Jos sallitaan tällainen keskustelua sivusta seuranneen vaatimaton kysymys.
Olet usein maininnut kirjoituksissasi,että työ on pahasta ja kuluttaa maailmaa,lisää saastumista ja ostovimma,kiire tuhoavat meidät ja ympäristömme.
Mainitset valinneesi toisen tavan elää....tämä on käynyt selväksi.
En väitä todellakaan että ostovimma,tuloksentekeminen ja kiire ym mitenkään planeetallemme olisikaan hyväksi ,ihmisistä puhumattakaan.
Mutta miten tuo haluamasi autuas olemisen olotila on KAIKILLE saatavissa?
Olisi varmasti hieno homma kun voisimme kaikki elää rauhassa lauhkealla vyöhykkeellä,ottaa ruuan puusta kuten silloin ihmiskunnan aamuhämrissä.
Ei olisi työnantajia,veroja,aikaisia aamuherätyksiä....riistoa.
Mutta kuka huolehtisi tietyistä tarpeista (esim terveydenhoito)joita meille tulee vääjäämättä kun kukaan ei maksa veroja tai niitä maksetaan vain vähän?
Entä jos lapsesi tarvitsee sydänleikkausta,mutta koska kaikki haluavat relata ei kukaan halua opiskella kuutta - kymmentävuotta.
Joten sopiiko sinulle että osa vain kuolee,vaikka nykytekniikka (rahalla hankittu ei talkoilla) voisi heidät pelastaa?
Myönnän että maailmassa on paljon parannettavaa...mutta mutta.
Hieman tuntuu siltä,että sinun ja kaltaistesi ihana haavemaailma toimii teillä itsellänne nyt kun voitte paikkauttaa hampaanne ja hoidattaa terveytenne ja vain oleilla.
Mutta osa ihmisistä joutuu sen teille tarjoamaan.
Onko se reilua niitä....muita kohtaan?
Arvon herra Stafroty....mitä olisi tehtävä että kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olla?
Olet usein maininnut kirjoituksissasi,että työ on pahasta ja kuluttaa maailmaa,lisää saastumista ja ostovimma,kiire tuhoavat meidät ja ympäristömme.
Mainitset valinneesi toisen tavan elää....tämä on käynyt selväksi.
En väitä todellakaan että ostovimma,tuloksentekeminen ja kiire ym mitenkään planeetallemme olisikaan hyväksi ,ihmisistä puhumattakaan.
Mutta miten tuo haluamasi autuas olemisen olotila on KAIKILLE saatavissa?
Olisi varmasti hieno homma kun voisimme kaikki elää rauhassa lauhkealla vyöhykkeellä,ottaa ruuan puusta kuten silloin ihmiskunnan aamuhämrissä.
Ei olisi työnantajia,veroja,aikaisia aamuherätyksiä....riistoa.
Mutta kuka huolehtisi tietyistä tarpeista (esim terveydenhoito)joita meille tulee vääjäämättä kun kukaan ei maksa veroja tai niitä maksetaan vain vähän?
Entä jos lapsesi tarvitsee sydänleikkausta,mutta koska kaikki haluavat relata ei kukaan halua opiskella kuutta - kymmentävuotta.
Joten sopiiko sinulle että osa vain kuolee,vaikka nykytekniikka (rahalla hankittu ei talkoilla) voisi heidät pelastaa?
Myönnän että maailmassa on paljon parannettavaa...mutta mutta.
Hieman tuntuu siltä,että sinun ja kaltaistesi ihana haavemaailma toimii teillä itsellänne nyt kun voitte paikkauttaa hampaanne ja hoidattaa terveytenne ja vain oleilla.
Mutta osa ihmisistä joutuu sen teille tarjoamaan.
Onko se reilua niitä....muita kohtaan?
Arvon herra Stafroty....mitä olisi tehtävä että kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
olisi hyvä alkaa oikeasti miettimään, mikä on luonnollista ja mikä ei ole ja hyväksyä luonnollisuus. Se ei tarkoita sitä, että tiede pitäisi hylätä, päin vastoin. Meillä vain on itsellemme haitallisia arvoja jotka sitten koemme todellisina, vain koska uskomme niihin. nämä tälläiset asiat pitäisi oppia havaitsemaan. Kun uskomuksen perusta on havaittu ja sitten ymmärretty, oma toimintatapa muuttuu.
ja yleensä alkaa kyseenalaistamaan tapojansa miten toimii. miksi yleensä ajattelee miten ajattelee, mistä on oppinut minkäkin tavan.
profiilini linkeissä on asiaa, mikä voi saada ajattelemaan asioista hieman uudella tavalla.
tärkeintä kuitenkaan ei ole pyytää muita ajattelemaan puolestansa, vaan juuri itse alkaa ajattelemaan asioista, eikä vain tyytyä siihen annettuun tietoon, jolla maailmankuvaamme muodostamme. Ajattele esimerkiksi mistä olet minkäkin käsityksen oppinut, ja ala todellakin puntaroimaan itse sitä, vastaako se todella sitä, mitä ympärilläsi koet ja näet, vai luoko se ristiriitaa sisäisen ja ulkoisen maailman välille?
itselläni itsenäisen ajattelun avasi Anthony De Mellon kirja : havahtuminen
oletko ajatellut, mikä on sellaisen haavemaailman esteenä? olenko se minä tai kalstaisteni ihmisten ajatukset? vai onko se jokin muu asia, mikä estää sellaista olemasta totta?
