Mutta jos usko

Hetken vasta keskustelua seuranneena ihmettelen sinua uskova 1. Mistä saat kaiken tämän energian väitellä adventtien kanssa? Minulle uskottomalle ihmisen käytöksestä kiinnostuneelle olet herättänyt uteliaisuuden.Oletko ottanut tehtäväksi adventtien käännytyksen ? Onko myös raskasta olla oikeassa ?
Eräs sun kommentti erityisesti kerran pysähdytti,sanoit masennuksen olevan Saatanasta.Perustele

ex-advari kirjoitti:

Hetken vasta keskustelua seuranneena ihmettelen sinua uskova 1. Mistä saat kaiken tämän energian väitellä adventtien kanssa? Minulle uskottomalle ihmisen käytöksestä kiinnostuneelle olet herättänyt uteliaisuuden.Oletko ottanut tehtäväksi adventtien käännytyksen ? Onko myös raskasta olla oikeassa ?
Eräs sun kommentti erityisesti kerran pysähdytti,sanoit masennuksen olevan Saatanasta.Perustele

jos ihminen ajetaan ahtaalle tai hän ei tunne itseään hyväksytyksi heikkouksinensa. Olen itsekin ihmetellyt miksi pienemmissä seurakunnissa masennus koetaan usein jonaina peikkona...Ehkä masentunut ihminen ei ole aina niin vahva uskossaan vaikka haluaisi. Näinollen masentuneen ihmisen olemus, tunteet ja käytös voidaan tulkita saatanan ohjailuksi pois uskosta. Ihmisen mieli on tosiasiassa herkkä kokonaisuus jonka toimintaa ihminen itse ei aina kykene hallitsemaan vaikka haluaisi. Olosuhteet saattavat murtaa ihmisen...Esim. itse olen ollut koko peruskouluaikani kiusattu ja syrjitty ja kärsin yhä traumoista. Olisi absurdia ajatella että kokemani tunteet johtuisivat saatanasta!

ex-advari kirjoitti:

Hetken vasta keskustelua seuranneena ihmettelen sinua uskova 1. Mistä saat kaiken tämän energian väitellä adventtien kanssa? Minulle uskottomalle ihmisen käytöksestä kiinnostuneelle olet herättänyt uteliaisuuden.Oletko ottanut tehtäväksi adventtien käännytyksen ? Onko myös raskasta olla oikeassa ?
Eräs sun kommentti erityisesti kerran pysähdytti,sanoit masennuksen olevan Saatanasta.Perustele

Olet jo jyvällä. Toisin kuin moni toivoisi, minä en ole liikkeellä johtuen mistään omista tunteistani sen paremmin myönteisistä kuin kielteisistäkään. En ole koskaan ollut adventisti enkä aikonut sellaiseksi tullakaan, joten minulla ei ole mitään kaunaa heitä kohtaan.

Ei, en ole ottanut tehtäväkseni adventistien käännytystä. Aluksi evankelioin tuntemiani adventisteja uskoon aivan samoin kuin ketä tahansa ei-uskovia. Muutama vuosi sitten aloin kirjoitella tänne nimimerkillä Uskova ja sitten Jumala alkoi puhua minulle, että adventistien evankelioiminen uskoon ja muiden varoittaminen adventismin eksyttävyydestä on hänen kutsumuksensa minulle, olenko valmis siihen. No, olin valmis ja vastasin kyllä. Siitä se alkoi. Myöhemmin yksi vanhempi uskova oli saanut Jumalalta tehtäväkseen siunata minut tuohon työhön ja otti minuun yhteyttä. En sitä sinänsä hämmästynyt, vaan tunsin, että Jumala oli häntä todella käskenyt. No, sitten menin hänen luokseen ja hän siunasi minut tehtävään. Niinpä olen antautunut puhumaan, kirjoittamaan, rukoilemaan ja litistymään vaikka räsymatoksi jalkojen alle, jos niikseen tulee, tämän tehtävän eteenpäin viemiseksi.

Niinpä mikään valheellinen puhe minusta (olet noita, olet huumeenkäyttäjä, olet tehnyt abortin, olet antikristus, olet pilkkaaja) tai muu pilkka ei vaikuta minuun mitenkään. Ei myös mikään uhkaus (vedämme sinut oikeuteen, tulemme antamaan turpaan - näitä on jo uhkailtu tähän mennessä, mutta uusiakin varmasti keksitään) tule vaikuttamaan mitenkään.

