Minun Jumala on

Mikäli sanon että universumimme (myös monikossa) kokonaisuudessa - jolla ei ole alkua - ei loppua - että meidän "maapallon" ikä on mikro sekunnin miljoonas osa - liioittelen - liioittelen niin, että kaikkeus buuaa minut ulos - ja nauraa katketakseen.

Entä jos on muita aineita olemassa joista emme tiedä. Mistä olet saanut päähäsi että kaikki häviää. Entä jos kaikki on ollut ikuisesti ja tulee olemaan? Koska muussa tapauksessa meillä ei olisi aikaa haihatella aikaamme oppimisen parissa maapallolla tms. Silloin siinä ei olisi järkeä. Jos uskoo että meidät on luotu, se on loogisempaa.

Avaruudessa taas hajoaa tähtiä ja tulee uusia. Ne ovat materiaa. Mutta entäpä astraalimaailma. Mistä löytyy viisasten kivi.

------ kirjoitti:

Entä jos on muita aineita olemassa joista emme tiedä. Mistä olet saanut päähäsi että kaikki häviää. Entä jos kaikki on ollut ikuisesti ja tulee olemaan? Koska muussa tapauksessa meillä ei olisi aikaa haihatella aikaamme oppimisen parissa maapallolla tms. Silloin siinä ei olisi järkeä. Jos uskoo että meidät on luotu, se on loogisempaa.

Avaruudessa taas hajoaa tähtiä ja tulee uusia. Ne ovat materiaa. Mutta entäpä astraalimaailma. Mistä löytyy viisasten kivi.

Ei meidän ihmisten ymmärrys eikä järki riitä maailmankaikkeuden ja ihmisenä olemisen ongelmaa ratkaisemaan vaikka päämme puhki ajattelisimme. Päässä vain naksahtaa.Viisainta on uskoa yhteen ainoaan totuuteen. Otapa Raamattu käteesi ja ryhdy sitä lukemaaan avoimin mielin eikä pilkaten. Jos uskot, on luvassa mitä kaunein paikka odottamassa kuolemasi jälkeen, Lue Ilm. 21.Jo Platon sanoi, että houkka on se(hän), joka ei usko.

------ kirjoitti:

Entä jos on muita aineita olemassa joista emme tiedä. Mistä olet saanut päähäsi että kaikki häviää. Entä jos kaikki on ollut ikuisesti ja tulee olemaan? Koska muussa tapauksessa meillä ei olisi aikaa haihatella aikaamme oppimisen parissa maapallolla tms. Silloin siinä ei olisi järkeä. Jos uskoo että meidät on luotu, se on loogisempaa.

Avaruudessa taas hajoaa tähtiä ja tulee uusia. Ne ovat materiaa. Mutta entäpä astraalimaailma. Mistä löytyy viisasten kivi.

Minusta ei ole ainakaan loogisempaa, että meidät oltaisiin luotu. Kuka olisi luonut luojan? Menee vielä hankalammaksi.

Pelkääminen näyttää olevan tahdosta riippumaton asia, jotakin sellaista, jota et itse pysty hallitsemaan. Pelon läsnäolo osoittaa, että olet kohottanut kehon ajatukset mielen tasolle. Tästä syystä ne eivät ole minun hallittavissani, mikä saa sinut tuntemaan, että olet niistä vastuussa henkilökohtaisesti. Tässä kohdassa on ilmeinen tasojen sekaannus.
Minä en suosi tasojen sekaannusta, mutta niiden oikaiseminen täytyy olla sinun valintasi. Et voi puolustella omaa mielenvikaista käyttäytymistäsi sanomalla, että et mahda sille mitään. Miksi sinun pitäisi suvaita mielenvikaista ajattelua? Saatat uskoa, että olet vastuussa siitä mitä teet, mutta et siitä, mitä ajattelet, koska ainoastaan sillä tasolla pystyt tekemään valintoja. Tekosi ovat seurausta ajattelustasi.
Et tarvitse ohjausta muualla kuin mielen tasolla. Oikaisu kuuluu vain sille tasolle, jolla muutos on mahdollinen. Pelon oikaiseminen on omalla vastuullasi. Pelko on aina merkki jännitystilasta, joka on seurausta siitä, että halusi on ristiriidassa tekojesi kanssa. Ainoa, mikä voi aiheuttaa pelkoa, on oma mielesi, Juuri niin se tekee aina, kun se asetetaan ristiriitatilanteeseen sen suhteen, mitä se haluaa, jolloin väistämättä syntyy jännitystila, koska tahto ja tekeminen eivät ole sopusoinnussa. Se voidaan korjata ainoastaan hyväksymällä niille yhteinen tavoite.
Sinulla on vain kaksi tunnetta: rakkaus ja pelko. Jos tunnet pelkoa pidät kuolemaa mahdollisena.
Jos minä puuttuisin ajatuksiisi ja niiden seurauksiin, puuttuisin syyn ja seurauksen peruslakiin, joka on kaikista laeista tärkein. Sekä rakkaus että pelko syntyvät ajatuksista. Jos et ole vapaa valitsemaan yhtä, et ole vapaa valitsemaan toistakaan. Valitsemalla rakkauden olet jo hylännyt pelon, vaikkapa vain tilapäisesti. Sinä pelkäät kaikkea ja kaikkia. Pelkäät Jumalaa, minua ja itseäsi. Olet nähdyt meidät väärin eli luonut meistä harhaluomuksia, koska ne näkevät luomistyön väärin. Kun luot harhaluomuksia, tunnet tuskaa. Maailman perusristiriita onkin siis luomisen ja harhaluomisen välillä. Kaikki pelko sisältyy jälkimmiseen ja kaikki rakkaus edelliseen.
Ristiriita vallitsee siis rakkauden ja pelon välillä.
Minä olen sanonut, että olen tie, totuus ja elämä. Tällä tiellä elämä ei voi olla kuolema. Jos valitset jonkun muun tien, se on pelon tie, eikä se johda minnekään.
On siis mahdotonta, että "kaikki" ja "ei mitään" olisivat olemassa samanaikaisesi. Jos uskot yhteen, kiellät toisen. Pelko on todellisuudessa ei mitään ja rakkaus on kaikki. Se mihin uskot, on sinulle totta. Mutta valheesta ei tule totta, vaikka siihen kuinka uskoisi. Totuus on totta ja valhe on valhetta.