Sunnuntailla ei ollut mitään roolia alkuseurakunnassa. Auringonpäivä tuli vasta pakanuuden mukana. Paavali ja apostolit tiesivät luopumuksen tulevan.
1. Tim. 5:15
Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa.
Hepr. 4:11
Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Muutamista luopumus alkoi. Sapatinlepo oli ensimmäinen luopumuksen kohde. Paavali varoitteli siitä seurakuntaa, etteivät seuraisi Israelin luopumusta sapatista vaan kilvoittelisivat sen lepoon pääsemisestä.
Auringonpäivä vahvistettiin valtion toimesta lailla pakolliseksi Jumalanpalveluspäiväksi keisari Konstantinuksen toimesta 321 jKr.
Sapatti oli alkuseurakunnan lepopäivä, Jeesuksen esimerkin mukaisesti joka sapatti he kokoontuivat Jumalanpalvelukseen. Sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Jumalalla on merkki josta hän kautta aikain on tuntenut oman kansansa ja se on sapatti. Hes.20:12,20.
Jotkut tietämättömät ja lihan mukaan elävät väittävät että sapatti ei ole voimassa koska käskyä ei mainita UT:ssa. Väite on vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa ja täysin järjetön. Jos sunnuntai olisi muutettu apostolien toimesta (mahdoton ajatuskin, mennä kopeloimaan Jumalan käskyjä), siitä varmasti olisi Raamatussa jonkinlainen selvitys. Mutta Raamattu on vaiti. Sunnuntain pyhyyttä saa sieltä etsiä löytämättä siitä pienintäkään viittausta. Raamattu tuntee vain yhden lepopäivän ja se on selväsanaisesti esitetty: Herran sinin Jumalasi sapatti. Ei mitään viittaustakaan että asetus olisi juutalainen. Ei, vaan Herran sapatti, ihmistä varten.
Laittomuuden ihminen pyrkii muuttamaan ajat ja lain.
Dan. 7:25
Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
Mikä laissa viittaa aikaan? Sapatti. Saatanan vihan kohde, joka paljastaa Luojan arvoaseman. Sapatti antaa kunnian Luojalle. Sunnuntai taas laittomuuden luojalle, saatanalle.
Kyse on siitä kumpaa kumarramme. Jeesusta Luojanamme vaiko luopumusta saatanan hahmossa.
Matt. 7:23
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Room. 6:19
Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
2. Tess. 2:3
Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
2. Tess. 2:7
Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
1. Joh. 3:4
Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
Laittomuus on Jumalan vastustamista. Laittomuus Jumalan lakia kohtaan oli Jumalan tiedossa. Siksi hän on antanut asiasta valaistusta sanassaan varoittaakseen meitä seuraamasta laittomuuden tiellä ja leikkimällä pyhillä asioilla. Sapatti on PYHÄ.
Vilpilliset nimellisti kristityn nimeä kantavat luopiot saarnaavat kiihkolla sunnuntain puolesta samalla polkien Jumalan asetuksen, sapatin, jalkoihinsa. Näiden valhesaarnaajien osa on tulijärvi ja voi niitä jotka he saavat eksytettyä oman valheensa taakse. Mutta Jumala suojaa vilpittömiä etsijöitä ja antaa heille sapatin valon loistaa kirkaana jotta he ottavat vastaan totuuden sapatista Jeesuksessa ja pyhittävät sen Herralle!
Tietoa sapatista löytyy niin paljon Raamatusta, että kukaan joka kantaa kristityn nimeä, ei voi viimeisenä päivänä puolustautua väittämällä etten tiennyt tai en ymmärtänyt sen tärkeyttä. Tietämättömyys ei ole puolustus.
1. Tim. 5:15
Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa.
Hepr. 4:11
Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Muutamista luopumus alkoi. Sapatinlepo oli ensimmäinen luopumuksen kohde. Paavali varoitteli siitä seurakuntaa, etteivät seuraisi Israelin luopumusta sapatista vaan kilvoittelisivat sen lepoon pääsemisestä.
Auringonpäivä vahvistettiin valtion toimesta lailla pakolliseksi Jumalanpalveluspäiväksi keisari Konstantinuksen toimesta 321 jKr.
