http://www.vunet.org/ulkomaat/venaja_asettaa_uudet-3508.html
Suomen porvari ei voi kuin pihistä voimattomassa raivossaan niinkuin on tehnyt vuodesta 1944, kun puna-armeija pisti lahtarit juoksemaan kannaksen halki kuin kanalauman.
Suomen porvari ei voi kuin pihistä voimattomassa raivossaan niinkuin on tehnyt vuodesta 1944, kun puna-armeija pisti lahtarit juoksemaan kannaksen halki kuin kanalauman.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jota ei toki tarvita rauhanomaisia maita vastaan. Mutta muita mahdollisia kohteita kyllä löytyy. Suvereniteetin säilyttäminen vaatii riittävää tappovoimaa nykyisin. Se tiedetään moskovassakin.
iltalääkkeiden aika sitten "Generalissimus". Pahat porvarit ovat tuhoutuneet ja kaikki on oikein hyvin.
Puna-armeija tapatti sotilaitaan hyökkäämällä laumoittain suomalaisten asemia vastaan. Puna-armeijan upseerit ampuivat hitaimmat juoksijat ja ne jotka kääntyivät takaisin. Tällainen raukkamainen toiminta sai jopa suomalaiset sotilaat halveksumaan tuollaista johtamista, ja yleensä juuri taka-alalla toimineet upseerit ammuttiin ensimmäiseksi.
Neuvostoliiton partisaanit olivat kommunistisen puolueen keräämä joukko, jotka oli lähettetty Suomen puolelle tappamaan ja raiskaamaan rajaseutujen siviilejä. Tarkoituksena oli kylvää pelkoa suomalaisten keskuudessa. Partisaaneiksi valikoitui kovan luokan kommunisteja ja sadistisen luonteen omaavia neuvostoliittolaisia.
"Partisaaneiksi valikoitui kovan luokan kommunisteja ja sadistisen luonteen omaavia neuvostoliittolaisia."
Katsokaa mihin kaikkeen nämä "kovan luokan kommunistit" pystyivät:
http://partisaanit.blogs.fi/
Ensimmäisessä arkistokuoressa on kuvia neuvostopartisaanien vuonna 1944 tuhoamasta Lapin kylästä. Suomalaisten naisten ja lasten puolialastomia ruumiita makaa maassa osin mädäntyneinä. Viisivuotiaan pellavapäisen pojan ruumista nostetaan auton lavalle. Sotilaan sylissä on mustaksi palanut vauva.
Toisesta kuoresta löytyy kuvia ihmissyönnistä. Motitetut venäläiset ovat nälissään syöneet toisiaan.
Aikanaan annettiin julkisuuteen myös joitakin partisaanikuvia. Kaksi kirjailijaa sai käyttää muutamaa kuvaa neuvostoliittolaisten partisaanien tuhoamia kyliä ja suomalaisten siviilien joukkosurmia käsittelevissä teoksissaan.
"Sitten kuvat olivat vapaata riistaa", Myyryläinen sanoo. Ne levisivät kirjojen kautta toimittajien käyttöön. Suoraan viestimille niitä ei annettu.
Partisaanikuvien julkistaminen oli poliittisesti iso asia. Myyryläinen kertoo, että puolustusvoimien sisällä ratkaisua arvosteltiin. Sota-aikaan viranomaiset olivat jopa käskeneet suomalaiskylien tuhoista tietäviä vaikenemaan niistä.
Partisaanikuvia on kassakaappikuorissa kymmeniä muun muassa Lokan ja Seitajärven kylistä Lapista. Viime vuosina niitä ovat päässeet katsomaan myös jotkut surmattujen suomalaissiviilien omaiset. Uhrit ovat useissa kuvissa tunnistettavissa, ja kuvien taakse on ilmestynyt vainajien nimiä ja ikiä.
Omaisilla on ollut tarve nähdä kuvat. Kuvat ovat silti tärkeitä myös muille. Ne ovat osa suomalaisten vaiettua historiaa. Niihin liittyy erityinen salaamisen aiheuttama trauma. Suomalaisten siviilien joukkotuhoista puhuminen on ollut kiellettyä, eikä sitä ole helppo käsittää tai käsitellä: ei tapahtunutta, eikä myöskään siitä vaikenemista.
Nurmella makaavat siviilit ja lavalle kasatut ihmisruumiit tuovat mieleen viestimien julkaisemat kuvat maailmalla tapahtuneista siviilien joukkosurmista. Näistä kuvista näkee, että sellaista on todella tapahtunut myös Suomessa.
Inhimillisesti karmeinta sodan todellisuutta ovat kuvat, jotka todistavat ihmissyönnistä. Yhden kuvan takana kerrotaan tapahtumista Krivin lounaispuolella tammikuussa 1942:
Käydyissä taisteluissa on todettu venäläisten sotilaitten leikanneen lihaa kaatuneitten toveriensa ruumiista ja kuljettaneen lihaa mukanaan repussa pakomatkalle, jolla suomalaiset 13. 1. 42 tuhosivat ihmissyöjät. Lihaa löytyi kolmen kaatuneen sotilaan repusta.
Kuvaosaston entinen päällikkö Myyryläinen sanoo, että ihmissyöntikuvat on salattu, koska ei haluttu, että niillä ruvetaan mässäilemään.
"Miksi venäläisten kannibalismikuvia pitäisi näyttää? Ei kukaan terve ihminen hyödy ihmissyöntikuvista. Olen kuullut veteraanien omakohtaisia kokemuksia siitä, miltä on tuntunut, kun oma esimies on löytynyt ja vihollinen on häntä syönyt. Reaktiot ovat olleet hirveitä. Voin vain kuvitella, millaisia ne olisivat, jos ne tuotaisiin nykyihmisen aamukahvipöytään", Myyryläinen sanoo.
Suomalaisten lipastonlaatikoista löytyy raakoja sotakuvia, joita on tähän päivään asti katseltu salaa. Nyt niitäkin voidaan ehkä käsitellä avoimemmin.