston ohella Suomen Pankin Rolf Kullberg, Sirkka Hämäläinen ja Markku Puntila sekä johtokunnan jäsenet Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Pääministereinä toimivat Kalevi Sorsa, Harri Holkeri ja Esko Aho. Valtionvarainministereinä toimivat Erkki Liikanen, Matti Louekoski ja Iiro Viinanen. Suurimpien pankkien pääjohtajina toimivat Jaakko Lassila, Ahti Hirvonen, Ulf Sundqkvist, Seppo Lindholm ja Christopfer Wegelius sekä Pertti Voutilainen. Lisäksi on mainittava nimet Juhani Riikonen, Jorma Aranko, Heikki Koivisto ja Pekka Laajanen.
http://www.sunpoint.net/~erkkiaho/prtalot.htm
Talouspolitiikkan virheet monikertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin sen hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Siitä syystä lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen Pankin johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa.
Tutkija Kalevi Kannuksen mukaan vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000 ja velkasaneerauksessa on vieläkin n. 70 000 ihmistä. Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan n. 14 500. Suomen Akatemian teettämä ja 25 miljoonaa markkaa maksanut tutkimus Suomen lamasta osoittaa selkeästi, että laman syyllisiä olivat Suomen talouden vastuulliset päättäjät. Pohjoismainen hyvinvointivaltion perusrakenteita tuhottiin korvaamattomalla tavalla.
Vakaan ja vahvan markan puolustajia olivat preisentti Mauno Koiviston ohella Suomen Pankin Rolf Kullberg, Sirkka Hämäläinen ja Markku Puntila sekä johtokunnan jäsenet Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Pääministereinä toimivat Kalevi Sorsa, Harri Holkeri ja Esko Aho. Valtionvarainministereinä toimivat Erkki Liikanen, Matti Louekoski ja Iiro Viinanen. Suurimpien pankkien pääjohtajina toimivat Jaakko Lassila, Ahti Hirvonen, Ulf Sundqkvist, Seppo Lindholm ja Christopfer Wegelius sekä Pertti Voutilainen. Lisäksi on mainittava nimet Juhani Riikonen, Jorma Aranko, Heikki Koivisto ja Pekka Laajanen.
http://www.sunpoint.net/~erkkiaho/prtalot.htm
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun porvarihallitus aloitti vuonna 1991, Suomi oli jo romahtanut ja SAK:n jäsenet, kuten muutkin onnettomat olivat jo tietoisia siitä että joutuvat kortistoon. Jo vuoden 1990 puolella tiedettiin, että seuraavien vuosien aikana kaatuu yrityksiä, sekä tulee työttömia ja paljon. Tyhmyys on tyhmyyttä vaikka rautalangasta vääntäisi, sillä jos usko stalinismiin on kova, niin ei uskonkiihkoa käännetä järjellisillä perusteluilla.
Ennen porvarihallitusta oli vallassa sosialistihallitus, jonka muodolliseksi sylkykupiksi, ilman todellista valtaa, Koivisto erehdytti kiltin ja sotilaallisen tottelevaisen Harri Holkerin. Silloin maata todellisuudessa johti sosialistien ideologinen "Suslov", Mauno Koivisto, apunaan valtiovarainministeri Erkki Liikanen ja "talousguru" Matti Louekoski. Heitä on yksin kiittäminen lamasta.
Tämä kolmikko ryssi Suomen talouden sosialismin ideologian huumassaan. Markkinatalouden lainalaisuuksista mitään ymmärtämätön ja täysin välinpitämätön ammattipoliitikko Koivisto määräsi rahan yht'äkkisesti vapautettavaksi säännöstelystä. Tokihan kaikki kansa ryntäsi ulkomaille ja otti velkaa pilvin pimein, koska se oli näennäisesti lähes ilmaista. Muutos oli aivan liian raju.
Kun likainen kolmikko huomasi munauksensa, Liikanen luikki Brysseliin pakoon, Louekoski Suomen pankkiin ja pääpaha itse vain mumisi epäselvästi, että minuahan ette tulkitse. Maa oli ajettu katastrofiin. Sosialistit eivät silloin halunneet ottaa vastuulleen romahtanutta yhteiskuntaa, joten ovela pääsossu ehdotti nuorelle rehelliselle ja kirkasotsaiselle Aholle, että ota sinä vastuullesi yhteiskunta, pysäytä syöksy, vakauta talous ja nosta maa lamasta. Näin tapahtui. Aho ja hänen kabinettinsa otti vastuun SDP:n tuhoamasta maasta ja käänsi kovin ottein kehityksen.
