Kysely erityiskasvatukseen liittyen

1. Alettiin epäillä "jotain häikkää" olevan 3-vuotiaana. Ensin ajateltiin kyseessä olevan puheen ymmärtämiseen liittyvät pulmat. Lähete puheterapeutille 3 1/2v. ja foniatrille 4v. Tällöin vahvistui dyspraxia ja siihen liittyvä tarkkaavaisuushäiriö. Myöhemmin ensisijainen diagnoosi tarkkaavaisuushäiriö. Lapsi nyt 7v.

2.Tehtiin hoito-ja kasvatus suunnitelma. Aluksi kiertävän erityislastenopettajan kanssa. Myöhemmin 5v. pääsi pk:n pienryhmään, jossa erityislastentarhanopettaja ohjaajana. Olin tyytyväinen keskusteluihin. Sain psyykkistä tukea ja ohjausta ja sain sanoa mielipiteeni. Tietenkin olisin toivonut "jotain" enemmän. Itsellä ei ollut aluksi tarpeeksi tietoa kysyä oikeita kysymyksiä tms. joten joutui vain heittäytymään asiantuntija arvioiden varaan. Lisäksi tilanteen "päivittämiseen" olisin toivonut enemmän huomiota. Joka kerta terapioissa kirjattiin asioita ylös, mutten tiennyt mitä. Sitten pari kertaa vuodessa hoitokokouksissa oli niin paljon uutta asiaa, että olin taas aivan pihalla hetken aikaa.
3. Hoitopaikasta ja puhe- sekä toimintaterapiasta.
Fyysinen toimintakyky - kuinka suoriutuu esim. pukemisesta, sosiaalinen toimintakyky esim. leikit, yleinen osaamistaso puheen ym. suhteen.
4. Mielipidettäni kuunneltiin.
Koin todella raskaaksi (en usko, että muut ihmiset / terapeutit täysin ymmärtävät asian raskautta) hoitaa päivätyöni ja juosta terapioissa ja palavereissä ja testeissä viikoittain. Lisäksi työnantajani paheksui tätä aikataulujen järjestelyä itse ja pelkäsin potkuja.
5. PK:n pienryhmälle täysi kymppi toiminnastaan. He todella toimivat palavereissä sovittujen suunnitelmien mukaan ja muutenkin kannustivat lasta. Tätä ymmärrystä ei varmasti olisi tavallisessa ryhmässä ollut.
6.Niinkuin jo sanoin. Asiat tehdään lapsen parhaaksi, mutta vanhempien oman elämän järjestely unohtuu.
7. PK:n työntekijöiden positiivinen palaute saa aina melkein kyynelet silmiin. Erityislapsen äiti kuulee niin paljon negatiivista palautetta, että on hienoa kuulla, jos oma lapsi on tehnyt jotain hyvin tai ollut reipas. Yleensä se kannustus. Saa huomauttaa ongelmistakin esim. Mitäs jos ruvettaisiin harjoitella tuosta huutamisesta eroon käyttämällä tällaisia konsteja? Rakentavaa palautetta.
8. Pelko siitä, ettei lapsi pärjää. Eristetään, kiusataan, oma osaamattomuus laskee itsetuntoa. Nähdä, kuinka kovasti toinen yrittää, eikä silti onnistu. Suuttumus, kun lapsen kanssa liikkuessa toisten terveiden lasten vanhemmat katsovat kieroon, jos oma lapsi höpöttää taukoamatta kovalla äänellä tms. Paljon ongelmaa on, mutta lapsi on kuitenkin reippaampi ja rohkeampi kuin monet ikäisensä. Leijonamieli ;-)

Toivottavasti ei tullu liikaa liirumlaarumia.