Kristillisellä uskolla ja herännäisyydellä on tehtävä.
Syntinen,yhteisönsä ja itsenssä tuomitsemitsema ihminen tarvitsee EVANKELIUMIA.
He luulevat,että Jumalakin on heidät lopullisesti tuominnut.
Jollakin kouriintuntuvalla,tässä elämässä todentuvalla tavalla.
Heille pitäisi välittää TOTUUS JUMALASTA,vasta silloin syntyy kristillinen sisältö sille,ETTEI HEITTEILLE JÄÄ KUKAAN.
Sitä minä nimitän diakoniaksi.(Paavo Voutilainen.)
Herättäjä yhdistyksen kuukausi julkaisu tammikuun numero.
Syntinen,yhteisönsä ja itsenssä tuomitsemitsema ihminen tarvitsee EVANKELIUMIA.
He luulevat,että Jumalakin on heidät lopullisesti tuominnut.
Jollakin kouriintuntuvalla,tässä elämässä todentuvalla tavalla.
Heille pitäisi välittää TOTUUS JUMALASTA,vasta silloin syntyy kristillinen sisältö sille,ETTEI HEITTEILLE JÄÄ KUKAAN.
Sitä minä nimitän diakoniaksi.(Paavo Voutilainen.)
Herättäjä yhdistyksen kuukausi julkaisu tammikuun numero.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nykyisin yhteiskunta pitää jokaisesta kansalaisesta hyvää huolta. Nyt tilanne on kuitenkin niin, että avun tarpeessa oleva henkilö ei aina pääse yhteiskunnan avun piiriin tai ei heti pääse ja siksi hän tarvitsee toisten apua.
Seurakunnan diakoniatyössä annetaan hengellistä, ruumiillista ja aineellista apua hädänalaisille. Diakoniatyö on yksi kristillisen seurakunnan perustehtävistä. Ihminen tarvitsee leipää, kanssakäymistä ja evankeliumia. Sieltä löytyy diakoniatyön paikka.
mitä Jumala meiltä odottaa?
Jaak.1:26-27.
Oikea Jumalan palvelus:26.)"Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään,hän pettää itsensä ja hänen Jumalan palveluksensa on turha.
27.)Puhdasta Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on HUOLEHTIA ORVOISTA JA LESKISTÄ,kun he ovat ahdingossa,ja varjella itsensä niin,etei maailma saastuta."
"Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja" (Ef. 3:17). Todellakin, jos Kristus asuu meissä ja rakkaus on elämämme perustus ja kasvupohja, niin me emme päästele suustamme tai kynästämme mitä tahansa loukkaavaa toinen tosistamme. Päinvatoin me osoitamme rakkautta ja armahtavaisuutta toinen toisillemme.
Juuri sitä on oikea Jumalan palvelus,että auttaa sitä joka apua tarvitsee,juuri siinä paikassa ja sillä hetkellä!
On niin monenlaista tarvista.Aina ei kysymys ole yksin ruumiin tarpeista,vaan montakertaa juuri se henkinen ja hengelinenkin tuki on tarpeen.
Maailmassa on niin paljon pahuutta ja yksi suurimissta joka koskee meitä kaikkia on VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS.
On paljon käsiä jotka kuroittautuvat meitä kohti ja silmiä jotka sanoittakin rukoilevat vain rakkautta ja välittämistä.
Me voimme nähdä kaiken tämän VAIN ja ainoastaan,jos Jeesus saa vallata oman sydämemme rakkaudellaan.
Sillon vasta näemme kaiken avoimin silmin!
Monesti ne ihmiset,jotka eniten tarvitsivat välittämistä ja kontaktia eivät sitä saa.Esim.vaikeat mielenterveys-ja alkoholi ongeimat ovat oikeasti vaikeita ongelmia ja monesti se johtaa siihen että ihminen jää yksin,yhteisönsä tuomitsemana,koska kukaan ei jaksa enää hänen kanssaan.Tämä ei koske kaikkia.Kuitenkin sikäli mikäli olen asioiden kanssa joutunut tekemisiin monesti ihminen,jolla on esim.päihdeongelmia,on riitaisa ja hän syyttää aina toisia.Tyyliin kuuluu valehtelu,rahan kiristäminen omaisilta,väkivallalla uhkailu ja väkivalta.Huomautan vielä,tämä ei koske tietenkään kaikkia.
