Sillä on osa ihmisen luontoa, että sitä mitä hän eniten arvostaa hän ensin rakastaa, sitten tuhoaa sen ja sitten rakastaa uudestaan.
Mutta miksi? Miksi me teemme niin?
Kaikkien ihmisten tekojen takana on joko pelko tai rakkaus. Todellisuudessa ei ole olemassa muita tunteita kuin nämä kaksi: vain kaksi sanaa sielun kielessä. Ne ovat vastakkaiset navat siinä suuressa vastakkainasettelussa jonka minä loin synnyttäessäni maailmankaikkeuden ja sinun maailmasi sellaisena kuin sen tällä hetkellä tunnet.
On kaksi napaa – alfa ja omega – jotka sallivat sen järjestelmän olemassaolon jota sinä sanot "suhtellisuudeksi" Ilman näitä kahta napaa, näitä kahta ajatusta asioista, ei yksikään idea voisi olla olemassa.
Joka ikinen ihmisajatus ja teko perustuu joko rakkauteen tai pelkoon. Ei ole olemassa muunlaisia motivaatioita, ja kaikki muut ideat on johdettu näistä kahdesta. Ne ovat saman teeman eri versioita.
Jos pohdit tätä syvällisesti, huomaat että asia on niin. Tätä minä sanon vaikuttavaksi ajatukseksi. Se on ajatus joko rakkaudesta tai pelosta. Se on ajatus joka on sen ajatuksen takana joka on ajatuksen takana. Se on alkuajatus, alkuvoima, se raaka energia joka käyttää ihmisen kokemuksen konetta.
Tällä tavalla ihmisen käyttäytyminen aiheuttaa kokemusten jatkuvaa toistumista: siksi ihmiset rakastavat, tuhoavat ja rakastavat uudestaan. Aina heilahdellaan tunteesta toiseen: rakkaudesta pelkoon, pelosta rakkauteen, rakkaudesta pelkoon…
…Ja syy on ensimmäisessä valheessa – siinä valheessa jonka uskot totuudeksi Jumalasta: ettei Jumalaan voi luottaa, ettei Jumalan rakkauteen voi luottaa, että Jumala hyväksyy ihmisen vain ehdollisesti, että perimmäinen lopputulos on epävarma. Sillä jos ei voi luottaa Jumalan rakkauteen, kenen rakkauteen sitten voi luottaa? Jos Jumala vetäytyy pois kun et toimi oikein, eivätkö tavalliset kuolevaisetkin tee niin?
…Ja sillä hetkellä kun annat suurimman rakkautesi kohtaat suurimman pelkosi.
Kun olet sanonut "minä rakastan sinua", huolestut ensimmäiseksi siitä saatko vastarakkautta, ja sen jälkeen alat hermoilla että saatat menettää juuri löytämäsi rakkauden. Näin ihmisen kaikki toiminta on reaktiota – puolustautumista menetystä vastaan – silloinkin kun hän pyrkii puolustautumaan Jumalan menetykseltä.
Ja kuitenkin, jos tietäisit kuka olet, jos tietäisit että olet suurenmoisin ja ihmeellisin olento jonka Jumala on luonut, et pelkäisi mitään. Kuka voisi torjua niin ihmeellisen suurenmoisuuden? Ei edes Jumala voisi löytää vikaa sellaisesta olennosta.
Et kuitenkaan tiedä kuka olet, ja luulet olevasi paljon vähäpätöisempi olento. Mistä muuten olet saanut päähäsi, että olet vähäpätöinen? Niiltä ainoilta ihmisiltä joiden sanaan uskot kaikessa. Äidiltäsi ja isältäsi.
Vanhempasi rakastavat sinua eniten. Miksi he valehtelisivat sinulle? Ja kuitenkin he ovat sanoneet sinulle että olet liikaa sitä ja liian vähän tätä, muistuttavat että saat näkyä mutta et kuulua, toruvat suurimman riemun hetkellä? He ovat kehottaneet sinua luopumaan hurjimmista kuvitelmistasi.
Sellaisia viestejä olet heiltä saanut, ja vaikka ne eivät täytä vaatimuksia eivätkä siis ole viestejä Jumalalta, ne olisivat voineet olla, sillä sinun maailmasi jumalia he ovat.
Vanhempasi ovat opettaneet sinulle, että rakkaus on ehdollista – olet saanut tuta heidän ehtonsa monta kertaa – ja sen opin viet mukanasi omiin rakkaussuhteisiisi.
