Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin
Raamatussa on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun
hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen: 'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan, mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin
Raamatussa on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun
hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen: 'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan, mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toisten kieliexperttien mukaan Mark. 16:16 taas pitäisi kääntää suomeksi "joka uskoo ja on kastettu". Itse en osaa kreikkaa tarpeeksi hyvin pystyäkseni ottaa kantaa kumpi olisi parempi käännös.
aaa