Suurin osa kasvattajista/ei kasvattajista tietää näistä"ei päivänvaloa kestävistä"koirista.
Kuka omistaa sellaisen/-sia tietäen asian oikean laidan?
Kuka omistaa sellaisen/-sia tietäen asian oikean laidan?
Salaiset koirat
iniga
12710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko koirien salakuljetus-ongelma poistunut suomesta?
Eikö ole enään aihetta huoleen rekisteröityjen koirien kasvattajilla?
Jos ongelma on vielä todellinen,tuodaanko vain sekarotuisia tai "puhdasrotuisia"myytäväksi perheisiin lemmikeiksi?
nähdäkseni on rahan tulon maksimointi.Miten saada mahdollisimman suuri rahallinen hyöty koirien salakuljetuksesta.
Ostamallako pentuja muutamalla kympillä ja myymällä muutamalla satasella sekarotuisena, vaiko ostamalla muutamalla kympillä ja rekisteröi joihinkin pentueisiinsa ja myy 1200e-1500e?
Entäs molempi parempi?
Nythän olisi sitten kyse kasvattajasta,mikä ei saisi olla missään tapauksessa mahdollista.
Kääpiökoirien sivuilla varoitetaan salakuljetuksen vaaroista.
Otetaanko ne tarpeeksi vakavasti kasvattajapiireissä ja kennelliitossa?
Kääpiökoirissa on useita rotuja jotka ovat ulkonäöltään niin erehdyttävästi saman näköisiä,että pennun piilotus voisi onnistuakkin.Ehkä näin pitkälle ei vielä olla menty,mutta!!!!!
on laatinut hyvät varoitus-ja neuvontaohjeet pennun hankintaa ajatellen.Ihan erittäin ok.Mutta jotain puuttuu.
Jos ostaa paperittoman pennun,täytyy myös ostajan ottaa osa vastuusta, jos ongelmia ilmenee.Niin hyvin on informoitu.
Jos haluaa rekisteröidyn pennun,mistä tunnistaa rehellisen kasvattajan,varsinkaan uppo-outo ensikertalainen,kun kasvattajat keskenäänkään eivät pysty aina erottamaan epärehellistä rehellisestä.
Jos lähdetään katsomaan vuosia taaksepäin,paljonko epäselviä/epärehellisiä tapauksia käsitellään kennelliitossa,kurinpitolautakunnassa.
On kiristetty sääntöjä ym.vaan nytkö kasvattajista näillä toimenpiteillä on saatu kitkettyä pois kaikki epärehellisyys.
Salakuljetuksesta saatiin kiinni 2 kasvattajaa.
Nämäkö olivat ainoat?
Kuinka paljon meni heidän piikkiin muiden samanlaisten tuomia koiria.
Kuinka paljon mahtaa paperillisten koirien seassa olla sinne kuulumattomia,aivan eri sukutaulun oikeasti omaavia koiria.Miten nämä vaikuttavat tämän päivän jalostustoimintaan.
on kasvatus- ja jalostustoiminnalle jos pentueiden rekisterikirjat olisivat joko kokonaan väärennetty tai osittain,eli yhdistetty kahden erisukuisen emon pentuja yhden emon papereille.
Vielä järkyttävämpää olisi jos liian pieneen pentueeseen lisättäisiin rajan yli tuoduista pennuista parhaimman näköisiä ja kooltaan mahdollisimman pieniä.
Kirjoitan nyt kääpiökoirista ,joissa pienuus on valttia.Myyntihinta myös silloin yläkantissa.
Siis,pentuessa olisi emon omat rehelliset pennut ja pari tuiki tuntematonta pentua.
Koko pentueelle hommataan paperit,kukaan ei epäile eikä tarkista(tilaisuus tekee varkaan).Tämähän olisi asiakirjan väärennös ja petos josta olisi myös kauaskantoiset seuraukset kasvatusjatkoa ajatellen.
Jos näin voitaisiin tehdä,kun kukaan ei valvo,niin mitä meillä tänä päivänä olisi jalostuskentällä.
Ajatellaampa eteenpäin.Jos tästä niinsanotusta "huijauspentueesta"niillä vierailla pennuilla olisikin taustallaan perinnöllisiä sairauksia ,jotka ilmenisivät vasta myöhemmin,eli pentu olisi myyty kasvatustyötä jatkavalle,joka teettäisi näillä, siihen sukuun kuulumattomilla ,pennut.Sitten tulisikin ilmi jokin perinnöllinen sairaus.
