Eli, olen 21v. nuori nainen, tammikuussa pitkään halutut opiskelut aloittanut nuori nainen. Olen raskaana, n. viikolla 16-17. Äitini painosti minua pitämään lapsen, kun sai tietää asiasta. en halua lasta, se oli vahinko, minulla on opinnot kesken (ei minkäänlaista koulutusta peruskoulun lisäksi), ei miestä, ei edes suhdetta. Lisäksi olen jo yli 10:n vuoden ajan kärsinyt vaikeasta bulimiasta ja ajoittain vaikeasta masennuksesta, itsemurhayrityksiä on ollut 4, viimeisin lokakuussa 2006. Mitkä siis ovat mahdollisuuteni hankkiutua eroon tästä lapsesta? Ja kuinka pian lääkäri päätöksen tekee? Kiitos kaikille vastanneille!
Abortti yli 12vk kestäneestä raskaudesta
.!.
403875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 23 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
siellä raja 18 vk!
jos sinua on painostettu, saat Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta keskeytysluvan 20-raskausviikkoon saakka. mutta ota nyt ihmeessä yhteys vaikka omaan tk-lääkäriin tai perhesuunnittelu-/ehkäisyneuvolaan jolta saat tiedot mitä tehdä.
(oletkos miettinyt jos synnyttäisit lapsen ja antaisit adoptioon. rankkaa se on pitkillä viikoilla se keskeyttäminenkin)
sitten odotat, että joku kertoo mitä sun pitää tehdä ja sen jälkeen pääset sitten toisella nimimerkillä haukkumaan aborttiasiamieheksi.
opiskelut ei ole este pitää lapsi. opiskeluista voi pitää vuoden tai kaksikin välivuotta. hankkisit itsellesi pikaisesti apua mielenterveysongelmiin. puhu asioista äitiysneuvolassa avoimesti.
suomessa abortin 12.rv jälkeen saa vain erityisluvalla. erityisiä syitä ovat mm. äidin alle 17-vuoden ikä tai jos äiti on yli 40-vuotias tai synnyttänyt 4 lasta. näillä syillä abortin voi tehdä 20.rv asti. myös sikiön todettu/epäilty sairaus tai vamma on mahdollinen syy aborttiin. silloin aikaa on 24. viikolle asti.
jos haluat abortin niin ota pikasesti yhteyttä omaan äitiysneuvolaasi tai terveysasemallesi. voi olla ettet enää saa lupaa raskauden keskeytykseen.
haluatko sitten mielummin synnyttää täysin ihmiseltä näyttävän vauvan kuolleena. oletko miettinyt adoption mahdollisuutta?
suomessa on varmasti monta hyvää perhettä jotka toivovat saavansa lapsen.
Toinen vaihtoehto on, että aloittaja lapsen. Ehkä äiti on halunnut tuon lapsen säilyttää ja on tukenasi ja siksi on kehottanut pitämään lapsen. Jos äidiltä ei tukea heru, niin silloin ei saisi kyllä käskeä pitää lasta. Uskon, että aloittajan äiti on varmasti apuna ja tukena.
Eräässä tuttavaperheessä oli vastaava tilanne ja lapsen mummu oikeastaan huolehti sitten tyttären tyttärensä, koska kyse oli teiniraskaudesta. Eipä tämä teiniäiti jälkeenpäin olisi halunnutkaan luopua lapsesta vaikka alkuun oli abortin kannalla.
vai miten se menikään :)
Meistä ei kukaan ole tuomitsemaan muita ihmisiä, arvostella saa kyllä niin paljon kuin sielu sietää, mutta sitä ei tarvitse kuunnella!!!
Jokainen tekee mitä haluaa ja jollekin se opiskelu on este.Tai jokin muu asia.
Äitini oli masentunut ja itsetuhoinen kun synnyin 23 vuotta sitten, niinpä minut huostaan otettiin ja pompoteltiin perheestä toiseen..Äiti ei ole kunnolla päivääkään pystynyt olemaan se äiti.
Jokainen siis miettiköön itse onko hyvä äidiksi ja miten siinä pärjäisi, ei kukaan muu sitä voi kertoa.
