1844 helppotajuisesti
70 viikon tarkka alkupiste oli siis Jerusalemin rakentamiskäsky. Tämä 70 viikkoa oli leikattu siis 2300 päivän alusta, sillä 2300 vuotta veisi lopun aikaan. Viimeisen vuosiviikon keskellä temppelin väliverho repesi kahtia, osoittaen uhrijärjestelmän ja maallisen temppelipalveluksen päättyneeksi. Matt.27:51.
69 vuosiviikkoa vei meidät voideltuun ruhtinaaseen vuoteen 27 jKr, Jeesuksen kasteeseen. Luuk.3:1-22. Johannes kastaja aloitti toimintansa Tiberiuksen 15. hallitusvuotena, jonka tiedetään osuneen vuodelle 27 jKr. Tiedämme että Johannes kastoi Jeesuksen toimintansa alkuvaiheessa.
Dan. 9:26 VKR kerrotaan, kuinka 7 vuosiviikon jälkeen seuraavan 62 vuosiviikon jälkeen ”tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään”. Tämä on käännetty KJV:ssä: ”Messias leikataan irti, mutta ei itsensä vuoksi”. Tämä leikata irti verbi ”krt” on eri kuin 2300 leikattu ”chatchak” ja liittyy leeviläiseen jumalanpalvelusjärjestelmään, jossa ne, jotka rikkoivat liiton, ”leikattiin irti” (suomal. Raamatussa ”hävitettiin” tai ”poistettiin”) kansasta. Dan.9:26 näyttää meille kuvan viattomasta Jeesuksesta, joka ”leikattiin irti” eli kuoli toisten syntien vuoksi.
Viimeinen vuosiviikko
Jae 26 puhui Jeesuksen kuolemasta, ja jae 27 kertoo, mitä se sai aikaan. Maanpäällisen uhrijärjestelmän aika oli ohi siinä mielessä, että sillä ei enää ollut mitään arvoa. Todellinen uhri oli tullut ja vanhan järjestelmän oli väistyttävä. Maan päällinen pyhäkköpalvelus oli ollut vertauskuva Kristuksen pelastustyöstä. Kaikki on korvattu uudella ja paremmalla. Hepr.9:1-15).
Tämä tapahtui ”keskellä viikkoa”. Kolme ja puoli vuotta toimintansa aloittamisesta Jeesus ristiinnaulittiin, keväällä 31 jKr. ”Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi” KJV jae 27. Tässä on kyse profetian viimeisestä viikosta.
Itse profetia ei ilmoita mitään tapahtumaa 70 viikon lopulle, se kuitenkin sinetöi Israelin etsikkoajan ja evankeliumin julistus pakanoille alkoi.
Tämä profetia oli kuitenkin vain osa suurempaa kokonaisuutta. Tämä 70 viikkoa oli leikattu 2300 päivästä. Jäljellä on siis 1810 vuotta (2300-490=1810). Koska 70 viikkoa päättyi 34 jKr niin lisäämme tuon jäljellä olevan jakson, 1810 vuotta, ja tulemme näin vuoteen 1844. Tämä on viimeinen vuosi joka Raamatun aikaprofetioissa tulee esille. Tämän jälkeen ei enää ole oleva aikaa (eli aikaprofetiaa) Ilm. 10:6
ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,
70 viikon profetian perusta on Jeesuksessa, ja koska se on osa 2300 päivän profetiaa, myös jälkimmäisen perusta on Jeesuksessa. Jeesus on tämän profetian vakuutena. Herra pitää tätä profetiaa erittäin tärkeänä. Se on koko pelastushistorian ydin. Se ilmaisee Jeesuksen maanpäällisen toiminnan ja kuoleman sekä taivaallisen pyhäkön puhdistamisen aikamäärät. Nykyajan ihmiselle on tärkeää ymmärtää sitä työtä jota Jeesus parhaillaan hyväksemme tekee.