Sapatti oli alkuseurakunnan lepopäivä, Jeesuksen esimerkin mukaisesti joka sapatti he kokoontuivat Jumalanpalvelukseen. Sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Jumalalla on merkki josta hän kautta aikain on tuntenut oman kansansa ja se on sapatti. Hes.20:12,20.
Jotkut tietämättömät ja lihan mukaan elävät väittävät että sapatti ei ole voimassa koska käskyä ei mainita UT:ssa. Väite on vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa ja täysin järjetön. Jos sunnuntai olisi muutettu apostolien toimesta (mahdoton ajatuskin, mennä kopeloimaan Jumalan käskyjä), siitä varmasti olisi Raamatussa jonkinlainen selvitys. Mutta Raamattu on vaiti. Sunnuntain pyhyyttä saa sieltä etsiä löytämättä siitä pienintäkään viittausta. Raamattu tuntee vain yhden lepopäivän ja se on selväsanaisesti esitetty: Herran sinin Jumalasi sapatti. Ei mitään viittaustakaan että asetus olisi juutalainen. Ei, vaan Herran sapatti, ihmistä varten.
Laittomuuden ihminen pyrkii muuttamaan ajat ja lain.
Dan. 7:25
Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
Mikä laissa viittaa aikaan? Sapatti. Saatanan vihan kohde, joka paljastaa Luojan arvoaseman. Sapatti antaa kunnian Luojalle. Sunnuntai taas laittomuuden luojalle, saatanalle.
Kyse on siitä kumpaa kumarramme. Jeesusta Luojanamme vaiko luopumusta saatanan hahmossa.
Matt. 7:23
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Room. 6:19
Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
2. Tess. 2:3
Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
2. Tess. 2:7
Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
1. Joh. 3:4
Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
Laittomuus on Jumalan vastustamista. Laittomuus Jumalan lakia kohtaan oli Jumalan tiedossa. Siksi hän on antanut asiasta valaistusta sanassaan varoittaakseen meitä seuraamasta laittomuuden tiellä ja leikkimällä pyhillä asioilla. Sapatti on PYHÄ.
Vilpilliset nimellisti kristityn nimeä kantavat luopiot saarnaavat kiihkolla sunnuntain puolesta samalla polkien Jumalan asetuksen, sapatin, jalkoihinsa. Näiden valhesaarnaajien osa on tulijärvi ja voi niitä jotka he saavat eksytettyä oman valheensa taakse. Mutta Jumala suojaa vilpittömiä etsijöitä ja antaa heille sapatin valon loistaa kirkaana jotta he ottavat vastaan totuuden sapatista Jeesuksessa ja pyhittävät sen Herralle!
Tietoa sapatista löytyy niin paljon Raamatusta, että kukaan joka kantaa kristityn nimeä, ei voi viimeisenä päivänä puolustautua väittämällä etten tiennyt tai en ymmärtänyt sen tärkeyttä. Tietämättömyys ei ole puolustus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Painopiste sinulla on väärällä jalalla.
Et pelastu sapatilla, enkä minä sunnuntailla.
Pelastus yksin on Kristus.
Menkää ja julistakaa evankeliumia kaikkeen maailmaan, se on Vapahtajamme kehotus.
Veren evankeliumi, Golgatan risti, siinä on se mitä on kerrottava.
Kuuntelin tuon yhden linkityksen ja totesin, että opin painotus on tutkivassa tuomiossa.
No taas siinä mennään harhaan ja korostetaan näin ollen seurakunnallista oppia, eikä veren evankeliumia. Golgatan risti, siinä on julistus, se on täytetty. Siihen meidän on katsottava, ja sitä kautta katseltava Ylimmäisen pappimme taivaallista palvelusta. Risti, ja Vapahtaja, katseemme on sinne, siellä on lyöty lunastuksen ristin keskus koko maailmankaikkeuteen. Ei missään tutkimuksissa, me lepäämme Kristuksessa.