Mene pikaisesti lääkäriin ja sieltä saat lisää informaatiota joka on totta!!!
.. terveyskeskukseen tai neuvolaan mahdollisimman pian. Myös sosiaalisin perustein on mahdollista saada lupa raskauden keskeytykseen 20 rv loppuun asti. Luvan myöntää Terveydenhuollon oikeusturvakeskus.
Koska raskautesi on jo näin pitkällä kannat sisälläsi pientä ihmistä. Kanna vastuusi, jonka päätit ottaa harrastaessasi seksiä. Mikään ehkäisy ei ole 100 % varma. Synnytä lapsi ja anna lapsi adoptioon perheelle joka ei voi esimerkiksi lasta itse saada. Anna toisen elää.
No tuota ensinnäkin miten paljon saat tukea ja apua äidiltäsi? Opiskella voi myös vauvan kanssa, vaikka se vaatii ehkä vähän enempi järjestelyä ja organisointia.
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu itsestäsi ja tulevasta pienokaisesta.
Hae apua bulimiaan ja mielenterveysongelmiin.
Näillä tiedoilla luulisi jo että sinulla on varma masennus abortin jälkeen, tuskin se mikään ratkaisu olisi sinulle "päästä eroon" ikävästä tilanteesta.
Olisitko valmis synnyttämään lapsen ja antamaan adoptoitavaksi? Sekin kannattaa ajatella tarkasti.
niin, olet kieltämättä kovan paikan edessä, kummin tahansa valitsetkin.
Tosiaan lapsen kanssa opiskellessa ja yksinhuoltajana erityisesti tarvitset varmasti tukea aika paljon läheisiltäsi jo ihan käytännön seikoista johtuen. Siksi onkin aika tärkeää, että mietit etukäteen turvaverkkosi pitävyyden. Siis onko esimerkiksi äitisi lupautunut käytännön asioissa auttamaan ja asutteko samalla paikkakunnalla/asutko vielä kotona? Esimerkiksi tentit voivat olla illalla tai jopa viikonloppuna, jolloin hoitopaikat useimmiten on kiinni (vuoropäiväkotiin ei välttämättä pääse), niihin tentteihin lukeminenkin voi olla hankalaa pienen lapsen kanssa. Sinähän toki jo opiekelet, joten varmaan tiedät käytännöt teidän koulussanne. Ja valitettavasti myös pakko sanoa, että mieti mitä tukia saisit. Jollain teidän täytyy elääkin. Ja opiskellessa tuet ovat valitettavasti ihan eri tasoa kuin vaikka työttömänä olessa, siis pienen lapsen kanssakin!
Niin, mutta nuo olivat niitä käytännönjuttuja, jotka varmasti jotenkin hoituvat, jos/kun lapsen haluat pitää.
Puhuit tuosta masennuksesta jne. Uskoisin, että niiden kannalta erityisestikin sinun kannattaa miettiä ihan oikeasti, mitä juuri sinä haluat. Abortti on raskas kokemus, mutta niin on lapsen synnyttäminenkin. Tärkeintä on siis, minkä ratkaisuista sinä koet parhaimmaksi ja mihin niistä sinä olet tyytyväisin. Sillähän on juuri merkitystä sinun mielenterveytesi kannalta.
Siis ehdotukseni on, että menet juttelemaan lääkärin kanssa aborttimahdollisuudesta (koska raskaus on jo noin pitkällä) ja hakemuksen tekemisestä, mutta siitä huolimatta älä vielä sulje raskauden jatkamisen mahdollisuuttakaan ajatuksistasi pois. Lopullisen päätöksen raskauden jatkumisesta voit tehdä vielä juuri ennen keskeytyksen aloittavia ja ensimmäisenä otettavia pillereitäkin. Siis käytännössä sinulla on kuitenkin sinne asti aikaa ajatella asiaa.
