Jeesus on Jumala!!

Ja vielä osa hihhuleista yrittää väittää, ettei kristismi ole polyteismia!

- ennen kaikkea tietäkää, että minun jälkeeni nousee miehiä, jotka puhuvat väärää puhetta...
": -joh, 6 ;44-47 ;ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä...ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. profeetoissa on kirjoitettu; ja he tulevat kaikki jumalan opettamiksi jokainen, joka on isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. "
"-kirjoitus sanoo, jumaliksi niitä, joille jumalan sana tuli, miksi siis haluatte kivittää minut, kun sanon ,että olen jumalan poika?"
nämä nasaretilaisen puheet oman aikansa uskonnon papeille osoittavat , että sinulle on uskontosi opettanut "väärää puhetta." tässä ja lukemattomissa muissa kohdissa todistetaan että nasaretilainen oli jumalan poika, syntynyt, eikä luotu .ei korkein, vaan hänen poikansa, joka loi kaikki muun isänsä voimalla.

Me olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa eli luojaa eli älykästä suunnittelijaa.

Tietyllä tasolla olemme kokeneet kaiken, koemme kaiken ja tulemme kokemaan kaiken.

Sen minkä teemme toisillemme, teemme itsellemme.

http://www.onesimpleprinciple.com

Savor

:);):)

ONKO JEESUS KAIKKIVALTIAS JUMALA?

Monet uskonnolliset ihmiset sanovat, että Jeesus on Jumala. Jotkut väittävät, että Jumala on kolmiyhteinen. Kolminaisuusopin mukaan ”Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.” Nämä kolme olisivat ”yhtä iankaikkiset ja juuri yhdenkaltaiset”. (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus 1948.) Pitääkö tämä näkemys paikkansa?

Jehova Jumala on Luoja (Ilmestys 4:11). Hänellä ei ole alkua eikä loppua, ja hän on kaikkivaltias (Psalmit 90:2). Jeesuksella taas on ollut alku (Kolossalaisille 1:15, 16). Hän puhui Jumalasta Isänään ja sanoi: ”Isä on minua suurempi.” (Johannes 14:28.) Hän selitti myös, että joitakin asioita eivät hän eivätkä enkelit tienneet vaan ainoastaan Isä (Markus 13:32).

Jeesus rukoili Isäänsä: ”Älköön – – tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luukas 22:42.) Ketä Jeesus olisi rukoillut, ellei jotakin korkeampaa Persoonaa? Jeesus ei myöskään herättänyt itseään kuolleista, vaan sen teki Jumala (Apostolien teot 2:32). Isä ja Poika eivät selvästikään olleet yhdenvertaisia ennen Jeesuksen elämää maan päällä eivätkä sen aikana. Entä sen jälkeen kun Jeesus sai ylösnousemuksen taivaaseen? Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 11:3:ssa sanotaan: ”Jumala on Kristuksen pää.” Poika tulee aina pysymään alamaisena Jumalalle (1. Korinttilaisille 15:28). Raamattu siis osoittaa, että Jeesus ei ole Kaikkivaltias Jumala. Hän on Jumalan Poika.

Pyhä henki, jota pidetään kolminaisuuden kolmantena persoonana, ei ole persoona. Psalmista sanoi rukouksessaan Jumalalle: ”Jos lähetät henkesi, ne luodaan.” (Psalmit 104:30.) Tämä henki ei ole itse Jumala vaan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa kaiken, mitä haluaa. Pyhän hengen välityksellä Jumala loi fyysiset taivaat, maapallon ja kaiken elollisen (1. Mooseksen kirja 1:2; Psalmit 33:6). Sen välityksellä hän ohjasi miehiä, jotka kirjoittivat Raamatun (2. Pietarin kirje 1:20, 21). Kolminaisuusoppi ei siis ole Raamatun mukainen opetus. ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”, sanoo Raamattu (5. Mooseksen kirja 6:4).