Vastuussa ensiksikin olisi tämä uusi kasvattaja,joka pennun on myynyt,sekä pennun emän/isän kasvattajat,ei omistajat,joilta aletaan peräämään terveystietoja,kun heidän jälkeläisiltään on perinnöllistä sairautta löytynyt.Kyllä siinä kauhun hetket koetaan,otetaan vastaan syytökset ja
sana kiertää.
Mitä tehdä?
kasvattajista on valitettavasti epärehellisiä.Onneksi vain murto-osa,mutta silti tämä pieni ryhmä saa melkoista vahinkoa aikaiseksi.Sitä enemmän, mitä kauemmin saavat vapaasti bisnestään harjoittaa.
Tiedetäänkö, vai eikö tiedetä?Tiedetäänkö,mutta ei välitetä?Välittääkö vain osa,eivätkä voi tehdä mitään? Miksi?
Miksi ne,jotka tietävät, eivät halua tehdä asialle mitään,vaikka voisivat?
Voidaanko harrastaa omatoimista "jalostusta" kenneleissä, joissa on monia eri rotuja?
Jospa halu pärjätä näyttelyissä tulevaisuudessa,ajaisi kasvattajan näin epätoivoiseen tekoon.Kaksi samanväristä,erirotuista koiraa.Toinen vain pienempää kokoa.Mitähän jos???Näyttelyissä tämä hieman isompi rotu onkin nyt suositumpi aavistuksen pienempänä ja valkoisempana,rodussa kun voi olla myös läikkääkin.
Näyttelyissä valkoisempi menee herkemmin läikikkään edelle, tason muuten ollessa yhtä hyvä.
Joten,jos kokeilisikin tuota eri rodun urosta, joka muuten naamastaankin on saman näköinen.
Kukaan ei saisi tietää.Vaan kuinka ollakkaan,aikaa myöden kun verrataan rodunomaisia piirteitä, tulos ei vastaakkaan odotettua.
Nyt alkaakin näkymään harmittavan neitimäisiä piirteitä uroksissa ja nartuissa taas kroppa on aivan muuta kuin alkuperäisissä.
Näitä siis taas vain se murto-osa,jos ollenkaan.
Tämä oli vain yksi esimerkki valkoisesta rodusta.
Jos tälläistä oikeasti voisi tehdä,miten se vaikuttaisi tämän rodun jalostukseen ja kasvatustyöhön yleensäkin?
tälläkin alalla on mahdollista.Oma nimihän ei tahriintuisi kun jakaa homman tasaisesti lisätienestiä haluavien pentutehtailijoiden kanssa.
Jos paikassa on ennestään jo paljon erirotuisia ja sekoituksia,sinne mahtuu aina muutama pentue lisää myyntiin.Mahdollisia emojakin löytyy,kukaan ei paperittomista ala epäilemään,etteikö olisi niistä vanhemmista mitkä näytetään.
Aikamoisia yllätyksiä voi kyllä putkahdella pennun tullessa yli puolenvuoden ikään.Koko ja ulkonäkö saattaa olla aivan muuta kuin on odotettu.
Tälläisillä alihankkijoilla suukin pysyy visusti kiinni,onhan heidät jo sotkettu vääränlaiseen bisnekseen.
Mahdolliset taudit ja sairaudet menisivät myös sopivasti myyjän piikkiin,kasvattajanhan ei tarvitsisi eikä varmaan haluaisikaan niihin puuttua.
Sehän on selvää että sairastumiset ovat pentutehtailijan kennelistä tarttunut näihin ulkopuolisiin pentuihin,tästä ei kannata alkaa edes riitelemään,koska hyvin äkkiä alkaa uhkailut yksillä sun toisilla seuraamuksilla.Eli kasvattajalla on ohjat hyvin käsissä.
Viisaasti sitten tämä yhteistyö- kumppani pitää suunsa kiinni ja kiltisti ottaa syyt ja seuraukset omalle kontolleen.Maksaa myös korvaukset omasta pussistaan,jos myyty pentu kuolee tai sairastuu.
Jotta homma taas jatkuisi hyvällä yhteisymmärryksellä,kasvattaja saattaa antaa jonkin pennun puolta halvemmalla tai jopa reiluna ihan ilmaiseksi.
Tälläinen toiminta kaikkine lisukkeineen on täällä suomenmaassa aivan mahdollista ja erittäin kannattavaa,kukaan ei perään huutele.
Keillähän parhaiten on suhteita näihin rajantakaisiin maihin?
