Mitäs mieltä olette tuloeroista ja niiden kasvusta?
Panen ajatuksia virittämään Mielipidepankin tämänpäiväisen viestin ja siihen antamani vastineen:
- - - - -
Suomen tilanne
Kirjoittanut: Mielipidepankki 15.2.2007 klo 09.53
Suomen tilanne on kansainvälisessä vertailussa edelleen hyvä, mutta meilläkin on alettu liukua kohti suurempia tuloeroja. Vasemmiston politiikkana on aina ollut tuloerojen pienentäminen ja tesktisi kertoo siitä, että siinä on onnistuttu erinomaisesti. Siinä on varmaan juuri sitä, ettei meillä ole ollut oikeistohallituksia, vaan on edetty kansan enemmistön tahdon mukaiseen suuntaan.
Nykyisen tilanteen ongelma on se, että taloususko on saanut vallan yli poliittisen päätöksenteon. Politiikan keinot eivät tunnu riittävän oikeudenmukaisen jakopolitiikan harjoittamiseen. Tämä johtuu pääomien ja taloudellisten toimintojen nopeasta liikkuvuudesta. Yritystoiminnalla on taipumusta hakeutua sinne, missä politiikkaa ei ole. Näin ovat syntyneet veroparatiisit ja työn vieminen halpatyömaihin. Siinä pelissä ei haluta jakaa mitään yrityksen ulkopuolelle. Vero- ja palkkakustannukset minimoidaan niin vähiin kuin suinkin. Tämän kehityksen yhteiskunnan panostukset yritystoiminnan onnistumiseksi menevät hukkaan.
Suomessa ja EU:ssa pitäisikin vastustaa kaikin voimin sellaista kapitalismia, joka USAssa ja Venäjällä tuottaa paljon köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Kun tarkastelee näiden molempien maiden vankilukuja, ne ovat kymmenkertaiset eurooppalaiseen tasoon verrattuna. Vankiloissa hoidetaan köyhyyden ja eriarvoisuuden aiheuttamaa yhteuiskunnallista ongelmaa. Tähän ei Suomessa pidä missään tapauksessa tieten tahtoen hakeutua. Ei edes sinnepäin, piiruakaan.
Palkkaerojen vaikutuksesta on syytäkin puhua. Olennaisin vaikutus siinä on taloudellisessa mielessä ostovoiman kaventuminen. Sillä puolestaan on talouteen hyvin negatiivisia vaikutuksia. Sosiaalis-taloudellisessa mielessä ongelmana on tuloerojen kasvaessa köyhyysongelmien lisääntyminen. USAssa matalapalkkatöillä ei tule edes toimeen. Sosiaaliset ongelmat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Kun niitä ei ole halua torjua ennakolta, viimeinen keino on sitten niiden hoitaminen vankiloissa.
-----------------
Pakko hiukan oikoa tuloero-populismiasi
Kirjoittanut: Jaba_43 15.2.2007 klo 11.33
Poista oma viesti
Ei meillä "liu'uta kohti suurempia tuloeroja". Tuloerot ovat talouskasvun seuraus. Kasvuyritykset tuottavat voittoa ja jakavat enemmän osinkoja, jolloin jotkut saavat enemmän pääomatuloja kuin aiemmin. Tässä ei ole mitään politiikkaa eikä kenekään tulot alene.
"Taloususko" ei ole saanut mitään päätösvaltaa "yli poliittisen päätöksenteon". Asia on päinvastoin. Poliittinen päätöksenteko on alkanut ymmärtää, että saadakseen lisää tarpeellisia verotuloja valtion ja kuntien budjetteihin, poliittisella päätöksenteolla on luotava edellytyksiä yksityisen sektorin taloudelliselle toimeliaisuudelle ja talouskasvun syntymiselle.
Yritystoiminnalla ei ole mitään taipumuksia hakeutua muualle kuin sinne, missä asiakkaat ovat ja tuotanto pystytään tekemään kilpailijoita edullisemmin kustannuksin, jotta tuote pystytään hinnoittelemaan kilpailijoita edullisemmaksi. Yritykset saavat rahansa ainoastaan asiakkailtaan ja ainoastaan silloin, kun laatu on kilpailijoita parempi ja hinta alhaisempi. Tähän ei liity mitään politiikkaa veroparatiiseista tai halpatyömaista eikä yhteiskunnan panostusten hukkaan menemisestä.