mielenterveys ongelmista , niin harkitse tarkkaan päätöstä . Reaktio voi tulla vasta myöhemmin . Voit katua sitä päätöstä . Ja aikaa ei saa takaisin . Tiedän sen itse . Harkitse adoptiota . Voihan olla , että kun vauva syntyy et halua luopua siitä . Joskus se on elämän syrjässä kiinni pitävä asia
Ennen välimerkkiä ei tarvitse laittaa pistettä.
enemmänkin ole huono yhdistelmä mielenterveysongelmista kärsivälle? Entä synnytyksen jälkeinen masennus?
jos nopeasti toimit,eli varaat ajan saman tiän terveyskeskukseen saat kyllä ajan ja saat n.99%varmuudella sosiaalisista syistä luvan TEO:lta keskeytykseen,mutta sinun täytyy olla nopea koska tuon luvan saamiseen menee ainakin n.viikko.itsellä tehtiin keskeytys 16rv(en ala nyt selittämään syytä) ja voin kertoa että se oli aika raskas ja kivulias prosessi.eli suosittelen harkitsemaan vielä kerran!.
entäpä jos synnytätkin lapsen, ja annat heti synnäriltä pois adoptoitavaksi. voi olla lopulta helpompi elää sen vaihtoehdon kanssa, kuin ensin lääkkeillä keskeyttää elämä kohdussa ja synnyttää sitten kuollut lapsi. no, päätöshän on sinun.
kohdallasi jo terveydellisetkin perusteet täyttyisivät.eli masennus ja bulimia...niillä perusteilla kai sais jo terveydellisistä syistä ennen rv 20...
..pitkällä!
Oletko miettinyt voisiko lapsesta päästä eroon muulla lailla kuin abortilla?
Esim adoptio...?
Tilanne tuntuu varmasti vaikealle ja ehkä sekavallekin, mutta kannattaa miettiä kaikkia vaihtoehtoja, jotta löydät sinulle sopivimman ratkaisun.
teet ratkaisusi. Älä suostu adoptioon? Se on pahinta lapsen ja sinun itsesi kannalta.
Älä suostu vaikka kuka painostaisi! Sinä päätät omista asioistasi ja teet ratkaisusi, mutta mene PIAN lääkäriin.
miksi ei adoptioon. miksi se on mielestäsi paha. minulla on siis mies ja lapsia, enkä enempää halua, mutta mielenkiinnosta. mikä adoptiossa on edellisen mielestä niin pahaa?
lämpimästi. Luovuta vauvasi jollekin lapsettomalle parille. He ovat ikionnellisia ratkaisustasi. Ja sinulle jää hyvä mieli ikiajoiksi. terv.nimim. 2x abortin kokenut vuosikymmeniä sitten (Näin minäkin olisin tehnyt silloin ennen, jos olisi tämä järki/mieli ollut siinä vaiheessa)
adoptio olisi mielestäni hieno/epäitsekäs ratkaisu, joka antaisi myös lapselle mahdollisuuden. Synnyttämään kun joutuu joka tapauksessa, miksi ei sitten vähän myöhemmin...Tällöin lapsi saisi elää sen sijaan että sen elämä päätettäisiin lääkkeillä.
Mutta kuten sanottu, teet ratkaisusi itse! Tällä palstalla vain jos joku uskaltaa mainita adoption edes yhtenä vaihtoehtona, niin saa silmät ja suut täyteen :( Kuten ylläolevasta kommentista näkee, palstalla pidetään adoptiota kuolemaakin pahempana vaihtoehtona lapselle. (kukaan ei kyllä koskaan ole perustellut, miksi adoptio olisi pahin mahdollinen asia lapsen kannalta...)
...Aborttia saa sen sijaan suositella ja siihen saa kannustaa...
jossa oli neuvoja ja kokemuksia aiheesta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000022874716
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. Menin heti lääkäriin, perjantaina, ja itse lääkärin vastaanotolle minulla on aika tänään klo.13.00.
Ihmettelen vain, miksi henkilökunta oli niin äärettömän epäkohteliasta ja ilkeää, toivon ettei tämänpäiväinen henkilö ole niin inhottava.
Saako sairaalasta keskustelu apua, vai pitääkö sellainen henkilö olla jo itsellä valmiina?