Tietysti kasvattajilla jotka niissä yhtenään ramppaavat eri näyttelyissä ja siellä on jo hyvät suhteet luotu mitä erilaisempiin kasvattajiin ja"kasvattajiin".
Normaalit,rehelliset kasvattajat hyödyntävät uudet kasvattaja- suhteensa niillä näyttelyreissuilla omaan jalostus-ja kasvatus puolelle.
Vähemmistö ei näyttelyreissuillaan tarvitse hotellihuonetta yöpymiseen,sillä tuttavien "kenneleissä" yöpyminen edesauttaisi kovasti tulevaisuuden suunnittelun neuvotteluissa.
Kun sitten tänne tuotetaan niitä laittomia pentueita,ei huomioida terveydenhuolto-ongelmia.
Madotukset esim.Siellä tuskin huolimattomammat kasvattajat madottavat pentuja,saati sitten pentujen vanhempia.Jos emo jää madottamatta ennen astutusta sekä raskauden loppupuolella,miten matosia ovatkaan pennut.
Ei riitä pelkkä madotus 7viikkoisena sillä madot ovat jo vahinkonsa tehneet pennun elimistössä.
Pennun uusi ostaja on ihmeissään,kun kotiutumisen sijasta pentu sairastuukin ja kukaan ei oikein tiedä miksi.
Lääkärikin voi olla ihmeissään.
Tarttuvat taudit taas ovat luku sinänsä ja hirveä vaara jo rokotetuillekkin koirille ,puhumattakaan pennuista.
Entäpä haittavaikutukset muihin,ulkopuolisiin suomalaisiin koiriin.Voi olla ettei kyseinen ulkolainen pentu sairastakkaan itse vaan on tartuttajana tai perinnöllisen sairauden kantaja.
Näillähän teetetään mahdollisesti edelleen taas pentuja ja siirretään ongelmaa eteenpäin.
tavallaan koko koirien kasvatus systeemi.
Kasvattaja ryhmä,joka kasvattaa hyviä koiria,panostaa niihin täysillä ja ovat huippurehellisiä,eivät voi kuitenkaan taata,että kaikista heidän kasvattamistaan pennuista tulisi näyttelytähtiä tai jalostuskelpoisia.
Silloin tällöin syntyy pentuja joita myydään kotikoiriksi.Toivon mukaan kerrotaan ettei kannata teettää pentuja ,jos on narttupennusta kyse,tai ettei kannata lainata urospentua myöhemmässä vaiheessa tuttavan nartulle,jolla on paperit, mutta ei täytä mitään niistä vaatimuksista,jotka on suositeltavia ennen pennuttamista.
Kun joku ostaa ns.kotikoiran,paperillisen,ei mikään kuitenkaan estä häntä teettämästä pentuja,lisää paperillisia kotikoiria.
Näistä saa pyytää kuitenkin kivan hinnan,kun on rekisteröity.Aina löytyy joku joka lainaa urosta,saahan siitäkin kivat astutusmaksut.
Ostajissa on tänäpäivänä paljon ihmisiä jotka eivät halua ostaa koiraa, jota pitää viedä näyttelyyn.
Näille pennuille löytyy kodit helposti,kirjoitan edelleenkin kääpiöroduista.
Tämmöisiltä ekakertalaisilta voi ostaa pennun kuka tahansa,esim.pentutehtailijat,jotka haalivat kenneliinsä kaikenaikaa lisää edullisia pennutettavia.
Näillä tehtailijoillahan on suurin osa paperikoiria,jostainhan ne on ostettu.
Joku on sortunut myymään epämääräiselle henkilölle.
Heillä on myös tunnetuimpienkin kasvattajien jälkeläisiä.
Kaikilla näillä sitten tehtaillaan ominpäin suunniteltuja sekoituksia ja paperillisia,joista kaikista ei voi sanoa onko vanhemmat oikeasti nämä pennunostajalle ilmoitetut.
Näiltä tehtailijoilta taas ostavat tietämättömät pennunhankkijat,ilahtuneina, kun ei tarvitse mihinkään näyttelyrumbaan lähteä,vaan pentuja voi myös teettää ilman kasvattajanimeä ja näyttelytuloksia.
Aikamoinen soppa on jo valmis,koska touhu jatkuu katkeamattomana virtana.
nykyisyydessä,tulevaisuudessa,miten sekaisin ovat meidän koiriemme paperit.
Voisiko olla niin etteivät puhdasrotuiset rekisteröidyt ja ns.puhdasrotuiset rekisteröidyt kohtaakkaan toisiaan.
