lapset eivät ymmärrä

täysin kanssasi samaa mieltä. Uskonnon opetus tulisi alkaa vasta kun lapsi osaa itse hahmottaa mitä uskonto "pitää sisällään". Ehkä 15-16 vuotias lapsi on kehityksessään valmis uskonnonopetukseen, silloin hänellä on kyky tarkastella asioita kriittisesti. Siihen asti lapsellille voi opettaa uskonnon sijasta yleistä moraalia. Alakoulu ikäinen lapsi oppii jo mikä on oikein ja mikä väädin, mutta uskonnot on niin moniselitteisiä, ettei lapsen käsityskyky osaa vielä niitä hahmottaa.

aito ihmetteliä kirjoitti:

täysin kanssasi samaa mieltä. Uskonnon opetus tulisi alkaa vasta kun lapsi osaa itse hahmottaa mitä uskonto "pitää sisällään". Ehkä 15-16 vuotias lapsi on kehityksessään valmis uskonnonopetukseen, silloin hänellä on kyky tarkastella asioita kriittisesti. Siihen asti lapsellille voi opettaa uskonnon sijasta yleistä moraalia. Alakoulu ikäinen lapsi oppii jo mikä on oikein ja mikä väädin, mutta uskonnot on niin moniselitteisiä, ettei lapsen käsityskyky osaa vielä niitä hahmottaa.

jo hyvin pienenä. Seitsemänvuotias kouluun menijä tuntee normaalisti jo oman uskontonsa pääkäsitteet, tietää miksi uskonnollisia juhlia vietetään ja ymmärtää hyvän ja pahan eron.

Vain niiden ihmisten lapset, joille ei ole kotona opetettu uskontoa eivät ymmärrä siitä mitään. Myös eettinen kasvatus ja tapakasvatus ovat kovasti myöhässä, jos ne aloitetaan vasta koulussa seitsemän vuotiaille. Seitsemän vuotias elää jo myöhäislapsuuttaan. Hän on jo melko valmis ihminen. 15-16-vuotias ei taas enää ole lapsi, vaan aikuistuva nuori.

Ei muuten ole olemassa mitään "yleistä moraalia". Moraali on aina arvosidonnaista.

uskonnollisisa asioita kirjoitti:

jo hyvin pienenä. Seitsemänvuotias kouluun menijä tuntee normaalisti jo oman uskontonsa pääkäsitteet, tietää miksi uskonnollisia juhlia vietetään ja ymmärtää hyvän ja pahan eron.

Vain niiden ihmisten lapset, joille ei ole kotona opetettu uskontoa eivät ymmärrä siitä mitään. Myös eettinen kasvatus ja tapakasvatus ovat kovasti myöhässä, jos ne aloitetaan vasta koulussa seitsemän vuotiaille. Seitsemän vuotias elää jo myöhäislapsuuttaan. Hän on jo melko valmis ihminen. 15-16-vuotias ei taas enää ole lapsi, vaan aikuistuva nuori.

Ei muuten ole olemassa mitään "yleistä moraalia". Moraali on aina arvosidonnaista.

kun ekaluokkalaiselle opetetaan esimerkiksi että 1 1=2 kuin asioita jotka perustuvat uskomuksiin. Matemaattiset ja muut tieteeseen perustuvat tosiasiat voi lapselle näyttää esimerkin valossa otetaan 2 omenaa ja lisätään 2 omenaa niin sen voi lapsi itse nähdä että siinä on 4 omenaa. Kun taas uskomuksiin perustuvat asiat mitä ei voi lapsille havainollistaa, niin silloin opettaja voi tuputtaa lapsille omia uskomuksiaan. Kun kaikki opetus pitäisi perustua nykytieteellä todistettaviin tosiasioihin, ja hyvin tärkeää on myös että lapsia opetetaan kriittiseen ajatteluun. Kun on sellainen asia kuin uskonto/uskomukse, nuoren lapsen ajatuskyky ei vielä siihen ole valmis. Kyllä jokainen vanhempi, samoin opettaja osaa opettaa lapselle mikä on oikein ja mikä väädin, esimerkiksi jos lyö toista niin se sattuu. Sellaisia asioita pienikin lapsi ymärtää, mutta ei vielä uskontoja/uskomuksia, koska ne on niin moniselitteisiä. Esimerkiksi nyt on aikuistenkin keskuudessa on monta tulkintaa raamatusta, ja kaikki ovat mielestään varmoja että "minun" tulkintani on se oikea.Silloin on vaara että lapselle opetetaan vain opettajan edustaman uskonsuunnan tulkinta raamatusta..

Ei koulussa pitäisi tuollaista satuainetta edes olla! Yhtä faktaa on Kalevela ja sen maailman syntyminen. Milloinhan Suomen koululaitoksessa sadaan tämä pahemman tason höpötys loppumaan. Samalla laittomien kirkollisverojen kerääminen yritksiltä. Jos joku haluaa yllä pitää tätä satuaan maksakoon myös itse sen!

