Taivaan kirjat
1. Raamattu mainitsee elämän kirjan ja muistokirjan.
2. Raamattu kertoo seuraavaa elämänkirjasta:
A – Siihen on kirjoitettu uskollisten nimet hamasta maailman perustamisesta, Ilm.13:8
B – Jumalattomien nimiä ei ole kirjoitettu elämän kirjaan, Ilm.17:8
C – Voittajien nimiä ei pyyhitä pois elämän kirjasta, Ilm.3:5
D – Pyhään kaupunkiin pääsevät vain ne, joiden nimet kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan, Ilm.21:27
E – Sitä käytetään viimeisellä tuomiolla, Ilm.20:12
F – Se, jonka nimeä ei ollut kirjoitettu elämän kirjaan, heitetään tuliseen järveen, Ilm.20:15
G – Kaikki kirjaan kirjoitetut pelastetaan, Dan.12:1
H – Kristityt saavat iloita siitä, että heidän nimensä on kirjoitettuna taivaissa, Luuk.10:20
I – Jumalasta luopuneiden nimet pyyhitään pois elämän kirjasta, Ps.69:29
J – Uskollisten evankeliumin työssä mukana olevien työntekijöiden nimet ovat elämän kirjassa, Fil.4;3
3. Raamattu mainitsee myös kirjoista, joihin on tehty elämäämme koskevia muistiinpanoja:
A – Muistokirja kirjoitetaan niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja kunnioittavat, Mal.3:16
B – hyvät ja vanhurskaat teot merkitään muistiin, Neh.13:14
Pelastus on lahja, jonka saamme Jumalalta ilman omia ansioitamme. Se perustuu yksin Jeesuksen tekoihin, Joh.1:29; 3:16; 5:24. tekomme kuitenkin todistavat yhteydestämme Jeesukseen, ja siksi Herra kiinnittää niihin huomiota. ”Usko ilman tekoja on kuollut”, Jaak.2:26. Ilmestyskirja mainitsee neljä kertaa selvästi, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan: Ilm.2:23; 20:12,13; 22:12. Kristus sanoi myös toistuvasti seurakunnille: Minä tiedän sinun tekosi”. Teot todellakin ilmaisevat jotakin meidän suhteestamme Jeesukseen. Hengellinen kokemus ei voi olla aito ilman niitä.
C – Meidän kyyneleemmekin on merkitty muistiin Jumalan kirjaan, Ps.56:9
D – Salassa olevakin on Jumalan tiedossa, Saarn.12:13,14.
1. Raamattu mainitsee elämän kirjan ja muistokirjan.
2. Raamattu kertoo seuraavaa elämänkirjasta:
A – Siihen on kirjoitettu uskollisten nimet hamasta maailman perustamisesta, Ilm.13:8
B – Jumalattomien nimiä ei ole kirjoitettu elämän kirjaan, Ilm.17:8
C – Voittajien nimiä ei pyyhitä pois elämän kirjasta, Ilm.3:5
D – Pyhään kaupunkiin pääsevät vain ne, joiden nimet kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan, Ilm.21:27
E – Sitä käytetään viimeisellä tuomiolla, Ilm.20:12
F – Se, jonka nimeä ei ollut kirjoitettu elämän kirjaan, heitetään tuliseen järveen, Ilm.20:15
G – Kaikki kirjaan kirjoitetut pelastetaan, Dan.12:1
H – Kristityt saavat iloita siitä, että heidän nimensä on kirjoitettuna taivaissa, Luuk.10:20
I – Jumalasta luopuneiden nimet pyyhitään pois elämän kirjasta, Ps.69:29
J – Uskollisten evankeliumin työssä mukana olevien työntekijöiden nimet ovat elämän kirjassa, Fil.4;3
3. Raamattu mainitsee myös kirjoista, joihin on tehty elämäämme koskevia muistiinpanoja:
A – Muistokirja kirjoitetaan niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja kunnioittavat, Mal.3:16
B – hyvät ja vanhurskaat teot merkitään muistiin, Neh.13:14
Pelastus on lahja, jonka saamme Jumalalta ilman omia ansioitamme. Se perustuu yksin Jeesuksen tekoihin, Joh.1:29; 3:16; 5:24. tekomme kuitenkin todistavat yhteydestämme Jeesukseen, ja siksi Herra kiinnittää niihin huomiota. ”Usko ilman tekoja on kuollut”, Jaak.2:26. Ilmestyskirja mainitsee neljä kertaa selvästi, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan: Ilm.2:23; 20:12,13; 22:12. Kristus sanoi myös toistuvasti seurakunnille: Minä tiedän sinun tekosi”. Teot todellakin ilmaisevat jotakin meidän suhteestamme Jeesukseen. Hengellinen kokemus ei voi olla aito ilman niitä.
