On mukava kiihkoateistina tavata mukavia uskovaisia. Oma armeijakaverini oli uskova, mutta eipä se päälle päin näkynyt, kannabis, irtosuhteet ja villin sekopäinen meininki ei antanut mitenkään olettaa että kyseessä olisi ollut hihhuli.
Molemmat olimme yhtä mieltä siitä että jeesus on kyllä aito historiallinen hahmo, muttemme kumpikaan usko että hän olisi mitään ihmeitä tehnyt. Raamattukin on koottu aikansa poliittisten tarpeiden mukaan. Molemmat olimme sitä mieltä että raamatussa on hienoja ihanteita, muttei sitä tule ottaa tosissaan.
Jos kirkon piirissä olisi tällaista vapaata ja suvaitsevaista keskustelua uskonnosta, ja raamatun oppien sovittamista nykypäivään, olisin kai vieläkin kirkon jäsen. Mutta kun uskovaisen kanssa voi harvoin käydä jäkevää keskustelua. Itse kannatan aborttia, vapaata seksuaalisuutta, pidän homoseksuaaleja aivan normaaleina ihmisinä, voimakkaasti tuen sikiöillä tapahtuvaa tutkimusta ja vapaata ihmisyyttä ja itsens toteuttamista... paljompa voin siinä sitten stantardi-uskiksen kanssa väitellä. Noin tusinan verran poikkeuksia on, harmi että ahdistavan suvaitsemattomia uskiksia löytyy ihan tuttujen listalta vielä enemmän.
Pidän huolta että omia lapsiani ei tulla kastamaan, eivätkä he saa ottaa osaa uskontotunneille eivätkä uskonnollisiin tapahtumiin. Opetan heille itse sekä raamatun että koraanin keskeiset opit ihan sivistyksen vuoksi, mutta pidän huolen siitä että he ymmärtävät sen olevan muuten sisällöltään hölynpölyä.
Eniten raivostuttaa se että uskovaiset puuttuvat muiden kasvatusasioihin. Mitä se niitä haittaa jos antaa seksuaalikasvatuksen lapsilleen jo kahdentoista ikäisenä? Jos kumit ja pillerit saa vanhempien luvalla, ja aborttiinkin suhtaudutaan kotona sallivasti, eikä pelotella helvetillä, niin kyllä lapsesta tulee seksuaalisesti ja henkisesti terveempi kuin kieroutuneesta lestadiolaispennusta, niitäkin on tullut jokunen nähtyä.
Kukaan yhdeksästä veljestäni eikä sisarestani kuulu kirkkoon, vanhimpana sain heidät kaikki jo eroamaan jo ihan järkisyistä, äitinikin erosi jokin aika sitten. Se minkä meidän perhe säästää kirkollisverossa, voidaan käyttää johonkin hyödyllisempään, vaikka hyväntekeväisyyteen.
Vakaasti uskon, että jos on kuolemanjälkeistä elämää, niin kaikki pääsevät taivaaseen. Vain julma ja sadistinen jumala rankaisisi itse luomaansa olentoa, saati sitten niitä olentoja jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan jumalasta(mme). Pyhiin kirjoituksiin tulee aina suhtautua varauksella. Koraanikin vaikuttaa väkivaltaiselta, mutta se kirjoitettiin aikana jolloin muslimeja vainottiin, ja se tulee nähdä tätä taustaa vasten.
Raamatunkin tärkein sanoma on rakkaus, ja kyseinen kirja tulisi modernisoida tämän päivän tarpeisiin. Koraanin taas ymmärtääkseni yhteisöllisyys, ja se kirja vasta modernisointia kaipaísikin.
Uskontojen pahin ongelma on nimenomaan fundamentalistisuus, joustamattomuus ja kyvyttömyys mukautua nyky-yhteiskuntaan.
Tässäpä olisikin haaste, aloitetaan uusi uskonto joka heijastelee moderneja arvoja, tärkeinpänä oppina suvaitsevaisuus ja rakastamisen taito.
Molemmat olimme yhtä mieltä siitä että jeesus on kyllä aito historiallinen hahmo, muttemme kumpikaan usko että hän olisi mitään ihmeitä tehnyt. Raamattukin on koottu aikansa poliittisten tarpeiden mukaan. Molemmat olimme sitä mieltä että raamatussa on hienoja ihanteita, muttei sitä tule ottaa tosissaan.