Mikä on tilanne nyt? Sosialistit, yhdessä vasemmistomyönteisten lehtimiesten kanssa ovat haukkuneet Ahoa vuodesta toiseen. SDP teki laman ja tuhosi yhteiskuntamme. Keskusta pysäytti syksykierteen ja käänsi maan nousuun. Tämän jälkeen sossut tulivat taas rinta rottingilla valmiiseen hallituspöytään, kun talous jo nousi kohisten ja jatkoi kaikien aikojen nopeimmalla nousukaudella.
Nyt SDP retostelee ansioillaan, vaikka se ei ole pystynyt edes lyhentämään valtionvelkaa eikä vähentämään työttömyyttä. Ei edes, vaikka rahaa on tullut ovista ja ikkunoista, enemmän kuin koskaan. SDP on vain keskittynyt puhumaan mustan valkoiseksi, kun se yrittää kääntää puheissaan laman tekijäksi itsensä sijasta Keskustan. Ihme ettei joulupukkia.
Sossu pettää aina (3.3.2003 10:56)
Pankkien velkaongelmat eivät olleet sen, eikä minkään muunkaan hallituksen aikaansaannosta. Pankit ihan itse hukkasivat rahansa - omat ja lainatut - kasinopeleissään ja nurkanavaltauksissaan.
Se ei yhteiskuntaa olisi romahduttanut, yksittäiset pankit kylläkin.
Virhe tapahtui siinä, että Pula-Ahon hallitus pelasti nimenomaan pankkien omistajat antamalla ryöstää kansalaisten varallisuuden pakkohuutokauppojen ja yritysten lahtauksen kautta, ja kun sekään ei vielä riittänyt osinkojen maksamiseen, niin perittiin jo maksettuja velkoja uudelleen takaajilta ja usealta takaajilta yhtäaikaa samoja korkoja.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/20000401/talo/20000401ta00.html
ja
http://kotisivu.mtv3.fi/jorma.uski/ou.html#Velkajarjestely
Ei tuo Koiviston konklaavissa tapahtunut tuomioistuinten ohjaaminen suosimaan pankkeja (= PL 3 §:n vastainen valtiopetos) ole Mauno-K:n ainoa rikos. Hän pani myös tutkijat ja syyttäjät luopumaan talousrikosten tutkinnasta uhkaamalla heitä itseään rikossyytteillä.
Tuon silloisen Noppa - Hainari -jutun pysäyttäneen uhakauksen seurauksena kaikkien muittenkin talousrikosten tutkinta keskeytyi. Tutkijat ja syyttäjät ymmärsivät, että tärkeintä on säilyttää nimittäjän (=Mauno-K) luottamus: tutkimatta jättämisestä ei moitittu, tutkimisesta uhkasi mennä oma virka.
Mauno-K:n luuranko on edelleen demareiden kaapissa, sen esiinkaivaminen veisi myös Tarja-H:n uskottavuuden ja olisi vaikea pala tulevissakin presidentinvaaleissa...
Ylimys-demareita ei saa arvostella . Kyksy vaikka Paavolta .
häveliäisyyttä sellaisten kieltojen noudattaminen. Perustuslain 12 § (sanavapaus) on käsittääkseni edelleen voimassa.
Joskus saaduistakin kannattaa ottaa opikseen!
Esimerkiksi se vanha satu valtakunnassa pidetyistä hienoista juhlista, joissa kaikilla oli paskat housussa, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa, että täällähän haisee, koska pelkäsi, että omat housut tarkastettaisiin ensimmäisenä.
Viimein paikalle tuli pieni poika, joka huusi, että kesisarilla ei edes housuja...
Ja miten se tähän keskusteluun liittyy?
No kun Mauno-K yllätettiin housut kintussa, niin se pyysi Tarja-H:ta lainaamaan omiaan.
Ei ongelma kuitenkaan sillä poistunut. Nyt täytyy keksiä selitys sille, että miksi Mauno-K:lla on edelleen löysät housuissaan, ja miksi ne näyttävät Tarja-H:n housuilta.