Tilastonikkarointia

Maailmassahan ei tunnetusti ole muita hengellisiä katsomuksia kuin ev.lut kirkon edustama näkemys. :-)

Ei se, että suurin osa suomalaisista ei usko kirkon opetuksiin, tarkoita että he ovat ateisteja. Ikävä pilata jonkun ilo, mikäli he noin todella ajattelevat.

"Kaksi kolmannesta kirkon jäsenistä on
jäsenyyteensä vahvasti sitoutunut eikä voisi
ajatella eroavansa kirkosta missään olosuhteissa." kertoo Läsnäolon yhteisö, joka on tammikuussa 2007 julkaistu Kirkkohallituksen asettaman Seurakuntarakennetyöryhmän väliraportti.

Tällaiset kysely tutkimuksella saatavat tiedot ovat aina ylioptimistisia (muistaakseni reilusti yli kolmannes kertoi etukäteen luultavasti tai varmasti äänestävänsä kirkollisvaaleissa :-). Kirkon rakenne murenee niin että heikkoa hirvittää.

Historiallisesti ajatellen kunnat ovat syntyneet seurakuntien pohjille. 60-luvulla monessa suuressa kunnassa seurakunta jaettiin siten, että seurakunnille tuli yhteistalous. Samanlainen käytäntö oli myös kaksikielisissä kunnissa. 60-70 -luvun taitteessa oli hullut Ruotsiin muuttamisvuodet, jolloin kirkon väkiluku pieneni paljon enemmän kuin nyt. Seurakunta rakenteeseen ei juurikaan puututtu viime vuosisadalla. Vuonna 2001 kuntia oli 140 vähemmän kuin seurakuntia. Viime vuonna lakkautettiin 31 seurakuntaa ja 16 kuntaa, joten kirkko on kuromassa eroa vauhdilla kiinni. Itse asiassa jos katsotaan lakkautettujen seurakuntien määrää tilanne näyttää kirkon kannalta pahalta. Vuonna 2001 lukumäärä pysyi samana, 2003 väheni 4, 2004 väheni 6, 2005 väheni 14 ja 2006 väheni 31.

Pudotuspellistä selvinneille seurakunnille tilanne ei ole hyvä. Pätevän työvoiman saaminen on vaikeaa ja varsinkin eläkkeelle jäävien korvaaminen uusilla tulee olemaan vaikeaa. Uudet työntekijät ovat saaneet alalle muodollisesti paremman koulutukset ja siksi heidän palkkansa on parempi. Kun nuoret saavat lapsia, on sijaisten saaminen vieläkin vaikeampaa ja tulee seurakunnille kalliiksi. Seurakuntia on yhä enemmän yhdistettävä ja samalla yhä useampi jää vaille paikallisseurakunnan palveluja, jolloin kevyemmällä kustannusrakenteella toimiva helluntaiseurakunta tms kerää oikeat uskovaiset ja muut jäävät paperijäseniksi tai eroavat kirkosta.

Maan sisäinen muutto on kirkolle ongelma molemmissa päissä. Muuttotappioaluilta menee seurakunnilta rahat, joilla voisi pitää kallista järjestelmää pystyssä. Kirkon keskushallinto ei meinaa tukea seurakuntia käyttömenoissa. Uudelle paikalle muuttaessa ihmiset eivät tunne paikallisia seurakuntien työntekijöitä, kirkon toimintaa yms. Mielekästä olisi kilpailuttaa uskonnolliset palvelut ja valita hinta/laatusuhteelta paras vaihtoehto. Useimmille paras vaihtoehto on lähtötilanteeseen palaaminen ja eroaminen kaikista uskonnollisista kuppikunnissa. Ajan kanssa kannattaa katsella, missä Jeesus luuraa tai kunnon muhamettilaiset kokoontuu ja liittyä sinne, mistä löytää sielulleen rauhan.



"Kirkon omissa selvityksissä jäsenet jaetaan neljään ryhmään sen mukaan, mikä heillä on pääsyy olla jäsen:

Ei erityistä syytä (10 %)
Kaste, vihkiminen ym. toimitukset (30 %)
Kirkon avustustyö (30 %)
Hengelliset syyt (30 %) "

Alkuperäiseen tilastoon palatakseni. Paikallisseurakunnan kadottua pitäisi ainakin ilman syytä kirkkoon kuuluvien erota. Ei-uskonnollisten kaste, vihkimis- ja muiden palvelujen tarjonnan parantamisella pitäisi saada toisesta tyhmästä iso osa ostamaan vain tarpeelliset palvelut. Kirkon avustustyö on lähinnä muiden rahojen kierrättämistä Kirkon suuremmaksi kunniaksi, joten tämä kolmannes katoaa tiedon lisääntymisen myötä. Paikallisseurakuntien kadotessa, heikkenee uskonnolliset palvelut.Tämä ryhmä ei kaipaa vapaa-ajattelijoita. Toivottavasti muut palveluntarjoajat löytävät markkinaraon :-)