Ainoa, joka voi minut ottaa tästä tehtävästä pois on se, joka tehtävän minulle antoikin, eli Jumala. Eli teenkö tätä loppuelämäni, vai siirrynkö muihin hommiin, on Hänen kädessään eikä minun sitä tarvitse tietääkään.

Masennuksesta kysyt. Kyllä se masennus on ihmisestä itsestään lähtöisin.

Kun ihminen esimerkiksi tulee etsikkoaikaan, hän ahdistuu synneistään ja häntä masentaa turha päämäärätön elämänsä ja kenties helvetin pelkokin. Mutta tuohon masennukseen ei pidä jäädä eikä sitä pidä yrittää "parantaa" millään psykologien eikä psykiatrien keinoilla, ei lääkkeillä eikä viihdykkeillä, vaan siitä pääsee tulemalla uskoon.

Ns. käännynnäiset eli ei-uskovat, jotka luulevat olevansa uskossa tai luopiot, jotka luulevat yhä olevansa uskossa, joutuvat masennukseen Jumalan vastaisuutensa takia. Siitäkin pääsy on tulla uskoon.

Uskova voi masentua hetkellisesti, kun hän tekee syntiä. Joko ei tottele Jumalan johdatusta, ei vie tekemäänsä syntiä ristille, ei tee parannusta helmasynnistään, ei tee parannusta väärästä syyllisyydestään, joka on epäuskoa eli ensimmäisen käskyn rikkomista ja tulee toisten ihmisten kautta joko heidän syyllistävistä puheistaan tai synnillisestä ilmapiiristä, joka heistä lähtee. No, kaikista näistä pääsee viemällä synnin ristille ja tekemällä siitä parannuksen.

Sitten voi olla jotain elimellistä masennusta, jolloin jokin myrkky tms. on vahingoittanut elimistöä ja se ei toimi oikein - tähän voi lääkkeistä olla oikeastikin apua. Tosin sitten muu syy esim. katkeruus muuttaa elimistön toimintaa, niin että esimerkiksi välittäjäaineiden toiminta muuttuu. Tällöin lääkkeiden syöttäminen ei paranna syytä, vaan on tehtävä parannus katkeruudesta, niin sitten ne välittäjäaineetkin normalisoituvat.

uskova_1 kirjoitti:

Olet jo jyvällä. Toisin kuin moni toivoisi, minä en ole liikkeellä johtuen mistään omista tunteistani sen paremmin myönteisistä kuin kielteisistäkään. En ole koskaan ollut adventisti enkä aikonut sellaiseksi tullakaan, joten minulla ei ole mitään kaunaa heitä kohtaan.

Ei, en ole ottanut tehtäväkseni adventistien käännytystä. Aluksi evankelioin tuntemiani adventisteja uskoon aivan samoin kuin ketä tahansa ei-uskovia. Muutama vuosi sitten aloin kirjoitella tänne nimimerkillä Uskova ja sitten Jumala alkoi puhua minulle, että adventistien evankelioiminen uskoon ja muiden varoittaminen adventismin eksyttävyydestä on hänen kutsumuksensa minulle, olenko valmis siihen. No, olin valmis ja vastasin kyllä. Siitä se alkoi. Myöhemmin yksi vanhempi uskova oli saanut Jumalalta tehtäväkseen siunata minut tuohon työhön ja otti minuun yhteyttä. En sitä sinänsä hämmästynyt, vaan tunsin, että Jumala oli häntä todella käskenyt. No, sitten menin hänen luokseen ja hän siunasi minut tehtävään. Niinpä olen antautunut puhumaan, kirjoittamaan, rukoilemaan ja litistymään vaikka räsymatoksi jalkojen alle, jos niikseen tulee, tämän tehtävän eteenpäin viemiseksi.

Niinpä mikään valheellinen puhe minusta (olet noita, olet huumeenkäyttäjä, olet tehnyt abortin, olet antikristus, olet pilkkaaja) tai muu pilkka ei vaikuta minuun mitenkään. Ei myös mikään uhkaus (vedämme sinut oikeuteen, tulemme antamaan turpaan - näitä on jo uhkailtu tähän mennessä, mutta uusiakin varmasti keksitään) tule vaikuttamaan mitenkään.