Jokainen ihminen täällä haluaa, että muiden ihmisten pitäisi muuttua, jotta asiat ovat hyvin, itseltään tälläistä muutosta vaatimatta... siinä on Suuri ongelma.
En ole vielä lukenut mutta vihjaa minulle että kertooko Anthony De Mellon kirjassaan Havahtuminen miten ne hampaat hoidetaan kaikilta...ilmaiseksi?
Jos tuollainen maailma on saavutettavissa myös käytännössä,niin minä haluan sen heti :)
Tottakai on tarpeen pohtia ja kyseenalaistaa toimintoja ja pyrkiä kohti parempaa tai ainakin kohti sielunrauhaa.
sitä kirjassaan, vaikka paljon opettaakin (tai poistaa)
en silti sanoisi, että se tekee kirjasta huonompaa.
ajatteles miten esimerkiksi intiaanit asuvat? siellä on jokaiselle oma tehtävä, yhteiskunnan hyväksi, siis yhteishyvän hyväksi.
täällä lännessä se on muutettu enemmän ja enemmän yksilön itsensä hyväksi toimimiseksi, siten että jokainen ajattelee ahtain katsein omaa etuaan ymmärtämättä, että jokaisen etu on oma etu. se on siis hieman vääristynyt.
kaikki siis haaliii itselleen kauheasti, eikä siltikään tule tyytyväiseksi, vaan aina vain tarvitaan lisää samalla kun ympäristö muuttuu ilmapiiriltään kylmemmäksi ja kylmemmäksi, välinpitämättömäksi ja sen sellaiseksi, koska jokainen vain ajattelee itseänsä.
Toki työssäkäymistä perustellaan silläkin, että se pitää rattaat pyörimässä ja takaa eläkeläisille elämisen mahdollisuuden , kuin myös sairaista huolehtimisen, samaan aikaan kun kaupat viskaavat mielettömiä määriä syötäväksi kelpaavaa materiaalia menemään vain siinä valossa, etteivät saaneet vaihdon välinettä vastineeksi. Tätä kutsutaan järkeväksi toiminnaksi sitten.
Mutta miten se vaikuttaa luontoon, onko tuo mentaliteetti enemmän luontoa kuluttavaa kun ihmisen pitää tehdä hurjasti töitä saadakseen sitä rahaa, ja useimmiten sitä rahaa saa sillä, että muokataan luonnon resursseja, siis jalostetaan johonkin muotoon,markkinoidaan jotta saataisiin rahaa, millä ostetaan ruoka.
kun katsot asiaa tässä valossa, näetkö sen oikeasti viisaana?
Miten turhaa työn oikeasti pitäisi olla, jotta ihminen voisi tajuta, että se on järjetöntä?
Hyvin paljon he ovat selviytyneet jo melkoisen pitkään ihan omine juttuineen (Toki valkoinenmies on hieman häirinnyt oloa) ei siinä mitään.
Mietin vain että onko meillä enää paluuta sellaiseen olotilaan....?
Intiaanit ovat aikoinaan joutuneet hyväksymään että vulnus simplex jalassa tappaa hitaasti,siihen nykyihminen ei varmasti enää suostu vapaaehtoisesti :)
Sellainen verkottunut ekologinen pienyhteisö olisi hieno asia jos siellä saataisiin hommat hoidettua kaikinpuolin.
Mutta millä takaa sen että jokainen tekee osansa eikä ala....luistamaan?
Lisäksi pitäisi olla suojajärjestelmä sairauden ja vanhuuden vuoksi työstä estyville heh..jotta ei päädytä vainoihin.
On myönnettävä että esimerkiksi markkinavoimat osaltaan ovat ajaneet meidät tilaan jossa ei ole mukava olla...monenkaan.
Lisäksi ovat eräät uskonnot...mikä on niiden suhtautuminen moiseen järjestelmään?
Työtä tuon swaavuttaminen vaatisi paljon ja varmaan siihen muutama sata sukupolvea vierähtää vielä.....?
Lisäksi sanottakoon että en tuomitse lukematonta kirjaa...:)
perususkomusten kyseenalaistaminen.
ei riitä että meille tarjotaan todisteita että asiat voisivat olla toisin kuin miten uskomme olevan, me yksinkertaisesti kieltäydymme uskomasta niihin, voi kestää vuosituhansia ennenkuin olemme valmiita moisen myöntämään.
niin kävi silloinkin, kun uskottiin maan olevan litteä.
niin kävi silloin kun uskottiin maan olevan maailmankaikkeuden keskus.
sille luotiin oikein teologioita tukemaan väitettä. kun kopernikus sitten toi todisteet pöytään, että väite on väärä, hänet tuomittiin herjaajaksi teologioiden luojien että sen opettajien toimesta.