Ei tämä helppoa ole, jos joku niin luulee, mutta minulle ainoa oikea vaihtoehto. Ja kyllä, olen pohtinut asiaa tarkasti.
Siis sinä mun mittapuun, kuten monen muunkin mukaan menet murhauttamaan ihmisen. Ei, en voi käsittää. ..Ja luuletko että sun ahdistus, masennus yms muut oireet helpottuu sillä että saat yhden syllisyyden tunteen niskaasi lisäksi?
Luuletko että Itsemurha on se syy jonka takia vauva ei voisi syntyä maailmaan? Mäpä oletan ettet edes tieosta mitä menetät. Vanhemmuus on ihan eri juttu, kuin masennusta, vihaa, tai pahaa oloa. Mikä sen ihanempaa kuin nähdä oman "luomuksen" oppivan asioita, joita sinäkin olet aikoinaan oppinut.. Nähdä aamulla se hymy, jonka takia on ihana herätä joka ikinen aamu.
Vanhemmuus on kaunis asia, eikä luettelemasi vaivat ole sinällään este hyvälle vanhemmuudelle.
Mun abortista pahaolo oli alkuunsa päällä.. Kunnes se hetkiseksi unohtui..Ja nosti päätänsä taas. Vaikka oletin asioiden kanssa olevan sinut, niin se tieto minkä menetin ei tule koskaan jättämään mua rauhaan.. Ja sen asian kanssa ei ole kovin kiva elää, niinä hekinä kun se taas mieleen pompahtaa. Tosin mun "vauvani" oli ns. Sallitulla viikoilla.. Enkä kyllä käsitä miten sun psyyke kestää mokoman? Edes ajatuksena?
Ilkeä julmuri vai pelkästään tyhmä? Tuo aloittaja osaa kirjoittaa, päinvastoin kuin sinä, joten hän vaikuttaa luettelemistaan ongelmista huolimatta terveemmältä ja tasapainoisemmalta kuin sinä. Osaa varmaan päättää teoistaan ilman kaltaistesi debiilien "neuvoja".
Olla ilkeä julmuri.
:Z
Ja tällä palstallahan on kyse juurikin kirjoitustaidon omaamisesta.. Aika köyhää, ja nimittely sucks, Big time..
Osaa varmasti päättää, otinkin vain yhden ja toisenkin seikan esiin.
Öh, palataan aiheeseen, vielä.
Jos osanen abortin kokeneista naisista hautovat, yrittävät itsemurhaa, niin kuinka tulee käymään Tämän jo 4 kertaa yrittäneen kanssa. Suolaa lisää haavoihin, niin voi kekkerit alkaa?
Kyseinen ihminen kokee oikeaksi abortin tekemisen, joten varmasti hänen psyykelleen on parempi se ratkaisu, jonka HÄN itse valitsee.
Lapsen pitäminen yksinhuoltajana ja opiskelijana on ihan helppoa ja ei-yhtään masennusta aiheuttavaa? Muistaakseni 1/6 naisista kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (juuri jostain kuulin). Joten eikö ole myös ihan todennäköistä, että hän saattaisi kuulua tuohon ryhmään, etenkin kun ei itse lasta halua? Mikä tahansa pakkohan aina lisää depressiota...
Hänen terveydelleen on varmasti parasta tehdä ratkaisu oman mielen mukaan. Hän tietää oman taipumuksensa depressioon, joten eiköhän hän ihan itse ole paras sanomaan, kumpi huonosta vaihtoehdosta on vähemmän huono.
Hän itse tietenkin valitsee.. Ole muuta edes sanonutkaan *murinaa*..
..Joo, tule sä siihen tilastotietoines jankkaamaan... Sä varmaan et mene koskaan naimisiinkaan koska tilastollisesti se ei tulisi onnistumaan.
Ja raskauden aikainen, kuten jälkeinenkin masennus on HOIDETTAVISSA.
