Hyvästi uusliberalismi
Uusliberalismin aika alkaa painua mailleen. Ennen vasemmisto ei päässyt valtaan, jos ei se omaksunut ainakin jotain sen ideoista. Nyt ei oikeisto voita kuin hylkäämällä ne ainakin osittain.
Nousunsa 70-luvun lopussa aloittanut uusliberalismi koki huippunsa kommunismin romahtaessa 1989. Brittitaloustieteilijä John Kay arvioi, että markkinatalous voitti suunnitelmatalouden, koska se on lähempänä kuluttajaa.
Toinen valtti on moniarvoisuus: jos joku ei saa keksintöään läpi yhdessä yrityksessä, hän voi lähestyä toista firmaa.
Mutta markkinataloudella ovat varjopuolenaan mm. rajut suhdannevaihtelut ja lamat. Niihin keksi lääkkeen jo ennen toista maailmansotaa John Maynard Keynes. Suhdanteita tuli tasoittaa kulutuskysyntää säätelemällä.
Sodan jälkeen länsi eli varsin onnekasta säännellyn markkinatalouden ja täystyöllisyyden aikaa soveltamalla Keynesin oppeja.
Jotkut niiden silloiset sovellutukset johtivat kuitenkin inflaation kiihtymiseen. Keynesiläisiltä meni lopullisesti sormi suuhun, kun 70-luvun öljykriisit tuottivat stagflaation: samanaikaiset laman ja inflaation.
Siksi uusliberalismi ja sen brittiversio thatcherismi pääsivät niskan päälle. Britanniassa ay-liike ei kyennyt tulopolitiikkaan, ja huimasti kiihtynyttä inflaatiota alettiin kahlita supistamalla rahanlyöntiä eli ns. monetarismilla.
Monetarismin, uusliberalismin ja taitamattoman talousjohdon takia maa sai Margaret Thatcherin kaudella kestää kaksi kovaa lamaa ja jättityöttömyyden. Viidesosa Britannian teollisuudesta tuhoutui 80-luvulla.
***
Inflaatio saatiin vihdoin kuriin, ja uuskeynesiläiset opit alkoivat nostaa päätään myös USA:ssa. Britannian nykyistä valtiovarainministeriä Gordon Brownia on kiitetty nimenomaan talouskasvun tasaisuudesta.
- Vasemmisto oli väärässä, kun se ei ymmärtänyt markkinoiden etuja. Oikeisto oli väärässä, kun se luuli, että markkinat ovat ratkaisu kaikkeen, Brown on todennut.
Brown tuomitsee siis markkinafundamentalismin samoin kuin Kay. Kayn mielestä sosiaaliturvaa, koulutusta ja ympäristöä ei voi jättää yksinomaan markkinain varaan. Brittien työnantajaliiton johtajan mielestä sama koskee mediaa.
Ilmastonmuutos antoi kuoliniskun uusliberalismille, ja sen uhka vaatii kaikkea sitä, mitä uusliberaali oikeisto inhoaa: puuttumista yksilön vapauteen kiskomalla ihmiset ulos yksityisautoista ja lopettamalla halpalennot, jotka markkinat ovat ihmisten iloksi luoneet.
Taistelu ilmastonmuutosta vastaan vaatii globaalia yhteistoimintaa. Uusliberaalit haluavat talouden globalisointia mutta vieroksuvat maailmalaajuisia poliittisia toimia kuten sopimuksia.
***
Uusliberaalit tuomitsivat myös hyvinvointivaltioon kuuluva sosiaaliturvan ja väittivät sen johtavan ihmisten passiivisuuteen ja riippuvuuteen valtiosta. Brownin mieliajatus on, että hyvät julkiset peruspalvelut ovat tärkeä kasvutekijä.
Mutta sekä Bill Clinton että Tony Blair ottivat varteen oikeiston kritiikin, ja brittihallitus on sysinyt sosiaaliturvan varassa eläviä töihin.
Thatcher näivetti peruspalvelut ja rappeutti mm. rautatiet, sillä hän antoi mieluummin veronalennuksia parempiosaisille. Blair on lisännyt julkisia menoja nopeammin kuin yksikään toinen länsihallitus. Julkiset menot kasvoivat esimerkiksi vuosina 2000 - 2006 37,5 prosentista 45 prosenttiin kansantuotteesta. Mutta se ei ole heikentänyt kilpailukykyä.
Myös Martin Wolf toteaa teoksessaan Why globalisation works eli Miksi globalisaatio toimii, että kilpailukyvyllä ja julkisten menojen määrällä ei ole riippuvuussuhdetta.
Tuijotus veroprosenttiin on idioottimaista, ja merkittävämpiä ovat perusrakenteiden ja peruspalvelujen, varsinkin koulutuksen taso. Tärkeitä ovat myös oikeuslaitoksen ja hallinnon laatu, omaisuusturva, poliitikkojen nuhteettomuus ja halu pyrkiä yhteiseen hyvään. Ja mielivaltaista taloudellista sääntelyä on vältettävä.
Wolf haluaa keskustelua siitä, mitä julkiselle sektorille sisällytetään, miten se toimii tehokkaimmin, kootaanko rahat veroilla vai käyttäjämaksuilla, ja halutaanko palvelujen tuottamista julkisin vai yksityisin voimin vain sekajärjestelmällä.