Miksi sanotaan ”Sanaksi”. Nimi (tai kenties arvonimi) ”Sana” (Joh 1:1) paljastaa nähtävästi tehtävän, joka Jumalan Esikoispojalla oli sen jälkeen kun muut älylliset luomukset oli luotu. Samankaltainen ilmaus esiintyy 2. Mooseksen kirjan 4:16:ssa, jossa Jehova sanoo Moosekselle tämän veljestä Aaronista: ”Ja hänen on puhuttava kansalle sinun puolestasi, ja on tapahtuva, että hän on sinulle suuna ja sinä olet hänelle kuin Jumala.” Aaron toimi Mooseksen ”suuna” palvellessaan tuon Jumalan maallisen pääedustajan puhetorvena. Sama piti paikkansa Sanasta eli Logoksesta, josta tuli Jeesus Kristus. Jehova käytti ilmeisesti Poikaansa välittämään tietoa ja ohjeita muille perheensä henkipojille, samoin kuin hän käytti tuota Poikaa välittämään sanomansa maan päällä eläville ihmisille. Jeesus osoitti olevansa Jumalan Sana eli Edustaja sanoessaan juutalaisille kuulijoilleen: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun, vaan hänen, joka on lähettänyt minut. Jos joku haluaa tehdä Hänen tahtonsa, niin hän tulee tuntemaan tästä opetuksesta, onko se Jumalasta vai puhunko minä omiani.” (Joh 7:16, 17; vrt. Joh 12:50; 18:37.)

Ollessaan Sanana ennen ihmiseksi tuloaan Jeesus epäilemättä toimi usein Jehovan Edustajana maan päällä eläville ihmisille. Joissakin raamatunkohdissa tosin annetaan ymmärtää, että Jehova puhui suoraan ihmisille, mutta toisista raamatunkohdista ilmenee selvästi, että hän puhui enkeliedustajan välityksellä (vrt. 2Mo 3:2–4:ää Ap 7:30, 35:een; ks. myös 1Mo 16:7–11,13; 22:1, 11, 12, 15–18). On järkevää ajatella, että Jumala puhui noissa tapauksissa useimmiten Sanan kautta. Näin tapahtui todennäköisesti Eedenissä, sillä Jumalan kerrotaan puhuneen siellä kolme kertaa, joista kahdessa mainitaan nimenomaan, että joku – epäilemättä hänen Poikansa – oli Hänen kanssaan (1Mo 1:26–30; 2:16, 17; 3:8–19, 22). Enkeli, joka johdatti israelilaiset erämaan halki ja jonka ääntä heidän piti tarkoin totella, koska ’Jehovan nimi oli hänessä’, on siis voinut olla Jumalan Poika, Sana (2Mo 23:20–23; vrt. Jos 5:13–15).

Tämä ei tarkoita sitä, että Sana olisi ainoa enkeliedustaja, jonka välityksellä Jehova on puhunut. Apostolien tekojen 7:53:n, Galatalaiskirjeen 3:19:n ja Heprealaiskirjeen 2:2, 3:n henkeytetyistä lausunnoista käy ilmi, että lakiliittoa ei välittänyt Moosekselle Jumalan Esikoinen, vaan sen välittivät hänen muut enkelipoikansa.

Jeesuksen palattua taivaan kirkkauteen hänen nimensä on jälleen ollut ”Jumalan Sana” (Il 19:13, 16).

Miksi Jeesusta sanotaan joissakin raamatunkäännöksissä ”Jumalaksi” ja toisissa ”jumalaksi”?

Joidenkin käännösten mukaan Johanneksen 1:1 kuuluu: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Kreikkalaisessa tekstissä sanotaan kirjaimellisesti: ”Alussa oli sana, ja sana oli kohti jumalaa, ja jumala oli sana.” Kääntäjän täytyy lisätä isot alkukirjaimet sen kielen mukaisesti, johon hän kääntää. On selvästikin oikein kirjoittaa ensimmäinen ”jumala”-sana isolla alkukirjaimella (kreikan kielessä sen edessä on eräs kreikan määräisen artikkelin muoto, ton), koska sanan täytyy viitata Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jonka luona Sana oli. Mutta toisen ”jumala”-sanan kirjoittamiselle isolla alkukirjaimella ei ole samoja perusteita.

Uuden maailman käännöksessä tämä jae esitetään seuraavasti: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala.” Ensinnäkin tekstistä itsestään ilmenee, että Sana oli ”Jumalan luona” eikä siten voinut olla Jumala, ts. Kaikkivaltias Jumala. (Huomaa myös jae 2, joka olisi tarpeeton, jos jakeessa 1 todella osoitettaisiin, että Sana oli Jumala.) Lisäksi on merkittävää, että jakeen jälkimmäisestä ”jumala”-sanasta (kreik. the·os′ ) puuttuu määräinen artikkeli (kreik. ho). Professori Ernst Haenchen sanoi tästä Johanneksen evankeliumin kommentaarissaan (luvut 1–6): ”θεός [the·os′ ’jumala, jumalallinen’] ja ο θεός [ho the·os′ ’Jumala’] eivät olleet silloin sama asia. – – Todellisuudessa – – evankelistallekin vain Isä oli ο θεός [’Jumala’] (vrt. 17:3); ’Poika’ on häntä alempi (vrt. 14:28). Mutta tässä kohdassa siihen vain vihjataan, koska tässä korostetaan nimenomaan keskinäistä läheisyyttä – –. Toisaalta tämän ylistyslaulun synnyn aikaan oli juutalaisessa ja kristillisessä monoteismissa täysin mahdollista puhua jumalallisesta olennosta, joka oli Jumalan rinnalla ja alamainen hänelle mutta ei sama kuin hän. Fil. 2:6–10 osoittaa sen. Tässä Paavali kuvailee juuri sellaiseksi jumalalliseksi olennoksi häntä, josta myöhemmin tuli ihminen Jeesus Kristus – –. Ei tässä eikä Joh. 1:1:ssä siis ole kyse kahden persoonan dialektisesta kokonaisuudesta vaan kahden kokonaisuuden persoonallisesta ykseydestä.” (Das Johannesevangelium, Tübingen 1980, s. 116.)

