Suomessa ajatellaan, että
"älä
kiinnitä
itseesi
huomiota,
jotta
et
antaisi
maskuliinisen
johtajan
ohjaamalle
yhteisölle
syytä
hävetä
sinua".
Huomion kiinnittäminen itseensä on täällä sitä, ettei istu muiden tavalla bussissa ja ole aina niin kuin muut.
Suomalainen yhteiskunta on maskuliininen siten, että täällä toimitaan patriarkan opettamalla tavalla. Täällä vallitsee miesten ylilyöntiasema. Miehet määrittelevät miten toisiin tulee suhtautua.
Miehille ominainen suhtautumistapa poikkeavaan käytökseen on sama kuin luonnossa, jossa alfauroksen käskemään yhteisöön tulee kilpaileva uros. Sitä seuraa yhteenotto, kielteisyys ja pyrkimys tulokkaan häätöön.
Erilaisuus tarkoittaa patriarkaaliselle suomalaiselle yhteisölle sitä, että vallitsevaan käskyjärjestykseen tulee haastava tekijä, jota vastaan täytyy hyökätä vallitsevan käskyjärjestyksen säilyttämiseksi.
Yhteisö myös marginalisoi erilaisuutta, jolloin sitä ei yritetä väkivalloin muuttaa vaan se mitätöidään lokeroimalla ja leimaamalla se tilapäiseksi tai tahattomaksi.
Ero marginalisoinnin ja hyökkäyksen, mitätöinnin ja torjumisen välillä on siinä, että erilaisuus on kohdistettu, joko tietoisesti tai tiedostamattomasti, joko käskyjärjestystä uusintavaan ja ylläpitävään yhdenmukaiseen toimintaan tai sen luoneeseen henkilöön tai yhteiskuntaluokkaan.
Lyhyesti sanoen patriarkaalisuudessa on kysymys siitä, että toisiin saa vaikuttaa vain miespuolinen johtaja, ja että huomattava poikkeavuus joutuu kohtaamaan patriarkan ja valmistautua alistumaan hänen tahdolleen.
Suomi on miesten valtakunta, jossa kansa puolustaa alkukantaisia miesten luomia valtarakenteita ja pyrkii aina käyttäytymään huomaamattomasti. Kansa suhtautuu poikkeavaan käytökseen, pään kääntelyyn bussissa, isoon nenään, eri väriseen ihoon, taiteilijoihin ja kaikkiin itsenäisiin yksilöihin ainoalla osaamallaan tavalla, maskuliinisella kamppailulla määräämisoikeudesta, jo lapsena opetetulla väkivallalla erilaisuutta kohtaan.
Ulkomaille mentäessä näemme, kuinka yhteisö ei hengitä yksilöiden niskaan, vaan yksilöt ovat vapaita haastamaan toisen tai koko yhteisön. Toisten poikkeavuus on muualla osoitus aitoudesta ja sitä kunnioitetaan. Erimielisyyteen suhtaudutaan siten, että sillä todella on merkitystä yhteisölle. Sen huomattavuus yhteisölle siis tunnustetaan avoimesti.
Ulkomailla ei olekaan patriarkaalisuutta samassa mittasuhteessa kuin Suomessa. Kun ulkomailla erot tunnustetaan, Suomessa eroja vastaan hyökkää maskuliiniset asenteet, voima ja älylliseen käsittelyyn, itsekritiikkiin ja tiedolliseen uteliaisuuteen kykenemätön johtajauros.
"älä
kiinnitä
itseesi
huomiota,
jotta
et
antaisi
maskuliinisen
johtajan
ohjaamalle
yhteisölle
syytä
hävetä
sinua".
Huomion kiinnittäminen itseensä on täällä sitä, ettei istu muiden tavalla bussissa ja ole aina niin kuin muut.
Suomalainen yhteiskunta on maskuliininen siten, että täällä toimitaan patriarkan opettamalla tavalla. Täällä vallitsee miesten ylilyöntiasema. Miehet määrittelevät miten toisiin tulee suhtautua.
Miehille ominainen suhtautumistapa poikkeavaan käytökseen on sama kuin luonnossa, jossa alfauroksen käskemään yhteisöön tulee kilpaileva uros. Sitä seuraa yhteenotto, kielteisyys ja pyrkimys tulokkaan häätöön.
Erilaisuus tarkoittaa patriarkaaliselle suomalaiselle yhteisölle sitä, että vallitsevaan käskyjärjestykseen tulee haastava tekijä, jota vastaan täytyy hyökätä vallitsevan käskyjärjestyksen säilyttämiseksi.
Yhteisö myös marginalisoi erilaisuutta, jolloin sitä ei yritetä väkivalloin muuttaa vaan se mitätöidään lokeroimalla ja leimaamalla se tilapäiseksi tai tahattomaksi.
Ero marginalisoinnin ja hyökkäyksen, mitätöinnin ja torjumisen välillä on siinä, että erilaisuus on kohdistettu, joko tietoisesti tai tiedostamattomasti, joko käskyjärjestystä uusintavaan ja ylläpitävään yhdenmukaiseen toimintaan tai sen luoneeseen henkilöön tai yhteiskuntaluokkaan.
Lyhyesti sanoen patriarkaalisuudessa on kysymys siitä, että toisiin saa vaikuttaa vain miespuolinen johtaja, ja että huomattava poikkeavuus joutuu kohtaamaan patriarkan ja valmistautua alistumaan hänen tahdolleen.
Suomi on miesten valtakunta, jossa kansa puolustaa alkukantaisia miesten luomia valtarakenteita ja pyrkii aina käyttäytymään huomaamattomasti. Kansa suhtautuu poikkeavaan käytökseen, pään kääntelyyn bussissa, isoon nenään, eri väriseen ihoon, taiteilijoihin ja kaikkiin itsenäisiin yksilöihin ainoalla osaamallaan tavalla, maskuliinisella kamppailulla määräämisoikeudesta, jo lapsena opetetulla väkivallalla erilaisuutta kohtaan.
Ulkomaille mentäessä näemme, kuinka yhteisö ei hengitä yksilöiden niskaan, vaan yksilöt ovat vapaita haastamaan toisen tai koko yhteisön. Toisten poikkeavuus on muualla osoitus aitoudesta ja sitä kunnioitetaan. Erimielisyyteen suhtaudutaan siten, että sillä todella on merkitystä yhteisölle. Sen huomattavuus yhteisölle siis tunnustetaan avoimesti.
Ulkomailla ei olekaan patriarkaalisuutta samassa mittasuhteessa kuin Suomessa. Kun ulkomailla erot tunnustetaan, Suomessa eroja vastaan hyökkää maskuliiniset asenteet, voima ja älylliseen käsittelyyn, itsekritiikkiin ja tiedolliseen uteliaisuuteen kykenemätön johtajauros.
Vastaukset 4
Vanhimmat
käynyt ulkomailla? Elänyt siellä? Lomamatka Alicanteen ei vielä paljoa avarra. Varsinkin jos on tekemisissä vain turistibisneksessä olevien kanssa ja ei löydy yhteistä kieltä. Onko sinulla paljonkin ulkomaalaisia ystäviä? Tai ystäviä ylipäänsä?
tuntuiko sinusta siltä, että sinua kohti hyökättiin juuri?
Ei.
Heti kotiin sieltä kirjaston tietokoneelta. Eikös ole sovittu, että jauhat paskaasi, perunakellarissa.