Eeva Lennon,
Lontoo
Uusliberalismin aika alkaa painua mailleen. Ennen vasemmisto ei päässyt valtaan, jos ei se omaksunut ainakin jotain sen ideoista. Nyt ei oikeisto voita kuin hylkäämällä ne ainakin osittain.
Nousunsa 70-luvun lopussa aloittanut uusliberalismi koki huippunsa kommunismin romahtaessa 1989. Brittitaloustieteilijä John Kay arvioi, että markkinatalous voitti suunnitelmatalouden, koska se on lähempänä kuluttajaa.
Toinen valtti on moniarvoisuus: jos joku ei saa keksintöään läpi yhdessä yrityksessä, hän voi lähestyä toista firmaa.
Mutta markkinataloudella ovat varjopuolenaan mm. rajut suhdannevaihtelut ja lamat. Niihin keksi lääkkeen jo ennen toista maailmansotaa John Maynard Keynes. Suhdanteita tuli tasoittaa kulutuskysyntää säätelemällä.
Sodan jälkeen länsi eli varsin onnekasta säännellyn markkinatalouden ja täystyöllisyyden aikaa soveltamalla Keynesin oppeja.
Jotkut niiden silloiset sovellutukset johtivat kuitenkin inflaation kiihtymiseen. Keynesiläisiltä meni lopullisesti sormi suuhun, kun 70-luvun öljykriisit tuottivat stagflaation: samanaikaiset laman ja inflaation.
Siksi uusliberalismi ja sen brittiversio thatcherismi pääsivät niskan päälle. Britanniassa ay-liike ei kyennyt tulopolitiikkaan, ja huimasti kiihtynyttä inflaatiota alettiin kahlita supistamalla rahanlyöntiä eli ns. monetarismilla.
Monetarismin, uusliberalismin ja taitamattoman talousjohdon takia maa sai Margaret Thatcherin kaudella kestää kaksi kovaa lamaa ja jättityöttömyyden. Viidesosa Britannian teollisuudesta tuhoutui 80-luvulla.
***
Inflaatio saatiin vihdoin kuriin, ja uuskeynesiläiset opit alkoivat nostaa päätään myös USA:ssa. Britannian nykyistä valtiovarainministeriä Gordon Brownia on kiitetty nimenomaan talouskasvun tasaisuudesta.
- Vasemmisto oli väärässä, kun se ei ymmärtänyt markkinoiden etuja. Oikeisto oli väärässä, kun se luuli, että markkinat ovat ratkaisu kaikkeen, Brown on todennut.
Brown tuomitsee siis markkinafundamentalismin samoin kuin Kay. Kayn mielestä sosiaaliturvaa, koulutusta ja ympäristöä ei voi jättää yksinomaan markkinain varaan. Brittien työnantajaliiton johtajan mielestä sama koskee mediaa.
Ilmastonmuutos antoi kuoliniskun uusliberalismille, ja sen uhka vaatii kaikkea sitä, mitä uusliberaali oikeisto inhoaa: puuttumista yksilön vapauteen kiskomalla ihmiset ulos yksityisautoista ja lopettamalla halpalennot, jotka markkinat ovat ihmisten iloksi luoneet.
Taistelu ilmastonmuutosta vastaan vaatii globaalia yhteistoimintaa. Uusliberaalit haluavat talouden globalisointia mutta vieroksuvat maailmalaajuisia poliittisia toimia kuten sopimuksia.
***
Uusliberaalit tuomitsivat myös hyvinvointivaltioon kuuluva sosiaaliturvan ja väittivät sen johtavan ihmisten passiivisuuteen ja riippuvuuteen valtiosta. Brownin mieliajatus on, että hyvät julkiset peruspalvelut ovat tärkeä kasvutekijä.
Mutta sekä Bill Clinton että Tony Blair ottivat varteen oikeiston kritiikin, ja brittihallitus on sysinyt sosiaaliturvan varassa eläviä töihin.
Thatcher näivetti peruspalvelut ja rappeutti mm. rautatiet, sillä hän antoi mieluummin veronalennuksia parempiosaisille. Blair on lisännyt julkisia menoja nopeammin kuin yksikään toinen länsihallitus. Julkiset menot kasvoivat esimerkiksi vuosina 2000 - 2006 37,5 prosentista 45 prosenttiin kansantuotteesta. Mutta se ei ole heikentänyt kilpailukykyä.
Myös Martin Wolf toteaa teoksessaan Why globalisation works eli Miksi globalisaatio toimii, että kilpailukyvyllä ja julkisten menojen määrällä ei ole riippuvuussuhdetta.
Tuijotus veroprosenttiin on idioottimaista, ja merkittävämpiä ovat perusrakenteiden ja peruspalvelujen, varsinkin koulutuksen taso. Tärkeitä ovat myös oikeuslaitoksen ja hallinnon laatu, omaisuusturva, poliitikkojen nuhteettomuus ja halu pyrkiä yhteiseen hyvään. Ja mielivaltaista taloudellista sääntelyä on vältettävä.
Wolf haluaa keskustelua siitä, mitä julkiselle sektorille sisällytetään, miten se toimii tehokkaimmin, kootaanko rahat veroilla vai käyttäjämaksuilla, ja halutaanko palvelujen tuottamista julkisin vai yksityisin voimin vain sekajärjestelmällä.
Eeva Lennon,
Lontoo
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.