Haenchen kääntää Johanneksen 1:1c:n ”ja jumala (laadultaan) oli Logos”. Sitten hän jatkaa: ”Tässä ἦν [ēn ’oli’] ilmaisee vain predikatiivia. Ja substantiivinen predikatiivi pitää ottaa sitä tarkemmin huomioon: θεός [the·os′ ] ei ole sama kuin ο θεός [ho the·os′ ] [’jumala, jumalallinen’ ei ole sama kuin ’Jumala’].” (S. 118.) Käsitellessään tätä kohtaa lähemmin Philip B. Harner osoitti, että Johanneksen 1:1:n kieliopilliseen rakenteeseen sisältyy artikkeliton predikatiivi, ts. verbiä edeltää substantiivinen predikatiivi, jonka edessä ei ole määräistä artikkelia, ja tämä rakenne on merkitykseltään pääasiassa laadullinen ja osoittaa, että ”logoksella on theoksen luonto”. Lisäksi hän sanoi: ”Mielestäni Johanneksen 1:1:ssä predikatiivin laadullinen merkitys on niin ilmeinen, ettei tätä substantiivia [the·os′ ] voida pitää määräisenä.” (Journal of Biblical Literature, 1973, s. 85, 87.) Muutkin kääntäjät ymmärtävät, että tämä kreikkalainen sana on merkitykseltään laadullinen ja kuvailee Sanan luontoa, ja siksi he kääntävät tämän lauseen seuraavasti: ”Sana oli jumalallinen.” (AT, Sd; vrt. Mo; ks. Rbi8, liite 6A.)

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa osoitetaan johdonmukaisesti ja selvästi, että on vain yksi Kaikkivaltias Jumala, kaiken Luoja ja Korkein, jonka nimi on Jehova (1Mo 17:1; Jes 45:18; Ps 83:18). Sen vuoksi Mooses saattoi sanoa Israelin kansalle: ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. Ja sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi.” (5Mo 6:4, 5.) Kreikkalaiset kirjoitukset eivät ole ristiriidassa tämän opetuksen kanssa, jonka Jumalan palvelijat olivat omaksuneet ja johon he olivat uskoneet tuhansien vuosien ajan, vaan päinvastoin ne tukevat sitä (Mr 12:29; Ro 3:29, 30; 1Ko 8:6; Ef 4:4–6; 1Ti 2:5). Jeesus Kristus itse totesi: ”Isä on minua suurempi”, ja hän sanoi Isäänsä Jumalakseen, ”ainoaksi tosi Jumalaksi” (Joh 14:28; 17:3; 20:17; Mr 15:34; Il 1:1; 3:12). Useissa tilanteissa Jeesus ilmaisi olevansa Isäänsä alhaisempi ja alamainen hänelle (Mt 4:9, 10; 20:23; Lu 22:41, 42; Joh 5:19; 8:42; 13:16). Vielä senkin jälkeen, kun Jeesus oli noussut taivaaseen, hänen apostolinsa kertoivat hänestä samaa (1Ko 11:3; 15:20, 24–28; 1Pi 1:3; 1Jo 2:1; 4:9, 10).