Vertailusi USA:aan ja Venäjään on niin suurta propagandistista paskaa, kuin olla voi, koska tiedät erittäin hyvin, että Suomi on noita valtioita sosiaalipoliittisessa kehityksessä vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja edellä ennemä me tietenkään taaksepäin kulje muuta kuin sosialidemokraattisessa pelottelupropagandassa.
Aivan uskomattomia ovat väitteesi siitä, että palkka- tai tuloerojan kasvu aiheuttaisi "ostovoiman kaventumista" tai "köyhyysongelman lisääntymistä". Se, että talouskasvun seurauksena joidenkin tulot alkavat kasvaa ennen kuin muiden tulot alkavat kasvaa, ei synnytä mitään tuollaisia ongelmia.
"Sosiaalistaloudellisessa mielessä" ainoa paha ongelma on se, että työttömyys alkaa kasvaa talouskasvun taittuessa, jolloin tuloerot kasvavat pienituloisten määrän lisääntyessä. Se tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja johtuu siitä, ettei pidetä taloudesta huolta.
-----------------
Mitä mieltä aiheesta ovat palstan keskustalaiset?
Pitäisikö keskustan jatkaa punamullan jakomeninkiä sulle-mulle-tekniikalla, vai lähteä kasvattámaan hyvinvoinnin rahoituspohjaa luomalla yrittämiselle uusia edellytyksiä ja sallimalla sen, että ahkeruudesta palkitaan myös ne, jotka ovat uskaltaneet sijoittaa kasvaviin riskibisneksiin.
Panen ajatuksia virittämään Mielipidepankin tämänpäiväisen viestin ja siihen antamani vastineen:
- - - - -
Suomen tilanne
Kirjoittanut: Mielipidepankki 15.2.2007 klo 09.53
Suomen tilanne on kansainvälisessä vertailussa edelleen hyvä, mutta meilläkin on alettu liukua kohti suurempia tuloeroja. Vasemmiston politiikkana on aina ollut tuloerojen pienentäminen ja tesktisi kertoo siitä, että siinä on onnistuttu erinomaisesti. Siinä on varmaan juuri sitä, ettei meillä ole ollut oikeistohallituksia, vaan on edetty kansan enemmistön tahdon mukaiseen suuntaan.
Nykyisen tilanteen ongelma on se, että taloususko on saanut vallan yli poliittisen päätöksenteon. Politiikan keinot eivät tunnu riittävän oikeudenmukaisen jakopolitiikan harjoittamiseen. Tämä johtuu pääomien ja taloudellisten toimintojen nopeasta liikkuvuudesta. Yritystoiminnalla on taipumusta hakeutua sinne, missä politiikkaa ei ole. Näin ovat syntyneet veroparatiisit ja työn vieminen halpatyömaihin. Siinä pelissä ei haluta jakaa mitään yrityksen ulkopuolelle. Vero- ja palkkakustannukset minimoidaan niin vähiin kuin suinkin. Tämän kehityksen yhteiskunnan panostukset yritystoiminnan onnistumiseksi menevät hukkaan.
Suomessa ja EU:ssa pitäisikin vastustaa kaikin voimin sellaista kapitalismia, joka USAssa ja Venäjällä tuottaa paljon köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Kun tarkastelee näiden molempien maiden vankilukuja, ne ovat kymmenkertaiset eurooppalaiseen tasoon verrattuna. Vankiloissa hoidetaan köyhyyden ja eriarvoisuuden aiheuttamaa yhteuiskunnallista ongelmaa. Tähän ei Suomessa pidä missään tapauksessa tieten tahtoen hakeutua. Ei edes sinnepäin, piiruakaan.
Palkkaerojen vaikutuksesta on syytäkin puhua. Olennaisin vaikutus siinä on taloudellisessa mielessä ostovoiman kaventuminen. Sillä puolestaan on talouteen hyvin negatiivisia vaikutuksia. Sosiaalis-taloudellisessa mielessä ongelmana on tuloerojen kasvaessa köyhyysongelmien lisääntyminen. USAssa matalapalkkatöillä ei tule edes toimeen. Sosiaaliset ongelmat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Kun niitä ei ole halua torjua ennakolta, viimeinen keino on sitten niiden hoitaminen vankiloissa.
