Tapaus adventtikirkko
Lainattu nimimerkiltä: Faktaa adventismista
Tapaus Adventtikirkko ts. Seitsemännen päivän adventistit
2.1 Esipuhe
Adventisti-liikkeen vaikutus Jehovan todistajat -järjestön (ts. Vartiotorniseuran) syntymiseen on ollut merkittävä. Liikkeen perustaja Charles T. Russell (1842-1916) varttui hartaassa amerikan skotlantilaisessa presbyteeriperheessä. Häneen vaikutti erityisesti Calvinin tuotannon kuvaukset helvetintulesta, joka sai hänet kirjoittamaan julkisia varoituksia ihmisille. Kuitenkin myöhemmin Russelin rationaalinen ajattelu johti hänet kysymään miten rakastava Jumala voisi mitenkään kiduttaa ihmisiä helvetintulella. Tämän kysymyksen ja Jumalan rakkauden välinen ristiriita ajoi nuoren Russelin lähes hylkäämään uskonsa.
Näihin aikoihin Charles tapasi 17-vuotiaana kiertävän adventtipastorin Jonas Wendellin, jonka saarna teki häneen vaikutuksen. Myöhemmin Russelin perustaessa omaa raamattupiiriään, hänen opetuksiinsa olivat vaikuttamassa kaksi miestä: George Stetson ja George Storrs. Näillä molemmilla miehillä oli pitkä adventistitausta. Adventismiin tärkeänä osana kuului Jeesuksen toisen tulemisen odottaminen, jonka oli ennustettu tapahtuneen vuonna 1844 (Raamatun mukaan tämä tapahtui Jeesuksen kuolemassa 31 jKr; ks. Hepr. 9:11, 12, 24, 25). Ennustuksen täyttymättä jättäminen aiheutti näihin aikoihin adventistiliikkeen kohdalla vakavan kriisin ja liike hajosi erillisiin ryhmittymiin oppikysymysten kohdalla.
Seuraavassa adventtikirkon esittelyssä on otettu esille niitä asioita, joita voidaan pitää huolestuttavana siksi, että ne muistuttavat kovasti läheisestä opillisesta yhteydestä Jehovan todistajat -järjestöön. Adventtikirkon asema maailman kristillisissä piireissä on edelleen epäselvä. Syitä siihen miksi kristilliset yhteisöt ympäri maailmaa suhtautuvat Adventtikirkkoon varauksella, on olemassa useita. Ensiksikin aikaisemmat opetukset ovat olleet kristikunnasta poikkeavia ja toiseksi Adventtikirkko uskottelee jäsenilleen, että Ellen Whiten palvelutyössä vaikutti profetoimisen lahja. Seurakuntalaiset, jotka eivät kunnioita ja ota vaarin Whiten kirjoista saamaa "ohjausta", katsotaan hylkäävän profeetan siunaukset jakeen Matt. 10:41 sanoin. Kirkon ottama kanta on tässä suhteessa epäraamatullinen, sillä White ei elinaikanaan täyttänyt Raamatun mainitsemia profeetan ominaisuuksia. Raamatun mukaan profeetta on henkilö, joka puhuu Jumalan suulla, eikä puhu omiaan. Profeetta on Raamatun mukaan erehtymätön, sillä hän on Jumalan airut. Useissa kirjoissa ja sivustoilla on todistettu miten Ellen G. Whiten profeetalliset näyt eivät pidä yhtä Raamatun sanan kanssa. Yhtenä esimerkkinä hänen kuuluisa suljetun oven -oppinsa, jossa White julisti saaneensa enkeliltä kautta jumalallisen näyn, jossa pelastuksen ovi suljettiin kaikilta ihmisiltä vuonna 1844. Asiaa on perusteellisesti tutkinut professori Linden kirjassaan "1844 and the Shut Door Problem" (Uppsala: Almqvist & Wiksell International, 1982).
Periaatteessa kirkon johto tunnustaa Raamatun ensisijaisuuden, mutta käytännössä Ellen G. Whiten vaikutus ja hänen opetukset ovat voimakkaasti sekoittaneet Adventtikirkon näkemyksiä muista kristillisistä kirkoista poikkeviksi. Esimerkiksi opetus laista - sapatista - pelastuksen ehtona ei perustu Raamatun omaan ilmoitukseen (vrt. Matt. 7:12; Luuk. 16:16; Joh. 1:17, 7:19; Apt. 13:39; Room. 3:20, 9:31, 10:4; Hepr. 7:18, 19, 8:7, 13, 11:31; Gal. 3:13). Raamatun tutkimista seurakunnassa johdatellaan erillisen "Raamatun Sanoma" -vihkosen opastuksella, jossa on lainauksia Ellen Whiten kirjoituksista.
