Kun nyt valtakunnassamme mieliä suuresti tuntuu kuohuttavan rakkaudessa pettyneen ihmisen oikeus puolustautua, tai selviytyä jatkoelämään, niin kysäisempä ihan viattomasti; Miten sinä olet pettymyksesi kuitannut?
Millaisen näytelmän järjästit? Vai pakenitko yksinäiseen luolaan haavoja nuolemaan?
Päätitkö, ettet sitten hinnasta mistä hyvänsä, enää rakkautta kenellekkään luuserille vuodattaisi?
Keksitkö rangaista seuraavaa yrittäjää?
Aloitko surustasi runojen rustaajaksi ja sykähtikö
luovuuteesi taiteiden tulkitsijaksi?
Muistelehan vaan, niin tuskin ilman kolhuja olet kyennyt rakkauden risukoista selviytymään.
Vai oliko haltijat jo syntyessäsi myötämieliset ja antoivat avaimet suureen onneen?
Tähän saa vastata; runona, proosana, tositarinana tai ihan miten se parhaimalle tuntuu:-)
Ps. Eivätkös juuri ne onnettomat rakkaustarinat ole kaikkein sykähdyttävämpiä?
Millaisen näytelmän järjästit? Vai pakenitko yksinäiseen luolaan haavoja nuolemaan?
Päätitkö, ettet sitten hinnasta mistä hyvänsä, enää rakkautta kenellekkään luuserille vuodattaisi?
Keksitkö rangaista seuraavaa yrittäjää?
Aloitko surustasi runojen rustaajaksi ja sykähtikö
luovuuteesi taiteiden tulkitsijaksi?
Muistelehan vaan, niin tuskin ilman kolhuja olet kyennyt rakkauden risukoista selviytymään.
Vai oliko haltijat jo syntyessäsi myötämieliset ja antoivat avaimet suureen onneen?
Tähän saa vastata; runona, proosana, tositarinana tai ihan miten se parhaimalle tuntuu:-)
Ps. Eivätkös juuri ne onnettomat rakkaustarinat ole kaikkein sykähdyttävämpiä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
DELILAH
(Suom. Pertti Reponen)
Kaihdinta vasten näin
varjojen liittyvän yhteen,
kaihdin tuo peittänyt
ikkunaa on rakkaimpain.
Luonaan on toinen,
sydämein kuolevan tunsin,
kun sen nähdä sain.
Ei, ei, ei, Delilah.
Ei, ei, ei, Delilah.
Väärin teit,
oi rakkain, niin väärin teit
mä menetin kaiken,
sä uskoni huomiseen veit
Kääntäen en katsetta voinut,
jäin ikkunan ääreen.
Aamu jo valkeni,
kun hänen lähtevän näin.
Nauroit, kun saavuin,
tuskani vallassa
hillinnyt en itseäin.
Ei, ei, ei, Delilah.
Ei, ei, ei, Delilah.
Ei, et saa,
et jättää näin mua saa
nyt pyydän, kun kosketan
otsaasi kalpenevaa.
Viimeisen kerran kyynelten
lävitse piirteesi
nähdä mä saan.
Ei, ei, ei Delilah.
Ei, ei, ei Delilah.
Ei, et saa,
et jättää näin mua saa
nyt pyydän kun kosketan
otsaasi kalpenevaa.
Vaik' anteeksi antaisit
en sua takaisin saa
..miehistäkin tunteen tuskaa irtoaa!!!
Toi on muuten ihan hyvä biisi:-)
heilauttanut mihinkään suuntaan kun kuulin suhteemme olevan ohi.Oma elämiseni sen sijaan heilahti pahemman kerran.Kolmisen kuukautta sitä kesi ja sitten sain mesesessä aika ikävän viestin.
Kasvotusten olisin sen mieelusti kuullut kerrottavan,eikä kylmästi tekstillä.Silloin vastasin,että ookoo,se siitä,mutta sitä ei sitten kukaan nähnyt kuinka siihen oikeasti reagoin.
Muutama päivä tapauksen jälkeen kirjoitin,ihan omin pikku kätösin,kirjeen,jossa kerroin tuntemukset ja pyysin vastaukset.Niitä en koskaan saanut.
Olin liian hidas,enkä ruvennut leikkimääm kotia heti...,mutta luulin,että....
..voidakseen valtakuntaa heilauttaa olisi nuo suhteetkin oltava tuolta isoisten päästä.
Mutta tuskin se näihin ihmislajin tuntemuksiin paljoakaan vaikuttaa, kuinka korkealla pallilla se ihastus istuu. Pettymys on samankaltainen, niin herran, kuin narrinkin:-D
Joskus ihminen luulee, että rakkauteen pettyy
kun suhde kuivuu, tai tunteet vettyy,
eikä sekään varmasti ole rakkauden syy,
jos toisen, tai omassa mielessä asuu kyy.
Rakkauden vuoksi tehdä töitä täytyy
muutoin sydän tuskissaan räytyy,
pettyneestä tulee usein pikku Myy
kunnes rakkausasiat uudelleen järjestyy ;)
Siinäpäs sitä tuli mukavasti riimitellen:-)
Niin...eipä se todellakaan rakkauden syy ole, jos siinä pettyy.
Pettymys kertonee enemminkin niistä odotuksista, joihin ei reali vastannutkaan.
Oiskohan perimmäinen kysymys rakkauteen kypsymisestä. Eikäpä se taida onnistua ilman noita kolhujen kokemusten kautta hankittua ymmärrystä.
Jos toiseen pettyy,
rakkaus räityy,
muualle häipyy.
Miettiä täytyy,
löytyykö syy
oliko kyy
lensikö pyy.