Jos on niin mitä äidin pitäisi tässä tapauksessa tehdä?
Huoltajuudesta ei taisteltu. Syy, meillä oli jo yhteishuoltajuus joten miksi muuttaa sitä yksinhuoltajuudeksi. Lähihuoltajuudenkin annoin vapaaehtoisesti exälle koska itse teen vuorotöitä ja exä pätkäpäivätöitä. Lapsi oli eron hetkellä 3 vuotias joten olisi mielestäni kohtuutonta lähteä riitelemään. Kohtuutonta olisi myös ollut minun lähihuoltajuus, koska hoitoon olisi pitänyt mennä vaikeisiin aikoihin.
Toinen kuitenkin on päivätöissä ja välillä kokopäiväisesti kotona. Lapsi näkee vanhempaansa siellä enemmän. Lisäksi vuorotöiden takia voidaan sanoa, että lapsi näkee minua lähes yhtäpaljon etävanhempana kuin silloin, jos olisin lähivanhempi.
Mielestäni toimeni eivät ole milläänlailla verrattavissa vastuun luistamiseen. Sitä miksi jotkut isät/äidit jättävät tapaamiset väliin niin voi miettiä asettumalla etävanhemman rooliin ja kuvitella omia toimia. Tietty täytyy muistaa, että se, mikä itselle on helppoa lähinä, ei etälle olekkaan niin yksinkertaista. Itse esim. ajan koulumatkoja tapaamisten aikana 320km/kk. Sehän ei ole vain kouluun ja takaisin. Vaan täytyy muistaa, että sen etän on lähdettävä sieltä koulusta poiskin kun on vienyt lapsen. Itsellä 10 tapaamista kuussa ja 8km koulumatkaa. Tähän tietty päälle vielä tapaamiseen hakemiset ja viemiset.
Halpaahan se ylläpito ei ole lasten osalla tapaajallakaan. Ihan yhtälailla hän tarvitsee ison asunnon kuin lähikin. Vai pitäisikö lapset laitta nukkumaan yksiön lattialle? Harrastuksiin kuskataan ja niitä maksetaan, viikkorahaa saa ja myös vaaterahaa. Ajokortinkin etä maksaa kun köyhällä yh-lähillä ei ole varaa...
Mihinkäänhän ei saa tukea, eikä edes koulukyytiä. Jos sattuu vielä, että on heikoissa rahoissa niin saattaapi tuo tapaaminen kaatua ihan rahatilanteeseenkin. Itse en ole "luistanut" tapaamisista, mutta minulla onkin varaa tavata lastani. Tämä suomen sosiaalijärjestelmä, sekä tehokas sosiaaliverkosto syrjii voimakkaasti etähuoltajia. Vaikka kykenisit todistamaan, ettei minkäänlaisia tuloja ole, laitetaan elatusmaksut yleensä perintään. Näin ollen et voi edes tulevaisuudessa päästä kuiville.
Lisäksi yhä useammin työhaastattelussa kysytään luottotietoja... Oravanpyörä on valmis ja mahtava. Kaiken tämän kurjuuden keskellä kuitenkin hyvin moni etä tapaa lapsiaan ja maksaa elatusmaksut. Yleensä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Enkä tarkoita mitään "uhraudun kun imetän 24/7"-tyyliä.
Huoltajuudesta ei taisteltu. Syy, meillä oli jo yhteishuoltajuus joten miksi muuttaa sitä yksinhuoltajuudeksi. Lähihuoltajuudenkin annoin vapaaehtoisesti exälle koska itse teen vuorotöitä ja exä pätkäpäivätöitä. Lapsi oli eron hetkellä 3 vuotias joten olisi mielestäni kohtuutonta lähteä riitelemään. Kohtuutonta olisi myös ollut minun lähihuoltajuus, koska hoitoon olisi pitänyt mennä vaikeisiin aikoihin.
Toinen kuitenkin on päivätöissä ja välillä kokopäiväisesti kotona. Lapsi näkee vanhempaansa siellä enemmän. Lisäksi vuorotöiden takia voidaan sanoa, että lapsi näkee minua lähes yhtäpaljon etävanhempana kuin silloin, jos olisin lähivanhempi.
