Moi!
Onko täällä reilusti ylipainoisia odottajia?
Olen itse 26-v reilusti ylipainoinen. Olemme mieheni kanssa juuri aloittaneet lapsen yrittämisen. Olen aina ollut ylipainoinen. BMI:ni oli vielä pari vuotta sitten 50, mutta nyt se on luokkaa 35-36. Jatkan edelleen painonpudotusta, mutta samalla siis olisi toiveissa "raskautuminen".
Olisin tiedustellut, miten ylipainoisiin odottajiin on suhtauduttu?
Minusta kun tuntuu, että joka paikassa vain on arvostelijoita, joiden mielestä en ole "oppikirjojen mukainen". Enkä suoraan sanottuna jaksaisi minkäänlaista arvostelua! Olen nimittäin joutunut pohtimaan omaa ylipainoani ja sen syitä koko ikäni. Lisäksi olen muutaman viimeisen vuoden ajan joutunut pohtimaan, mitä kaikkea haittaa ylipainostani voi olla mahdolliselle raskaudelle ja lapselle.
Toisaalta tuo pohdinta on tehnyt ihan hyvää. Olen saannut pudotettua painoani reilusti ja nyt ainakin tiedän, mitä asioita minun tulee raskauteni aikana välttää. Tarkoitan siis lähinnä vääriä ruokia jne.
Uskon, että saatan tulla raskaaksi melko piankin. Ainakin lääkäri ultralla löysi munasarjoistani useita uusia munarakkuloita; ja kuukautiseni ovat säännölliset.
Mutta minua lähinnä huolestuttaa se, että miten ylipainoisiin yleensä suhtaudutaan mm. neuvolassa? (Tietenkin minua askarruttaa ja pelottaa myös verensokerit, verenpaine, raskausmyrkytys jne...)
Onko täällä reilusti ylipainoisia odottajia?
Olen itse 26-v reilusti ylipainoinen. Olemme mieheni kanssa juuri aloittaneet lapsen yrittämisen. Olen aina ollut ylipainoinen. BMI:ni oli vielä pari vuotta sitten 50, mutta nyt se on luokkaa 35-36. Jatkan edelleen painonpudotusta, mutta samalla siis olisi toiveissa "raskautuminen".
Olisin tiedustellut, miten ylipainoisiin odottajiin on suhtauduttu?
Minusta kun tuntuu, että joka paikassa vain on arvostelijoita, joiden mielestä en ole "oppikirjojen mukainen". Enkä suoraan sanottuna jaksaisi minkäänlaista arvostelua! Olen nimittäin joutunut pohtimaan omaa ylipainoani ja sen syitä koko ikäni. Lisäksi olen muutaman viimeisen vuoden ajan joutunut pohtimaan, mitä kaikkea haittaa ylipainostani voi olla mahdolliselle raskaudelle ja lapselle.
Toisaalta tuo pohdinta on tehnyt ihan hyvää. Olen saannut pudotettua painoani reilusti ja nyt ainakin tiedän, mitä asioita minun tulee raskauteni aikana välttää. Tarkoitan siis lähinnä vääriä ruokia jne.
Uskon, että saatan tulla raskaaksi melko piankin. Ainakin lääkäri ultralla löysi munasarjoistani useita uusia munarakkuloita; ja kuukautiseni ovat säännölliset.
Mutta minua lähinnä huolestuttaa se, että miten ylipainoisiin yleensä suhtaudutaan mm. neuvolassa? (Tietenkin minua askarruttaa ja pelottaa myös verensokerit, verenpaine, raskausmyrkytys jne...)
Vastaukset 5
Vanhimmat
täällä yks ylipainoinen odottaja,ikää 26v myöskin.Bmi oli 34 kun tulin raskaaksi.Ja nyt vedellään viikkoa 38. No neuvolassa ovat olleet suht armeliaita,on kuitenkin sokerirasitukset joutunu käymään.Ja terkka puhunu että painoa ei sais tulla mielellään sitä 7 kg enempää. Nyt on sit ollu hiukan sellasia oireita että raskausmyrkytystä saattais alkaa pukkaamaan,ja musta on tuntunutkin kokoajan että sitä ne siellä neuvolassa on odottaneetkin.Kommenttina ja pissa on kuin onkin taas puhdas tms.
Raskaana olo voi sujua hyvinkin,mulla on yksi kaveri joka painoi 145kg odottaessaan ja sille ei tullu mitään koko raskauden aikana. Ja nyt on sit taas raskaana.:) se on niin kovin yksilöllistä että miten jokaisella raskaus etenee.En ottais sinuna kyllä stressiä siitä,otat vastan sen mikä tulee.Pidät vaan huoli että ite syöt kuitenkin terveellisesti koko raskauden ajan ja pyrit liikkumaan normaalisti niin kauan kun hyvältä tuntuu. Tottakai tää maailma ihannoi niitä normaalipainoisia odottajia,niitä on joka kirjassa ja lehdessä. Mutta on meilläkin oikeus olla ja nauttia raskaana olosta.Sitäpaitsi,normaalipainoisen raskaudessa voi myös saada raskausdiabeteksen tai myrkytyksen tms.