Jos kirkon piirissä olisi tällaista vapaata ja suvaitsevaista keskustelua uskonnosta, ja raamatun oppien sovittamista nykypäivään, olisin kai vieläkin kirkon jäsen. Mutta kun uskovaisen kanssa voi harvoin käydä jäkevää keskustelua. Itse kannatan aborttia, vapaata seksuaalisuutta, pidän homoseksuaaleja aivan normaaleina ihmisinä, voimakkaasti tuen sikiöillä tapahtuvaa tutkimusta ja vapaata ihmisyyttä ja itsens toteuttamista... paljompa voin siinä sitten stantardi-uskiksen kanssa väitellä. Noin tusinan verran poikkeuksia on, harmi että ahdistavan suvaitsemattomia uskiksia löytyy ihan tuttujen listalta vielä enemmän.
Pidän huolta että omia lapsiani ei tulla kastamaan, eivätkä he saa ottaa osaa uskontotunneille eivätkä uskonnollisiin tapahtumiin. Opetan heille itse sekä raamatun että koraanin keskeiset opit ihan sivistyksen vuoksi, mutta pidän huolen siitä että he ymmärtävät sen olevan muuten sisällöltään hölynpölyä.
Eniten raivostuttaa se että uskovaiset puuttuvat muiden kasvatusasioihin. Mitä se niitä haittaa jos antaa seksuaalikasvatuksen lapsilleen jo kahdentoista ikäisenä? Jos kumit ja pillerit saa vanhempien luvalla, ja aborttiinkin suhtaudutaan kotona sallivasti, eikä pelotella helvetillä, niin kyllä lapsesta tulee seksuaalisesti ja henkisesti terveempi kuin kieroutuneesta lestadiolaispennusta, niitäkin on tullut jokunen nähtyä.
Kukaan yhdeksästä veljestäni eikä sisarestani kuulu kirkkoon, vanhimpana sain heidät kaikki jo eroamaan jo ihan järkisyistä, äitinikin erosi jokin aika sitten. Se minkä meidän perhe säästää kirkollisverossa, voidaan käyttää johonkin hyödyllisempään, vaikka hyväntekeväisyyteen.
Vakaasti uskon, että jos on kuolemanjälkeistä elämää, niin kaikki pääsevät taivaaseen. Vain julma ja sadistinen jumala rankaisisi itse luomaansa olentoa, saati sitten niitä olentoja jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan jumalasta(mme). Pyhiin kirjoituksiin tulee aina suhtautua varauksella. Koraanikin vaikuttaa väkivaltaiselta, mutta se kirjoitettiin aikana jolloin muslimeja vainottiin, ja se tulee nähdä tätä taustaa vasten.
Raamatunkin tärkein sanoma on rakkaus, ja kyseinen kirja tulisi modernisoida tämän päivän tarpeisiin. Koraanin taas ymmärtääkseni yhteisöllisyys, ja se kirja vasta modernisointia kaipaísikin.
Uskontojen pahin ongelma on nimenomaan fundamentalistisuus, joustamattomuus ja kyvyttömyys mukautua nyky-yhteiskuntaan.
Tässäpä olisikin haaste, aloitetaan uusi uskonto joka heijastelee moderneja arvoja, tärkeinpänä oppina suvaitsevaisuus ja rakastamisen taito.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Paljossa olen samaa mieltä kanssasi. Eri mieltä olen kuitenkin siitä, että uskonnot olisivat fundamentalistisia tai sopeutumattomia. Kaikista uskonnoista löytyy ääriaineksia, mutta jos ajattelemme nykypäivän suomalaista luterilaisuutta, on se mielestäni hyvin avarakatseista ja avointa, samalla kuitenkin asiaansa pitäytyvää. Kirkossa saa ajatella ja kertoa mielipiteitään, seinät ovat avaralla ja katto korkealla. Tiukkapipoisuutta ja ryppyotsaisuutta on mielestäni enemmän kirkon ulkopuolella kuin sisäpuolella.
En kannata irtosuhteita tai sekoilua, enkä äärimmäistä lakihenkisyyttä, mutta niiden väliin jääkin paljon tilaa ja toivon, että ihmisten enemmistö sijoittuu tällaisten vaihtoehtojen välimaastoon.
Mitä tulee lasten kasvatukseen, on uskonnon opetuksen kieltäminen samalla lapsen oikeuksien kieltämistä. Tieto ei ole pahasta ja se on koululaitoksen tehtävä. Teksistäsi syntyy vaikutelma, että lapsen mielenkiinto ja kysymykset esim. kuolemasta, enkeleistä jne. ovat lapsesi kohdalla tiukkoja tabuja. Jos esim. Raamatun kertomukset ovat sinulle hölynpölyä, miksi lastesi tulisi olla samaa mieltä? Jälleen maltillinen uskontokasvatus, joka antaa tietoa ja kunnioittaa lasta on paljon parempi, kuin ankarat rajaukset. MLL:n seminaari "Uskonto osana lapsen hyvinvointia" käsiteli juuri näitä asioita. Kannattaa tutustua, esim. http://www.mll.fi/ajankohtaista/tapahtumia/uskonto_osana_lapsen_hyvinvointi/lasten_oikeudet_ja_uskontojen_ko/
opettaa oikealla tavalla esim. kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Islam, buddhalaisuus, roomalaiskatolilaisuus, hindulaisuus, luterilaisuus vai mikä? Emmehän halua että koulussa johdatetaan lapsia erheellisiin käsityksiin uskonasioista?
