Tittelityy on tuolla alempana mielestäni puolustavaan sävyyn antanut ymmärtää, että esim. viime aikoina ilmitulleet "oikeusmurhat" ovat välttämätön paha, mikäli noin yleensä aiomme kitkeä naisiin kohdistuneita seksuaalista ahdistelua jne. ilmiöitä yhteiskunnastamme.
Tämä antaisi jotenkin ymmärtää, että tarkoitus pyhittää huonotkin keinot?
Mielenkiintoista aiheessa on se, että tämä filosofia on aiemmin ollut käytössä mm. katolisen kirkon inkvisitiolla, jossa syytetylle kävi huonosti joka tapauksessa - ja kiistämättä varmaan saatiin kiinni myös kirkon vastaisia aineksia... mutta "aina roiskui kun rapattiin".
Noin laajemmin, oletko sitä mieltä, että feminismin edistämiseksi olisi vallalla jesuiittamainen ajattelu "tarkoitus pyhittää keinot", vai ovatko esim. tittelityyn esittämät näkökannat enemmän yksittäistapauksia?
Tämä antaisi jotenkin ymmärtää, että tarkoitus pyhittää huonotkin keinot?
Mielenkiintoista aiheessa on se, että tämä filosofia on aiemmin ollut käytössä mm. katolisen kirkon inkvisitiolla, jossa syytetylle kävi huonosti joka tapauksessa - ja kiistämättä varmaan saatiin kiinni myös kirkon vastaisia aineksia... mutta "aina roiskui kun rapattiin".
Noin laajemmin, oletko sitä mieltä, että feminismin edistämiseksi olisi vallalla jesuiittamainen ajattelu "tarkoitus pyhittää keinot", vai ovatko esim. tittelityyn esittämät näkökannat enemmän yksittäistapauksia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta mielestäni joissain tapauksissa tarkoitus voi pyhittää keinot. Riippuu tietysti keinoista ja tarkoituksista. Oikeusmurhat ovat aina väärin.
...niin päästään puusta pidemmälle.
...esim. jos todetaan, että seksuaalisessa ahdistelutapauksissa vaikkapa 95%:ssa (luku otettu hatusta) tapauksia nainen puhuu totta ja 5%:ssa hänellä on joku muu syy tuoda asiaa esille miehen vahingoksi.
...tällöinhän "tarkoitus pyhittää keinot" -ajattelutapa pistää vallalle periaatteen, jossa naisen sana riittäisi esim. tuomitsemaan miehet, koska tällöin valtaosa ahdistelijoista saataisiin kiikkiin...
...toisaalta tämä tulisi vallitsevana periaatteena sitten sellaiseksi, että olisimme luoneet mainion painostusrakenteen vinksahtaneille naisille, jos he haluavat jonkun muun asian kostaa jollekin miespuoliselle ihmiselle.
Eli tämmöisessä asiassa ilman muuta paras ja eettisesti kestävä keino on lähteä informaation lisäämisestä naiselle, ja esim. siitä, että naisetkin tietävät, mikä riittää todisteeksi ahdistelusta. JA ilman todisteita ei sitten lauota ja vihjailla. Vaikka nyt tämmöisessä tapauksessa jäisi jokunen ahdistelija (etenkin tulkinnanvaraisissa tapauksissa) juuri sillä hetkellä saamatta kiinni, niin kuitenkin oikeusvaltion periaate siitä, ettemme luo sinänsä viattomia sortavia rakenteita toteutuu.
vaikka rauhan aikaansaamiseksi.
Tilanne Pohjois-Koreassa?
...etenisit asiassa, jotka eivät olisi eettisesti kestäviä, mutta parempia kuin ei mitään?
(En tiennyt, että Pohjois-Korea olisi tällä hetkellä sotimassa kenenkään kanssa... mutta etenkin kristittyjen ihmisten olo siellä lienee kovin ahdasta noin sisäisesti).
Ehkä meidän pitäisi siirtyä johonkin ääri-islamistiseen lainkäytäntöön, jonka mukaan tarvitaan kaksi miestä todistamaan naisen sanan puolesta? Tai jotain sinne päin. :o)
Kai silti tiedät, että myös miehiä voidaan ahdistella. En nyt sano kuinka paljon oli prosenttiosuus, mutta aika paljon kuitenkin. Etsi jos jaksat. Oli ehkä kolmannes?
joka koski Pohjois-Koreaa. Annetaan vähän jotakin, jotta te ette tekisi sitä mitä me emme halua.
...uskaltautuvat mediaan nimeltä kertomaan heitä ahdistelleitten emäntien nimiä - joutunevat naurunalaisiksi naisia helpommin näissä tilanteissa.
Ilman muutahan meillä (onneksi) on todistusvelvoite - esim. Ahteen tapauksessa oli useampia naisia, jotka puhuivat samaan suuntaan. Ja hyvä niin.