Ainoa, joka voi minut ottaa tästä tehtävästä pois on se, joka tehtävän minulle antoikin, eli Jumala. Eli teenkö tätä loppuelämäni, vai siirrynkö muihin hommiin, on Hänen kädessään eikä minun sitä tarvitse tietääkään.

Masennuksesta kysyt. Kyllä se masennus on ihmisestä itsestään lähtöisin.

Kun ihminen esimerkiksi tulee etsikkoaikaan, hän ahdistuu synneistään ja häntä masentaa turha päämäärätön elämänsä ja kenties helvetin pelkokin. Mutta tuohon masennukseen ei pidä jäädä eikä sitä pidä yrittää "parantaa" millään psykologien eikä psykiatrien keinoilla, ei lääkkeillä eikä viihdykkeillä, vaan siitä pääsee tulemalla uskoon.

Ns. käännynnäiset eli ei-uskovat, jotka luulevat olevansa uskossa tai luopiot, jotka luulevat yhä olevansa uskossa, joutuvat masennukseen Jumalan vastaisuutensa takia. Siitäkin pääsy on tulla uskoon.

Uskova voi masentua hetkellisesti, kun hän tekee syntiä. Joko ei tottele Jumalan johdatusta, ei vie tekemäänsä syntiä ristille, ei tee parannusta helmasynnistään, ei tee parannusta väärästä syyllisyydestään, joka on epäuskoa eli ensimmäisen käskyn rikkomista ja tulee toisten ihmisten kautta joko heidän syyllistävistä puheistaan tai synnillisestä ilmapiiristä, joka heistä lähtee. No, kaikista näistä pääsee viemällä synnin ristille ja tekemällä siitä parannuksen.

Sitten voi olla jotain elimellistä masennusta, jolloin jokin myrkky tms. on vahingoittanut elimistöä ja se ei toimi oikein - tähän voi lääkkeistä olla oikeastikin apua. Tosin sitten muu syy esim. katkeruus muuttaa elimistön toimintaa, niin että esimerkiksi välittäjäaineiden toiminta muuttuu. Tällöin lääkkeiden syöttäminen ei paranna syytä, vaan on tehtävä parannus katkeruudesta, niin sitten ne välittäjäaineetkin normalisoituvat.

"...masennukseen ei pidä jäädä eikä sitä pidä yrittää "parantaa" millään psykologien eikä psykiatrien keinoilla, ei lääkkeillä eikä viihdykkeillä, vaan siitä pääsee tulemalla uskoon."

Ihminen joka ei ole ollut vaikeasti masentunut ei voi tietää mitä masennus voi oikeasti olla ja miten siitä päästään selville vesille. Kaikki ihmiset masentuvat hetkittäin ja pääsevät siitä ylös pian, mutta osa tarvitsee muunlaista tukea. Pelkkä usko ei aina riitä jos ei itsellä ole valmiuksia eikä voimia käsitellä ongelmiaan.

Masennusta voi olla kahdenlaista joko itseaiheutettua(mm. alkoholi, huumeet, saatananpalvonta yms)tai sitten itsestä riippumatonta olosuhteista johtuvaa(mm. kiusatuksi tuleminen, hyväksikäyttö, oppimisvaikeudet, sosiaaliset vaikeudet, synnynnäiset persoonallisuushäiriöt kuten aspergerin oireyhtymä, syrjäytyminen yms). Edellämainitulle ryhmälle varmasti riittää todennäköisesti pelkkä usko masennuksen hoitoon, mutta valitettavasti yhteiskunta on paljolti itse masennuksen aiheuttaja koska kaikille ei yksinkertaisesti löydy paikkaa tai ei vaan ole asiantuntemusta. Heikommat jyrätään alta ja vahvuus on ainoa standardi.

Onneksi Jumala ei vaadi meitä muuttumaan eri ihmiseksi vaikka usko muuttaakin ihmistä paljon. Silti osa meistä ei pääse eroon kaikista vioistaan
tai masentuneisuudestaan täysin ja on riippuvainen asiantuntevasta ammattiavusta.

