Lauantaina, maaliskuun 8. päivänä vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Suomalainen nainen voi syystä olla ylpeä asemastaan ja saavutuksistaan, mutta täydellisestä tasa-arvosta ei silti voida puhua. Ei vaikka presidentti, eduskunnan puhemies ja pian ehkä pääministerikin ovat naisia. Suuri osa sukupuolten välisestä epätasa-arvosta on kiinni asenteista: on naisten työt ja miesten työt, naisten urheilua ei arvosteta ja kielessämmekin kummittelevat vielä miesvallan merkit.
Konkreettisimmillaan sukupuolten välinen epätasa-arvo näkyy työelämässä. Jos työnantaja erehtyy valitsemaan työntekijän sukupuolen perusteella, siitä voi valittaa ja on valitettukin - niin pätevien naisten kuin miestenkin sivuuttamisesta. Palkastaankin voi valittaa, jos vaan uskaltaa ryhtyä asiaa tonkimaan. Tonkimattakin on selvää, ettei naisille makseta samasta työstä vieläkään samaa palkkaa kuin miehille.
Tilastokeskuksen tilastoista selviää, että etenkin palvelualoilla naisille maksetaan selvästi pienempää palkkaa kuin samassa tehtävässä toimiville mieskollegoille. Vuonna 2001 palvelualan 20 yleisimmästä ammatista joka toisessa naisen palkka jäi alle 90 prosenttiin miehen palkasta. Ainoastaan myymäläkassanhoitajina toimivat naiset olivat taloudellisesti täysin tasa-arvoisessa asemassa mieskollegojensa kanssa.
Se, että miehet pääsevät johtavaan asemaan selvästi naisia herkemmin ja se, että miesvaltaisilla aloilla tienestit ovat naisvaltaisia aloja suuremmat, olisikin sitten kokonaan toisen jutun aihe. Matalapalkka-alat ovat vaikea ongelma jo siksikin, että niissä työnantajana on usein valtio tai kunta. Naisten alhaisempi tulotaso selittyy osittain sillä, että naiset ovat olleet mukana työelämässä vasta verrattain lyhyen ajan. Toiseksi, naiset eivät ehkä ole yhtä ahnaasti vaatimassa hyvän MIEHEN lisää. Kolmanneksi, ammattiyhdistysliikkeessä asioita ajavat pääsääntöisesti miehet, jotka ehkä huomaamattaankin tulevat ajaneeksi omia etujaan.
Vaikka miehinen mies olenkin, näen naisten palkkauksessa selvän epäoikeudenmukaisuuden ja vaadin että siihen on puututtava. Yritystäkin on toki ollut: työmarkkinaneuvotteluissa on sovittu erillisistä naispalkkaeristä, mutta ne eivät erinäisistä syistä ole tuoneet toivottua muutosta. Siksi olisi sovittava erillisestä tasapalkkaohjelmasta, jolla valtiovalta ja työmarkkinaosapuolet sitoutuisivat palkkauksen epätasa-arvon täydelliseen poistamiseen tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.
Tämä aihe on minulle läheinen, sillä olen paitsi kansanedustajaehdokas Pirkanmaalta, myös mm. STTK:n aluetoimikunnan hallituksen ja työvaliokunnan jäsen, Toimihenkilöunioni TU. ry:n liittovaltuuston jäsen sekä Tampereen metsäteollisuuden toimihenkilöt TU. ry:n puheenjohtaja.
Haluan vielä lopuksi toivottaa kaikille naisille hyvää naistenpäivää. Juhlistakaa nyt tähänastisia saavutuksianne ja vaatikaa myös miehiltä taistelua täyden tasa-arvon puolesta. Ja jos et saa mieheltäsi kukkia, vie niitä hänelle, ikäänkuin tasa-arvon merkiksi.
Ossi Sippola
kotisivu: www.sippola.info
Konkreettisimmillaan sukupuolten välinen epätasa-arvo näkyy työelämässä. Jos työnantaja erehtyy valitsemaan työntekijän sukupuolen perusteella, siitä voi valittaa ja on valitettukin - niin pätevien naisten kuin miestenkin sivuuttamisesta. Palkastaankin voi valittaa, jos vaan uskaltaa ryhtyä asiaa tonkimaan. Tonkimattakin on selvää, ettei naisille makseta samasta työstä vieläkään samaa palkkaa kuin miehille.