-----------------
Pakko hiukan oikoa tuloero-populismiasi
Kirjoittanut: Jaba_43 15.2.2007 klo 11.33
Poista oma viesti
Ei meillä "liu'uta kohti suurempia tuloeroja". Tuloerot ovat talouskasvun seuraus. Kasvuyritykset tuottavat voittoa ja jakavat enemmän osinkoja, jolloin jotkut saavat enemmän pääomatuloja kuin aiemmin. Tässä ei ole mitään politiikkaa eikä kenekään tulot alene.
"Taloususko" ei ole saanut mitään päätösvaltaa "yli poliittisen päätöksenteon". Asia on päinvastoin. Poliittinen päätöksenteko on alkanut ymmärtää, että saadakseen lisää tarpeellisia verotuloja valtion ja kuntien budjetteihin, poliittisella päätöksenteolla on luotava edellytyksiä yksityisen sektorin taloudelliselle toimeliaisuudelle ja talouskasvun syntymiselle.
Yritystoiminnalla ei ole mitään taipumuksia hakeutua muualle kuin sinne, missä asiakkaat ovat ja tuotanto pystytään tekemään kilpailijoita edullisemmin kustannuksin, jotta tuote pystytään hinnoittelemaan kilpailijoita edullisemmaksi. Yritykset saavat rahansa ainoastaan asiakkailtaan ja ainoastaan silloin, kun laatu on kilpailijoita parempi ja hinta alhaisempi. Tähän ei liity mitään politiikkaa veroparatiiseista tai halpatyömaista eikä yhteiskunnan panostusten hukkaan menemisestä.
Vertailusi USA:aan ja Venäjään on niin suurta propagandistista paskaa, kuin olla voi, koska tiedät erittäin hyvin, että Suomi on noita valtioita sosiaalipoliittisessa kehityksessä vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja edellä ennemä me tietenkään taaksepäin kulje muuta kuin sosialidemokraattisessa pelottelupropagandassa.
Aivan uskomattomia ovat väitteesi siitä, että palkka- tai tuloerojan kasvu aiheuttaisi "ostovoiman kaventumista" tai "köyhyysongelman lisääntymistä". Se, että talouskasvun seurauksena joidenkin tulot alkavat kasvaa ennen kuin muiden tulot alkavat kasvaa, ei synnytä mitään tuollaisia ongelmia.
"Sosiaalistaloudellisessa mielessä" ainoa paha ongelma on se, että työttömyys alkaa kasvaa talouskasvun taittuessa, jolloin tuloerot kasvavat pienituloisten määrän lisääntyessä. Se tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja johtuu siitä, ettei pidetä taloudesta huolta.
-----------------
Mitä mieltä aiheesta ovat palstan keskustalaiset?
Pitäisikö keskustan jatkaa punamullan jakomeninkiä sulle-mulle-tekniikalla, vai lähteä kasvattámaan hyvinvoinnin rahoituspohjaa luomalla yrittämiselle uusia edellytyksiä ja sallimalla sen, että ahkeruudesta palkitaan myös ne, jotka ovat uskaltaneet sijoittaa kasvaviin riskibisneksiin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Vaikka en keskustalainen olekkaan rohkenen esittää oman näkemykseni.
MPP:n teksti on valitettavaa disinformaatiota jota vasemmisto levittää lyhytnäköisesti kannatuksensa turvaamiseksi, vasemmiston kannatushan on pienentynyt ja uhkaa pinentyä jatkossakin kaikkialla vakiintuneissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa.
Talous on globaali, mutta demokratiat ovat paikallisia. Poliittiset johtajat joutuvat tasapainottelemaan tämän huonosti toimivan yhtälön ehdoilla. Tuloksena on, että maailmantalouden kasvun hedelmien jakautuminen on poliittisten johtajien talousviisauden varassa. Tämä puolestaan on olematon luonnonvara, erityisesti poliittisessa vasemmistossa ja meillä Suomessa vielä eritoten Kepussa.
Punamulta onkin suurin uhka koko suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Ei siksi, että sillä ei olisi tahtoa huolehtia ihmisistä, vaan siksi ettei sillä ole taitoa huolehtia hyvinvoinnin rahoituksen perusteista. MPP:n tuloeropropaganda on oiva todiste tästä.