70 viikon tarkka alkupiste oli siis Jerusalemin rakentamiskäsky. Tämä 70 viikkoa oli leikattu siis 2300 päivän alusta, sillä 2300 vuotta veisi lopun aikaan. Viimeisen vuosiviikon keskellä temppelin väliverho repesi kahtia, osoittaen uhrijärjestelmän ja maallisen temppelipalveluksen päättyneeksi. Matt.27:51.
69 vuosiviikkoa vei meidät voideltuun ruhtinaaseen vuoteen 27 jKr, Jeesuksen kasteeseen. Luuk.3:1-22. Johannes kastaja aloitti toimintansa Tiberiuksen 15. hallitusvuotena, jonka tiedetään osuneen vuodelle 27 jKr. Tiedämme että Johannes kastoi Jeesuksen toimintansa alkuvaiheessa.
Dan. 9:26 VKR kerrotaan, kuinka 7 vuosiviikon jälkeen seuraavan 62 vuosiviikon jälkeen ”tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään”. Tämä on käännetty KJV:ssä: ”Messias leikataan irti, mutta ei itsensä vuoksi”. Tämä leikata irti verbi ”krt” on eri kuin 2300 leikattu ”chatchak” ja liittyy leeviläiseen jumalanpalvelusjärjestelmään, jossa ne, jotka rikkoivat liiton, ”leikattiin irti” (suomal. Raamatussa ”hävitettiin” tai ”poistettiin”) kansasta. Dan.9:26 näyttää meille kuvan viattomasta Jeesuksesta, joka ”leikattiin irti” eli kuoli toisten syntien vuoksi.
Viimeinen vuosiviikko
Jae 26 puhui Jeesuksen kuolemasta, ja jae 27 kertoo, mitä se sai aikaan. Maanpäällisen uhrijärjestelmän aika oli ohi siinä mielessä, että sillä ei enää ollut mitään arvoa. Todellinen uhri oli tullut ja vanhan järjestelmän oli väistyttävä. Maan päällinen pyhäkköpalvelus oli ollut vertauskuva Kristuksen pelastustyöstä. Kaikki on korvattu uudella ja paremmalla. Hepr.9:1-15).
Tämä tapahtui ”keskellä viikkoa”. Kolme ja puoli vuotta toimintansa aloittamisesta Jeesus ristiinnaulittiin, keväällä 31 jKr. ”Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi” KJV jae 27. Tässä on kyse profetian viimeisestä viikosta.
Itse profetia ei ilmoita mitään tapahtumaa 70 viikon lopulle, se kuitenkin sinetöi Israelin etsikkoajan ja evankeliumin julistus pakanoille alkoi.
Tämä profetia oli kuitenkin vain osa suurempaa kokonaisuutta. Tämä 70 viikkoa oli leikattu 2300 päivästä. Jäljellä on siis 1810 vuotta (2300-490=1810). Koska 70 viikkoa päättyi 34 jKr niin lisäämme tuon jäljellä olevan jakson, 1810 vuotta, ja tulemme näin vuoteen 1844. Tämä on viimeinen vuosi joka Raamatun aikaprofetioissa tulee esille. Tämän jälkeen ei enää ole oleva aikaa (eli aikaprofetiaa) Ilm. 10:6
ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,
70 viikon profetian perusta on Jeesuksessa, ja koska se on osa 2300 päivän profetiaa, myös jälkimmäisen perusta on Jeesuksessa. Jeesus on tämän profetian vakuutena. Herra pitää tätä profetiaa erittäin tärkeänä. Se on koko pelastushistorian ydin. Se ilmaisee Jeesuksen maanpäällisen toiminnan ja kuoleman sekä taivaallisen pyhäkön puhdistamisen aikamäärät. Nykyajan ihmiselle on tärkeää ymmärtää sitä työtä jota Jeesus parhaillaan hyväksemme tekee.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Amerikkalainen maanviljelijä William Miller (1782-1849) tuli 1800-luvun
alkupuolella Raamattua tutkiessaan siihen käsitykseen, että Kristuksen
toinen tuleminen ja seurakunnan ylöstempaaminen tapahtuisi 1843-1844.