Tilastokeskuksen tilastoista selviää, että etenkin palvelualoilla naisille maksetaan selvästi pienempää palkkaa kuin samassa tehtävässä toimiville mieskollegoille. Vuonna 2001 palvelualan 20 yleisimmästä ammatista joka toisessa naisen palkka jäi alle 90 prosenttiin miehen palkasta. Ainoastaan myymäläkassanhoitajina toimivat naiset olivat taloudellisesti täysin tasa-arvoisessa asemassa mieskollegojensa kanssa.
Se, että miehet pääsevät johtavaan asemaan selvästi naisia herkemmin ja se, että miesvaltaisilla aloilla tienestit ovat naisvaltaisia aloja suuremmat, olisikin sitten kokonaan toisen jutun aihe. Matalapalkka-alat ovat vaikea ongelma jo siksikin, että niissä työnantajana on usein valtio tai kunta. Naisten alhaisempi tulotaso selittyy osittain sillä, että naiset ovat olleet mukana työelämässä vasta verrattain lyhyen ajan. Toiseksi, naiset eivät ehkä ole yhtä ahnaasti vaatimassa hyvän MIEHEN lisää. Kolmanneksi, ammattiyhdistysliikkeessä asioita ajavat pääsääntöisesti miehet, jotka ehkä huomaamattaankin tulevat ajaneeksi omia etujaan.
Vaikka miehinen mies olenkin, näen naisten palkkauksessa selvän epäoikeudenmukaisuuden ja vaadin että siihen on puututtava. Yritystäkin on toki ollut: työmarkkinaneuvotteluissa on sovittu erillisistä naispalkkaeristä, mutta ne eivät erinäisistä syistä ole tuoneet toivottua muutosta. Siksi olisi sovittava erillisestä tasapalkkaohjelmasta, jolla valtiovalta ja työmarkkinaosapuolet sitoutuisivat palkkauksen epätasa-arvon täydelliseen poistamiseen tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.
Tämä aihe on minulle läheinen, sillä olen paitsi kansanedustajaehdokas Pirkanmaalta, myös mm. STTK:n aluetoimikunnan hallituksen ja työvaliokunnan jäsen, Toimihenkilöunioni TU. ry:n liittovaltuuston jäsen sekä Tampereen metsäteollisuuden toimihenkilöt TU. ry:n puheenjohtaja.
Haluan vielä lopuksi toivottaa kaikille naisille hyvää naistenpäivää. Juhlistakaa nyt tähänastisia saavutuksianne ja vaatikaa myös miehiltä taistelua täyden tasa-arvon puolesta. Ja jos et saa mieheltäsi kukkia, vie niitä hänelle, ikäänkuin tasa-arvon merkiksi.
Ossi Sippola
kotisivu: www.sippola.info
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ehkä tämä pitää paikkansa kun kerran tilastoista tällaista löytyy... Vaikka sitä sanotaan että vale, emävale, tilasto. Meidän työpaikallamme en usko eroja sukupuolen perusteella olevan, vaikka en kyllä toisten kukkaroon ole kurkannutkaan. Tsemppiä kaikille siskoille kuitenkin ja hyvällä asialla ollaan, korjattavaa on!
Elät harhan vallassa. Tilastoja voidaan kyllä tulkita monin tavoin, mutta naisten matalampi palkkataso yleisillä työmarkkinoilla on tilastollinen fakta. On tätä sen verran monipuolisesti tutkittu vuosikymmenten ajan.
Vaikka normipalkka-aloilla naisten ja miesten palkat on taksoitettu samoiksi, niin samaa työtä tekevät miehet helposti löytyvät ylemmistä palkkaluokista. Naisvaltainen terveydenhoitoala lienee niitä harvoja, missä miehet kai saavat samaa palkkaa kuin naiset samasta työstä. Olen silti jotakuinkin varma, että mieslääkäri jostain kumman syystä saa nimityksen naislääkäriä nopeammin.
Olen itse it-alalla, jolla naisten palkkaus on lähellä miesten tasoa, huippuosaajilla voi tilanne olla jopa päinvastainen ajoittain ja paikallisesti. Mutta erotrendi on silti selvä.
...oman työpaikkasi osalta ottanut asiasta selvää?
...onko teillä mitään tuottavuus / palkkausmittareita?
(IT-ala on erityisen hankala, koska esim. kahden koodaajan välillä voi olla kymmenkertainen ero tuottavuudessa, tutkimusten mukaan, silti esim. kymmenen kertaa enemmän toiseen verrattuna tuottava yksilö saanee harvoin kymmenen kertaa parempaa palkkaa..)
Ovatko muuten pomosi miehiä - jos ovat, niin mikä on omakohtainen kokemuksesi, syrjivätkö he työntekijöitä sukupuolen vuoksi?