C – Meidän kyyneleemmekin on merkitty muistiin Jumalan kirjaan, Ps.56:9
D – Salassa olevakin on Jumalan tiedossa, Saarn.12:13,14.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Amerikkalainen maanviljelijä William Miller (1782-1849) tuli 1800-luvun alkupuolella Raamattua tutkiessaan siihen käsitykseen, että Kristuksen toinen tuleminen ja seurakunnan ylöstempaaminen tapahtuisi 1843-1844. Tätä koskevissa laskelmissaan hän otti lähtökohdakseen Dan. 8:14 olevat sanat: ’Kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö puhdistetaan.’ Hänen käyttämänsä engl. Raamatussa sanat olivat näin. Suom. Raamatussa tässä on: ’Asetetaan jälleen oikeuteensa.’ Miller ymmärsi tässä mainitut 2300 iltaa ja aamua näin moneksi vuodeksi. Hän selitti niiden alkaneen v. 457 eKr., jolloin Esra sai valtuudet järjestää Jerusalemin pyhäkön ja seurakunnan asiat. Tästä ajankohdasta 2300 vuotta eteenpäin vei aikaan 1843-44. Miller odotti Kristuksen tulevan silloin maan päälle puhdistamaan seurakunnan (kirkon) pyhäkköä ja saattamaan sen yleismaailmalliseksi tuhatvuotisessa valtakunnassa.
Milleriin ja häneen liittyneiden suullinen ja kirjallinen julistus sai aikaan suuren kansanliikkeen. Kun Kristus ei tullutkaan odotettuna aikana, Hiram Edson –nimiselle Millerin ystävälle juolahti mieleen (hän itse piti sitä Jumalan ilmoituksena), että odotuksessa oli tapahtunut erehdys: pyhäkkö olikin taivaassa eikä maan päällä. Kristus meni laskettuna aikana 22.10.1844 taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään suorittamaan siellä ’tutkivaa tuomiota’, jossa hän määrää kunkin kohtalon ja palkan, ja tulee tämän työnsä suoritettuaan toisen kerran maan päälle panemaan tuomion täytäntöön ja antamaan omilleen taivaassa sen kirkkauden, mikä kullekin kuuluu.
Pian tämän jälkeen ent. merikapteeni Joseph Bates julkaisi pari kirjaa, joissa hän selitti, että Ilm. 14:9-12 ennustetut kolmen enkelin julistukset olivat alkaneet toteutua. Niistä ensimmäinen, ’peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut’, oli alkanut täyttyä milleriläisessä liikkeessä. Siinä oli alkanut toteutua myös toisen enkelin julistus ’suuren Babylonin kukistumisesta’ ja käskystä lähteä siitä ulos. Kolmannen enkelin julistus sisälsi Batesin mukaan sapattikäskyn. Se on Ilm. 7. luvussa mainittu elävän Jumalan sinetti, joka erottaa Hänelle uskollisen kansan niistä, jotka eivät ole Hänen todellista kansaansa."
Pastori James White ja hänen puolisonsa Ellen G. White omaksuivat nämä Edsonin ja Batesin tulkinnat. Ellen G. White sai niille tukea ”profetioiden” ja ”ilmestysten” kautta, joiden hän uskoi olevan Jumalalta, ja hänestä tuli liikkeen huomattavin johtaja. Se otti itselleen v. 1860 Battle Creekissä, Michiganissa, pitämässään kokouksessa nimen ”Seitsemännen päivän adventistit”. E. G. Whiten mukaan tämä nimi on ”jatkuva syyte protestanttiselle maailmalle; se julistaa erotusta toisaalta Jumalan palvelijain ja toisaalta pedon palvelijain ja sen merkin ottavien (=sunnuntain viettäjien) välillä.” Kirkkokunnaksi seitsemännen päivän adventismi järjestäytyi v. 1863. Sen päämaja oli aluksi Battle Creekissä, mutta muutettiin v. 1903 USA:n pääkaupunkiin Washingtoniin, D.C., jossa sen Takoma Park-nimiseen kaupunginosaa, jossa on myös sen suuri kustannusliike. Suomessa seitsemännen päivän adventismi aloitti työnsä 1891.
Uuras Saarnivaara, Adventismi Raamatun ja historian valossa
mainitsemiin Raamatun paikkoihin? Ei mitään.