Saman kokemuksen tuot mukanasi myös jumalasuhteeseen.
Tämän kokemuksen perusteella teet johtopäätöksiä minusta. Tämän viitekehyksen puitteissa puhut totta. "Jumala on rakkauden Jumala", sinä sanot, "mutta jos rikot hänen käskyjään vastaan, hän rankaisee sinua iankaikkisella kadotuksella."
Näin sanot, koska olet kokenut omien vanhempiesi rangaistuksen ja tuntenut sen aiheuttaman tuskan. Kuinka silloin voit kuvitella asioiden olevan toisin minun kanssani?
Olet unohtanut millaista on saada rakkautta ilman ehtoja. Et muista Jumalan rakkauden kokemista.Siksi yrität kuvitella , millaista Jumalan rakkaus voisi olla sen perusteella mitä maailmassa rakkaudesta näet.
Olet siirtänyt vanhemman roolin Jumalalle ja siten saanut aikaan Jumalan, joka tuomitsee ja palkitsee tai rankaisee sen perusteella, millaisen vaikutelman touhusi häneen tekevät. Se on kuitenkin varsin yksinkertainen käsitys Jumalasta ja perustuu ihmisten mytologiaan. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa kuka minä olen.
Ensin te luotte Jumalan ympärille kokonaisen ajatusjärjestelmän, joka perustuu ihmisten kokemuksiin hengellisen totuuden sijasta. Sitten luotte rakkauden ympärille kokonaisen pelkoon perustuvan todellisuuden, jonka juuret ovat keksimässänne pelottavassa ja kostonhimoisessa Jumalassa. Sellainen ajatus on väärä, mutta sen kieltäminen löisi rikki kaiken teologianne. Ja vaikka tilalle tulisi uusi teologia, joka todella toisi pelastuksen, ette voisi sitä hyväksyä, KOSKA AJATUS JUMALASTA JOTA EI TARVITSE PELÄTÄ, JOKA EI TUOMITSE JA JOLLA EI OLE MITÄÄN SYYTÄ RANGAISTA KETÄÄN, ON KERTA KAIKKIAAN LIIAN SUURENMOINEN OLLAKSEEN TOTTA.
Mutta miksi? Miksi me teemme niin?
Kaikkien ihmisten tekojen takana on joko pelko tai rakkaus. Todellisuudessa ei ole olemassa muita tunteita kuin nämä kaksi: vain kaksi sanaa sielun kielessä. Ne ovat vastakkaiset navat siinä suuressa vastakkainasettelussa jonka minä loin synnyttäessäni maailmankaikkeuden ja sinun maailmasi sellaisena kuin sen tällä hetkellä tunnet.
On kaksi napaa – alfa ja omega – jotka sallivat sen järjestelmän olemassaolon jota sinä sanot "suhtellisuudeksi" Ilman näitä kahta napaa, näitä kahta ajatusta asioista, ei yksikään idea voisi olla olemassa.
Joka ikinen ihmisajatus ja teko perustuu joko rakkauteen tai pelkoon. Ei ole olemassa muunlaisia motivaatioita, ja kaikki muut ideat on johdettu näistä kahdesta. Ne ovat saman teeman eri versioita.
Jos pohdit tätä syvällisesti, huomaat että asia on niin. Tätä minä sanon vaikuttavaksi ajatukseksi. Se on ajatus joko rakkaudesta tai pelosta. Se on ajatus joka on sen ajatuksen takana joka on ajatuksen takana. Se on alkuajatus, alkuvoima, se raaka energia joka käyttää ihmisen kokemuksen konetta.
Tällä tavalla ihmisen käyttäytyminen aiheuttaa kokemusten jatkuvaa toistumista: siksi ihmiset rakastavat, tuhoavat ja rakastavat uudestaan. Aina heilahdellaan tunteesta toiseen: rakkaudesta pelkoon, pelosta rakkauteen, rakkaudesta pelkoon…
…Ja syy on ensimmäisessä valheessa – siinä valheessa jonka uskot totuudeksi Jumalasta: ettei Jumalaan voi luottaa, ettei Jumalan rakkauteen voi luottaa, että Jumala hyväksyy ihmisen vain ehdollisesti, että perimmäinen lopputulos on epävarma. Sillä jos ei voi luottaa Jumalan rakkauteen, kenen rakkauteen sitten voi luottaa? Jos Jumala vetäytyy pois kun et toimi oikein, eivätkö tavalliset kuolevaisetkin tee niin?
