Miikael nousee

Jeesus nousee kirjoitti:

Ahdistuksen aika

"Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan."

Kun kolmannen enkelin sanoma on julistettu, Jumalan kansa on tehnyt tehtävänsä. Se on saanut "kevätsateen" ja valmistunut edessä olevaan koetuksen hetkeen. Maailma on kohdannut viimeisen kokeensa ja kaikki Jumalan käskyille uskolliset ovat saaneet "elävän Jumalan sinetin". Silloin Jeesus lopettaa välitystyönsä taivaan pyhäkössä ja sanoo: "Se on täytetty." "Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä pyhittyköön edelleen. " 2 Kristus on sovittanut kansansa ja pyyhkinyt pois sen synnit. "Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla” 3 annetaan pian pelastuksen perillisille, ja Jeesus tulee hallitsemaan kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana.

Kun Jeesus poistuu pyhäkössä, pimeys peittää maan asukkaat. Vanhurskaiden täytyy elää pyhän Jumalan edessä ilman välittäjää. Jumalattomia hillinnyt voima on otettu pois, ja katumattomat ovat kokonaan Saatanan vallassa. Jumalan Henki on viimein vetäytynyt pois. Silloin Saatana syöksee maan asukkaat viimeiseen suureen ahdistukseen. Jumalan enkelit eivät enää pidättele intohimon rajuja tuulia. Koko maailma joutuu vielä pahemman hävityksen kohteeksi kuin muinainen Jerusalem. Voimat ovat valmiina, ne vain odottavat jumalallista lupaa levittää tuhoa kaikkialle.

Jumalan lain kunnioittajia tullaan pitämään syyllisinä niihin hirvittäviin taisteluihin ja verenvuodatukseen, jotka täyttävät maailman kurjuudella. Viimeistä varoitusta seurannut voima on saattanut jumalattomat raivon valtaan, ja Saatanan yllytyksestä he ryhtyvät vainoamaan kaikkia, jotka ovat ottaneet sanoman vastaan.

Kun Jumalan läsnäolo vetäytyi pois juutalaisen kansakunnan keskeltä, papit ja kansa pitivät itseään yhä Jumalan valittuina. Temppelipalvelus jatkui; päivittäin rukoiltiin Jumalan siunausta kansalle, joka oli syyllinen hänen Poikansa vereen. Samoin kun pyhäkön peruuttamaton päätös on julistettu ja maailman kohtalo lopullisesti ratkaistu, maan asukkaat eivät tiedä sitä. Ihmiset, joista Jumalan Henki on poistunut, pitävät kiinni uskonnon ulkonaisista muodoista; pahuuden ruhtinaan innoittamina he edistävät hänen tarkoitusperiään aivan kuin taistelisivat Jumalan asian puolesta.

Kun sapatista tulee kristikunnan keskeisin kiistakysymys, sunnuntain kannattajat vaativat, ettei kirkon ja valtion harvoja vastustajia tule suvaita ja että on parempi antaa heidän kärsiä kuin syöstä kokonaiset kansakunnat sekasortoon ja laittomuuteen. Samaa perustelua käytettiin Kristusta vastaan. Kaifas sanoi:

"Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?" 4 Tämä perustelu vaikuttaa pätevältä, ja lopulta Jumalan käskyn mukaisen sapatin pyhittäjiä vastaan julkaistaan asetus, joka tuomitsee heidät ja valtuuttaa ihmiset tietyn ajan kuluttua tappamaan heidät. Rooman valta vanhassa maailmassa ja luopioprotestanttisuus uudessa tulevat menettelemään samalla tavalla. Jumalan kansa syöstään ahdinkoon, jota Raamattu kutsuu Jaakobin ahdistuksen ajaksi. 5


Jaakobin ahdistus

Hankittuaan petoksella Esaulle tarkoitetun siunauksen Jaakob oli joutunut pakenemaan veljensä tappouhkauksia. Vietettyään useita vuosia maanpaossa hän lähti paluumatkalle kotimaahansa. Rajalla hän joutui kauhun valtaan kuullessaan Esaun lähestyvän, epäilemättä kosto mielessään.. Jaakobin ainoa toivo oli Jumalan armossa; hänen ainoa puolustuskeinonsa oli rukous.

Yksinään Jumalan edessä hän nöyrtyi ja tunnusti syntinsä. Hänen elämänsä käännekohta oli tullut. Pimeydessä hän jatkoi rukoilemista. Äkkiä hänen olkapäälleen laskeutui käsi. Hän luuli vihollisen tavoittelevan hänen henkeään. Epätoivon voimalla hän ryhtyi kamppailemaan hyökkääjää vastaan. Kun päivä alkoi sarastaa, muukalainen käytti yliluonnollista voimaansa. Jaakob lamaantui ja lankesi avuttomana, itkien ja rukoillen, salaperäisen vastustajansa kaulaan. Hän tiesi taistelleensa liiton enkeliä vastaan.

Synnintunto oli painanut häntä pitkään; nyt hänen täytyi saada varmuus anteeksiannosta. Enkeli vaati: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta patriarkka vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Jaakob tunnusti heikkoutensa ja arvottomuutensa, mutta luotti silti uskollisen Jumalan armoon. Nöyrtymällä ja antautumalla tämä syntinen kuolevainen sai voiton taivaan Majesteetista.

Saatana oli syyttänyt Jaakobia Jumalan edessä hänen synnistään ja yllyttänyt Esaun marssimaan häntä vastaan. Patriarkan yöllisen taistelun aikana Saatana yritti masentaa hänet ja irrottaa hänen otteensa Jumalasta. Hän oli vajoamaisillaan epätoivoon, mutta hän oli vilpittömästi katunut syntiään ja piti kiinni enkelistä ja rukoili palavasti kunnes sai voiton.

Samalla tavalla Saatana tulee syyttämään Jumalan kansaa, mutta Herran käskyjen pitäjät vastustavat hänen ylivaltaansa. Hän näkee pyhien enkelien puolustavan heitä ja päättelee, että heidän syntinsä on annettu anteeksi. Hän tietää tarkasti mitä syntejä hän on houkutellut heidät tekemään ja julistaa, ettei Herra ole oikeudenmukainen, jos hän antaa ne anteeksi samalla kun hävittää hänet ja hänen enkelinsä. Hän vaatii, että heidät on jätettävä hänen käsiinsä tuhottaviksi.

Herra sallii hänen kiusata heitä ankarasti. Heidän luottamuksensa Jumalaan, heidän uskonsa pannaan äärimmäiselle koetukselle. Saatana yrittää pelästyttää heidät. Hän haluaa tuhota heidän uskonsa, niin että he antavat periksi kiusaukselle ja kääntävät selkänsä Jumalalle.

Mutta Jumalan kansan tuska ei johdu vainon pelosta. He pelkäävät, että jonkin oman puutteensa vuoksi he eivät tule kokemaan todeksi Vapahtajan lupausta: "Minä - -- varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman.” 6 Jos he luonteensa virheiden vuoksi osoittautuisivat arvottomiksi, Jumalan pyhä nimi tulisi häväistyksi.

He viittaavat aikaisempaan katumukseensa ja vetoavat Vapahtajan lupauksiin. Tuskasta ja ahdistuksesta huolimatta he eivät lakkaa rukoilemasta. He tarrautuvat Jumalaan kuten Jaakob tarrautui enkeliin, ja heidän sydämensä rukous kuuluu: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä