Tarvitseeko ateistien

Että joku on ateisti, ei tarkoita moraalittomuutta. Eikä sekään, että joku liputtaa jotain uskontoa, tarkoita korkeaa moraalia.

Tunnen joitakin ateisteja ja sen perusteella voin todeta, että ovat myös ihmisiä ja, mikäli unohdetaan psykopaatit ja muut vastaavat, ihmisillä on käsitys oikeasta ja väärästä ja vieläpä itsenäistä tahtoa toimia oikein.

Täytyy myös todeta, että rikoksissa ei aina ole kyse moraalittomuudesta. Samaten se, että joku tekee rikoksen, ei tarkoita sitä, etteikö kyseinen ihminen välittäisi lähimmäisistään. Maailma ei todellakaan ole noin yksinkertainen.

"Välittää laisinkaan lähimmäisistään?"

Tarvitseeko? No, jos et lainkaan välitä lähimmäisistäsi, he kyllä sen yleensä ennemmin tai myöhemmin huomaavat, ja kohta ei sitten enää lähimmäisiä olekaan. Näin siis silloin, jos halutaan nimenomaisesti järkisyitä välittää lähimmäisistään. Minulle tuo välittäminen on empatiaan perustuva itsestäänselvyys, joka ei sen kummemmin järkisyitä kaipaa. Enkä varmaan edes osaisi olla välittämättä vaikka miten yrittäisin.

"Mikä estää ateistia tekemästä rikoksia?"

Jos taas kerran halutaan järkisyitä, niin rangaistuksen uhka. Tämän lisäksi tietenkin omatunto estää, ainakin minua, tekemästä rikoksia. Tosin minulla ei ole mitään ehdotonta kunnioitusta lakia ja esivaltaa kohtaan. Jos laki ei ole omatuntoni mukainen, en koe ongelmalliseksi rikkoa sitä, mikäli tästä rikkomuksesta ei koidu haittaa muille. Esimerkiksi punaisia päin kävelen useinkin.

"Onko ateismissa kyse mistään muusta kuin itsekeskeisyydestä?"

Itselläni kysymys on pyrkimyksestä päästä käsityksissäni mahdollisimman lähelle todellisuudessa vallitsevia asiaintiloja.

Ateisteilla on yleensä terve järki jota ne myös pystyvät hyödyntämään tehokkaasti. Ateisti pystyy myös päättelemään hyvin pitkälle mikä on totta ja mikä on höpötystä. Uskovaiset eivät ymmärrä tätä ateistien ominaisuutta laisinkaan, koska uskovaisille kaikki sadut ovat totta.

K: "Tarvitseeko ateistien Välittää laisinkaan lähimmäisistään?"

V: Ei tarvitse. Ei tarvitse muidenkaan. Sillä onko ao.henkilö ateisti vai ei, ei ole vaikutusta asiaan.

K: "Mikä estää ateistia tekemästä rikoksia?"

V: Sama mikä estää yleensä ihmisiä tekemästä rikoksia. Pienissä rikoksissa rangaistuksen uhka, isoissa taas se ettei suurin osa koe rikosten tekemistä luonnokseen. Miksi nähdä hirveästi vaivaa tehdäkseen jotain joka tuntuu itsestäkin pahalta! Sama pätee uskovaisiinkin.

K: "Onko ateismissa kyse mistään muusta kuin itsekeskeisyydestä?"

V: Ateismissa ei ole kyse itsekeskeisyydestä tai epäitsekkyydestä, sen enempää kuin esim.jalkapallon peluussa tai pitsinnypläyksessä.
Ateismi tarkoittaa sitä ettei uskota juamalaan tms.

ja ateistilla on aivan samat rangaistukset. Suomen rikoslaissa.

Kristittyjen oppikirjassa (raamatussa) monessa kohdassa kerrotaan julmuuksista joista ei rankaistu. Jopa kansakuntia ajettiin "perikatoon".

Rikokset kristitty saa anteeksi ja pääsee taivaaseen kunhan katuu rikoksiaan ja pyytää jumalaltaan anteeksi.

Vankilastakin voi saada armahduksen ehkä helpommin jos on harras uskovainen, käy kirkossa ja veisaa virret kauniisti ja kuuluvasti.

Ateismi on järjen voitto monista mytolookisista uskonnoista.

Ateistin, sen enempää kuin kenenkään muunkaan, ei tarvitse välittää yhtään mistään.

Myöskään mikään ei sinänsä estä erityisesti ateistia tekemästä rikoksia.

Ateismissa ei toisaalta ole kyse itsekeskeisyydestä, vaan jumaluskon puutteesta.

Huono provo taas on heikkoa ajankulua työpäivään. Keksi parempi.

Hyvä kysymys, johon voisit itsekin vastata. Kristittyjen moraalihan on pääasiassa Raamatun käskyihin perustuvaa, ns. legalistista etiikkaa, jossa pahan tekemisen välttäminen ja hyvien tekojen tekeminen palkitaan sitten joskus, jos palkitaan.

Tämä on luonteeltaan rigidiä ja alkeellista "koiramoraalia", joka perustuu rangaistuksen pelkoon ja palkinnon odotukseen (vrt. ehdollistamiseen perustuva oppiminen).

Henkilökohtaisesti välitän läheisistäni. Miksi? Koska haluan heistä välittää, ja koska minusta välitetään. Olen saanut niin valtavasti etten voi olla antamatta mahdollisuuksieni mukaan takaisin.

Mikä estää minua tekemästä rikoksia? Laki ja järjestys ovat hyviä asioita, lisäksi uskon vahvasti katergoriseen imperatiiviin. En varasta, koska se on yksinkertaisesti väärin, enkä halua elää maailmassa, jossa varastaminen on sääntö. En tapa, samasta syystä. Samoin en kannata kuolemantuomiota, koska se periaatteessa on laillistettu murha. Yhtäkään henkirikoksen uhria ei kuolemantuomiolla ole saatu takaisin henkiin.

Ateismini juuret ovat kristinuskossa: en yksinkertaisesti usko jumaluuteen, jonka Mooseksen kirjat elävästi kuvaavat. Minäkö itsekeskeinen sen valossa?

Kysymys, johon haluaisin Sinun vastaavan, on tämä: miksi oletat, että jos joku ei usko sinun Jumalaasi, on automaattisesti yhteiskuntaa ja sinua vastaan? Eikö sinun käsityksesi mukaan ole olemassa moraalia erään kirjakokoelman ulkopuolella?

Vastaan.

Itsestään selvää on, että me ateistit emme välitä laisinkaan lähimmäisistämme. Ei mikään tietenkään estä meitä tekemästä rikoksia. Ateismissa ei takuulla ole kyse mistään muusta kuin itsekeskeisyydestä.

Mutta elähän huoli! Ole sinäkin kerrankin oma itsesi! Liity sinäkin iloiseen joukkoomme! Juopottele! Huoraa! Ryve syntisessä paskassa!

pidän itseäni ainakin epäilevästi Jumalan olemassaoloon. Sen tiedän omassatunnossani mikä on oikein ja mikä väärin. Esimerkiksi en mene saidaan, ja dementisoituneen vanhuksen luokse, siinä tarkoituksessa että pelottelen häntä helvetin tulella, MUTTA jos teet testamentin minulle tai lahkolleni, niin silloin pääset taivaan loistoon. Näin teki lähipiidissäni "uskovaiset" ihmiset, tuntuu kylläkin että heidän Jumala on raha. Että se siitä lähemmäisen välittämisestä..

poistuu palstalta takaisin hellarisatujen fakriikkiinsa...

Ei jaksa kommentoida hölmöläisen juttuja.

Ja nämä molemmat avaukset on täällä esitetty jo aiemmin, kuten varmaan hyvin itse tiedätkin.

ympäristölleen. Vain uskonnon säännöt estävät heitä hyökkäämästä kanssaihmisten kurkkuihin kiinni. Siksi he uskovat, että kaikki joilta säännöt puuttuvat ovat pelottavia.

välitän. Mielellään grillattuina. Tosin olen ajatellut viedä itsekeskeisyyteni huippuunsa grillaamalla ja syömällä itseni.

Ateistin tärkein tehtävä on niiden sotkujen siivoaminen mitä uskovaiset aiheuttaa hihhuloinnilla!

"Mikä estää ateistia tekemästä rikoksia?"

Hänen moraalinsa ja sympatiansa toista kuolevaista ihmistä kohtaan.

Mikä estää uskovaista tekemästä rikoksia?

Olen yhä enemmän vakuuttunut, että vain pelko tuonpuoleisen elämän rangaistuksesta.

Ilmeisesti usea uskovainen olisi mielellään sarjamurhaaja tai raiskaaja, kun he aina ottavat tuon saman pointin esille, että koska ateistilla ei ole jumalan rangaistuksen ja helvetin pelkoa on hänen oltava moraaliton käytökseltään.

Minun elämänohjeitani ovat mm. sananvapaus, tasa-arvo, yleiset ihmisoikeudet (YK:n ihmisoikeuksien julistus), humanismi ja demokratia.
Eihän kukaan tai mikään pakota minua niitä elämässäni noudattamaan, vaan kyse on puhtaasti omista valinnoistani. Toisaalta voisi kysyä, että kumpi on moraalisempi - sekö joka noudattaa noita edellä mainittuja omasta tahdostaan, vaiko se joka noudattaa niitä vain jonkun uskonnon määräysten ja rangaistuksen pelon vuoksi?

vanhempia viestejä ihmeessä.

Onko sellaisella ihmisellä oikeasti hyvää sydäntä tai mitään moraalia joka pelosta noudattaa kirjasta opittuja moraalikoodeja, mutta oikeasti sydän ei sano asioista mitään?

Onko sellainen hyvä ihminen? Minusta ei ole.

Ateistilla toimii kuule moraalit ja omatunto siinä missä uskovaisenkin, joskin uskovaisten omatunto ei ulota niihin ihmisiin, jotka ovat yhtään erilaisia.

Se, että rakastaa perhettään ja ystäviään ei tule Raamatusta, pälli. Se on tunne, jonka jokainen terve ihminen kehittää. Sama koskee tappamista, varastamista ja muuta.