Sehän vasta huvittavaa olisi - mukamas. Johtuu taas näistä omituisista mies-naisrooleista, että mies panee ja nainen on pantavana.
Hidasteeeleee täällä ainakin, joten menen pelailemaan.
..tai muuhun kuin siihen, pyhittääkö tarkoitus keinot, niin vastaus on ilmiselvä EI..
..tosin asiasta voinee keskustella, mutta yhtäkkiä en keksi moiselle perusteita..
..jos tarkoitus pyhittäisi keinot, niin ikäville ihmisille kävisi todella huonosti, mikä tietysti voisi mukaville ihmisille olla mieluista, mutta kumminkin..
Puutun ainoastaa itseäni koskevaan kommentointiin. Aihe on muutenkin mielenkiitoinen, aika ei vain nyt riitä siihen pohdintaan.
Insesti tapauksessa otin kantaa siihen, että näissä tapauksissa ei ole vastakkainen fem./naiset ja miehet. Kyse on lapsien oikeusturvasta. Insesti tapauksissa tapahtuneen toteennäyttö on varsin vaikeaa, koska tapahtuneesta on yleensä aikaa. Mikä on lasten oikeusturva näissä tapauksissa? Pitääkö sitä olla? Onko oikein painaa näitä tragedioita villasella, ettei miesten oikeusturvaa loukata, väärinkäytösten pelossa. Tästähän on myös kyse. Huomasin ettei ko. ketjussa tähän puoleen kiinitetty huomiota. Onko Narin mielestä syytä, jättää insesti tapaukset tutkimatta/tuomitsematta, koska väärinkäytöksiä on tapahtunut? Mitkä muut rikokset kannattaisi jättää huomiotta, koska väärinkäytöksiä tapahtuu niidenkin kohdalla?
Kampuksella tapahtuneeseen "oikeusmurhaan" otin kantaa ainoastaan siten, että kerroin, miksi reagoitiin niin voimakkaasti. Aienpien virheiden peittelemisestä oli kyse.
Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa siihen, että tapahtuneet olisivat sinänsä olleet oikein. Tarkoitus ei siis pyhitä keinoja. Vaikka taustoja ymmärtääkin.
...kun minulle oli sitten jäänyt jossain määrin väärä kuva kommentoinnistasi.
Insesti lienee vaikeimpia todettavia tapauksia. Minusta vähiten uskottavia tapauksia ovat ne, jossa insestisyytökset alkavat tulla jonkun aikaa avioeron jälkeen ex-vaimon taholta... niissä pitäisi olla aina varuillaan.
Insestin tutkiminenkin on vaikeaa. Monet tapaukset tulevat sitten traumoina kunnolla esiin vasta aikuisiässä. Insestin uhria olisi uskottava pääsääntöisesti... mutta mutta.. mikäli tämmöinen on ollut pidempään jonkun "ruotsalaispsykologin" tentattavana, on homma taas eri. Pitäisi olla varmaankin useampi kuin yksi psykologin lausunto asiasta.
Eli ei rikoksia huomiotta, mutta etenkin tuota mediailmapiiriä tiukemmaksi, ettei hölistä ennen kuin on tutkittu... ja jos ei aiotakaan tutkia, niin sitten ei hölistäkään turhia, ainakaan nimillä.
Kenelläpä meistä ei sitten olisi satunnaisia tapauksia, jossa joku emäntä / isäntä olisi vähän ei-toivotusti tullut iholle... Mutta eri asia on alkaa julkisuudessa ilman todisteita kauankin jälkeenpäin näitä märehtiä nimien kanssa.
Ajattelinkin, ettei sinun tarkoituksesi ole tieten tahtoen, antaa väärää todistusta lähimmäisestäsi. Nämä kirjoitukset ovat väistämättä niin lyhyitä, että väärinkäsityksiä syntyy.
Samaa mieltä olen insesti syyteiden nostamisen vaikeudesta, siksi suurin osa syytteistä kaatuu.
Naisten olemassaolo alkaa pikkuhiljaa näkymään oikeuden tulkinnossa, suuntaviivoissa, lain tulkinnoissa jne. Homma on mennyt entisestään hämärämmksi. Naisille tuomion langettamiseen riittä se kumman sanaa uskotaan. Vaarallisilla vesillä ollaan. Sinäkin varmaan tiedät, että hyvä huijari on se kaikkein vakuuttavimman oloinen henkilö.
Jos lapsi tai äiti esittää miehestä insestisyytöksen, mitä luulet lähtötilanteen olevan? Samaa linjaa vedetään nykyisin myös mediassa. Tällaisessa tilanteessa on täysin siitä kiinni kuka tai ketkä ovat tuomiosta päättämässä.