Jos ajatellaan puolueita nelikentässä, jonka vaaka-akselin ääripäät ovat liberaalius ja konservatiivisuus ja pystyäkselin ääripäät markkinatalouden hyödyntäminen ja täysi valtionohjaus, niin puolueet sijoittuvat nelikenttään melko laajoile alueille ja jopa päällekkäin toistensa kanssa.
Sosialidemokraateissa ja keskustassa on selvä markkinatalouden ja liberaalien uudistusten kannattajajoukko, mutta ne ovat vähemmistössä, kun taas kokoomuksen pääosa kannattaa liberaalia markkinataloutta.
Punamullan ongelma on juuri siinä, että konservatiiviset valtionohjaukseen uskovat ovat SDP:n ja keskustan enemmistössä tällä hetkellä ja haluavat hallita yhdessä kuvitellen siten saavansa eniten jaettavaa omille kannattajilleen.
Lipponen edusti SDP:ssä markkinaliberaalia ajattelutapaa, mistä johtui, että yhteistyö kokoomuksen kanssa toi merkittävän talouskasvun ja 350 000 uutta työpaikkaa.
Tätä tervettä kasvua luonutta politiikkaa keskustan konservatiivisiipi valitti kahdeksan vuoden ajan "äärioikeistolaiseksi yltiölibertarismiksi, joka antaa vallat markkinavoimille ja jakaa kansan kahtia".
Ongelman ydin on siis siinä, että SDP:n ja keskustan kannatus perustuu konservatiiviseen valtionohjausajatteluun. Liberaalin markkinaehtoisen tlouspolitiikan avulla ei siis pääse valtaan keskustan ja SDP:n joukoista.
Tämän pulman kanssa on nämä vaalit nyt käytävä ja katsottava tuloksen jälkeen, millainen hallitus voittajien ehdoila syntyy.
Toivotaan, että syntyisi uudistusmielinen hallitus, joka osaa ottaa Suomelle maksimaalisen talouskasvun globaaleilta ja vapailta maailmanmarkkinoilta ja ymmärtää myös yrittäjyyden merkityksen kotimarkkinoiden kasvutekijänä.
Samat havainnot minä olen tehnyt, ja toivottavasti nämä sulle mulle lupaukset joita taas kaikki puolueet näin vaalien alla harrastaa todellakin toteutetaan rahoituspohjaa reilusti vahvistamalla eikä menoja lisäämällä.
Kepulla tuntuisi olevan tällä hetkellä enemmän pyrkyä realistiseen talouspolitiikkaan, mutta SAK:n pelko jota hallituskumppani ylläpitää ja käyttää aseenaan estää sitä tarttumasta härkää sarviin ja ajamaan tarvittavia työelämän jäykkyyksien poistoon tähtääviä uudistuksia.
SDP:ssä valta on siirtynyt ay-siivelle ja konservatiivisille saavutettujen etujen puolustajille, puolueelta puuttuu näkemys tulevaisuudesta, vahva visio kehityssuunnista. Lipposella sellainen aikanaan oli, ja hän sitä johdonmukaisesti toteutti, Heinäluoma on tyytynyt toistelemaan SAK lähtöistä jargoaniaan
Nyt kun SDP:kin on teetättänyt oman globalisaatioraporttinsa, oli hienoa huomata, että siinä kannatettiin aivan samoin kuin keskustankin raportissa sellaisia työelämän uudistuksia, jotka lisäävät työvoiman liikkuvuutta.
Voi siis olla, että punamultakin pystyisi toteuttamaan joitain työelämän jäykkyyksien poistoon liittyviä uudistuksia, jos vain hallitus uskaltaa ottaa isännän roolin kolmikannassa eikä alistu kaksikannan kumileimasimeksi niin kuin yt-lain uudistuksessa nolosti kävi.
Keskustalaisena sanon, että sun on turha nostella noita huonoja avauksiasi jotka ovat sisällöltään ilkeämielisiä ja perustuvat lähinnä propagandistiseen toimintaasi KESKUSTAN palstalla, senkin kokoomuslainen haihattelija!
...valehdella, panetella, olla ilkeämielinen tai tehdä propagandaakaan, ei ainakaan tässä avauksessa, jonka tarkoitus on herätellä keskustalaisia keskustelemaan tuloeroista.