Juu, en tiiä mikä hänen terveydelleen on paras (etkä muuten tiiä sinäkään, eikä varmaan tiiä tyttö itsekkään), enkä tule Ns. Hyväksymään moista aborttia.. Mut ei se mitään, kysehän on van mun mietteestä. Tyttö saa abortin kun kerta sitä haluaa, sehän on selviö. :(
Pyydät vain lääkäriäsi kirjoittamaan lähetteen...Paras keskusteluapu löytyy psykiatrian poliklinikalta (ihan tosi, tämä ei ole mikään herja). Gyn osastolla ajatellaan asioista usein niin lääketieteellisesti, eikä siellä ole aikaa keskusteluihin. Mutta jos kerrot lääkärille/hoitajalle halustasi saada keskustella asiasta, he ohjaavat sinut sellaisen ihmisen luo, joka ymmärtää myös ahdistuksesta jotakin!
Kiitos. Lopullinen päätös siitä, saanko keskeyttää raskauteni pitäisi tulla viikon loppuun mennessä. Olen jo varannut ajan mielenterveystoimistosta, jotta saisin selvittää ajatuksiani jonkun kanssa.
Niille, jotka väittävät että tekoni on itsekäs ja kamalin mahdollinen, sanon vain sen, etten kaipaa yhtään enempää syytöksiä. Ei tämä päätös/tilanne minulle helppo ole, ja varmasti tulen ajattelemaan asiaa joka päivä loppu elämäni ajan, joten voisitteko olla syyttämättä enempää. Kiitos.
Ja sinulle erityis kiitos, joka kerroit keskeyttäneesi raskautesi viikolla 14, oli hyvä kuulla kipeästä kokemuksestasi asiallisesti kirjoitettuna. Jaksamisia sinulle!
"Ei tämä päätös/tilanne minulle helppo ole, ja varmasti tulen ajattelemaan asiaa joka päivä loppu elämäni ajan, joten voisitteko olla syyttämättä enempää. Kiitos."
...etkä tekisi sellaista josta aiheutuu turhia mielenterveyskuluja yhteiskunnalle, kenties vuosikymmeniksi..?? Kiitos. T. Veronmaksajat ja se pikku ihminen sisälläsi.
Mitä sinä hyödyt tämän kaltaisista kirjoituksista ja kommenteista?
En voi kuin sääliä sinua.
Taitaisit olla itse niiden mielenterveyspalvelujen tarpeessa myös, ehkä enempi kuin tuo aloittaja!
Hyvin lapsellista ja naivia kirjoitusta, miten tuollaista voi jonkun näppäimistöltä edes lähteä, "veronmaksajat ja se pikku ihminen sisälläsi"... huh huh!
On pakko kommentoida tähän..En pystynyt lukemaan kaikki vastauksia, joita aloittaja on saanut. Mutta osan luin ja mieleni täyttyi taas tummista pilvistä...
Minulle tehtiin tasan vuosi sitten raskauden keskeytys. Viikkoja oli tuolloin 14. En ole katunut päivääkään tekoani.
Sairastuin masennukseen kaksi kuukautta keskeytyksen jälkeen.
Päättynyt tammikuu meni itkiessä. Nyt käyn joka päivä ajatuksissani läpi viime vuoden tapahtumia (tämä ei todellakaan tarkoita sitä ettenkö olisi asiaa useammin kuin useasti muutenkin tässä kuluneena vuonna miettinyt). Siltikään en kadu mitä tein vuosi sitten.
Minun lapseni olisi saanut pahimman mahdollisen aloituksen. Olin juonut alkoholia joka viikonloppu (elin reipasta sinkkuelämää) ja polttanut lähes askin tupakkaa päivittäin. Olen pyhästi vannonut, että tuleva lapseni saa puhtaan alun elämään, ilman tupakkaa ja viinaa..Kaikki varmaankin tietävät mitä alkoholi ja tupakka aiheuttaa sikiölle, varsinkin kolmen ensimmäisen kuukauden aikana.
Muutenkin elämäni oli aika huonossa jamassa vuosi sitten. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan lastani elämään niihin olosuhteisiin.
