SKP: Miten M-Realin kanssa

Miten joku kommunisti voi laatia tarkan listan kun sitä ei ole laatinut yhtiön johtokaan,vaikka M-realin tulos on ollut kolmatta vuotta toistasataa miljoonaa tappiollinen?

M-real on juuri päättänyt kutsua vuorineuvos Juha Niemelän hallituksensa jäseneksi,asiasta päättää yhtiökokous maaliskuussa. Tuolla toimella yhtiö itse osoittaa,ettei sen aiempi johto ole ollut tehtäviensä tasalla. Niemelä tulee tehtäväänsä kilpailijan kautta ja on paperiteollisuuden asiantuntija päinvastoin,kuin yhtiötä aiemmin luotsanneet ekonomit,pankki- ja vakuutusmiehet.
Niemelän johdolla käydään yt-neuvottelut,listaa toimista on tuskin edes hänen päässään tällä hetkellä.

Paperiliiton sosialidemokraattinen puheenjohtaja Jouko Ahonen on myös paperimiehiä, paperitehtaan pääluottamusmies. Jos tarkasti katsotte hänen lausuntojaan,huomaatte ne asiantuntevimmiksi kuin M-realin aiemman johdon. Yhtiön omavaraisuusaste on vähentynyt kolmessa vuodessa 6 prosenttiyksikköä,nettovelat kasvaneet 2264 miljoonasta 2599 miljoonaan. Näin siitä huolimatta,että henkilöstö on vähentynyt liki puolellatoista tuhannella.

M-real hakee 40 miljoonan tulosparannusta vuoteen 2009 mennessä. Tuon kokoluokan yritykselle tavoite ei ole lähellekään kansallista ennätystä,rajumpaakin ollaan viime aikoina nähty.
Tavoite kuvastaa yhtiön johdon lopultakin tapahtunutta heräämistä,kusessa ollaan ja kaulaa myöten.

Paperiliiton puheenjohtajan lausunto tuoreeltaan kuvastaa tuntoja.
"M-realia eivät johda amerikkalaiset eläkemummot,kuten eräitä muita firmoja. Yhtiöllä on isänmaallisempi omistus ja uskon,että täältä sitä peräänkuulutettua yhteiskuntavastuuta löytyy. Kun katsoo M-realin tulosta,ei muuhun johtopäätökseen voi tulla kuin että kustannussäästöjä täytyy löytyä".

Yhtiön työntekijät ovat laitettu tapahtuneitten tosiasioiden eteen,niin näyttää tosin käyneen johdollekin. Valinnat eivät ole helppoja.
Miten kommunistien mielipiteet eroaisivat menettelytapojen suhteen sosialidemokraattien mielipiteistä? Reaaliteetit ja kylmät kassaluvut ovat molemmille samat M-realin tapauksessa. Turha porvareitten on tuosta paskaa jauhaa ja provoa heittää.

Irtisanomissuojan,työelämän pelisääntöjä koskevan lainsäädännön ja joukkoerottamisien suhteen sosialidemokraattien ja kommunistien kannat eroavat jyrkästi toisistaan. Ne keskustelut käydään muualla kuin Perloksen ja M-realin yt-neuvotteluissa.

M-realin johto ilmoittaa tavoittelevansa 40 miljoonan euron säästöä vuoteen 2009 mennessä. Työntekijöiden neuvottelijoiden ensisijainen ja oikeastaan ainoa tavoite neuvottelupöydässä on mahdollisimman monen työpaikan säilyttäminen ja mahdollisimman monen kovan irtisanomisen korvaaminen pehmeämmin keinoin. Se on realismia M-realilla.
Saavuttaakseen säästötavoitteensa yhtiön johdon on tehtävä se yhdessä henkilöstön kanssa. Henkilöstön motivaation alaslyöminen ei edesauta tavoitteen toteutumista. Säästö ei synny myöskään maksamatta jääneistä 600:n ihmisen palkasta. Kyllä se edelleenkin lähtee pyörivistä paperikoneista. Yt-neuvotteluissa sovittavia asioita on satoja,suunnitelman seuranta ja menetelmien todentaminen vaatii päivittäistä yhteistyötä vuosien ajan. Ilman henkilöstön,sen jäljelle jäävän,toimia yhtiö ei saavuta säästötavoitettaan.

Minkä helvetin laisia nappikauppiaita tämän palstan porvarit oikein ovat? Käskyttämiseen ja kyykyttämiseenkö te uskotte? Teidän kysymyksenne ainakin puhuvat tuon uskon puolesta.

Kun hienopaperimarkkinat kyllästyvät ja tilauksia ei ole niin asiat eivät parane tekemällä enemmän hienopaperia pienemmällä palkalla. Ratkaisu on tuotantosuunnan muuttaminen. Sitä ei vaihdeta kuin paitaa,se vaatii investointipäätökset,muutosvaiheen koulutuksineen,ympäristölupapäätökset,markkinoinnin.
Ratkaisevinta on yhteistyö työpaikkojen säilyttämiseksi.
Ja sitten tälle palstalle tulevat nappikauppiaat selittämään asian koneenhoitajan palkan suuruudella. Jo pelkän uskottavuutenne kannalta teidän kannattaisi kenties joskus uhrata sananen paperitehtaan siivoojan tai ruokala-apulaisen palkalle.

Pelkkään kysymyksen esittämiseen tarvitaan ainoastaan huulet. Sinun esittämäsi kysymyksen olisi saanut aikaan naulaamalla ne huulet ladon seinään. Tuon verran niitä olisi jo pelkkä tuuli lerputtanut.