Käykö täällä uskovia/helluntailaisia? Jos käy, niin miksi niin
harvat osallistuvat keskusteluun? Miksi lymyilette,
ettekä käytä tätä foorumia Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastamiseksi
ja evankeliumin esille tuomiseksi?
Eikö huvita, eikö jaksa, eikö ole motivaatiota, eikö ehdi,
vai etkö tunne osaavasi tms.? Mikä sitten kiinnostaa enemmän?
Mikä vie voimat, jos ei jaksa, -joku maallinen harrastusko,
samoin kuin ehtimiseltä? Ja mikä sitten motivoi, joku "trendikkäämpikö" juttu?
Minkähän verran uskovat yleensä miettivät elämänsä ja ajan käyttönsä
prioriteetteja, tänä lopun aikana, jolloin, jos maailmallisesti mennään,
niin ihmisellä täytyy olla välttämättä harrasteita,
ainakin jotain urheilullista tai kuntoa ylläpitävää,
täytyy olla ulkonaisesti niin paljon kaikenlaista hienoa ja hyvää,
joiden tavoittelemiseksi ollaan valmiita uhraamaan aikaa ja resursseja kovasti ponnistellen.
Room.12:2. "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
Siis että olisi vähintään yhtä hieno talo, yhtä hienosti sisustettu,
-kalustettu, yhtä hieno auto, yhtä hieno piha, yhtä hyvät tulot,
-kuin naapurilla; ja mielellään vielä vähän paremmat
kuin toisella naapurilla ...? Näinkö se menee? Tällaisiako ovat ne asiat,
joita tämän päivän uskovien tulee tavoitella?
Mutta entäpä sitten niiden naapureiden uskon elämä?
Onko heille tarjottu evankeliumia, esim. niin että oltaisiin kusuttu
naapureita yhteiseen illanviettoon ja sen yhteydessä otettu
näitä todella tärkeitäkin asioita esille. niin että heillekin
oltaisiin kerrottu, mitä, kuitenkin paljon parempaa meillä on,
kuin vain nämä ulkoiset puitteet ja miten voi löytää Jeesuksen,
kuten mekin olemme löytäneet. Eikö heidän elämässään pitäisi olla
sama armo, joka meillä uskovina on, jos meilläkin
pitää olla kaikki ulkonainen mitä heilläkin on?
Vai odotammeko vain että naapuri itse saisi sellaisen rohkeuden puuskan,
että tulisi joskus kylään ja alkaisi kysellä uskon asioista?
Tyydytäänkö olemaan vain sellaisella, niin matalalla
profiililla uskovaisia, ettei vaan kukaan saisi pienintäkään aihetta
sanoa että "me tuputetaan heille omaa uskoamme"? Että se riittää,
kunhan naapurit tietää(kai) että ollaan uskovaisia? Riittääkö se?
Onko uskomme ja se mitä se pitää sisällään, niin vähäpätöinen ja
melkein hävettävä asia, ettei sitä, ainakaan naapurille,
kehtaa mennä "tuputtamaan"? Onko/ eikö kehtaa?
Mark. 8:38. "Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä
avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä,
kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."
harvat osallistuvat keskusteluun? Miksi lymyilette,
ettekä käytä tätä foorumia Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastamiseksi
ja evankeliumin esille tuomiseksi?
Eikö huvita, eikö jaksa, eikö ole motivaatiota, eikö ehdi,
vai etkö tunne osaavasi tms.? Mikä sitten kiinnostaa enemmän?
Mikä vie voimat, jos ei jaksa, -joku maallinen harrastusko,
samoin kuin ehtimiseltä? Ja mikä sitten motivoi, joku "trendikkäämpikö" juttu?
Minkähän verran uskovat yleensä miettivät elämänsä ja ajan käyttönsä
prioriteetteja, tänä lopun aikana, jolloin, jos maailmallisesti mennään,
niin ihmisellä täytyy olla välttämättä harrasteita,
ainakin jotain urheilullista tai kuntoa ylläpitävää,
täytyy olla ulkonaisesti niin paljon kaikenlaista hienoa ja hyvää,
joiden tavoittelemiseksi ollaan valmiita uhraamaan aikaa ja resursseja kovasti ponnistellen.
Room.12:2. "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
Siis että olisi vähintään yhtä hieno talo, yhtä hienosti sisustettu,
-kalustettu, yhtä hieno auto, yhtä hieno piha, yhtä hyvät tulot,
-kuin naapurilla; ja mielellään vielä vähän paremmat
kuin toisella naapurilla ...? Näinkö se menee? Tällaisiako ovat ne asiat,
joita tämän päivän uskovien tulee tavoitella?
Mutta entäpä sitten niiden naapureiden uskon elämä?
Onko heille tarjottu evankeliumia, esim. niin että oltaisiin kusuttu
naapureita yhteiseen illanviettoon ja sen yhteydessä otettu
näitä todella tärkeitäkin asioita esille. niin että heillekin
oltaisiin kerrottu, mitä, kuitenkin paljon parempaa meillä on,
kuin vain nämä ulkoiset puitteet ja miten voi löytää Jeesuksen,
kuten mekin olemme löytäneet. Eikö heidän elämässään pitäisi olla
sama armo, joka meillä uskovina on, jos meilläkin
pitää olla kaikki ulkonainen mitä heilläkin on?
Vai odotammeko vain että naapuri itse saisi sellaisen rohkeuden puuskan,
että tulisi joskus kylään ja alkaisi kysellä uskon asioista?