Keskustan palstalla kirjoitan ainoastaan siksi, että minua kiinnostaa keskustalaisten kanta asioihin, kun kokoomuslaisten kannat ovat jo tiedossani. Samaa mieltä olevien kanssa kun ei keskustelua juuri synny.
oman puolueesi kokoomuksen asiat. Kokkareilla ei ole mitään uutta anettavaa. Eihän sitä keskustelua voi syntyä kun samoja vanhoja asioita pyöritellään ja vanhoja lehtileikkeitä luetaan. Kokoomus on menneisyyden puolue. Jaballe kylmää kyytiä, otan osaa!
Kokoomus on tulevaisuuden puolue, jonka ohjelman mukaisesti punamultakin on toiminut ja pitänyt huolen hyvinvoinnin rahoituspohjan kasvamisesta.
Kokoomus on myös paras puolue siin. että se osaa parhaiten edistää yrittäjyyttä ja käyttää hyväkseen glomaalin markkinatalouden mahdollisuudet koko kansan parhaaksi.
Kirkko on toistaiseksi ainoa yhteiskunnallinen instituutio joka on edes hieman orientoitunut vastustamaan köyhyyttä. Poliitikothan eivät ole saaneet aikaan mitään tuloerojen kasvun pysäyttämiseksi ja niin suhteellisen kuin kaikkein köyhimpien kohdalla myös absoluuttisen köyhyyden korjaamiseksi. Poliitikot ovat vain tekopyhiä fraasinviljelijöitä, siis erinomaisen jabamaisia otuksia kaikki.
Ei ihme että on syntynyt sanonta jonka mukaan kirkko ajaa nyt sosialidemokraateista kauniisti vasemmalta ohi. Lipposlaisten demareiden ajattelu on tyhjää taloususkonnon tunnustamista, ja jokainen joka pitääeriarvoistumiskehitystä huolestuttavana ajaa nykyisistä oikeistodemareista kaukaa vasemmalta ohi.
Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamo on esittänyt, että köyhyydessä on kysymys sosiaalisesta konfliktista.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana ansiotaso on kohonnut neljänneksen, mutta esimerkiksi toimeentulotuen perusosa on alentunut kolmella prosentilla. Myös muu perusturva on jäänyt rajusti jälkeen ansiotason kehityksestä. Samaan aikaan verotusta on alennettu voimakkaasti, mikä kertoo intressien eriytymisestä. Hyvin toimeentulevat eivät halua jakaa riskejä huono-osaisten kanssa siinä määrin kuin aiemmin.
– Käytännössä tämä näkyy huono-osaisille suunnattujen palveluiden aliresursointina. Räikein esimerkki on se, että Espoossa eli yhdessä Suomen rikkaimmassa kaupungissa kaupungin köyhimmät ihmiset ovat jo pitkään joutuneet jonottamaan toimeentulotukea jopa kaksi kuukautta. Köyhyys ei ole Suomessa enää vain kehnoja elinoloja, vaan myös alistetussa asemassa ja sorrettuna elämistä, Hiilamo sanoi.
Jos joku on köyhyyden ongelmista oikeasti kiinnostunut, kannattaa lyödä googleen nimi Heikki Hiilamo ja tutustua siihen mitä löytyy.
Kun tuloerojen kasvu on talouskasvun seurausta, kasvaa suhteellinen köyhyys, mutta kenekään tulot eivät vähene, muuta kuin niissä tapauksissa, että talouskasvun kanssa samaan aikaan syuntyy myös lisää työttömiä joillekin aloille.
Tuloerojen kasvu tulohaitarin yläpäässä on siis talouskasvun seuraus, mutta köyhyyden lisääntyminen tulohaitarin alapäässä on työttömyyden lisääntymisen seuraus.
Kun noin on, niin taloususkoa pitäisi lisätä sellaisella tavalla, että kansantalous kasvaisi, mutta työttömyys vähenisi.
Tuloeroja pitäisi tasata tulonsiirroilla, mutta jos talous ei kasva, niin siirrettäviä tuloja ei synny.