Sä olet saanut upeasti pudotettua painoa,ja se jo kertoo että sisukkuutta löytyy :) Kun se raskaus alkaa niin mene hyvillä mielin vaan sinne neuvolaan,jos ne jotain siellä sanoiskin painosta niin kuuntele vaan,todennäkösesti saat mukaan nipun ruokavalio ohjeita (sain minäkin),mutta en antais tuollasen kyllä pilata raskauttani.Älä stressaa,terveet elämäntavat vaan jatkuvaan käyttöön ja nauti raskaudestasi,niin minäki teen,vielä muutaman viikon!:)
Olen 28v. Mulla BMI 33. Nyt menossa rv16. Tämä on neljäs raskaus. (synnyttänyt 2krt ja yks keskenmeno, mut se olikin kierukkaraskaus)
Neuvolassa ollaan kyllä aina oltu ihan asiallisia. Sieltä saa kyllä ison nipun papereita, jotka luin ekalla kerralla. Muilla kerroilla ei ole tullut edes avattua nivaskaa. Nyt viimeksi kätilö antoi laput ja totesi vain niitä antaessaan, että niiden jakaminen kuuluu heidän työhönsä. Informaatio pitää antaa kaikille raskaana oleville.
Mulla ei ole ollut itsellä mitään ongelmia raskauden kanssa. Tulen todella helposti raskaaksi ja mitään erityisiä vaivoja ei ole ollut. Ei sokeria, ei raskausmyrkytystä, ei mitään. Kaikki sujunut oppikirjojen mukaan.
Kun vaan sitten muistaa syödä monipuolisesti ja terveellisesti niin ei se paino kamalasti nouse. Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella.
Todella hienoa, että olet onnistunut painonpudotuksessa ja onnea vauvantekotalkoisiin!
Hei, te ootte ihan pienokaisia...Mun painoindeksi on luokkaa 38, enkä silti pidä itseäni tajuttomana läskinä....Mulle tehtiin juuri äskettäin inseminaatio miehen huonolaatuisten siittiöiden takia ja jännäilen täällä tuloksia. Odotin varmaan yli kaksi vuotta, ennen kuin uskaltauduin hoitoihin, koska pelkäsin niin kovasti, miten ylipainooni suhtaudutaan. Julkiselle puolelle en uskaltanut edes hakeutua, vaan menin suoraan yksityiselle. Kyllä siellä ylipainoon heti kiinnitettiin huomiota ja käskettiin laihduttaa. Jos joudun turvautumaan koeputkihoitoihin, silloin on kuulemma laihdutus ehdoton edellytys. Tietysti yritän koko ajan laihtua, olen tehnyt sitä jo monta vuotta, mutta se vaan on niin kovin vaikeaa...Itse en ole mikään herkkumässäilijä, vaan syön tavallista kotiruokaa (ilmeisesti kuitenkin liikaa). Harrastan myös säännöllisesti liikuntaa, tänäänkin olin taas spinningissä. Painoa yli 100 kg ja pituutta 166 cm. Nyt jännittää inseminaation onnistumisen lisäksi se, että jos todella onnistun raskautumaan, miten neuvolassa taas suhtaudutaan...On tää yhtä pelkäämistä tää elämä, tietenkin sitten miettii näitä terveysasioita myös, syntyykö lapsi terveenä ja pysyykö itse myös suht kondiksessa loppun asti....
Itselläni on nyt rv 20 menossa. Raskautuminen oli hitaampaa kuin joillain, mutta nopeampaa kuin toisilla. Kahdeksan kuukautta kului tärppiin BMI 38,5, jonka aikana BMI pienentyi 36,5. Nyt raskauden aikanakin paino on vain pudonnut ja BMI on 35. Ovat neuvolassa jopa hivenen huolissaan, mutta kun kaikki veriarvot ovat kunnossa, ei tarvitse sitäkään huolehtia.
Odotukseen sinänsä ovat suhtautuneet niin neuvolassa kuin sairaalassa normaalisti. Saarnoja en ole saanut. Itseasiassa raskaus on tehnyt minulle hyvää. Mitään makeaa ei tee mieli. Suklaa jopa oksettaa. Vauva kasvaa käyrien mukaan, samoin maha. Kertoivat kyllä neuvolassa ekalla kertaa tarkkaan mitä mahdollisia keskustelukumppaneita voin saada kuten ravintoterapeutin, fysioterapeutin liikuntaan yms. Ylipainosta ei puhuttu sen kummemmin, painoa seurataan niin kuin muillakin. Enemmän ovat kiinnostuneita ruokavaliosta ja ruokahalusta, mutta se on ihan normaalia.
Onnea vain yritykselle!
BMI 38 ja neljättä odotan.
Mene neuvolaan ihan avoimin mielin. Neuvoloissa on ihan asiallisia terkkareita, mutta voihan jokunen olla joka syynää painoa ja siitä jatkuvasti mainitsee. Jos sinulle sattuisi tälläinen tapaus, voit ihan nätisti sanoa, että toivot toisenlaista suhtautumista tai sitten pyydät päästä toisen terkkarin asiakkaaksi. Yleensä näihin pyyntöihin kyllä suostutaan jos se vain on henkilöstötilanteen vuoksi mahdollista.
Vauvan riskeistä oletkin tietoinen. Omista lapsista 1. ja 3. joutuivat sokeritippaan lastenosastolle. Olin kokoajan tietoinen tästä mahdollisuudesta joten asia ei tullut yllätyksenä(Siis minulla oli raskaudenaikana kohonneet verensokeriarvot). Tylsää vaan oli, ettei vauva voinut olla vieressä vaan piti aina mennä erikeseen lastenosastolle. No, onneksi se oli vaan muutama päivä, joten siitä selvittiin.
Suurimmaksi ongelmaksi itse raskaudessa koin sen, että äitiysvaatteita ei kovin montaa xxxl-kokoista löydy. Vaatii sekä mielikuvitusta ja ompelutaitoa jos meinaa vaatteissa pysyä :-)