Nämä seikat osoittavat, että Johanneksen 1:1 voidaan vankoin perustein kääntää: ”Sana oli jumala.” Sanan huomattava asema Jumalan luomusten Esikoisena, jonka välityksellä Jumala loi kaiken, ja Jumalan Edustajana antaa hyvät perusteet sille, että häntä voidaan sanoa ”jumalaksi” eli mahtavaksi ja väkeväksi. Messiasta koskevassa Jesajan 9:6:n profetiassa ennustettiin, että häntä kutsuttaisiin ”Väkeväksi Jumalaksi”, mutta ei Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, ja että hänestä tulisi kaikkien niiden ”Iankaikkinen Isä”, jotka saisivat edun elää hänen alamaisinaan. Hänen oman Isänsä, ”armeijoiden Jehovan”, palava into saisi sen aikaan (Jes 9:7). Jos Jumalan Vastustajaa, Saatana Panettelijaa, sanotaan ”jumalaksi” (2Ko 4:4), koska hänellä on vallassaan ihmisiä ja demoneita (1Jo 5:19; Lu 11:14–18), niin sitä suuremmalla syyllä on sopivaa sanoa Jumalan Esikoispoikaa ”jumalaksi”, ”ainosyntyiseksi jumalaksi”, joksi häntä sanotaan Johanneksen 1:18:n luotettavimpien käsikirjoitusten mukaan.

Kun vastustajat väittivät, että Jeesus teki ’itsensä jumalaksi’, hän vastasi heille: ”Eikö Lakiinne ole kirjoitettu: ’Minä sanoin: ”Te olette jumalia” ’? Jos hän sanoi ’jumaliksi’ niitä, joita vastaan Jumalan sana tuli, eikä Raamattua voida tehdä mitättömäksi, niin sanotteko te minulle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä rienaat’, koska sanoin: olen Jumalan Poika?” (Joh 10:31–37.) Jeesus lainasi tässä psalmia 82, jossa sanottiin ”jumaliksi” ihmistuomareita, jotka Jumala tuomitsi, koska heidän tuomionsa eivät olleet oikeudenmukaisia (Ps 82:1, 2, 6, 7). Näin Jeesus osoitti, miten epäjohdonmukaista oli syyttää häntä rienauksesta, koska hän oli sanonut olevansa Jumalan Poika – ei Jumala.

Tämän rienaussyytteen nostattivat Jeesuksen sanat: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh 10:30.) Jo osittain tarkastellusta Jeesuksen vastauksesta käy ilmi, ettei tämä tarkoittanut sitä, että Jeesus olisi väittänyt olevansa Isä tai Jumala. Se yhtä oleminen, johon Jeesus viittasi, täytyy ymmärtää hänen sanojensa asiayhteyden valossa. Hän puhui teoistaan ja siitä, miten hän piti huolta ”lampaista”, jotka seuraisivat häntä. Sekä hänen tekonsa että hänen sanansa osoittivat, että hänen ja hänen Isänsä välillä vallitsi ykseys – ei jakautuneisuus ja epäsopu – mitä hänen vastauksensa edelleen tähdensi. (Joh 10:25, 26, 37, 38; vrt. Joh 4:34; 5:30; 6:38–40; 8:16–18.) Jeesus ja hänen Isänsä olivat yksimielisiä myös varjellessaan ”lampaita” ja johdattaessaan heitä ikuiseen elämään (Joh 10:27–29; vrt. Hes 34:23, 24). Jeesuksen rukous kaikkien hänen opetuslastensa – myös tulevien opetuslasten – ykseyden puolesta osoittaa, että hänen ja hänen Isänsä välinen ykseys ei merkinnyt sitä, että he olisivat olleet sama persoona, vaan sitä, että heillä oli sama tarkoitus ja että he toimivat samalla tavoin. Näin Jeesuksen opetuslapset voivat olla ”kaikki yhtä” niin kuin hän ja hänen Isänsä ovat yhtä. (Joh 17:20–23.)

Vastatessaan Tuomaan esittämään kysymykseen Jeesus sanoi tämän kanssa yhtäpitävästi: ”Jos olisitte tunteneet minut, olisitte tunteneet Isänikin; tästä lähin te tunnette hänet ja olette nähneet hänet”, ja vastaukseksi Filippuksen kysymykseen Jeesus lisäsi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Joh 14:5–9.) Jeesuksen seuraava selitys osoittaa jälleen sen johtuneen siitä, että hän uskollisesti edusti Isäänsä, puhui Isänsä sanoja ja teki Isänsä tekoja (Joh 14:10, 11; vrt. Joh 12:28, 44–49). Tässä samassa tilaisuudessa kuolemaansa edeltäneenä iltana Jeesus sanoi näille samoille opetuslapsille: ”Isä on minua suurempi.” (Joh 14:28.)