Kun Galileo myöhemmin todisti että kopernikuksen todisteet olivat totta, hänetkin tuomittiin kerettiläiseksi koska oli vastoin teologioita. hän joutui kieltämään kieltämään kantansa.
vasta 1900 luvun loppupuolella katolinen kirkko kykeni myöntämään olevansa väärässä, 300 vuoden jälkeen.
Meillä on nykyään käsitys että nykyään me jo tiedämme asioiden tolan, ettemme enää ole moisien harhauskojen vallassa. Voimmeko oikeasti tietää sen jos olemme harhojen vallassa? mielestäni emme, koska jos olemme harhoissa ja näkisimme harhat, ne katoaisivat. Mutta me emme hyväksy todisteita mitä meille esitetään, haluamme kaikin voimin pitää kiinni siitä mihin jo uskomme,koska on niin vaikeata kyseenalaistaa omat uskomuksensa, myöntää olevansa väärässä, vaikka oikeastaan ainoa asia, mitä se vaatisi, olisi se, että tarkistaa miksi mistäkin mitäkin ajattelee. joku todella voi ajatella, että moinen on ajan hukkaa, koska tietää jo asioiden tolan.. siinä hän astuu mielensä ansaan, tajuamattaan olevansa syvällä ansassa.
ketä ihmettä vastaan me rikomme, jos me tarkistaisimme uskomustemme todenperän nykyisillä tiedoillamme, joten selviäisi, pitääkö joskus luomamme käsitykset nykytietojemme valossa enää paikkaansa. joskus lapsena me monet käsitykset lyötiin mieleemme, omasta tai vanhempien toimesta.
Kokoajan tietomäärämme kasvaa ja sitä mukaa pitäisi uusia myös käsityksiänsä, koska jokainen asia liittyy toisiin asioihin.
Me ollaan vain sanoin purettu kokonaisuus osiksi. ;)
Mulla on mielessä sellainen utopistinen malli (jonka tiedostan olevan utopistinen).
Ei olisi kansallisvaltioita. Olisi pieniä kyläyhteisöjä, sekä tiiviimpiä keskittymiä (kaupunkeja). Nämä kylät tuottaisivat itse tarvitsemansa ruuan ja muut tuotteet, ja myisivät ylijäämän kaupunkeihin. Kaupungeissa sitten hoidettaisiin muun muassa juuri terveydenhuolto, ja voitaisiin kehittää sen menetelmiä eteenpäin - kuitenkin siten, että elettäisiin jatkuvassa sopusoinnussa luonnon kanssa.
Nämä pienet yhteisöt voisivat verkostoitua, ja toimia keskenään demokraattisesti. Myös pieni yhteisö itsessään toimisi demokraattisesti. Tällä tavoin työnteko hyödyttäisi yksilöä ja yhteisöä suoraan, ja kaupungit kylät tarvitsisivat toisiaan yhtä paljon. Olisi täysin mahdollista kehittää tiedettä ja tekniikkaa tällä tavoin: yhteistyössä, ei kilpailulla. Jokaisen panos yhteisen hyvinvoinnin eteen olisi yhtä tärkeä, jokainen hyötyisi suoraan työnsä hedelmistä.
Tällä hetkellä teknologiaa kehitetään lähinnä markkinatalouden näkökulmasta: jotta kannattaa lähteä kehittämään tiedettä, pitää jo valmiiksi olla mielessä jokin kaupallinen sovellus sille. En väitä että kaikki tiede toimisi tällä tavoin, mutta kyllä se aika pirusti jarruttaa kehitystä.
Yksi tärkeä pointti on se, että ihminen HALUAA olla hyödyksi, auttaa itseään ja muita, tehdä ympäristöstään mahdollisimman mukavan paikan elää. Tuollainen "sitten kaikki jäisivät kotiin makaamaan" ei ole kovin kestävä argumentti, koska tuollaisessa yhteiskunnassa laiskottelu olisi suoraan itseltä pois.
Mitä sitten tulee siihen tekniikan kehityksen suuntaan; jos yhteistyössä keskitettäisiin voimavarat olennaisiin asioihin (ympäristön suojelu, ihmisten ruokkiminen, terveydenhuolto jne.) ja lakattaisiin tuhlaamasta resursseja sellaisiin välttämättömyyksiin kuten entistä isommat televisiot, vielä vähemmän vaivaa vaativat valmisateriat tai vielä automaattisemmat kodinkoneet jotka säästävät ihmiseltä elämisen vaivan, meillä ei pian olisi sellaisia ongelmia kuin varallisuuserot ja jatkuvasti paheneva ilmastonmuutos (jolle myös voisi tehdä paljonkin, kun tahtoa löytyisi).
Eksyin nyt vähän aiheesta... Kuitenkin, mitkä tekijät on sun mielestä hyvinvoinnin edellytyksenä? Voidaanko ihmisten edellyttää valmistavan itse ruokansa lähellä tuotetuista raaka-aineista, vai onko nykyisen kaltainen kerskakulutuksen taso jollakin tavalla mielekästä?
Mun mielestä ei :p