Insestitapauksessa lapsen oikeusturva on tällä hetkellä vähintäänkin hyvä (ja äidin vähintäänkin loistava), verrattuna syytettyyn (yleensä mies). Entäpä jos syyte todetaan perättömäksi ja syytetty syyttömäksi? Onko homma sen jälkeen syytetyn osalta ohitse ja kaikki hyvin.
Oma mielipiteeni on, että aina tarvitaan konkreettisia todisteita. Kyllä tulee tapahtumaan oikeusmurhia, jos tuomioita aletaan jakamaan ainoastaan asianomaisten kertomusten perusteella.
hieman sekoittuneet näissä keskusteluissa ja olet tullut hieman väärin ymmärretyksi.
Lastensuojelun ehdoton tehtävä onkin suojella lasta ja olen samaa mieltä siitä että jos insestisyytös esiintyy on lastensuojelun reagoitava siihen välittömästi. Riskiä lapsen suhteen ei voi ottaa.
Hieman vaikea on pohtia sitä millaisen oikeusistunnon ja tutkinnan pitäisi insestitapauksissa olla koska en tunne nykyistä käytäntöäkään kovin tarkkaan. Ehkä sitten jonkinlainen anonyymisyyden varmistus siihen asti kunnes syylisyys on varma. 100%:sti varmaa järjestelmää ei saada koskaan kuitenkaan. Siihen on kuitenkin hyvä pyrkiä tiettyjä rajoja kunnioittaen.
Mutta lastensuojelu pitäisi olla täysin erillään oikeuden istunnosta ja tutkinnasta. Lastensuojelun rooli tulisi olla vain lasten etua suojeleva eikä esimerkiksi syyllisiä hakeva, sitä varten on muut viranomaiset. Ainakin itselläni on omia pieniä aatoksia suomen lastensuojelusta ja sen luotettavuudesta tällä hetkellä. Huolestuttaa lasten puolesta.
Asiat ovat sekottuneet. Insesti tapauksissa asiat sekottuvat myös, osittain senkin vuoksi, että lastenhuostaanotto koetaan jo sinänsä rangaistuksena. Insesti oikeuspposesissa voidaan erottaa muutama tekijä:
1)lastensuojelun toimet, joiden tarkoitus on huolehtia lapsi turvaan.
2)Tutkimus joka tarkoittaa lapsen kuulemista ja tämän/näiden perusteella tehdään sitten laskelmat siitä, kuinka todennäköistä hyväksikäyttö on ollut. Tutkimusmenetelmät ovat nykyisin varsin kehittyneet.
3)Poliisitutkinta on erillinen prosessi, jossa lasta/vanhempia kuullaan myös, tämä tutkinta tapahtuu poliisien toimesta.
4)Tämän jälkeen syyttäjä tekee päätöksen prosessin nostamisesta.
5)Lapsen edustaja voi myös kanteen nostaa, mikäli syyttäjä ei sitä tee.
6)Lisäksi tulee lapsen psyykkinen hoito.
Nämä toimet ovat toisistaan irrallisia, lukuunottamatta hoitoa, joka joskus yhdistetään tutkimuksiin.
Tämä koko prosessi on varsin raskas, sekä lapselle, että tietenkin vanhemmille. Osa lapsista on niin huonosti voivia, ettei koko prosessia voida käynnistää lainkaan ts tutkimukset eivät onnistu. Näin siis osa jää selvittämättä täysin.
Jorma Antikainen väitöskirjassaan v.1994 >lasten seksuaalinen hyväksikäyttö -ammattilliset haasteet ja työorjentaatio< Antikainen ennusti, että maassamme tällä hetkellä elävistä lapsista n.29000-48000 on joutunut tai tulee joutumaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ennen 16 ikävuottaan. Ennuste on tehty Heikki Sariolan tutkimusten pohjalta. Varsin suurista luvuista on siis kyse.
Noin 10& lapsilla, joita on hyväksikäytetty. On selkeä fyysinen vamma, näyttö saadaan siis siitä ts. tapahtuna on todistettu, syyllistä siis ainoastaan haetaan. Nämä vammat syntyvät kuitenkin usein raiskaustilanteissa, jotka ovat usein ulkopuolisen tekemiä.
Insesti ei kuitenkaan välttämättä fyysisiä vammoja jätä. Sikäli vaatimus siitä, että ainoastaan fyysiset vammat riitäisivät tuomitsemiseen. On käsittämätön, suurin osa jo nykyisistä todetuistakin tapauksista, jäisi siis tuomitsematta.
Oikeasti, pedofilia on jo lukujenkin tasolla varsin suuri ongelma, yksillölle koituvat haavat ovat vielä tämän lisäksi. Siksi insesti syytöksiin on suhtauduttava vakavasti aina. Oikeusmurhat ovat oikeuslaitoksen ongelmia, eivät lastensuojelun ja eikä myöskään feministien.
Minäkin olen huolestunut lasten puolesta, etenkin nykyisien säästövimman vaikutuksista lastensuojelussa.