Adventtikirkko ja sen pastorit eivät juuri mainitse, että ennen kastetodistuksen allekirjoitusta henkilön odotetaan maksavan "vapaaehtoisia" kymmenyksiä seurakuntansa rahastonhoitajan kautta. Jos henkilö ei suorituksia maksa, hän tulee olemaan seurakunnassa halveksittu ja toisen luokan uskova, johon kohdistetaan henkistä painostusta. Samoin kiinnostuneille jätetään kertomatta, että Adventtikirkko katsoo ainoana omistavansa totuuden, koska kirkon oppia ohjaa profeetta E. G. White opetukset. Kirkosta ei ole mahdollista erota huomaamattomasti, vaan henkilö saa lähtiessään kokea muiden ylimielisyyttä ja halveksuntaa hänen hyljätessään "totuuden" ja "pelastuksen" ainoan kanavan. Jos henkilö seurakuntaelämänsä aikana laiminlyö sapatin viettämisen, uskotellaan hänen pelastuksensa käytännössä olevan mennyttä.
Whiten asemaa kuvastaa kirkon kanta, jossa häntä pidetään Moosekseen, Jeremiaan ja Johannes Kastajaan verrattavissa oleviin henkilöihin; ks. Advent Review, June 4, 1992, sivut 3, 9. vastoin virallisten sivujen ilmoitusta Raamatun ensisijaisuudesta, vuonna 1981 Adventtikirkon virallinen Ministery Magazine -lehden lokakuun numero ilmoitti Whiten saamien ilmestysten olevan samanarvoisia Raamatun ilmoituksen kanssa: "We believe the revelation and inspiration of both the Bible and Ellen White's writings to be of equal quality". Käytännössä suurin osa Whiten kirjoituksista on osaksi osoitettu toisten uskonnollisten kirjoitusten plagioinniksi. Tämän osoitti 1982 evankelikaalinen adventtipastori Walter Rea kirjassaan White lie; ks. kappale 12 "The incredible story of how the Great Controversy was copied by White from others" sivulla
Lainattu nimimerkiltä: Faktaa adventismista
Tapaus Adventtikirkko ts. Seitsemännen päivän adventistit
2.1 Esipuhe
Adventisti-liikkeen vaikutus Jehovan todistajat -järjestön (ts. Vartiotorniseuran) syntymiseen on ollut merkittävä. Liikkeen perustaja Charles T. Russell (1842-1916) varttui hartaassa amerikan skotlantilaisessa presbyteeriperheessä. Häneen vaikutti erityisesti Calvinin tuotannon kuvaukset helvetintulesta, joka sai hänet kirjoittamaan julkisia varoituksia ihmisille. Kuitenkin myöhemmin Russelin rationaalinen ajattelu johti hänet kysymään miten rakastava Jumala voisi mitenkään kiduttaa ihmisiä helvetintulella. Tämän kysymyksen ja Jumalan rakkauden välinen ristiriita ajoi nuoren Russelin lähes hylkäämään uskonsa.
Näihin aikoihin Charles tapasi 17-vuotiaana kiertävän adventtipastorin Jonas Wendellin, jonka saarna teki häneen vaikutuksen. Myöhemmin Russelin perustaessa omaa raamattupiiriään, hänen opetuksiinsa olivat vaikuttamassa kaksi miestä: George Stetson ja George Storrs. Näillä molemmilla miehillä oli pitkä adventistitausta. Adventismiin tärkeänä osana kuului Jeesuksen toisen tulemisen odottaminen, jonka oli ennustettu tapahtuneen vuonna 1844 (Raamatun mukaan tämä tapahtui Jeesuksen kuolemassa 31 jKr; ks. Hepr. 9:11, 12, 24, 25). Ennustuksen täyttymättä jättäminen aiheutti näihin aikoihin adventistiliikkeen kohdalla vakavan kriisin ja liike hajosi erillisiin ryhmittymiin oppikysymysten kohdalla.