Se, että kaikkein köyhimmät toimeentuloturvan varassa elävät on jätetty oman onnensa nojaan osoittaa ehkä vain sen, ettei SDP:tä kiinnosta muu kuin eliittiduunarin saavutettujen etujen jäykkäniskainen puolustaminen, viis siitä vaikka se aiheuttaisi lisää työttömiä ja kurjuutta niin kuin mm. Paperiliitto laittomuuksillaan aiheutti viemällä 2005 bkt:n kasvusta 2,0-2,5% osuuden.
Sen verotuotoilla olisi parannettu monen köyhän asemaa, jos se demareita kiinnostaisi.
Käsitys jonka mukaan tuloerojen kasvussa olisi kysymys vain suurten tulojen kasvun aiheuttamasta tilastoharhasta on täysin kestämätön. Se ei edes pidä paikkaansa, ja sinäkin, vaikket yleensä piittaa tositiedosta tippaakaan vaan tyydyt toistelemaan kliseitäsi ja liberalistisia fraasejasi, voisit päivittää tietosi tuossa suhteessa. Olennaisempaa on kuitenkin se että kasvu ei ole talouden kokonaisuuden kannalta millään tavalla hyvä asia. Siis ei millään tavalla.
Liberalistit katsovat taloutta toimijan silmälasien läpi, ja kaikki totuudet joita he putkinäkökulmastaan näkevät ovat totuuksia vain toimijan kirjanpidon kannalta. Talous ei kuitenkaan ole vain plussien ja minnusten ylöskirjaamista, vaan ihmisyhteisössä harrastettavaa toimintaa, jonka reunaehdot ovat ei-taloudellisia ja kiertämättömiä.
Kuten Hiilamokin toteaa, lisääntyvät tuloerot tuovat mukanaan asenne- ja yhteiskuntailmaston muutoksen. Tämä taas tuo jossain vaiheessa mukanaan yhyteiskunnanvastaisen liikehdinnän. Sen tukahduttaminen taas eskaloi konfliktin, ja tämän kehityksen toisessa päässä odottaa sisällissota. Puolue, joka ei ota kantaa tuloerojen kasvua vastustaen on siis uhka tulevaisuuden turvallisuudelle. Kokoomus ei kantaa ota, ja se johtuu pelkästää tekopyhyydestä, siitä että tunnustetaan yhteistä taloususkontoa, joka ei anna viisaammillekaan yksilöille varaa lipsua tunnustusrintamasta.
Lisäksi sosiaalipsykologinen tieto kertoo, että taloudellinen toimeliaisuus on selvästi suurempaa silloin kun ihmisten tulo- ja varallisuuserot ovat suhteellisen pieniä. Tämä olisi taloususkonnon tunnustajillekin mainio syy vastustaa tuloerojen kasvua. Mutta kas, talous on todellakin uskontoa joka toimii uskonvaraisten hokemien ja fraasien varassa, eikä siinä sosiaalitieteiden tarjoamalla tiedolla ole mitään asemaa. Siihen suhtaudutaan samalla tuhoamistarpeisella kieltämisellä kuin kirkkouskovaiset akoinaan vastustivat Darwinin evoluutioteoriaa.
Kolmanneksi itse talouden hinnanmuodostusmekanismit ja talouden kokonaisuutta ohjaava kysyntä ja tarjonta ovat terveimmillään silloin kun ihmisten tuloerot ovat suhteellisen pieniä. Kun erot kasvavat, reaalitalouden rooli kokonaisuudessa heikkenee ja tuloksia ja palkkiotita aletaan kasvattaa autonomisella rahatalouden alueella. Tähän kehitykseen monet talousnobelistit ovat viime aikoina yrittäneet keksiä lääkettä. Yksi yksinkertaisin lääke jonka hallitukset voisivat toteuttaa jos haluavat talouden jatkuvan ilman globaalikonflikteja vielä tulevaisuudessakin ja ohi taloustoimijoiden kvartaalimitoitetun tapahtumahorisontin, olisi sopia keskenään pääomatulojen rokottamisesta ja tämän rahan jakamisesta sosiaalisena tasoituksena pienempituloisille.
Milloinhan Kokoomus esittäisi tätä?
En ole puhunut mistään tilastoharhasta, vaan siitä, että bkt:n kasvu aiheuttaa aina sen, että talouskasvussa menestyneiden yritysten osingonjako lisääntyy (isomman osingot), bonuspalkkiot ja ehkä optiotkin laukeavat, jne, jolloin tulohaitarin yläpää saa ihan oikesti enemmän rahaa kuin se olisi saanut ilman talouskasvua. Eli tuloerot kasvavat.