Voiko olla mahdollista että ns.puhdasrotuiset eivät missään vaiheessa ole päässeet sekoittumaan rehellisiin koiriin.
Ettei olisikaan esim.vääryydellä kahden rodun risteytyksiä suomenmuotovalio koiriksi yltäneitä,
ehkä upeita koiria kasvatus-ja jalostus puolella jatkamassa kahta,jopa kolmatta sukua samoilla sukutauluilla, tai vaikkapa hyväuskoisella perheellä koira väärillä papereilla.
Kaikki on mahdollista niin kauan kuin joku tuo esille niin hyvin perusteltua faktaa,miten kaikki nämä edellä esitetyt asiat on ennalta ehkäisty.
Kuinka on pysäytetty koirien salaa maahan tuonti,kuinka on todistettavasti valvottu ettei kahta saman näköistä eri rotua ole voitu sekoittaa tahallaan keskenään ja rekisteröity sen arvokkaamman koiran nimiin puhdasrotuisena.
Kuinka on estetty pieniin pentueisiin lisääminen toiselta saman rodun emältä pentuja,jotka kaikki kuitenkin rekisteröidään yhdelle emolle.
Kuinka valvotaan ettei pieniin pentueisiin lisätä rajan takaa tuotuja,melkein ilmaisia pentuja,jotka eivät varmasti pentuvaiheessa erotu muista pennuista.Rekisteröidään ja otetaan huippuhinta hyväuskoiselta ostajalta,saadaan suurin mahdollinen voitto ja tehdään karkea asiakirjaväärennös.
Kuinka valvotaan ettei kasvattajilla ole omia "alihankkijoita"ympäri suomea,jotka myyvät epärehellisten kasvattajien välijuoksuista teetettyjä pentuja,sekoituksia tai paperittomia "puhtaita ei suomalaisia.(jota ei tietenkään kerrota ostajalle,näytetään vaan suomalaista emoa joka on saman rotuinen)
Kukaan ei taida osata vakuuttavasti vastata näihin kysymyksiin.
voi myös olla puolueellista.
Jos kasvattaja on epärehellinen ja on jo vuosia harrastanyt yhtä sun toista laitonta bisnestä,mitä tämä kertoo tälläisen ihmisen älykkyysosamäärästä.
Kaiken vilpillisen,pitkäaikaisen toiminnan takana täytyy olla jonkinlaisella ällillä varustettu tyyppi.
Kasvattaja on varmasti kennelliiton ja rotuyhdistyksen jäsen,vieläpä aktiivinen sellainen.
Hän pyrkii tavalla tai toisella muiden,hyvin pärjänneiden kasvattajien suosioon,onnistuu vapaaehtoishommat ja muut avuliaisuudet,kaikkea mikä tuo hänelle sen REHELLISEN kasvattajan maineen.
Siinä samassa ollaan ehkä eläinsuojelussa mukana lahjoituksin sekä jatkuvassa yhteydenpidossa tarjoamassa apuaan kaikin mahdollisin tavoin.
Kahvitukset,kestitykset,mitä tahansa keksiikään,että hänen nimensä olisi esillä kaikessa hyvässä.
Hädän tullen on paljon puolestapuhujia,ei kukaan usko tälläisestä kasvattajasta mitään pahaa.
Tälläinen ihminen valitsee "alihankkijansa"ihmisistä joiden taloudellinen tila ei ole parhaimpia,vielä etuna on jos äo.on hänen mielestään huomattavasti alempi kuin itsellään,tälläisestä saa hyvin ohjailtavan apulaisen.
Näitä ihmisiä löytyy pennun kyselijöistä,kaikkihan eivät pysty ostamaan käteisellä.Osamaksua pyytävistä valitaan "uhri".
Jos tämä pennun ostaja on erittäin halukas saamaan
kyseisen pennun,hänellä on muutamia koiria jo itsellään ja mikä parempi,ei ihan hyvämaineinen kennelliitossa,tästä on hyvä alkaa.
Uusiyhteistyö kumppani ei harrasta näyttelyissä käyntiä,ei rekisteröi kaikkia koiria ja ainoa asia joka kiinnostaa, on raha ja sen hankkiminen,silloin ollaan samoilla linjoilla.Kummallakin on toisilleen annettavaa.
Tälläisiä ihmisiä voisivat jotkut kasvattajat käyttää,se murto-osa,jotka eivät koskaan saa rahasta kylläkseen.
Jos joku menee pieleen,syyt saadaan helposti vieritettyä tälläisen yhteistyö kumppanin niskoille ja vetäistä itsensä hienosti välistä pois.
Jos toinen osapuoli puolustautuu ja mainitseekaan tämän kasvattajan nimen,uhkauksena on rikosilmoitus kunnianloukkauksesta.Todistajiksi kasvattajan hyvästä maineesta luetellaan kaikki kasvattajat joihin hänellä on hyvät suhteet sekä eläinsuojelusta löytyy myös puolesta puhujia.
Kumpaa uskottaisiin enemmin.
Kasvattaja voi uhata myös erinäisillä ilmoituksilla eläinsuojeluun,tarkastuskäynneillä ym.
Varmasti monenlaisia ilmoituksia tulee kennelliittoon.Jos ilmoitukset koskisivat tämäntyyppisiä ns."hyvämaineisia" kasvattajia,miten niihin suhtaudutaan?
Tietysti vaaditaan todisteet,hyvä niin,mutta todisteet ovatkin huonomaineisella kasvattajalla,mitä tehdä.
Jos ilmoitus tehdään pienemmästä kasvattajasta,joka ei käy esim.näyttelyissä,siellä on oitis valvojat ja muut virkamiehet tutkimassa paikkoja.Kuunnellaanko,uskotaanko.
Olen itse sitämieltä että kaikkinainen epäilyttävä toiminta on lopetettava alkuunsa,mutta tasapuolisesti.
onkin sitten toinen juttu.Miten tahansa asiat olisivatkin,ilman selkeitä todisteita ei saada mitään aikaiseksi,eikä löytyisi halukkaita selvittelijöitäkään.
Jos suomessa on näitä isonrahan bisneksen tekijöitä,jotka ovat hyvin pohjustaneet ja suunnitelleet hommansa,he varmasti tietävät myös tämän.
Eli kiinnijäämisen pelkoa ei ole.Tämä tieto ruokkii tietysti pyrkimään suurempiin voittoihin ja kentälle lisää harrastajia.
Kuvitellaampa,mitä tapahtuisi jos näitä kirjoituksissani mainittuja hämärähommia olisi jo vuosia harrastettu ja ne alkaisivat pikkuhiljaa paljastua.
Mielikuvituksissani menisin niinkin pitkälle,että saataisiin tarkat taustatiedot vaikkapa vaan kääpiökoirista.Polveutumis/dna-testit esim.näyttely-ja jalostukseen käytettäviltä koirilta.Kaikkien kasvattajien koirista ,joilla on tosi paljon jälkeläisiä.
Mikä olisi reaktio koko koirapiirissä.
Löytyisi:
-Hämmästyneitä
-Ilahtuneita
-kauhistuneita
-pelästyneitä
-epävarmoja
-vahingoniloisia
-tyrmistyneitä ym.
Tietysti vaadittaisiin aikamoinen rahasumma ja paljon töitä tämä projekti teettäisi.
Kaikkea tähän liittyvää voi myös moni kasvattaja mielessään kuvitella.
Aikaan saataisiin joko:
-Mieletön katastrofi tai
-Vapauttava varmuus
on valttia,kaikessa.Kuinka se toimii koiraporukoissa?
Jos se toimisi,pystyttäisiin minimoimaan kaikki väärinkäytökset.
Isossa porukassa on vahvuus.Kunhan kaikki olisivat samaa mieltä ja keskityttäisiin täysillä koirarotujen maineen puhdistamiseen,silloin oletetulta pienryhmältä olisi aseet riisuttu.
Lähes kaikissa rotuyhdistyksissä on puutteensa.Yksi niistä on itsekkyys.
Useat kasvattajat vetävät pahasti itselleen päin,pitäen kiinni tiukasti oikeuksistaan.
Esim.tuontikoirat pidetään visusti itsellään papereineen päivineen,kun voisi jakaa sen myötä tulevat uudet mahdollisuudet.
Koirarodun jalostuspuoli ei ole yhden ihmisen hommaa.Mitä se voisi olla parhaimmillaan,ilman itsekkyyttä ja eripuraa.
Jalostustoimikunnat?Huh huh.Piiri pieni pyörii.
Tämänkö varassa ovat kasvattajat joilla ei itsellään ole riittävästi tieto taitoa näissä asioissa.
Rotuyhdistykset saisivat toiminnastaan todella antoisaa ja mielenkiintoista kun yhdistäisivät voimavaransa.
Nyt maine ja mammona pyörittävät tätä ruljanssia,raha on se joka tekee jaon.
Paljon hienoja yhdistelmiä on jäänyt kokeilematta,kun esim.uroksista pidetään kynsin,hampain kiinni tai toimikunnan jäsenet haluavat kierrättää rahoja keskenään ja käytetään vain heidän uroksia.
Mielettömät jälkeläismäärät yksilä samoilla,monet käyttökelpoiset jäävät käyttämättä.
Sen vielä ymmärtää jos toisten rotujärjestöjen kanssa ei olla tekemisissä,mutta kun omat vetävät eri suuntiin,missä mättää?
Miksi ja mistä riidellään?
Haetaan rehellisiä ja kunnollisia kasvattajia.
Mistähän sellaisen löytää?Palstoilla lukee tuon tuostakin ohje uusille,tietämättömille koiranpennun hankkijoille että etsi kunnollinen kasvattaja jolta pennun voi ostaa.
Ok.Niinhän se pitäisi mennä,mutta kuinka ihmeessä se toteutuu käytännössä.
Kun löytää kasvattajan jolla on juuri se rotu ja siitä pentuja,jollaista haetaan,niin eikös silloin soitella siihen numeroon ja aleta kyselemään puolin ja toisin jotta kumpikin saisi oikean kuvan
myyjästä/ostajasta.
Myyjä pistää parastaan,kehuu koiriaan,näyttelymenestyksiään ym.
Langan toisessa päässä kokematon kuuntelee ja ihastelee,nyt löytyi oikea kasvattaja,niin luotettava ja aktiivinenkin.
Kun menee katsomaan pentua,siellä on emo muutaman pennun kanssa,muut ovat kenneltiloissa,joihin ei toivota vieraiden menevän.
Sen kyllä ymmärränkin.
No,kaupat syntyy,myyjä lupaa kaiken tuen ja yhteydenpidon,josta pennunostaja on kovasti mielissään.
Kuinka paljon suomessa on tälläisiä alkuja ja surkeita loppuja.
Pennussa alkaakin pienen ajan sisään ilmetä sitä sun tätä vaivaa ja lääkärissä ramppaamista.
Kasvattaja osoittautuukin erilaiseksi kuin kuva oli saatu.
Viat ovatkin sitten pennun ostajassa ja luvattua tukea tai ystävällistä yhteydenpitoa ei saakkaan tämä sairaan pennun ostaja.
Kennelliitto,rotujärjestöt tai muut kasvattajat eivät voi varmuudella itsekkään luottaa toisiin kasvattajiin,siitä huolimatta vaikka ovat olevinaan hyviä ihmistuntijoita.Kun ovat alalla jo niin ja niin kauan olleet.
Miten sitten on mahdollista että asiallisia kasvattajiakin pystytään huijaamaan,eli voivat myydä vaikka olemassa olevaan pentutehtaaseen pennun,kun ostaja on niin luotettavan oloinen ja on kertonut että hänellä on vain yksi tai kaksi koiraa.
Jos jotain ikävää tapahtuu pennun oston yhteydessä,tuntuu että vastuu lykätään asioista tietämättömälle perheelle tai henkilölle.
"miksi et ottanut taustoista selvää,mikset hakenut luotettavaa kasvattajaa".
Vastuu on kaikilla samaa rotua kasvattavilla,sillä se tosiasia on heidänkin myönnettävä että "viisaskin voi mennä vipuun".
Minkälaista infoa saa esim.ensimmäistä pentuaan hakeva rotuyhdistykseltä?On tietysti vaikea sanoa että meissä kasvattajissakin on monenlaisia,rehellisiä ja epärehellisiä.Mutta onko jälkiviisaus sitten mitä?
Rotuyhdistyksissä olisi jonkinlainen seula saatava kasvattajien ja "kasvattajien"välille.
Kunnon opas pennunostajille,kun suunnittelevat pennun hankintaa.
Selkeästi asiat joita voi kasvattajalta kysyä,mitä pitää huomioida paikanpäällä käydessä,mitä pitää osata katsoa emosta,isästä,pennuista.
Mitkä paperit pitäisi pyytää näytettäväksi,esim.vanhempien rokotus-ja madotus kertomus,terveys todistukset,tutkimustulokset,silmä,polvi ym.
Jotain hinnoista,pennun takuusta,rodunomaisista sairauksista jne.
Rotuyhdistyksen pitäisi olla aidosti kiinnostunut uudesta,mahdollisesta jäsenestä ja huolen pito pitäisi alkaa jo ennen pennun ostoa.