Tätä ongelmaa ja kärsimystä muuten on valtavasti.
Sanon suoraan,minä EN PYSTY auttamaan,en pysty antamaan tai tarjoamaan heille sitä mitä he tarvitsisivat.En jaksa.
Nuoruudessani tapasin sattumalta ikäiseni pojan.Hän vaikutti ujolta ja hän änkytti ja oli hiukan avuttoman oloinen.Hän pyysi minua viattomasti pizzalle ja niin tutustuimme.Hänellä oli ongelmia,yksinäisyyttä ja ihmissuhteet puuttuivat.Ajattelin että olenpahan hänelle nyt sitten vain pelkkä tuttu tai kaveri,voidaan tavata toistekin.Hänellä oli Adhd tai siihen aikaan sitä kutsuttiin MBD-oireyhtymäksi.Tämä ongelma ja siitä johtuva kömpelyys oli johtanut kuitenkin siihen että koulussa häntä kiusattiin ja juuri sen vuoksi ettei hän kyennyt kunnioittamaan mitään rajoja hän oli vaikean ihmisen maineessa.Kuitenkin tämä kiusaaminen johti siihen että hän pelkäsi ihmisiä,hän ihan tärisi pelosta sosiaalisten tilanteiden edessä.Mielenterveystoimisto auttoi häntä minkä voi,lääkkein ja terapialla.Minulle selvisi piankin että hän näpisteli ja rötösteli kaupungilla pikkurikoksia,sillä hän ei kyennyt sopeutumaan yhteiskunnan sääntöihin.Hän valehteli paljon ja aina hän puhui pahaa omaisistaan,ystävistään,syytti kaikesta muita.Jos kysyi että teitkös sinä sen ja miksi ihmeessä,hän ei koskaan myöntänyt tehneensä mitään väärää.Hän yksinkertaisesti kielsi ettei sellaista ole tapahtunut.Kerroin hänelle Jeesuksesta.Hän sanoi tietävänsä tasan yhden raamatun paikan mitä hänen isänsä aina siteerasi kun ajoi humalassa perheensä ulos.Se kuului:"Juo vähän viiniä vatsavaivojesi takia"Sitten hän alkoi pyydellä minua kihloihin ja vastasin että ei tule mitään.Se olikin paha juttu sillä sen jälkeen painajaiseni alkoi.Hän sanoisinä teet niinkuin minä sanon.Hän kuristi minua kurkusta,uhkaili puukolla.sanoin että en tahdo seurustella hänen kanssaan mutta hän pakotti.Ellen tullut sovittuun aikaan hänen asunnolleen hän vahti minua työpaikkani lähellä ja ravisti minua.Töissä mina hävetti että käsivarteni olivat mustelmilla ja pelkäsin että ihmiset kyselevät niistä.Ajattelen tänäkin päivänä kun luen lehdistä uutisia että mies on pahoinpidellyt tyttöystävänsä tms.että kuinkahan moni "tyttöystävä" on ollut kyseisessä paikassa vapaaehtoisesti.Jos ahdingosstaan kertoi ihmiset ei edes uskoneet,sanoivat vain että puhumallahan ne välit selviää.Ja kaikki alkoi vain siitä että erehdyin menemään pizzalle hänen kanssaan,en koskaan olisi halunnut seurustella hänen kanssaan.Hänellä ei ollut ihmissuhteita juuri ongelmiensa vuoksi ja kun hän sattui jonkun tuttavakseen saamaan hän piti tiukasti kiinni.Henkiset voimani alkoivat ehtyä.Työ oli ainoa joka piti minut pystyssä.Vanhempani ja omaiseni asuivat toisella paikkakunnalla.Kyllä rukoilin.Rukoilin hänen puolestaan ja pyysin että selviäisin tästä hengissä.Jumala kuuli nämä rukoukset.Halveksin tätä poikaa syvästi.Hän valehteli