Tässä tilanteessa lisääntyy vain suhteellinen köyhyys, mutta ei absoluuttinen köyhyys, koska kasvu ei pienennä ainoankaaan köyhän euromääräisiä tuloja.
Jos tässä on joku harhakäsitys, niin korjaisitko sen ymmärrettävällä tavalla.
Kun väität, ettei talouskasvu ole millään tavalla hyvä asia, niin herätät suurta hämmästystä. Ihan viimeisintä tulkintaa en tunne, mutta hyvin pitkään on katsottu, että työllisyys pystytään pitämään yllä ainoastaan silloin, jos bkt kasvaa +3%. Pienempi talouskasvu merkitsisi työttömyyden, työttömyysmenojen, eli absoluuttisen köyhyyden kasvua.
Kun talous kääntyy lamaan, niin kuin viitisen toista vuotta sitten tuloerot varmaankin tasaantuivat, kun paljon hyväpalkkaisia yritysjohtajia joutui konkurssien kautta työttömiksi, yrityksiä kaatui ja pankkikriisi ajoi kortistoon kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Tuloerot siis pienenivät, mutta lisääntyikö hyvinvointi? Ei tainnut lisääntyä.
Se, että taloudellinen toimeliaisuus on suurta silloin, kun tuloerot ovat pieniä, kuulostaa hyvin uskottavalta. Silloin on jokaisen pakko yrittää, kun kenelläkään ei ole niin paljoa, että eläisi ilman yrittämistä.
Kysynnästä ja tarjonnastakaan en ole ollenkaan eri mieltä. Se on varmasti terveimmillään silloin, kun tarjoajia on paljon ja kysyjillä ei ole suuria tuloeroja. Tilanne saattaisi muistuttaa vapaan markkinatalouden utopistista ideaalia, joka ei koskaan käytännössä toteudu, mutta jota kohti kannattaisi minusta silti aina pyrkiä.
Sosiaalitieteiden ja talouden asettaminen toistensa vastakkaisiksi "uskonnoiksi" on minulle utoa, koska katson talouden muodostavan vain sosiaalisen hyvinvoinnin ja inhimillisen yhteisöllisyyden rahoituspohjan - budjettitason - jossa hyvinvoinnnin laatumittarit ilmaistaan vaihdannan välineeksi sovitun rahan yksiköissä.
Reaalitalouden ja rahatalouden konfliktistakaan en osaa oikein muodostaa käsitystä kirjoittelusi perusteella, kun olen itse tottunut ajattelemaan asiaa markkinalähtöisemmin: reaalitaloutta vastaavat hyödykemarkkinat, jossa kysyntä ja tarjonta jylläävät, rahataloutta vastaavat pääomamarkkinat, jossa sijoittajat hakevat milloin minkäkinlaista tuottoa sijoittamalleen pääomalle (jotkut pikavoittoja, toiset varmaa, itkäaikaista turvaa omaisuudelleen, jotkut jopa epäitsekkäästi haluavat rahoittaa täysin uusia innovaatioita hyötyäkseen sijoituksestaan vasta vuosien kuluttua).
Kolmantena markkinana näen vielä työmarkkinat, jotka pääoma- ja hyödykemarkkinoiden rinnalla muodostavat sen alustan, jonka hyvän toiminnan kautta ihmimillinen hyvinvointi ja humaani yteisöllisyys rakentuvat niin oikeudenmukaisesti kuin poliitikot pystyvät ihmisen luontaista ahneutta ja keinoja kaihtamatonta kilpailuviettiä ohjailemaan yhteisen hyvän kannalta vähiten hatalliseen suuntaan.
Panen tähän vielä Akun jutun jatkoksi linkin suuresti arvostamani professori Heikki Ylikankaan historiapohjaiseen pohdintaan tuloerojen kasvattamisen vaaroista:
http://www.helsinki.fi/~hylikang/yotalo.htm
...Ylikankaan puhe ei millään tavalla mitätöi sitä, että tuloerot kasvavat sen seurauksena, että kansntalous kasvaa, ja kansantalouden kasvu on ainoa tapa rahoittaa hyvinvointi.
