Itse rakensin Helsinkiin 8h k s at, 220 m2.
Ollaan vaimon kanssa kolmevitosia, palkkatöissä, ei optioita eikä perintöjä edes tulossa. Lapsia kaksi.
Kahden talven vapaa-ajat meni rakentaessa.(veneen ollessa vedessä ei rakennettu).
Minusta tontin kalleus Helsingissä on hyvä asia: Se karsii pois ne, jotka ei tajua, että tontin hintaa ei menetä, vaan sen saa takaisin myydessä. Ihan niin kuin ostoskärrypantin marketissa.
Jos olisimme rakentaneet pikkupaikkakunnalle, josta olemme kotoisin, olisi mennyt saman verran vapaa-aikaa, mutta rahaa puoli miljoonaa ex-markkaa vähemmän.
Myyntitilanteessa pikkupaikkakunnalla talo menisi kuitenkin omakustannushintaan. Helsingissä hintataso on kaksinkertainen. Naapuruston talojen kauppahintojen perusteella meille jäisi palkaksi samasta rakentamiseen käytetystä kahden talven vapaa-ajasta noin puoli miljoonaa ex-markkaa.
Rakentaako Helsinkiin vai pikkupaikkakunnalle? Se on kuin vanha Aku Ankan tietokilpailukysymys: Otatko tynnyrillisen rahaa vai kolmipyöräisen?
Lisäbonuksena on tietysti vielä valinnanvara työpaikoissa. Työyhteisössä touhu pysyy ihan asialinjalla, kun pätevä porukka voi vaihtaa firmaa. Pikkupaikkakunnalla joutuisi olemaan mielinkielin sen ainoan työpaikkavaihtoehdon päällysmiehille, oli ne sitten päteviä tai ei.
Ollaan vaimon kanssa kolmevitosia, palkkatöissä, ei optioita eikä perintöjä edes tulossa. Lapsia kaksi.
Kahden talven vapaa-ajat meni rakentaessa.(veneen ollessa vedessä ei rakennettu).
Minusta tontin kalleus Helsingissä on hyvä asia: Se karsii pois ne, jotka ei tajua, että tontin hintaa ei menetä, vaan sen saa takaisin myydessä. Ihan niin kuin ostoskärrypantin marketissa.
Jos olisimme rakentaneet pikkupaikkakunnalle, josta olemme kotoisin, olisi mennyt saman verran vapaa-aikaa, mutta rahaa puoli miljoonaa ex-markkaa vähemmän.
Myyntitilanteessa pikkupaikkakunnalla talo menisi kuitenkin omakustannushintaan. Helsingissä hintataso on kaksinkertainen. Naapuruston talojen kauppahintojen perusteella meille jäisi palkaksi samasta rakentamiseen käytetystä kahden talven vapaa-ajasta noin puoli miljoonaa ex-markkaa.
Rakentaako Helsinkiin vai pikkupaikkakunnalle? Se on kuin vanha Aku Ankan tietokilpailukysymys: Otatko tynnyrillisen rahaa vai kolmipyöräisen?
Lisäbonuksena on tietysti vielä valinnanvara työpaikoissa. Työyhteisössä touhu pysyy ihan asialinjalla, kun pätevä porukka voi vaihtaa firmaa. Pikkupaikkakunnalla joutuisi olemaan mielinkielin sen ainoan työpaikkavaihtoehdon päällysmiehille, oli ne sitten päteviä tai ei.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Turhaa löpinää. Kyseessä on omat arvostuksesi, jotka eivät ole ainoita oikeita. Oma subjektiivinen mielipiteeni on että Helsingissä en asuisi vaikka siitä maksettaisiin, paitsi jos oikein paljon maksettaisiin. Silti haluaisin asua muualla kuin Hki:ssä, kuten myös teen ja olen tyytyväinen.
..minun ei tarvitse haluta muuttaa Helsinkiin. Olen jo muuttanut tänne muutama vuosi sitten Itä-Suomesta, eikä ole lainkaan ikävä takaisin. Olihan sielläkin mukavia ihmisiä, mutta paskanpuhujia oli liikaa ja he pilasivat ilmapiiriä turhan paljon.
Mutta olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä matkaan!
(Tämäkin mielipide on ehdottoman subjektiivinen, sanan parhaimmassa mahdollisessa merkityksessä. Tuntuu kyllä siltä, että sen jakaa muutama kymmenen tuhatta muutakin.)
Aluksi minäkään en viihtynyt, mutta pikkuhiljaa opin pelaamaan sillä mitä ympärillä on. Kaikki mitä tarvitsee ja tosi paljon tarpeetonta mutta viihdyttävää löytyy kohtuullisen matkan päästä, vieläpä yötäpäivää toimivien julkisten kulkuyhteyksien varrelta.
Äkkiä sitä huomasi, että täällä pyörii melkein puolet nuoruusajan kotipaikkakunnan tutuistakin. Jotkut vain "keikalla", toiset pysyvämmin.
Niin muuten, en minäkään muuttaisi Espooseen, Vantaalle, Sipooseen, Kirkkonummelle tai muille ei-kaupunkimaisille ympäryspaikkakunnille. Niissä joutuu kalliimman asumisen lisäksi panostamaan autoihin 2 kpl/perhe.