paljon ja kertoi kaikenlaisia keksimiään tarinoita.Minä en nähnyt hänessä mitään hyvää mutta vuosien jälkeen sain nähdä että Jumala näki toisin. Hän pääsi opiskelemaan ja hänen täytyi muuttaa toiselle paikkakunnalle ja tajusin että nyt on minun tilaisuuteni hoitaa itseni hänen ulottumattomiinsa.Muutin asuntoa,osoitetiedot salaisksi,tapasin sopivan miehen ja hän auttoi minua.Hän suojeli ja ajoi tämän pojan pois.Myöhemmin tästä ystävällisestä herras miehestä tuli aviomieheni.Näin Jumala johti ja auttoi tässä asiassa.Avoiliittoon mennessäni sain tappouhkauksia.Puhelinhäiriköintiä saimme yli kolme vuotta yöaikaan.Pelkkiä kirosanoja ja uhkailuja.Sitten saimme tarpeeksemme ja muutimme numeron salaiseksi.Kului vuosia.Sitten hän eräänä iltana tämä nuori mies oli ovellamme, pyysi päästä sisään ja tuli pyytämään anteeksi niitä asioita.Hän kertoi että hän oli löytänyt Jeesuksen elämäänsä ja tahtoo pyytää minulta anteeksi.Hän kiitti minua siitä että olin kertonut hänelle Jeesuksesta.Sitä ei ollut kukaan muu tehnyt ja siitä tuttavuudesta lähtien hän oli alkanut miettiä niitä asioita.Se oli iloista.Sitten hän kertoi minulle jotain mikä järkytti minua suuresti.Hänelle oli ehtinyt kehittyä vakava päihdeongelma.Hänestä oli tullut alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjä.Työelämä ei ollut onnistunut,sääntöihin ei kyetty sopeutumaan.Ihmissuhteet oli kaikki katkenneet,Siinä vaiheessa oli Jeesuksen armo tullut eläväksi.Sillä ihmisille joilla ei ole mitään kelpaa armo.Päihdeongelmasta hän ei ollut päässyt,mutta hänen suojeluksensa lienee että rahaa ei juuri ole.
Jeesus sanoi:"En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita,vaan syntisiä.","Ellette tule lasten kaltaisiksi ette pääse taivasten valtakuntaan",
Olin järkyttynyt tämän pojan ongelmasta mutta mieheni lohdutti minua ja sanoi:Älä itke Maija,Jeesus näkee asiat aivan toisin.Hän tietää mitkä hänen lähtötilanteensa ovat olleet.Sinä tapaat hänet kerran Jeesuksen luona,jos molemmat pysytte uskossa häneen.
Tulipa pitkä stoori,mutta sitä vain valotin että ei se auttaminen niin helppoa aina ole.
Kyllä on ollut sinullakin tosi vaikeaa elämässä!
OLEN iloinen että Jumalan tarkoitus kuitenkin sai lopuksi tapahtua!
Monesti me ihmiset emme ymmärrä kaikkia niitä teitä,mitä joskus joudumme kulkemaan täyttäessämme elämän tarkoitusta!
Mutta kiitos Taivaan Isälle,ettei hän meitä jätä,eikä hylkää.
Vaikka joskus kun oikein niskoittelemme vastaan ja sanomme minä tahdon tehdä näin,saataa Hän silmänräpäykseksi jättää meidät katsomaan niitä "oman tahdon" seurauksia,koska näin hän vetää meitä vain lähemmäksi itseään!
Sitten saamme JOKA KERTA huomata,että se Jumalan tahto olisi sittenkin ollut parempi,näin voimme oppia niistäkin vastoinkäymisistä ja kääntää ne voitoksi,kuten se sinunkin kertomuksesi osoitti.
Siunausta sinulle Maija!
tv.Sirkka Iita.