Se, että talouskasvun ansiosta kasvaneita tuloeroja tasattaisi joillain keinoilla, on jo kokonaan toinen poliittinen kysymys.
Tuloerojahan voisi parhaiten tasata sellaista taloudellista toimintaa suosimalla, jonka seurauksena matalapalkka-alojen palkkoja voitaisi korottaa, lisätä työllisyyttä ja päästä eroon tilanteesta, jossa iso osa kansasta on toimeentulotuen varassa.
Ei köyhien ongelma ole siinä, että isotuloisten tulot kasvavat, vaan ongelma on siin. etteivät köuhien omat tulot kasva.
... tyhmempi mitä luulinkaan. Kun köyhienkin tulot kasvavat niin kuin meillä tapahtuu, ei ostovoima vähene eikä köyhyys lisäänny.
Otsikossa tunnustus. ;-)))
Paljonko toimeentulotuen ostovoima on kasvanut vuoden 1990 jälkeen?
Kerron vastauksen saman tien. Se on vähentynyt kolmanneksella.
Sinä taas olet minuakin tyhmempi, kun et tiedä, että köyhiempien ostovoima on vähentynyt. Tässä asiaan liittyvä sosiaalipolitiikan professori Ritakallion artikkeli:
http://www.tvyry.com/IHMO_puhe_05.pdf
Onko toimeentulotuen ostovoiman -33% alentuminen mielestäsi Holkerin, Ahon, Lipposen, Niinistön, Vanhasen, Heinäluoman vai jonkun muun syy?
Ketkä erityiset tahot/henkilöt/puolueet ovat pyrkineet pitämään ennallaan/parantamaan toimeentulotuen ostovoimaa?
Ketkä erityiset tahot/henkilöt/puolueet ovat pyrkineet estämään toimeentulotuen ostovoiman pitämisen ennallaan/parantamisen?
Havainnollinen ja järkyttävä raportti.
Kuka ihme on estänyt sosialidemokraatteja pitämästä köyhimpien puolta ja nostamasta perusturvan edes köyhyysrajan mukaiselle tasolle?
Olisi hyvä saada tuon raportin rinnalle kaikki SDP:n parannusaloitteet ja esitykset sekä niiden nimet, jotka ne ovat kylminä ja kovia oikeistolaisina kaataneet.
Sulta varmaan onnistuu noidenkin liitteiden nouto? ;-))
Nyt tulee hyvin ymmärrettäväksi se, kuinka Liisa Hyssälän lupaukselle 300 euron korotuksesta kansaneläkkeisiin kävi. Se vaihtui 5 euroksi, kun puolueessa oli tätä oivallista viisautta, että köyhien ostovoima siinä vain lisääntyy. Kansaneläkeläiset olivat varmaan erittäin kiitollisia, kun kykenevät tuon ansiosta lisäämään ostovoimaansa kahden kahvipaketin verran kuukaudessa.
En usko, että niitä paljon löytyisi. Nyt varmaan tulee paremmin sinullekin ymmärettäväksi Ilkka Taipaleen lausuma, että kirkko ja poliisi ovat ajaneet SDP:stä vasemmalta ohi.
SDP:ssa asia sentään tunnetaan, mikä vielä pahentaa asiaa. Kokomuksessa asiantilaa tuskin edes tunnetaan eikä välitekään tuntea. Kumpi on sitten pahempi, jää jokaisen mietittäväksi. Veikkaisin, että eniten parannusaloitteita asian korjaamiseksi on tullut Vasemmistoliitosta, mahdollisesti myös Perussuomaisilta, KD:lta ja ehkä joiltain Vihreiltäkin. Lipposen hallituskausi oli aika kylmää kyytiä kaikkein köyhimpien osalta.
Voisit jättää jo sikseen tuon kokoomuksen perusteettoman syyllistämisen.
"Kuka ihme on estänyt sosialidemokraatteja pitämästä köyhimpien puolta ja nostamasta perusturvan edes köyhyysrajan mukaiselle tasolle?"
Voisit jättää jo sikseen tuon demareiden perusteettoman syyllistämisen. Sinulla on taipumus siirtää kaikki mahdolliset ongelmat mahanpuruja myöten demareiden tai punamullan syyksi.
olikaan?