Meillä alkaa ainoa automme lähestyä rippikouluikää, kun siihen ei millään tule kymppitonnia enempää kilometrejä vuodessa. Ei ollenkaan huono asia maassa, jossa auton hinnasta 50% ja bensan hinnasta 80% on veroa.
Olet oikeessa, jos asut Espoossa, Vantaalla, Kirkkonummella niin vaapaa-aika kuluu autoillessa.
Helsingissä pääsen ruokakauppaan kävellen ja Metrolla keskustaan hetkessä. Tunnen oloni vapaaksi.
on asua kaupungissa ja eka kerroksessa kun ikkunat ja ovetkin ovat siellä maan tasalla
Helsingissä on enemmän teitä, kuin se yksi ainoa kylän läpi johtava, jota pitkin kaikki ajavat.
Omakotiasumisessa Helsingissä onkin maaseutuun nähden se pieni ero, että läpiajoliikenne ei Helsingissä kulje omakotialueilla, vaan erillisillä pääteillä.
Meillä ikkunan alla kulkevat jänikset ja fasaanit.
"Olet oikeessa, jos asut Espoossa, Vantaalla, Kirkkonummella niin vaapaa-aika kuluu autoillessa.
Helsingissä pääsen ruokakauppaan kävellen"
kyllä aika monessa toisessa paikkakunnassa on samanlainen mahdollisuus. ellei sitten eletä samanlailla kuin salkkareissa (eli ainoa ruokakauppa on Ismon valinta,ainoa kahvibaari on barbaari ja ainoa yökerho on geeli)
luulisi nyt että espoossa tai vantaalla olisi kauppoja. (vai onko pakko käydä vain ainoastaan keskustan kaupoissa?)
...
olet mitä ilmeisemmin juuri tuollainen pikkunousukas joita Hesa pullistelee. olet rakentanut velkaisen talosi 500 neliön tontille ja nyt on tarvetta selitellä että kyllä se kannatti,vaikka tosiasiassa mietit että mitenköhän sitä pärjää ja tulikohan tehtyä ihan viisaasti. itse nauroimme partaan, kun kahden vuoden asumisen ja pintaremontin jälkeen joku kaltaisesi osti hirveällä ylihinnalla talomme, kun siellä oli kerran tehty remonttikin, vaikka tosiasiassa kaikki oli silmänlumetta.
Kerro ystävällisesti miten päädyit arvioimaan maalta muuttanutta palkkatyössä käyvää perheenisää "pikkunousukkaaksi". Saattaahan sitä tietysti tänäänkin illalla olla jotain nousussa, kun on ensin saatu lapset nukkumaan. Mutta sitä sinä et varmaan tarkoittanut.
Velkaa ei ole kuin yksiön verran, eikä sen lyhentäminen kahden työssäkäyvän tuloista vie kuin kolmanneksen. Toinen kolmannes menee jokapäiväiseen elämään ja viimeinen kolmannes viihteeseen: Sen enempää veneestä kuin moottoripyörästäkään ei ole tarvinnut luopua. Kanarialla käytiin tammikuussa.
Valinnan järkevyyden miettiminen alkuperäisessä viestissä mainittujen kolmipyöräisen ja rahatynnyrin välillä ei todellakaan tuota ongelmaa.
Tuon pintaremonttihomman muuten tein itsekin
edellisen asunnon kohdalla. Omakotiprojektia kummasti jeesasikin se että asunnon myyntihinta oli tupla maksamaamme ostohintaan nähden. Toisaalta ostajakin on ollut kauppaansa tyytyväinen: Hän myi asuntokaupan rahoitukseksi pörssiosakkeensa tuolloin vielä hyvään hintaan.
Kerro nyt sinä vuorostasi joku järkevä asumiskuvio, johon helsinkiläisellä lapsiperheellä on sinun mielestäsi lupa olla tyytyväinen.
Kerro ystävällisesti miten päädyit arvioimaan maalta muuttanutta palkkatyössä käyvää perheenisää "pikkunousukkaaksi". Saattaahan sitä tietysti tänäänkin illalla olla jotain nousussa, kun on ensin saatu lapset nukkumaan. Mutta sitä sinä et varmaan tarkoittanut.
Velkaa ei ole kuin yksiön verran, eikä sen lyhentäminen kahden työssäkäyvän tuloista vie kuin kolmanneksen. Toinen kolmannes menee jokapäiväiseen elämään ja viimeinen kolmannes viihteeseen: Sen enempää veneestä kuin moottoripyörästäkään ei ole tarvinnut luopua. Kanarialla käytiin tammikuussa.
Valinnan järkevyyden miettiminen alkuperäisessä viestissä mainittujen kolmipyöräisen ja rahatynnyrin välillä ei todellakaan tuota ongelmaa.
Tuon pintaremonttihomman muuten tein itsekin
edellisen asunnon kohdalla. Omakotiprojektia kummasti jeesasikin se että asunnon myyntihinta oli tupla maksamaamme ostohintaan nähden. Toisaalta ostajakin on ollut kauppaansa tyytyväinen: Hän myi asuntokaupan rahoitukseksi pörssiosakkeensa tuolloin vielä hyvään hintaan.
Kerro nyt sinä vuorostasi joku järkevä asumiskuvio, johon helsinkiläisellä lapsiperheellä on sinun mielestäsi lupa olla tyytyväinen.
Susu taitaa asua kaukana maalla.