Tätä koskevissa laskelmissaan hän otti lähtökohdakseen Dan. 8:14 olevat
sanat: ?Kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö
puhdistetaan.? Hänen käyttämänsä engl. Raamatussa sanat olivat näin.
Suom. Raamatussa tässä on: ?Asetetaan jälleen oikeuteensa.? Miller
ymmärsi tässä mainitut 2300 iltaa ja aamua näin moneksi vuodeksi. Hän
selitti niiden alkaneen v. 457 eKr., jolloin Esra sai valtuudet
järjestää Jerusalemin pyhäkön ja seurakunnan asiat. Tästä ajankohdasta
2300 vuotta eteenpäin vei aikaan 1843-44. Miller odotti Kristuksen
tulevan silloin maan päälle puhdistamaan seurakunnan (kirkon) pyhäkköä
ja saattamaan sen yleismaailmalliseksi tuhatvuotisessa valtakunnassa.
Milleriin ja häneen liittyneiden suullinen ja kirjallinen julistus sai
aikaan suuren kansanliikkeen. Kun Kristus ei tullutkaan odotettuna
aikana, Hiram Edson ?nimiselle Millerin ystävälle juolahti mieleen (hän
itse piti sitä Jumalan ilmoituksena), että odotuksessa oli tapahtunut
erehdys: pyhäkkö olikin taivaassa eikä maan päällä. Kristus meni
laskettuna aikana 22.10.1844 taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään
suorittamaan siellä ?tutkivaa tuomiota?, jossa hän määrää kunkin
kohtalon ja palkan, ja tulee tämän työnsä suoritettuaan toisen kerran
maan päälle panemaan tuomion täytäntöön ja antamaan omilleen taivaassa
sen kirkkauden, mikä kullekin kuuluu.
Pian tämän jälkeen ent. merikapteeni Joseph Bates julkaisi pari
kirjaa, joissa hän selitti, että Ilm. 14:9-12 ennustetut kolmen enkelin
julistukset olivat alkaneet toteutua. Niistä ensimmäinen, ?peljätkää
Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on
tullut?, oli alkanut täyttyä milleriläisessä liikkeessä. Siinä oli
alkanut toteutua myös toisen enkelin julistus ?suuren Babylonin
kukistumisesta? ja käskystä lähteä siitä ulos. Kolmannen enkelin
julistus sisälsi Batesin mukaan sapattikäskyn. Se on Ilm. 7. luvussa
mainittu elävän Jumalan sinetti, joka erottaa Hänelle uskollisen kansan
niistä, jotka eivät ole Hänen todellista kansaansa.
Pastori James White ja hänen puolisonsa Ellen G. White (1827-1917)
omaksuivat nämä Edsonin ja Batesin tulkinnat. Ellen G. White sai niille
tukea ?profetioiden? ja ?ilmestysten? kautta, joiden hän uskoi olevan
Jumalalta, ja hänestä tuli liikkeen huomattavin johtaja. Se otti
itselleen v. 1860 Battle Creekissä, Michiganissa, pitämässään
kokouksessa nimen ?Seitsemännen päivän adventistit?. Ellen G. Whiten
mukaan tämä nimi on ?jatkuva syyte protestanttiselle maailmalle; se
julistaa erotusta toisaalta Jumalan palvelijain ja toisaalta pedon
palvelijain ja sen merkin ottavien (=sunnuntain viettäjien) välillä.
Kirkkokunnaksi seitsemännen päivän adventismi järjestäytyi v. 1863.
Uuras Saarnivaara: Adventismi Raamatun ja historian valossa