Raskauden keskeytys on varmastikin yksi pahimmista kokemuksista naiselle. Kukaan sitä tuskin tekee riemumielin. Toisten ratkaisuja on helppo arvostella sivusta katsoja, mutta olen oppinut elämässä sen, että meillä jokaisella on oma elämä elettävänä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ja jokainen tekee ratkaisuja, jotka olisivat toisen silmissä tuomittavia tekoja. Tiedän, että keskustelupalstalle on helppo kirjoittaa hyvin vahvoja mielipiteitä ja usein ilman harkintaa. Mutta tämä asia on itsessään sen tekijälle niin hirveän raskas, että tahdikkuus asian kommentointiin olisi suotavaa..
Tähän loppuun vielä kokemus viime vuodelta. Tulin näille samoille sivustoille tasan vuosi sitten. Ajattelin hakea keskustelupalstalta tukea toisten naisten kokemuksista raskauden keskeytyksestä 12 viikon jälkeen. Ja mitä luinkaan..En muista muuta kuin lauseen: "olet hullu, jos teet keskeytyksen 12 raskausviikon jälkeen". Itsesyytösten, täydellisen väsymyksen ja itseinhon päälle voitte kuvitella miltä tuo tuntui.
Jaksamista kaikille, jotka ovat käyneet läpi raskauden keskeytyksen!
Miksi sitten jatkoit ryyppäämistä ym. vai etkö muka aiemmin huomannut olevasi raskaana? Miten se on mahdollista? Vai jatkoitko siksi että olisi sitten helpompi ihan syystä hankkia se abortti?
Huomasitko kohdan itsesyytös viestissäni? En koe mitenkään tarpeelliseksi alkaa kertoilemaan syitä miksi en aikaisemmin tehnyt asialle mitään. Luultavimmin olivatpa syyni mitkä tahansa, Sinulle on aivan sama mitä tänne kertoilisin.
Edelleen, kukin tekee omat ratkaisunsa. Varsinkin, kun asia on näinkin vakava.
Mitä sitten tulet tänne vuodattamaan jollet olekaan valmis keskustelemaan.
Taitaapa kaduttaa sittenkin..?
Osui siis oikeaan se viimeisin veikkaus, ryyppäsit tahallasi sikiön tärviölle saadaksesi syyn abortille.
Ilmeisesti se että sanoo ettei kadu takoittaa sitä että katuu kuitenkin?
Ja 14 viikon keskeytys tehdään ihan huvikseen, koska on kiva tappaa ihmisiä! Puistatat minua.
***
Onko tuo jotain keskustelua sinun puolelta?
Kaikkia idiotteja se maa tosiaan päällään kantaa! Täytyy sanoa että ensimmäistä kertaa alkoi tällä palstalla pinna niin kiehua että jos vastaan tulisit niin turpiin tirvaisisin (ensimmäistä kertaa elämässäni 40v aikana).
Tiedättekö te että masennus on VAKAVA SAIRAUS?? Itse en ole juurikaan kokenut masennusta mutta nähnyt sen todella läheltä ja se on todella vakava sairaus ja sen parantaminen kestää KAUAN, jollain se ei parane koskaan vaan se vaan vaihtelee päivästä toiseen huonoina ja hyvinä!! Ja tiedoksenne että ihminen itse ei määrää tahtia vaan masennus määrää tahdin, ajatukset ja teot...masentunut ihminen ei itse pysty tekemään selkeitä/järkeviä asioita... siinä tilassa ei myöskään ihminen välitä mistään ei edes omasta hengestään pahimmassa tapauksessa... sinulle joka alotit tämän keskustelun toivon kaikkea hyvää olipa päätöksesi mikä tahansa, on se toivottavasti myös sinulle oikea. Ja suosittelisin sinun keskustelevan ammattilaisen kanssa jos todellakin kärsit pahasta masennuksesta, koska luultavimmin ajatuksesi on aika sekaisin. hyvää jatkoa!!
Itse olen sitä mieltä että ennen kun voi ottaa toisesta ihmisestä vastuuta on ensin osattava ottaa itsestään vastuu ja pystyttävä elämään ´´oikein´´ (jalat maassa) tai jotain sinne päin!!