Tavallaan olet oikeassa, mutta en näe järkeä opettaa lapsilleni jotain mitä ei ole todistettu olevan olemassa. En opeta että joulupukki tai hammaskeiju on olemassa, enkä väitä että jeesus oli jumalan poika.
Näen tärkeänä että opetan lapselle kriittistä ajattelua, jos tiede ei voi todistaa jotain, sitä ei ole olemassa. Esim. kuoleman lähestyessä "kirkas valo ja lähestyminen" ilmiö on jo selitetty hermoston häiriöillä.
En nyt satu muistamaan missä tiedelehdessä näin artikkelin, mutta muistaakseni taipumus uskovaisuuteen johtuu pohjimmiltaan aivotoiminnan häiriöstä, joka on periytyvää. Tämä voisi selittää sen miksei minusta ole oikein koskaan tullut minkäänsortin uskovaista vaikka pienenä lapsena oikein ahkerasti luinkin erään veteraanijärjestön antamaa uutta testamenttia.Minulle henkilökohtaisesti se oli vain seikkailukirja 2000 vuotta vanhassa ympäristössä.
Suvustani ei löydy yhtään uskovaista, joten olen taipuvainen ajattelemaan että meiltä onneksi puuttuu hyväuskoisuuteen altistava aivovika.
Ajatus siitä että kuoleman jälkeen ei ole mitään, on lohduton, ja se saa ihmisen etsimään syytä olemassaololleen. Tyttöystäväni kysyi minulta että enkö usko että olemme yhdessä kuoleman jälkeen, ja jouduin vastaamaan että en. Se tuntui todella vaikealta, mutta en voisi valehdella itselleni.
Miksi siis valehtelisin lapsilleni? Voisin kannustaa lastani löytämään seksuaalisen identiteettinsä enkä harmistuisi jos hän olisi homoseksuaali. Sen sijaan harmistuisin jos hänestä tulisi uskovainen joka luulisi että homoseksuaalisuus olisi väärin.
Koko synnin tekemisen konsepti on jotenkin outo, sillä periaatteessahan juuri jumala on vastuussa siitä jos teemme syntiä. Koko ajatus jumalan käskyä vastaan toimimisesta on ihmisen itsensä kehittelemä, tarve pitää yhteiskunnan perimmäiset arvot ja normit kasassa.
Nykyään uskonnon oppeja ei tulisi nähdä absoluuttisina käskyinä, vaan ennemminkin ihanteina kuten jo totesinkin.
Minun lapsistani tulee moderneja, avoimia, aktiivisia ja kaikki auktoriteetit kyseenalaistavia ihmisiä. He saavat kyseenalaistaa minunkin sanomiseni jos heillä on perusteet ja vasta-argumentit.
Ja minä annan heille eväät yrittää ymmärtää maailmanuskontoja, mutta erityisesti yritän opettaa heidät lukemaan pyhiä tekstejä rivien välistä.
Esim;
Jo kauan ennen kristinuskon syntyä, oli lähi-idän alueella pienia uskontoja joissa oli viitteitä jumalan pojasta, vetten päällä kävelystä ja muista ihmeistä, valtionuskomme ei siinä mielessä ole "originaali".
Siksi ei raamattuakaan tulisi lukea kauhean tosissaan, koska kyse kuitenkin on tavallaan samanlaisesta kirjasta kuin kalevalakin, sekin koostettu aikansa kansantaruista.
On aika triviaalia lähteä ruotimaan, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Siihen eivät uskonnot pyri eikä koulun ja kasvatuksen (tietenkään) tulekaan pyrkiä. Tärkeää sen sijaan on olla tietoinen eri uskontojen erilaisista sisällöistä. Tämä taas onnistuu parhaiten tutustumalla ensin siihen katsomusjärjestelmään, jonka vaikutuspiirissä lähinnä elää, näinhän lainsäätäjämme on ajatellut (oman uskonnon opetus). Kun lapsi kysyy kuolemasta, hänen kanssaan tule keskustella avoimesti ja lapsen filosofointia ja teologisointia kunnioittaen (lapset ovat tässä aika hyviä). Pahinta on jättää lapsi uskontokasvatuksen suhteen heitteille.
oppiminen muka jokin lapsen perusoikeus, jota ilman hän on heitteillä.
