Onko ihan ok vai suhtautuuko kaikki "mitä vittua tuo täällä tekee" -asenteella? Olen nimittäin ev.lut, vaikka mieleltäni agnostikko tai enemmänkin ateisti. Tänään alkoi lukion ensimmäinen uskonnon tunti ja jotenkin tuli sellainen olo, etten kuulu tänne. Ahdisti ihan pirusti siellä luokassa se, että vieressä istuu todennäköisesti joitakin skitsofreenikkoja ja joudun ehkä teeskentelemään, että uskon Jumalaan.
Olen kuitenkin aina pitänyt uskonnosta oppiaineena, vaikka itse en ole uskovainen. Onko siis väärin olla ateistina uskonnon tunnilla? Kuuluisiko minun olla elämänkatsomuksessa?
Olen kuitenkin aina pitänyt uskonnosta oppiaineena, vaikka itse en ole uskovainen. Onko siis väärin olla ateistina uskonnon tunnilla? Kuuluisiko minun olla elämänkatsomuksessa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuules; istu siellä tunnilla tiukasti penkissä ja ime itseesi -ihan- kaikki tieto mitä sieltä saat.
Ensinnäkin voin taata, että jokaisen tunnin jälkeen, joilla jeesuksia hihhuloidaan (?), sinä kävelet luokasta ulos astetta selväjärkisempänä taas :)
Itselleni kävi näin; mitä enemmän tutkin ja otin selvää (ja edelleen niin teen) niin kaikki se ajoi/ajaa minua hitaasti mutta varmasti ja lopullisesti antiteismin syliin.
Kuuntele, opiskele, kyseenalaista ja väittele(kin) jos siihen on tarvetta/halua. Paskaa ei kukaan pakota nielemään. Itse se täytyy pääasiassa sinne sisuksiin hyväksyä.
Lahkot luonnollisesti erikseen manipulointi keinoineen..
Onko opettajanne uskovainen? Mitä tunnit pitää sisällään?
Sulla on oikeus olla siellä tunnilla ihan kuin kaikilla muillakin. Oma valinta se on sinulle.
Sinuna ottaisin siitä irti niin paljon kuin kykenisin!
Puhut asiaa. Minullakin kävi samalla tavalla: mitä enemmän tutkin ja sain tietoa, sitä vähemmän enää uskoin Jumalaan. Rippikoulu oli ihan viimeinen niitti ja siellä lopullisesti tajusin, että olen ateisti.
Uskonnon tunneilta et saa mitään tietoo. Kaikki höpöttää siellä satuja ja uskomuksiaan mitkä ei perustu mihinkään "tietoon".
No, muotoillaan sitten näin, niin edellinenkin kirjoittaja sen ymmärtää:
Uskonnontunneilla saa tietoa noista saduista ts. millaisia nämä sadut ovat.
Mitä helvetin tietoa?? Arvailua siitä,että onko ihminen ikuisen sukurutsauksen tulos vai ei?? Raamatun "uskoa heikoille siellä pestään aivoihin ja kerrotaan,ettet ole hyvä ihminen,jos et usko jumalaan tai allahiin(koraanin pyyhin muuten perseeni krapulapaskan jälkeen) tai muihin nurkkaankusijoihin! Älkää vitussa pilatko lapsianne uskovaisten heikkouksilla ja valheilla!!!
..mistä haluaa kieltäytyä.
Tietämättömyys pysyköön uskovaisten ongelmana/"hyveenä".
Fiksu ihminen ottaa asioista kunnolla selkoa ja tekee päätelmät vasta kun on varma kannastaan.
Kysehän on siitä missä Sinä haluat olla. Kokeile uskontotunteja. Ei se pahaakaan tee, niinkuin milli tuossa snoi, joka kerta tajuat yhä selvemmin miten terve ihminen olet :D samalla tosin tajuat aina vain selvemmin sen railon itsesi ja "niiden muiden" välillä.
Jos sen sijaan alkaa otsasuoni katketa (riippu paljon opettajasta!), siirry suosiolla elämänkatsomustietoon. Turha kiduttaa itseään kirkassilmäisten uskovien saarnoilla jos ei luokasta tai opettajasta löydy avoimuutta keskustella asioista.
***
Suosittelen käymään kurssin, mutta älä sitten menen jos tuntuu että saatat hihhuloitua :)
Hauskaa seurata uskovien reaktioita tunnilla ainakin.
kuten tunnilla opetetaan, siis kympin saa kokeesta vain "olemalla uskovainen".
Minulle ainakin tämä aiheutti ylivoimaisen moraalisen ongelman, jonka ainoa epätyydyttävä vastaus oli vastata muutamaan kysymykseen "oikein", loppuihin kuten oma käsitykseni asioista on. Kun uskontohan ei ole tietoa, se on yksi suuri mielipide. Uskonnonkokeeseen vastaaminen ei ole likikään sama asia kuin matematiikan kokeeseen!