Raamatun sanaan, totuuteen, ei saa lisätä eikä poistaa mitään:
1. Kor. 4:6: – Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.
2. Joh. 9: – Kuka ikinä menee edemmäksi EIKÄ PYSY KRISTUKSEN OPISSA, HÄNELLÄ EI OLE JUMALAA; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
Joh. 12:48: – JOKA KATSOO MINUT YLEN EIKÄ OTA VASTAAN MINUN SANOJANI, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
SANOIKO JEESUS KERTAAKAAN "MUISTA SAPATTI" VAI OLETKO TEHNYT ITSE LISÄYKSIÄ RAAMATUN SANAAN?
on Jumalan sanaa. UT vahvistaa sapatin. Jeesus sanoo sen olevan ihmiselle asetetun. Hän kehottaa rukoilemaan maailmanlopun edellä ettei pako kaupungeista tapahtuisi talvella eikä sapattina. Jeesus ja apostolit pyhittivät aina sapatin. Jeesus sanoi ettei kymmenen käskyn laista katoa piirtoakaan. Ilmestyskirja kehottaa kumartamaan Luojaa luomisen muiston tähden ja luomisen muistoasetus on sapatti. Selvää jokaiselle Jeesuksessa vaeltavalle, epäselvää tottelemattomille ihmisille.
Sapatti on Kristuksen erikoinen koetinkivi
Huomatkaamme että Danielin 7:25 ennustuksessa sanotaan että ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja alin.” Mikään valta ei todellisuudessa voi muuttaa Jumalan lakia eikä hänen säätämänsä lepopäivän aikaa. Muutos jää pakosta pelkäksi yritykseksi. Ennalleen jää Raamatun ilmoitus seitsemännen päivän pyhyydestä: ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” 1.Moos.2:3.
Meidän päivinämme kaikuu sanoma: ” Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". Ilm.14:7. Luoja ja luomisen muistomerkki saivat jälleen kunnian, ja niistä jotka palaavat noudattamaan Jumalan lakia sanotaan: ” Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm. 14:12.
Kristuksen viimeinen sanoma synnyttää kansan, joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko. Neljäs käsky vaatii sapatin pyhittämistä. Sen tähden lopunajan sanoma julistaa totuutta myös sapattikysymyksestä ja johtaa Jumalan lapset oikean lepopäivän noudattamiseen. Näin liittyy seitsemännen päivän pyhittäminen oleellisesti lopunajan viimeisen armonsanoman vastaanottamiseen.
Sapatin muutosta koskeva kysymys tulee jokaiselle sielulle uskollisuuden ja kuuliaisuuden koetinkiveksi. Kysymys ei ole yksin siitä, pidämmekö lepopäivänä lauantain vai sunnuntain, vaan siitä, tottelemmeko Jumalaa vai ihmistä, ja seuraammeko Kristusta vai antikristusta.
Kristus Luojana siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän ihmistä varten. Hän käskee meitä pyhittämään seitsemännen päivän siveyslain neljännen käskyn mukaan.
Rooman päämies väittää olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Valtansa perusteella katolinen kirkko on vahvistanut sunnuntain ja määrää pidettäväksi viikon ensimmäisen päivän.
Tässä on koetinkivi. Valintamme asettaa meidät joko Kristuksen puolelle tai Häntä vastaan. Tässä asiassa emme voi olla puolueettomia. Valon saatuamme meidän täytyy tehdä valintamme. Jumala suokoon, että omaksuisimme apostolien rohkeasti julistaman periaatteen: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Sanokaamme Joosuan tavoin: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos.24:15.
Ihan vaan siksi, että kuulun uuteen liittoon ja en ole juutalainen.
Missä kohdassa UT vahvistaa sapatin?
Jeesus sanoi myös "eikä ihminen ole sapattia varten" .
Varmasti kaikki on selvää niille, jotka Elleniä seuraavat, mutta Jeesuksessa vaeltava ei sapattia vietä.
Sapattina pakeneminen Jerusalemista
Matt.24:20 tekstissä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan rukoilemaan, että heidän pakonsa piiritettävästä Jerusalemista ei tapahtuisi talvella eikä sapattina. Adventistit selittävät, että jos kristittyjä ei oltaisi velvoitettu pitämään sapattia Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeenkin, ei sapattia olisi tarvinnut mainita pakoa haittaavana asiana.