Mielestäni toimeni eivät ole milläänlailla verrattavissa vastuun luistamiseen. Sitä miksi jotkut isät/äidit jättävät tapaamiset väliin niin voi miettiä asettumalla etävanhemman rooliin ja kuvitella omia toimia. Tietty täytyy muistaa, että se, mikä itselle on helppoa lähinä, ei etälle olekkaan niin yksinkertaista. Itse esim. ajan koulumatkoja tapaamisten aikana 320km/kk. Sehän ei ole vain kouluun ja takaisin. Vaan täytyy muistaa, että sen etän on lähdettävä sieltä koulusta poiskin kun on vienyt lapsen. Itsellä 10 tapaamista kuussa ja 8km koulumatkaa. Tähän tietty päälle vielä tapaamiseen hakemiset ja viemiset.
Halpaahan se ylläpito ei ole lasten osalla tapaajallakaan. Ihan yhtälailla hän tarvitsee ison asunnon kuin lähikin. Vai pitäisikö lapset laitta nukkumaan yksiön lattialle? Harrastuksiin kuskataan ja niitä maksetaan, viikkorahaa saa ja myös vaaterahaa. Ajokortinkin etä maksaa kun köyhällä yh-lähillä ei ole varaa...
Mihinkäänhän ei saa tukea, eikä edes koulukyytiä. Jos sattuu vielä, että on heikoissa rahoissa niin saattaapi tuo tapaaminen kaatua ihan rahatilanteeseenkin. Itse en ole "luistanut" tapaamisista, mutta minulla onkin varaa tavata lastani. Tämä suomen sosiaalijärjestelmä, sekä tehokas sosiaaliverkosto syrjii voimakkaasti etähuoltajia. Vaikka kykenisit todistamaan, ettei minkäänlaisia tuloja ole, laitetaan elatusmaksut yleensä perintään. Näin ollen et voi edes tulevaisuudessa päästä kuiville.
Lisäksi yhä useammin työhaastattelussa kysytään luottotietoja... Oravanpyörä on valmis ja mahtava. Kaiken tämän kurjuuden keskellä kuitenkin hyvin moni etä tapaa lapsiaan ja maksaa elatusmaksut. Yleensä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Enkä tarkoita mitään "uhraudun kun imetän 24/7"-tyyliä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihan loogista on että lapsen lähivanhempi on se jolla on hänelle enemmän aikaa. Ero on muutenkin lapselle kova paikka, kaikki mikä helpottaa lasta on hyväksi. Mutta: miten se 8km koulumatka tähän liittyy? Ymmärtäisin 80km, mutta... ajan kauppareissujakin enemmän kuin 320km kuukaudessa! Ja älä unohda että se lähivanhempi ajaa koulumatkoja enemmän kuin sinä. Ja hitto, kun on auto millä ajaa niin ethän ihan oikeasti voi olla sitä mieltä että 8km on liikaa..? Täällä "landella" missä joka paikkaan on kymmenen kilometriä ja eletty on ilman autoakin, kuulostaa kohtuuttomalta valittaa. En tiedä.
Mikä oli oikeastaan aihe, jäi mietityttämään? Miksi kysyä tasa-arvon perään? Pitäisikö yhteiskunnan tehdä sinulle elämä helpommaksi? Antaa rahaa? Etkö tienaa töistäsi kun sinulla sellainen kokoaikainen on? Mikä on ongelma? Minkä pitäisi muuttua, miksi olet tyytymätön? Menivätkö luottotietosi elatusmaksujen perinnän vuoksi? (en ole ihan varma että se on täysin lainmukainen toimenpide, periä elatusmaksut noin... voi toki olla väärässäkin)
En tosiaan oikein saanut selvää, annat ymmärtää että uhraudut kun tapaat lastasi? Olisivatko ragha- asiasi sitten paremmalla tolalla jos et tapaisi? Ja olisiko se sen arvoista että menettäisit yhteyden lapseesi?
***
Uusperheet-palstalle, siellä saat kommentteja.
Etävanhempi ei tarvitse isompaa asuntoa, mikäli tapaaminen on kahdesti kuussa, lapsi tosiaankin voi nukkua yksiön lattialla. Järkevämpää tosin olisi käyttää vuodesohvaa, mutta mitäpä miehiltä käytännön ongelmien ratkaisukykyä odottaa...