Seuraavassa adventtikirkon esittelyssä on otettu esille niitä asioita, joita voidaan pitää huolestuttavana siksi, että ne muistuttavat kovasti läheisestä opillisesta yhteydestä Jehovan todistajat -järjestöön. Adventtikirkon asema maailman kristillisissä piireissä on edelleen epäselvä. Syitä siihen miksi kristilliset yhteisöt ympäri maailmaa suhtautuvat Adventtikirkkoon varauksella, on olemassa useita. Ensiksikin aikaisemmat opetukset ovat olleet kristikunnasta poikkeavia ja toiseksi Adventtikirkko uskottelee jäsenilleen, että Ellen Whiten palvelutyössä vaikutti profetoimisen lahja. Seurakuntalaiset, jotka eivät kunnioita ja ota vaarin Whiten kirjoista saamaa "ohjausta", katsotaan hylkäävän profeetan siunaukset jakeen Matt. 10:41 sanoin. Kirkon ottama kanta on tässä suhteessa epäraamatullinen, sillä White ei elinaikanaan täyttänyt Raamatun mainitsemia profeetan ominaisuuksia. Raamatun mukaan profeetta on henkilö, joka puhuu Jumalan suulla, eikä puhu omiaan. Profeetta on Raamatun mukaan erehtymätön, sillä hän on Jumalan airut. Useissa kirjoissa ja sivustoilla on todistettu miten Ellen G. Whiten profeetalliset näyt eivät pidä yhtä Raamatun sanan kanssa. Yhtenä esimerkkinä hänen kuuluisa suljetun oven -oppinsa, jossa White julisti saaneensa enkeliltä kautta jumalallisen näyn, jossa pelastuksen ovi suljettiin kaikilta ihmisiltä vuonna 1844. Asiaa on perusteellisesti tutkinut professori Linden kirjassaan "1844 and the Shut Door Problem" (Uppsala: Almqvist & Wiksell International, 1982).
Periaatteessa kirkon johto tunnustaa Raamatun ensisijaisuuden, mutta käytännössä Ellen G. Whiten vaikutus ja hänen opetukset ovat voimakkaasti sekoittaneet Adventtikirkon näkemyksiä muista kristillisistä kirkoista poikkeviksi. Esimerkiksi opetus laista - sapatista - pelastuksen ehtona ei perustu Raamatun omaan ilmoitukseen (vrt. Matt. 7:12; Luuk. 16:16; Joh. 1:17, 7:19; Apt. 13:39; Room. 3:20, 9:31, 10:4; Hepr. 7:18, 19, 8:7, 13, 11:31; Gal. 3:13). Raamatun tutkimista seurakunnassa johdatellaan erillisen "Raamatun Sanoma" -vihkosen opastuksella, jossa on lainauksia Ellen Whiten kirjoituksista.
Adventtikirkko ja sen pastorit eivät juuri mainitse, että ennen kastetodistuksen allekirjoitusta henkilön odotetaan maksavan "vapaaehtoisia" kymmenyksiä seurakuntansa rahastonhoitajan kautta. Jos henkilö ei suorituksia maksa, hän tulee olemaan seurakunnassa halveksittu ja toisen luokan uskova, johon kohdistetaan henkistä painostusta. Samoin kiinnostuneille jätetään kertomatta, että Adventtikirkko katsoo ainoana omistavansa totuuden, koska kirkon oppia ohjaa profeetta E. G. White opetukset. Kirkosta ei ole mahdollista erota huomaamattomasti, vaan henkilö saa lähtiessään kokea muiden ylimielisyyttä ja halveksuntaa hänen hyljätessään "totuuden" ja "pelastuksen" ainoan kanavan. Jos henkilö seurakuntaelämänsä aikana laiminlyö sapatin viettämisen, uskotellaan hänen pelastuksensa käytännössä olevan mennyttä.
Whiten asemaa kuvastaa kirkon kanta, jossa häntä pidetään Moosekseen, Jeremiaan ja Johannes Kastajaan verrattavissa oleviin henkilöihin; ks. Advent Review, June 4, 1992, sivut 3, 9. vastoin virallisten sivujen ilmoitusta Raamatun ensisijaisuudesta, vuonna 1981 Adventtikirkon virallinen Ministery Magazine -lehden lokakuun numero ilmoitti Whiten saamien ilmestysten olevan samanarvoisia Raamatun ilmoituksen kanssa: "We believe the revelation and inspiration of both the Bible and Ellen White's writings to be of equal quality". Käytännössä suurin osa Whiten kirjoituksista on osaksi osoitettu toisten uskonnollisten kirjoitusten plagioinniksi. Tämän osoitti 1982 evankelikaalinen adventtipastori Walter Rea kirjassaan White lie; ks. kappale 12 "The incredible story of how the Great Controversy was copied by White from others" sivulla
Vastaukset 3
Vanhimmat
Atte H. sanoi Radio deissä että 5200, mutta siinä oli Markkasen Matin keskimät feikkinimet mukana?
Adventistit siis eivät menesty; mutta Jehovan todistajien milleanistinen liike menestyy, heitä on tosiuskovaisina enemmän kuin luterilaisia kohta?
Adventistit menestyvät vain Afrikassa, kun apinoille laitetaan valkoinen paita päälle ja heidät kastetaan ihmisinä?
viikosta toiseen. Kyllä teillä on sitten sulkeutunut maailma.
Tyhjästä ei asiaa voi syntyäkään.Katso adventistien tarjontaa tältäkin päivältä. Pelkkää potaskaa löytyy.