…Ja sillä hetkellä kun annat suurimman rakkautesi kohtaat suurimman pelkosi.
Kun olet sanonut "minä rakastan sinua", huolestut ensimmäiseksi siitä saatko vastarakkautta, ja sen jälkeen alat hermoilla että saatat menettää juuri löytämäsi rakkauden. Näin ihmisen kaikki toiminta on reaktiota – puolustautumista menetystä vastaan – silloinkin kun hän pyrkii puolustautumaan Jumalan menetykseltä.
Ja kuitenkin, jos tietäisit kuka olet, jos tietäisit että olet suurenmoisin ja ihmeellisin olento jonka Jumala on luonut, et pelkäisi mitään. Kuka voisi torjua niin ihmeellisen suurenmoisuuden? Ei edes Jumala voisi löytää vikaa sellaisesta olennosta.
Et kuitenkaan tiedä kuka olet, ja luulet olevasi paljon vähäpätöisempi olento. Mistä muuten olet saanut päähäsi, että olet vähäpätöinen? Niiltä ainoilta ihmisiltä joiden sanaan uskot kaikessa. Äidiltäsi ja isältäsi.
Vanhempasi rakastavat sinua eniten. Miksi he valehtelisivat sinulle? Ja kuitenkin he ovat sanoneet sinulle että olet liikaa sitä ja liian vähän tätä, muistuttavat että saat näkyä mutta et kuulua, toruvat suurimman riemun hetkellä? He ovat kehottaneet sinua luopumaan hurjimmista kuvitelmistasi.
Sellaisia viestejä olet heiltä saanut, ja vaikka ne eivät täytä vaatimuksia eivätkä siis ole viestejä Jumalalta, ne olisivat voineet olla, sillä sinun maailmasi jumalia he ovat.
Vanhempasi ovat opettaneet sinulle, että rakkaus on ehdollista – olet saanut tuta heidän ehtonsa monta kertaa – ja sen opin viet mukanasi omiin rakkaussuhteisiisi.
Saman kokemuksen tuot mukanasi myös jumalasuhteeseen.
Tämän kokemuksen perusteella teet johtopäätöksiä minusta. Tämän viitekehyksen puitteissa puhut totta. "Jumala on rakkauden Jumala", sinä sanot, "mutta jos rikot hänen käskyjään vastaan, hän rankaisee sinua iankaikkisella kadotuksella."
Näin sanot, koska olet kokenut omien vanhempiesi rangaistuksen ja tuntenut sen aiheuttaman tuskan. Kuinka silloin voit kuvitella asioiden olevan toisin minun kanssani?
Olet unohtanut millaista on saada rakkautta ilman ehtoja. Et muista Jumalan rakkauden kokemista.Siksi yrität kuvitella , millaista Jumalan rakkaus voisi olla sen perusteella mitä maailmassa rakkaudesta näet.
Olet siirtänyt vanhemman roolin Jumalalle ja siten saanut aikaan Jumalan, joka tuomitsee ja palkitsee tai rankaisee sen perusteella, millaisen vaikutelman touhusi häneen tekevät. Se on kuitenkin varsin yksinkertainen käsitys Jumalasta ja perustuu ihmisten mytologiaan. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa kuka minä olen.
Ensin te luotte Jumalan ympärille kokonaisen ajatusjärjestelmän, joka perustuu ihmisten kokemuksiin hengellisen totuuden sijasta. Sitten luotte rakkauden ympärille kokonaisen pelkoon perustuvan todellisuuden, jonka juuret ovat keksimässänne pelottavassa ja kostonhimoisessa Jumalassa. Sellainen ajatus on väärä, mutta sen kieltäminen löisi rikki kaiken teologianne. Ja vaikka tilalle tulisi uusi teologia, joka todella toisi pelastuksen, ette voisi sitä hyväksyä, KOSKA AJATUS JUMALASTA JOTA EI TARVITSE PELÄTÄ, JOKA EI TUOMITSE JA JOLLA EI OLE MITÄÄN SYYTÄ RANGAISTA KETÄÄN, ON KERTA KAIKKIAAN LIIAN SUURENMOINEN OLLAKSEEN TOTTA.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja se oli ihan OK