Tottakai yleissivistykseen kuuluu tärkeimpien uskontojen tunteminen, mutta koulun uskonnonopetus alaluokilla ei olekaan sitä, vaan erheellisen maailmankuvan tuputtamista kriittisyyteen vielä kykenemättömille lapsille. Se on moraalisesti oikein, jos lapsille valehtelu on oikein.
Karu fakta on ettei faktoja ole. Sielun olemassaoloa ei ole todistettu.
Tiedekään ei kyllä voi todistaa että jotain EI ole olemassa, se on loogisesti mahdotonta.
Sen sijaan on hauska että uskovaiset alkavat perätä enenmmän todisteita jostain evoluutiosta, kun heillä taas itse ei ole mtn todisteita jumalan olemassaolosta.
Ihmisten syyllistäminen ja syrjiminen uskonnon varjolla on täysin väärin. Oksettaa katsoa abortin tai homojenvastaisia marsseja, tekee heti mieli sulkea kaikki uskovaiset leireihin ja tehdä niistä lannoitetuhkaa.
Miksi ihmisen täytyy murehtia kuolemaa ja sen jälkeistä, miksei vain voi nauttia tästä elämästä ja rakastaa ja huolehtia muista?
"Jos kumit ja pillerit saa vanhempien luvalla, ja aborttiinkin suhtaudutaan kotona sallivasti, eikä pelotella helvetillä, niin kyllä lapsesta tulee seksuaalisesti ja henkisesti terveempi kuin kieroutuneesta lestadiolaispennusta, niitäkin on tullut jokunen nähtyä."
Lestadiolaisten useimpia ajatuksia en kannata, mutta oletko varma henkisestä terveydestä, jos annetaan kumit ja pillerit kotoa? Onko sellainen ihminen ehjä, joka harrastaa täysin vapaata seksiä nuoresta asti? Kyllähän se hajoittaa ihmisen sisintä, kun jakaa intiimin kontaktin monen kanssa. Kyllä kumin saa kaupastakin, jos tarvii, mutta kotoa on mielestäni moraalitonta yllyttää vapaaseen seksiin. Sellaiset asiat kun tulevat ihmisen omasta sydämestä ihan itsestäänkin.
Mutta liiallinen fanaattinen vaahtoaminen on uskovien ongelma. Rauhallisemmat tapaukset jäävät näillä palstoilla jalkoihin, kun vaahtoilijat pitävät kovempaa meteliä itsestään.
Minusta on hienoa jos lapsi pystyy keskustelemaan seksuaalisuudesta vanhempiensa kanssa eikä asia ole tabu.
Terve seksuaalisuus nyt vain kuuluu ihmisyyteen, ja kun ehkäisyyn pääsee helposti käsiksi, ei tule tauteja eikä vahinkoja.
Enkä tarkoittanut että lapsi alkaisi naida kaikkien kanssa. Nykyään jo 13 vuotiailla alkaa olla vakituisia suhteita, kyllä minä tuen lapsen seksuaalikehitystä.
Ikävämpi viedä teiniä aborttiin kun ehkäisy unohtunut tai seksuaalisuudesta ei tietoa eikä ehkäisyn tarve ole tullut mieleen.
Niin, ja kun lapsi tietää omat seksuaaliset oikeutensa ja vastuunsa, häntä on vaikeampi käyttää hyväksi. Esim tytölle pitää opettaa ettei tarvitse vain olla pojille mieliksi, vaan myös pojan tulee huomioida tytön tarpeet. Terveeseen seksuaalisuuteen kuuluu myös se ettei aleta tyrkyksi, vaan osataan käyttää tervettä harkintaa.
Eli kun ottaa seksuaalisuuden avoimeksi asiaksi, myös teini osaa suhtautua siihen kypsästi. Ei tule ajateltua esim pukeutumista vain siltä kannalta että "kai näytän haluttavalta".
Totuus on että teininä ollaan kiimaisia, ja itsekin olen sitä mieltä että nuorena se sekstaaminen oli parasta. Itse otin oman oppini pornosta mikä kostautui kömpelyytenä ja suorituspaineina. Vasta myöhemmin opin miten omasta naisesta pidetään huolta, miten hänen tarpeensa huomioidaan ja miten olla hyvä kumppani. Pornosta sitä ei opi, se opitaan kotona.
Vanhemmat olivat hiljaa, ja koulu painottuu seksiin lisääntymisen kannalta. Nautinto, tunteet ja muu eivät kuuluneet opetukseen. Itse tulen kasvattamaan omat lapseni toisin, he saavat kaiken tiedon ja tuen minkä tarvitsevat.