Tyydytäänkö olemaan vain sellaisella, niin matalalla
profiililla uskovaisia, ettei vaan kukaan saisi pienintäkään aihetta
sanoa että "me tuputetaan heille omaa uskoamme"? Että se riittää,
kunhan naapurit tietää(kai) että ollaan uskovaisia? Riittääkö se?
Onko uskomme ja se mitä se pitää sisällään, niin vähäpätöinen ja
melkein hävettävä asia, ettei sitä, ainakaan naapurille,
kehtaa mennä "tuputtamaan"? Onko/ eikö kehtaa?
Mark. 8:38. "Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä
avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä,
kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."
Vastaukset 9
Vanhimmat
etsiä vikoja toisista, ne etenkin jotka esiintyy kovasti uskovina ja heikkojen evankelistoina, muita ne parjaa. Rakentavaa keskustelua ei synny kun "vahvat" lihalliset uskovat mellastaa täällä, kai siinä vilpittömät etsijät tympääntyy ja ottaa hatkat. Sitten nää pyhät täräjää keskenään tuomioita jaellen toisilleen.
Ei pidä antaa ja jättää mitään yleistä foorumia joillekin harvoille
"mellastuspaikaksi", ikään kuin muilla ei olisi mitään mielipiteitä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että kaikkien pitäisi yrittää
tänne joka päivä saada vähintään yhtä aloitusta, mutta että toisi
esille omaa mielipidettä keskusteltavista asioista.
Tai ei nyt niin omaakaan, siis siinä mielessä että ainahan meidän uskovina
tulisi olla puheissamme, teoissamme ja kirjoitteluissamme
Pyhän Hengen äänelle herkkiä, että Hänen johdattaminaan
saisimme olla antamassa sellaisia kommentteja, jotka voisivat
kantaa hyvää hedelmää. Uudet näkökulmat voivat joskus avata
näitä hengellisiäkin asioita aivan uudella tavalla.
Ei ole tietenkään hedelmällistä alkaa täällä inttämään ja
väittelemään esim. joittenkin ateistien kanssa, koska se voi olla
joskus pelkkää ajan ja omien resurssien haaskaamista; mieluummin kannattaa
uhrata ajastaan sellaisille ihmisille, jotka ovat evankeliumin sanomasta
aidosti kiinnostuneita, oikealla ja etsivällä asenteella.
Eikä myöskään kannata toisten harhaan menneiden uskovien kanssa alkaa
inttämään asioista, jos he eivät tervettä ja totuudellista oppia halua kuulla.
En tiedä keitä tarkoitat "vahvoilla lihallisilla"?
Karkeasti ottaen täällä kirjoittelevat ateistit, jotka tuovat esille omia näkemyksiään, seksuaaliset vähemmistöt puolustamassa omaa aate-/ajatusmaailmaansa, sekä sekalainen joukko uskovia.
Oletko muuten huomannut, että kaikilla netti-foorumeilla on aina niitä, jotka luulevat tietävänsä kaiken.
Tämä kuitenkin on varmaa.
Jumalan edessä me kerran olemme jokainen, niin heikot kuin vahvatkin.
Room. 14. luku kokonaisuudessaan on hyvin armollinen ja paljon puhuva. Se meidän jokaisen pitäisi lukea useammin.
Kasvonsa piikiveksi kovettaneita kristityn foorumilaisia, pyykkösläisiä, malkkilaisia yms.
t. jukka
Joopa joo.Taas yksi kaikkitietävä hutkii toisia oikein olantakaa,samalla kun itse syylistyy kaunaisuuteen ja ilkeyteen.Mielestäni "nuhdesaarnasi"on aivan hanurista.Opettele ensin itse elämään niillä ohjeilla joita tarjoat ja tule vasta sitten muita neuvomaan!Näin on näreet.
Enpä usko että on ollenkaan asiaton; kylläkin olisin voinut
johonkin väliin laittaa, että itselläkin on toki paljonkin
toivomisen varaa, mutta en silti usko että vasta siinä vaiheessa
olisi "lupa" puhua asioista kun itse hipoo toimissaan täydellisyyttä.
Tietysti tuo on ihan yleispätevä vastaus, että "tee itte ensin
ja tuu sitte vasta muille puhumaan", mutta ei se muuta tosiasioita miksikään.
Mikä siinä oli mielestäsi "ilkeyttä"? Viiltävän totuudellisuuden
ja lievän karrikoinnin kyllä myönnän.
Mistä olisin kaunainen? Siitäkö että asun "vain" kerrostalossa,
eikä minulla ole sitä omaa pihaa, jonka laittamisessa kilpailla
naapurin kanssa, tai omaa julkisivua kun on "vain" tämä kerrostalon
yhteinen julkisivu? Mutta kun en ole, joka tietysti voi olla
omakoti-ihmisille pienoinen pettymys (tuo oli
ilkeästi sanottu, mutta osittain totta).
On kyllä yksi asia, josta tavallaan voisin olla "kaunainen".
Nimittäin siitä, että kun olin monta vuosikymmentä pois uskovien kuvioista,
niin uskovien kannalta, hävettävän vähän, heistä ja evankeliumin
julistamisen meiningistä, näkyi tai kuului merkkiäkään missään
tuolla katukuvassa ja maailman meren kuohuissa ja
myrskyissä. Miten se sitten lienee selitettävissä?
Oon ihan oikeesti pahoillani,oli huono päivä ja purkasin sen sinuun.Anteeksi vielä kerran.
Ruha sinulle ystäväni; näitä sattuu meille kaikille ja täytyy myöntää,
että omana rukouksenanikin minun täytyy pitää että "Herra auta minua,
teräväkielisyyden sijasta, sanomaan asioita rakkaudellisessa
hengessä, että en toisia saisi kiivastumaan..."