aito ihmetteliä kirjoitti:

kun ekaluokkalaiselle opetetaan esimerkiksi että 1 1=2 kuin asioita jotka perustuvat uskomuksiin. Matemaattiset ja muut tieteeseen perustuvat tosiasiat voi lapselle näyttää esimerkin valossa otetaan 2 omenaa ja lisätään 2 omenaa niin sen voi lapsi itse nähdä että siinä on 4 omenaa. Kun taas uskomuksiin perustuvat asiat mitä ei voi lapsille havainollistaa, niin silloin opettaja voi tuputtaa lapsille omia uskomuksiaan. Kun kaikki opetus pitäisi perustua nykytieteellä todistettaviin tosiasioihin, ja hyvin tärkeää on myös että lapsia opetetaan kriittiseen ajatteluun. Kun on sellainen asia kuin uskonto/uskomukse, nuoren lapsen ajatuskyky ei vielä siihen ole valmis. Kyllä jokainen vanhempi, samoin opettaja osaa opettaa lapselle mikä on oikein ja mikä väädin, esimerkiksi jos lyö toista niin se sattuu. Sellaisia asioita pienikin lapsi ymärtää, mutta ei vielä uskontoja/uskomuksia, koska ne on niin moniselitteisiä. Esimerkiksi nyt on aikuistenkin keskuudessa on monta tulkintaa raamatusta, ja kaikki ovat mielestään varmoja että "minun" tulkintani on se oikea.Silloin on vaara että lapselle opetetaan vain opettajan edustaman uskonsuunnan tulkinta raamatusta..

hänen omaa uskontoaan. Jos vanhemmat eivät usko, erotkoot kirkostaan/uskontokunnastaan. Silloin lapsikin vaputuu uskonnonopetuksesta ja "pääsee" ikitylsään ET-opetukseen, jossa todellakin jauhetaan vain hyviä tapoja ja sen sellaista eikä opeteta mitään kunnollista. ET:ssähän ei ala-asteella saa puhua mitään uskonnosta.

Ei voi opettaa kirjoitti:

Ei koulussa pitäisi tuollaista satuainetta edes olla! Yhtä faktaa on Kalevela ja sen maailman syntyminen. Milloinhan Suomen koululaitoksessa sadaan tämä pahemman tason höpötys loppumaan. Samalla laittomien kirkollisverojen kerääminen yritksiltä. Jos joku haluaa yllä pitää tätä satuaan maksakoon myös itse sen!

kirjallisuuden tunnilla. Raamattu ja Kalevala kuuluvat molemmat yleissivistykseen.

aixi kirjoitti:

kirjallisuuden tunnilla. Raamattu ja Kalevala kuuluvat molemmat yleissivistykseen.

on täysin suhteeton...
ajatelkaapa nyt: tunti viikossa ja kahtena vuotena 2, siis yhteensä 11 vuosiviikotuntia peruskoulun 9 vuoden aikana,
tunteja siten ainakin 30 vuodessa, siis 330 tuntia peruskoulumme aikana...
juutalaisten ym. lähi-itäläisten Raamatun tarinoihin perustuvaa juttua, legendaa, kun taas Kalevalaa(mme) opiskellaan vain ehkä 1-2 tuntia...

uskonnollisisa asioita kirjoitti:

jo hyvin pienenä. Seitsemänvuotias kouluun menijä tuntee normaalisti jo oman uskontonsa pääkäsitteet, tietää miksi uskonnollisia juhlia vietetään ja ymmärtää hyvän ja pahan eron.

Vain niiden ihmisten lapset, joille ei ole kotona opetettu uskontoa eivät ymmärrä siitä mitään. Myös eettinen kasvatus ja tapakasvatus ovat kovasti myöhässä, jos ne aloitetaan vasta koulussa seitsemän vuotiaille. Seitsemän vuotias elää jo myöhäislapsuuttaan. Hän on jo melko valmis ihminen. 15-16-vuotias ei taas enää ole lapsi, vaan aikuistuva nuori.

Ei muuten ole olemassa mitään "yleistä moraalia". Moraali on aina arvosidonnaista.

"Seitsemänvuotias kouluun menijä .... ymmärtää hyvän ja pahan eron. ... Myös eettinen kasvatus ja tapakasvatus ovat kovasti myöhässä, jos ne aloitetaan vasta koulussa seitsemän vuotiaille."

Eettistä ja tapakasvatusta on jo päivähodossa, ja kotona, sehän on selvä. Voiko joku todella uskoa, että uskonnottomat eivät anna eettistä ja tapakasvatusta lapsilleen!? Totta kai antavat, ja se on paljon parempaa kuin Raamatun vanhentuneisiin dogmeihin perustuva tapakasvatus..

aixi kirjoitti:

hänen omaa uskontoaan. Jos vanhemmat eivät usko, erotkoot kirkostaan/uskontokunnastaan. Silloin lapsikin vaputuu uskonnonopetuksesta ja "pääsee" ikitylsään ET-opetukseen, jossa todellakin jauhetaan vain hyviä tapoja ja sen sellaista eikä opeteta mitään kunnollista. ET:ssähän ei ala-asteella saa puhua mitään uskonnosta.

"ikitylsään ET-opetukseen... eikä opeteta mitään kunnollista. ET:ssähän ei ala-asteella saa puhua mitään uskonnosta."

Kyllä ETssa puhutaan myös uskonnoista ja erilaisista katsomuksista... OPS löytyy www.oph.fi -sivuilta

Kirjoittajalle kunnollista olisi ilmeisesti tai varmaankin vain hänen oma tulkintansa kristinuskosta..

sisällöstä kirjoitti:

"ikitylsään ET-opetukseen... eikä opeteta mitään kunnollista. ET:ssähän ei ala-asteella saa puhua mitään uskonnosta."

Kyllä ETssa puhutaan myös uskonnoista ja erilaisista katsomuksista... OPS löytyy www.oph.fi -sivuilta

Kirjoittajalle kunnollista olisi ilmeisesti tai varmaankin vain hänen oma tulkintansa kristinuskosta..

itse olin kiinnostunut kaikista uskonnoista lapsena ja nuorena, mutta en aikuisena pysty enäää uskomaan mihinkään, joten erosin kirkosta. Jokin objektiivisempi suhtautuminen eettisiin kysymyksiiin kuin tunnustuksellinen uskonnonopetus olisi minuakin miellyttänyt. Muistan että kirkkohistorian jankkkaus tuntui todella uuvuttavalta.