Tutkitaanpa tätä väitettä tarkemmin. Ensinnäkin pakoa haittaavia tekijöitä on kaksi: talvi ja sapatti. Toiseksi, muissa synoptisissa evankeliumeissa (Mark.13, Luuk.21) ei ole tällaista mainintaa ollenkaan, mikä onkin luonnollista, sillä toiset evankeliumit oli suunnattu pakanakristityille seurakunnille, mutta Matteuksen evankeliumi on osoitettu Juudean juutalaiskristityille. Matteuksen evankeliumin kirjoittaja on tehnyt tällaisen varoituksen siitä yksinkertaisesta syystä, että juutalaiset torjuivat Jeesuksen ja myös Hänen opetuksensa sapatista jatkaen omaa lakiuskonnollisuuttaan. Neh.13:19 mukaan kaupunkien portit suljettiin sapattina. Konservatiiviset juutalaiset olisivat olleet juutalaiskristittyjen pakoa estävä tekijä, samoin kuin Jerusalemin suljetut portit, jos pako olisi tapahtunut sapattina. Samaten talvella olisi ollut paljon rankempaa paeta Jerusalemista vuorille. Näin ollen ei tämäkään teksti todista sitä, että sapatin noudattaminen olisi voimassa oleva velvoite kristityille - sapatti ja siihen liittyneet kulkemisen rajoitukset olivat päinvastoin negatiivinen tekijä, este nopealle paolle.
Sapattikäsky on annettu nimenomaan Israelin kansalle merkiksi Jumalan ja heidän välilleen, 2.Moos.31:13-17, eikä millään voida todistaa sen kuuluvan jollekin toiselle kansalle maan päällä.
Antautuminen seitsemännenpäivän pitämiseen merkitsee varastamista Israelilta, juutalaisilta.
Tämä juutalainen sapattikäsky on ikuinen merkki. Siksi ei sitä luonnollisesti koskaan voidakaan kumota niihin nähden, joille se kerran on annettu kaikkien heikäläisten noudatettavaksi. Sapattikäsky on annettu Mooseksen laissa, muttei Kristuksen.
Kun me pelastumme, emme pelastu Mooseksen lain alaisiksi, vaan Kristuksen.
Koska nyt Kristuksen laki ei sisällä minkäänlaista seitsemännenpäivän käskyä, niin ei meillä myöskään Jeesuksen opetuslapsina ole olemassa minkäänlaista sapattipulmaa.
Sillä mitä tulee uustestamentilliseen seurakuntaan, on sapattikäsky sille yhtä vähän annettu kuin kumottukaan. Sitä ei ole olemassa eikä koskaan ole ollutkaan. Rauhamme ei perustu lain määräysten pitämiseen, mikä on ainoastaan tulevan varjo, vaan täydelliseen pelastustyöhön, jossa Kristus on suuri, elävä todellisuus Kol. 2:16,17.
Meillä eivät ole oppi-isinämme sekä Mooses että Kristus, vaan ainoastaan Kristus, sillä kirjoitettu: >> "Yksi on teidän mestarinne, Kristus" Matt. 13:8,10. Hän itse tuo ilmi vaatimuksensa tähän esiintyessään uutena ja suurempana lainantajana, uuden liiton perustajana, mikä selvästi näkyy mm. vuorisaarnassa ja hebrealaiskirjeessä.
Kristuksen uustestamentillisessa laissa, uuden liiton laissa, mainitaan ensimmäinen käsky 62 kertaa, toinen 4 kertaa, KOLMATTA EI YHTÄÄN KERTAA!, neljäs 6 kertaa, viides 6 kertaa, seitsemäs 6 kertaa, kahdeksas 4 kertaa, yhdeksäs 9 kertaa ja kymmenes 9 kertaa.
Jos Jeesus toivoi meidän pitävän vanhantestamentillisen sapatin, niin on enemmän kuin ihmeellistä se , ettei hän yhden yhtäkään kertaa korostanut sen merkitystä, vaikka niin usein teroitti toisia käskyjä.. Ei,,, uuden lainantajan uudella liittokansalla on myöskin uusi sapatti, nimittäin lepo Kristuksen täytetyssä työssä. Ja >>" joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut (todellisen) levon teoistaan" Hebr.4:10.
Mutta Israelin lasten on pidettävä seitsemättä päivää niin kauon kuin he vaeltavat ilman Kristusta. Jos sitä vastoin joku juutalainen pelastuu Kristuksen armosta, niin hän myöskin vapautuu sapattimääräyksestä, sillä eihän hän voi mitenkään elää kahdessa liitossa. Mooseksen ja Kristuksen välillä on suuri "mutta" Joh.1:17.
Otos:
Kirjasta Folke Thorell 1954 -Totuus sapatista ja sunnuntaista-