En tiedä, miten asiat teidän lukioissanne ovat, mutta meillä uskontotunnit ovat uskontotiedettä eivätkä Raamattu-koulua tai evankelisointia. Uskontoa voi opiskella kuka tahansa, sillä uskonto kuuluu jokaisen ihmisen elämään, ateistinkin - hänen uskontonsa on se, ettei hän usko mihinkään. Toki lukion uskonnon kurssit tutkivat enemmän kristinuskoa kuin vaikkapa islamia, koska elämme kulttuurissa, jonka pohjana on monta sataa vuotta vallinnut kristinusko.
"uskontotieteellisessä" uskonnonopetuksessa ei kerrottu edes sitä, että ateismi ei ole uskonto. Vai saitko ehdot?
Näin meilläkin. En tiedä vaihteleeko uskonnontuntien opetusmetodit paikkakunnittain, mutta ihmettelen jos tosiaan lukiossa vielä on jotain ihme hihhulointia. Jos näin on, koulussa selkeästi on viitattu kintaalla opetussuunnitelmaan ja kurssikirjoihin...
QUOTE: ""uskontotieteellisessä" uskonnonopetuksessa ei kerrottu edes sitä, että ateismi ei ole uskonto. Vai saitko ehdot?" QUOTE
Jos opetus olisi ollut uskontotieteellistä, niin siellä olisi käsitelty ateismikin. Ateismi on nimittäin yksi uskontotieteen tutkimuskohteista, ei lähtökohdista. Ateismiin liittyy uskonnollisuutta, varsinkin sen suomalaisissa ja fundamentalistisissa ilmenemismuodoissa (mm. vapaa-ajattelijat fenomenologisesti kristinuskon vasempaan laitaan kuuluva uskonnollinen liike). Sitä paitsi uskontotieteessä ei aseteta mitään katsomusta toistensa ylä- tai alapuolelle, ei edes ateismia.
"uskontotieteellisesti" sellaista, jolla ei ole uskonnollistä sisältöä?
Pätee sekä ateismiin että vapaa-ajatteluun. Vai että "kristinuskon vasemmalla laidalla"... jaa eikös ollakaan islamin vasemmalla laidalla? Entä intialaiset vapaa-ajattelijat, minkä uskonnon ja millä laidalla he ovat?
"Onko ihan ok vai suhtautuuko kaikki "mitä vittua tuo täällä tekee" -asenteella?"
Ei, ellet katso työksesi julistaa joka käänteessä että olet ateisti ja että kaikki uskonto on palturia. Itse olen tyytyväinen siihen uskonnonopetukseen jota sain (olen asunut ja opiskellut koko ikäni pääkaupunkiseudulla), sillä varsinkin yläasteella käsiteltiin laajemmin muitakin kuin länsimaisia uskontoja ja kulttuureita. Olen siis kastamaton ateisti, en käynyt riparia enkä prometheusta, eikä kukaan koskaan pällistellyt, että miksi olen edes tunneilla.
Lukiossa olisin tietty voinut vaihtaa elämänkatsomukseen, mutta uskonto on aina kiinnostanut minua kulttuurisena ja mytologisena aineena. Kirjoitin myös ainereaalina uskonnon. En joutunut teeskentelemään uskovani Jumalaan, sillä uskonnontunnit eivät ole sitä, että opetellaan uskomaan, vaan opetellaan tuntemaan uskontoja. Veikkaan, että vain murto-osa muista oppilaista on oikeasti uskovaisia. Näin ainakin minulla oli. Täten siis en ollut ainoa, joka osallistui spekulointiin ja kritisointiin.
Muistuttaisin nyt, että kaikki kristityiksi rekisteröidyt eivät ole uskovaisia. Omasta kaveripiiristäni vain yksi uskoo Jumalaan ja yksi etäisempi kaveri oikeasti harjoittaa kristinuskoa. Ellet asu paikkakunnalla, jossa uskonnollisuus on todella yleistä, en usko, että joudut istumaan uskovien keskellä.
Meillä ei ainakaan tunneilla koskaan aloitettu siitä lähtökohdasta, että Jumala on olemassa ja Raamattu on totta. Ala-asteelta asti uskontoa opiskeltiin objektiivisesta näkökulmasta. Lukiossa uskonnonmaikkani oli myös filosofianopettajani.
Jos koet, että opettaja edustaa liian kapeakatseista näkökulmaa ja suhtautuu vihamielisesti kyseenalaistukseen, suosittelen jättämään kurssin suosiolla.
Itse olen ilmaissut ateismini avoimesti lukion uskonnon tunnilla, ja jopa tein esitelmän, joka selitti miksi en usko Jumalaan. Onneksi opettajani oli uskonnon opettajan lisäksi myös filosofian opettaja, joten hän ei siitä piitannut, vaan enemmänkin kannusti ajattelemaan itsenäisesti, mutta tiedän opettajia jotka antavat avoimille uskottomille selvästi huonomman numeron, vaikka hän selvästi ansaitsisi paremman. Joten kannattaa ottaa selvää opettajan vakaumuksista ennen, kuin kuulutat omasi. Olet myös oikeutettu Suomen lain perusteella olemaan pois uskonnontunnilta jos vakaumuksesi on eroavinen kuulumaasi kirkkoon, jos vanhempasi ei suostu siihen, että sieltä eroat, voit mennä keskustelemaan asiasta rehtorille.