Olen myös vahvasti lääkevastainen. En ymmärrä miten helposti tarjotaan lääkettä ratkaisuksi vaikka suuri osa ei tarvitsisi lääkkeitä ollenkaan vaan oikean syväluotaavan terapian. Paras tapa auttaa masentunutta on yhdistää usko ja psykiatria oikeassa suhteessa. Sen puolesta itse evankelioin. uskon että Luojamme tuntee meidän ongelmamme parhaiten! Psykologi on vain väylä jota kautta masentunut saa tietää itsestään joitakin biologisia faktoja ja ehkä nimen joillekin ongelmilleen. Lopullinen parannus tulee anteeksiannosta ja armosta...siitä täydellisestä HYVÄKSYNNÄSTÄ jonka vain Jumala voi tarjota!

Pätevän evankelistan, pastorin tai muun sielunhoitajan tulee mielestäni hankkia sivistyksen vuoksi myös psykologista tietopohjaa jotta pystyisi ymmärtämään mahdollisimman erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita.

faktaa. kirjoitti:

"...masennukseen ei pidä jäädä eikä sitä pidä yrittää "parantaa" millään psykologien eikä psykiatrien keinoilla, ei lääkkeillä eikä viihdykkeillä, vaan siitä pääsee tulemalla uskoon."

Ihminen joka ei ole ollut vaikeasti masentunut ei voi tietää mitä masennus voi oikeasti olla ja miten siitä päästään selville vesille. Kaikki ihmiset masentuvat hetkittäin ja pääsevät siitä ylös pian, mutta osa tarvitsee muunlaista tukea. Pelkkä usko ei aina riitä jos ei itsellä ole valmiuksia eikä voimia käsitellä ongelmiaan.

Masennusta voi olla kahdenlaista joko itseaiheutettua(mm. alkoholi, huumeet, saatananpalvonta yms)tai sitten itsestä riippumatonta olosuhteista johtuvaa(mm. kiusatuksi tuleminen, hyväksikäyttö, oppimisvaikeudet, sosiaaliset vaikeudet, synnynnäiset persoonallisuushäiriöt kuten aspergerin oireyhtymä, syrjäytyminen yms). Edellämainitulle ryhmälle varmasti riittää todennäköisesti pelkkä usko masennuksen hoitoon, mutta valitettavasti yhteiskunta on paljolti itse masennuksen aiheuttaja koska kaikille ei yksinkertaisesti löydy paikkaa tai ei vaan ole asiantuntemusta. Heikommat jyrätään alta ja vahvuus on ainoa standardi.

Onneksi Jumala ei vaadi meitä muuttumaan eri ihmiseksi vaikka usko muuttaakin ihmistä paljon. Silti osa meistä ei pääse eroon kaikista vioistaan
tai masentuneisuudestaan täysin ja on riippuvainen asiantuntevasta ammattiavusta.

Olen myös vahvasti lääkevastainen. En ymmärrä miten helposti tarjotaan lääkettä ratkaisuksi vaikka suuri osa ei tarvitsisi lääkkeitä ollenkaan vaan oikean syväluotaavan terapian. Paras tapa auttaa masentunutta on yhdistää usko ja psykiatria oikeassa suhteessa. Sen puolesta itse evankelioin. uskon että Luojamme tuntee meidän ongelmamme parhaiten! Psykologi on vain väylä jota kautta masentunut saa tietää itsestään joitakin biologisia faktoja ja ehkä nimen joillekin ongelmilleen. Lopullinen parannus tulee anteeksiannosta ja armosta...siitä täydellisestä HYVÄKSYNNÄSTÄ jonka vain Jumala voi tarjota!

Pätevän evankelistan, pastorin tai muun sielunhoitajan tulee mielestäni hankkia sivistyksen vuoksi myös psykologista tietopohjaa jotta pystyisi ymmärtämään mahdollisimman erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita.

Luepa uudestaan, sanoin, että voi johtua elimellisistä: myrkyistä tms., eli myös synnynnäisistä syistä.

Mitä tulee noihin luettelemiisi "kiusatuksi tuleminen, hyväksikäyttö, oppimisvaikeudet, sosiaaliset vaikeudet" niin niistä kyllä pääsee tultuaan uskoon, kun käsittelee ne juurta jaksain Jumalan johdolla.