Se miten opetuslapset ’näkivät’ Isän Jeesuksessa, voidaan ymmärtää myös muiden Raamatun esimerkkien valossa. Esimerkiksi Jaakob sanoi Esaulle: ”Olen nähnyt kasvosi ikään kuin olisin nähnyt Jumalan kasvot, kun otit minut mielihyvin vastaan.” Jaakob sanoi näin, koska Esau oli toiminut hänen Jumalalle esittämänsä rukouksen mukaisesti. (1Mo 33:9–11; 32:9–12.) Sen jälkeen kun Jumala oli esittänyt Jobille myrskytuulesta joitakin kysymyksiä, jotka olivat selventäneet tämän ymmärrystä, Job sanoi: ”Korvakuulolta olen sinusta kuullut, mutta nyt silmäni sinut näkee.” (Job 38:1; 42:5; ks. myös Tu 13:21, 22.) Hänen ’sydämensä silmät’ oli valaistu (vrt. Ef 1:18). Se että Jeesuksen sanat Isän näkemisestä tarkoitettiin ymmärrettäväksi kuvaannollisesti eikä kirjaimellisesti, käy ilmi Jeesuksen omista sanoista Johanneksen 6:45:ssä sekä siitä, että Johannes kirjoitti kauan Jeesuksen kuoleman jälkeen: ”Kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa; ainosyntyinen jumala, joka on Isän poven edessä, on se, joka on selittänyt hänet.” (Joh 1:18; 1Jo 4:12.)

Mitä Tuomas tarkoitti sanoessaan Jeesukselle: ”Herrani ja Jumalani”?

Kun Jeesus oli näyttäytynyt Tuomaalle ja muille apostoleille ja hälventänyt Tuomaan epäilykset siitä, että hän oli noussut kuolleista, Tuomas huudahti asiasta vakuuttuneena Jeesukselle: ”Herrani ja Jumalani!” (Kirjaimellisesti: ”Herra minun ja Jumala [ho The·os′ ] minun!”) (Joh 20:24–29.) Jotkut tutkijat ovat pitäneet tätä ilmausta hämmästystä ilmaisevana huudahduksena, joka esitettiin Jeesukselle mutta osoitettiin todellisuudessa Jumalalle, hänen Isälleen. Toiset väittävät kuitenkin, että alkuperäisen kreikankielisen tekstin mukaan noita sanoja on pidettävä Jeesukselle osoitettuina. Vaikka asia olisikin näin, on ilmauksen ”Herrani ja Jumalani” kuitenkin oltava sopusoinnussa muun henkeytetyn Raamatun kanssa. Koska kertomuksessa mainitaan, että Jeesus oli aikaisemmin lähettänyt opetuslapsilleen viestin: ”Minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo ja oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo”, ei ole mitään syytä uskoa, että Tuomas piti Jeesusta Kaikkivaltiaana Jumalana (Joh 20:17). Kerrottuaan Tuomaan ja kuolleista herätetyn Jeesuksen kohtaamisesta Johannes itse sanoo tästä ja muista vastaavista kertomuksista: ”Mutta nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta teillä uskomisen takia olisi elämä hänen nimensä avulla.” (Joh 20:30, 31.)

Tuomas on siis voinut sanoa Jeesusta ”minun Jumalakseni” siinä mielessä, että Jeesus oli ”jumala”, vaikkakaan ei Kaikkivaltias Jumala, ei ”ainoa tosi Jumala”, jota Tuomas oli usein kuullut Jeesuksen rukoilevan (Joh 17:1–3). Hän on myös saattanut käyttää Jeesuksesta ilmausta ”minun Jumalani” samaan tapaan kuin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrotaan hänen esi-isiensä tehneen, sillä Tuomas tunsi nuo kirjoitukset. Usein kun Jehovan enkelisanansaattaja kävi jonkun ihmisen luona tai puhutteli häntä, tuo henkilö tai tapauksesta kertova raamatunkirjoittaja vastasi enkelisanansaattajalle ikään kuin tämä olisi ollut Jehova Jumala, tai hän puhui enkelisanansaattajasta sillä tavoin toisille (vrt. 1Mo 16:7–11, 13; 18:1–5, 22–33; 32:24–30; Tu 6:11–15; 13:20–22). Tämä johtui siitä, että tuo enkelisanansaattaja toimi Jehovan edustajana hänen puolestaan, puhui hänen nimessään, käytti ehkä yksikön ensimmäisen persoonan pronominia ja kenties jopa sanoi: ”Minä olen – – tosi Jumala.” (1Mo 31:11–13; Tu 2:1–5.) Tuomas on siis voinut sanoa Jeesusta ”minun Jumalakseni” tässä mielessä tunnustaen Jeesuksen tosi Jumalan edustajaksi. Joka tapauksessa on varmaa, että Tuomaan sanat eivät ole ristiriidassa sen selvän lausunnon kanssa, jonka hän itse oli kuullut Jeesuksen sanovan, nimittäin: ”Isä on minua suurempi.” (Joh 14:28.)