Samoin saatananpalvonta, huumeenkäyttö ja alkoholin ylikäyttö lähtevät, kun tekee parannusta uskoon tultuaan.

Psykologit ja psykiatrit ovat ei-uskovia varten, mutta uskovan on syytä turvautua Jumalan hoitoon ja käyttää pitkään uskossa ollutta sielunhoitajaa apunaan. (Joskin sana sielunhoitaja on syvältä, koska eihän uskovien sielua hoideta, vaan pidetään se kuolleena).

Kyllä siinä sielunhoitajan pätevyys ja riippuvuus Jumalasta häipyy, jos hän alkaa ottamaan mallia maallisista tieteistä. Muistatkos kuinka kävi sotien jälkeen luterilaisen kirkon sielunhoidon, kun alkoivat sekoittaa siihen psykologiaa, se meni löperiksi.

uskova_1 kirjoitti:

Luepa uudestaan, sanoin, että voi johtua elimellisistä: myrkyistä tms., eli myös synnynnäisistä syistä.

Mitä tulee noihin luettelemiisi "kiusatuksi tuleminen, hyväksikäyttö, oppimisvaikeudet, sosiaaliset vaikeudet" niin niistä kyllä pääsee tultuaan uskoon, kun käsittelee ne juurta jaksain Jumalan johdolla.

Samoin saatananpalvonta, huumeenkäyttö ja alkoholin ylikäyttö lähtevät, kun tekee parannusta uskoon tultuaan.

Psykologit ja psykiatrit ovat ei-uskovia varten, mutta uskovan on syytä turvautua Jumalan hoitoon ja käyttää pitkään uskossa ollutta sielunhoitajaa apunaan. (Joskin sana sielunhoitaja on syvältä, koska eihän uskovien sielua hoideta, vaan pidetään se kuolleena).

Kyllä siinä sielunhoitajan pätevyys ja riippuvuus Jumalasta häipyy, jos hän alkaa ottamaan mallia maallisista tieteistä. Muistatkos kuinka kävi sotien jälkeen luterilaisen kirkon sielunhoidon, kun alkoivat sekoittaa siihen psykologiaa, se meni löperiksi.

sulje toisiaan pois vaan kumpaakin tarvitaan. Psykologian tuntemus auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä paremmin koska emme voi samalla tavalla lähestyä ja kommunikoida kaikkien ihmisten kanssa. Jos emme tunne psykologiaa yhtään niin emme osaa hahmottaa niin hyvin eri asioiden ja piirteiden syitä. En siis voi ymmärtää väitettä "Psykologit ja psykiatrit ovat ei-uskovia varten"...Voihan psykologikin olla uskossa! Psykologia on ihmisen tuntemusta jotta me muut isommista ongelmista osattomat ymmärtäisimme ongelmaisia paremmin. Usko ei anna ongelmille selityksiä vaan sillä koitetaan parantaa ihmistä mikä on tärkeä asia! Psykologia täydentää ja konkretisoi niitä alueita mitä usko ei käsittele. Kumpaakin aluetta tarvitaan siis.

opit kirjoitti:

sulje toisiaan pois vaan kumpaakin tarvitaan. Psykologian tuntemus auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä paremmin koska emme voi samalla tavalla lähestyä ja kommunikoida kaikkien ihmisten kanssa. Jos emme tunne psykologiaa yhtään niin emme osaa hahmottaa niin hyvin eri asioiden ja piirteiden syitä. En siis voi ymmärtää väitettä "Psykologit ja psykiatrit ovat ei-uskovia varten"...Voihan psykologikin olla uskossa! Psykologia on ihmisen tuntemusta jotta me muut isommista ongelmista osattomat ymmärtäisimme ongelmaisia paremmin. Usko ei anna ongelmille selityksiä vaan sillä koitetaan parantaa ihmistä mikä on tärkeä asia! Psykologia täydentää ja konkretisoi niitä alueita mitä usko ei käsittele. Kumpaakin aluetta tarvitaan siis.

uskonnosta ja psykologiasta.

http://www.soteria.fi/artikkeleita.html

uskova_1 kirjoitti:

Olet jo jyvällä. Toisin kuin moni toivoisi, minä en ole liikkeellä johtuen mistään omista tunteistani sen paremmin myönteisistä kuin kielteisistäkään. En ole koskaan ollut adventisti enkä aikonut sellaiseksi tullakaan, joten minulla ei ole mitään kaunaa heitä kohtaan.

Ei, en ole ottanut tehtäväkseni adventistien käännytystä. Aluksi evankelioin tuntemiani adventisteja uskoon aivan samoin kuin ketä tahansa ei-uskovia. Muutama vuosi sitten aloin kirjoitella tänne nimimerkillä Uskova ja sitten Jumala alkoi puhua minulle, että adventistien evankelioiminen uskoon ja muiden varoittaminen adventismin eksyttävyydestä on hänen kutsumuksensa minulle, olenko valmis siihen. No, olin valmis ja vastasin kyllä. Siitä se alkoi. Myöhemmin yksi vanhempi uskova oli saanut Jumalalta tehtäväkseen siunata minut tuohon työhön ja otti minuun yhteyttä. En sitä sinänsä hämmästynyt, vaan tunsin, että Jumala oli häntä todella käskenyt. No, sitten menin hänen luokseen ja hän siunasi minut tehtävään. Niinpä olen antautunut puhumaan, kirjoittamaan, rukoilemaan ja litistymään vaikka räsymatoksi jalkojen alle, jos niikseen tulee, tämän tehtävän eteenpäin viemiseksi.

Niinpä mikään valheellinen puhe minusta (olet noita, olet huumeenkäyttäjä, olet tehnyt abortin, olet antikristus, olet pilkkaaja) tai muu pilkka ei vaikuta minuun mitenkään. Ei myös mikään uhkaus (vedämme sinut oikeuteen, tulemme antamaan turpaan - näitä on jo uhkailtu tähän mennessä, mutta uusiakin varmasti keksitään) tule vaikuttamaan mitenkään.

Ainoa, joka voi minut ottaa tästä tehtävästä pois on se, joka tehtävän minulle antoikin, eli Jumala. Eli teenkö tätä loppuelämäni, vai siirrynkö muihin hommiin, on Hänen kädessään eikä minun sitä tarvitse tietääkään.

Masennuksesta kysyt. Kyllä se masennus on ihmisestä itsestään lähtöisin.

Kun ihminen esimerkiksi tulee etsikkoaikaan, hän ahdistuu synneistään ja häntä masentaa turha päämäärätön elämänsä ja kenties helvetin pelkokin. Mutta tuohon masennukseen ei pidä jäädä eikä sitä pidä yrittää "parantaa" millään psykologien eikä psykiatrien keinoilla, ei lääkkeillä eikä viihdykkeillä, vaan siitä pääsee tulemalla uskoon.

Ns. käännynnäiset eli ei-uskovat, jotka luulevat olevansa uskossa tai luopiot, jotka luulevat yhä olevansa uskossa, joutuvat masennukseen Jumalan vastaisuutensa takia. Siitäkin pääsy on tulla uskoon.

Uskova voi masentua hetkellisesti, kun hän tekee syntiä. Joko ei tottele Jumalan johdatusta, ei vie tekemäänsä syntiä ristille, ei tee parannusta helmasynnistään, ei tee parannusta väärästä syyllisyydestään, joka on epäuskoa eli ensimmäisen käskyn rikkomista ja tulee toisten ihmisten kautta joko heidän syyllistävistä puheistaan tai synnillisestä ilmapiiristä, joka heistä lähtee. No, kaikista näistä pääsee viemällä synnin ristille ja tekemällä siitä parannuksen.

Sitten voi olla jotain elimellistä masennusta, jolloin jokin myrkky tms. on vahingoittanut elimistöä ja se ei toimi oikein - tähän voi lääkkeistä olla oikeastikin apua. Tosin sitten muu syy esim. katkeruus muuttaa elimistön toimintaa, niin että esimerkiksi välittäjäaineiden toiminta muuttuu. Tällöin lääkkeiden syöttäminen ei paranna syytä, vaan on tehtävä parannus katkeruudesta, niin sitten ne välittäjäaineetkin normalisoituvat.

noituutta ja huumeita,että äläpäs syytä toisia valehtelijaksi.Ellenistäkin keksit valheita,miksi et koskaan nää mitään hyvää,muissa kuin itsessäsi?