Meillä Suomessa kun väännetään jatkuvasti kättä Natosta ja Nato-keskustelusta, mutta Naton kannatusluvut eivät Helsingin Sanomienkaan Nato-myönteisyydestä huolimatta ole ottaneet tuulta siipiensä alle. Tässä tilanteessa aivoriihen onkin aika ryhtyä tekemään vaihtoehtoisia lähestymistapoja Suomen ja läntisen sotilasliiton suhteiden syventämiseksi. Allekirjoittanut ei ole Nato-fani jos ei piinkova Naton vastustajakaan. Olen aina ymmärtänyt reaalipoliittisten tosiasioiden päälle, ja joustavan sekä nopean Nato-option olemassaolo on viisasta reaalipolitiikkaa. Natosta ja sen toiminnasta voidaan helposti havaita että kyseessä ei ole vain puolustustarpeita tyydyttävä organisaatio - ovathan Naton koneet pommittaneet niin serbejä kuin talibanejakin operaatioissa jotka eivät ole puolustaneen Naton jäsenvaltiota. Tällaiseen organisaatioon liittyminen koetaan tietenkin arveluttavana, varsinkin kun Naton merkittävimmän valtion peräsintä ohjaavat sellaiset neropatit kuin Bush, Cheney ja Rumsfeld (viimeisin tosin ei enää ainakaan virallisesti). Nato-kielteisyys on siis ymmärrettävää järjestön luonteen tuntien. Kuitenkin, tietyissä oloissa on viisaampaa nojata ilkeään jättiläiseen kuin tulla toisen mokoman liiskaamaksi. Tämän ymmärtäminen on reaalipolitiikan ydin tässä asiassa.
Päähänpälkähdyksen sisältönä on virolaisten valtiomiesten 1900-luvun alkupuolella hellimä ajatus kaksoistasavallasta, joka muodostuisi Viron ja Suomen yhteenliittymästä. Kansallislaulujemmekin kulkiessa samoja säveliä ja kielisukulaisuuden ollessa ilmeinen tällainen ajatus epäilemättä herättäisi myötäkaikua myös tänä päivänä. Natoa ajatellen tämän ajatuksen toteuttaminen johtaisi lopputulokseen, jossa Kalevalaisen kaksoistasavallan toinen osapuoli olisi Natossa ja toinen Naton tuvassa "vieraana" ensimmäisen suoran "sukulaisuussuhteen" vuoksi. Näin Suomi saataisiin käytännössä Natoon vaikka virallisesti emme olisikaan Naton jäsen.
Päähänpälkähdyksen sisältönä on virolaisten valtiomiesten 1900-luvun alkupuolella hellimä ajatus kaksoistasavallasta, joka muodostuisi Viron ja Suomen yhteenliittymästä. Kansallislaulujemmekin kulkiessa samoja säveliä ja kielisukulaisuuden ollessa ilmeinen tällainen ajatus epäilemättä herättäisi myötäkaikua myös tänä päivänä. Natoa ajatellen tämän ajatuksen toteuttaminen johtaisi lopputulokseen, jossa Kalevalaisen kaksoistasavallan toinen osapuoli olisi Natossa ja toinen Naton tuvassa "vieraana" ensimmäisen suoran "sukulaisuussuhteen" vuoksi. Näin Suomi saataisiin käytännössä Natoon vaikka virallisesti emme olisikaan Naton jäsen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tätä heimoveli-ajatukseen perustavaa juttua on aina silloin tälöin liikkeellä. Ja tässähän toimii oma myyrä-joukkionsa niin Virossa kuin Suomessakin, jolla on jo pitkät perinteet 20-luvulta lähtien.
Suomi on Suomi ja Viro on Viro.
Suomen asema on parempi kuin koskaan historiansa aikana. - Vain täysin taukit menevät tuhoamaan toimintavapautensa sidottamalla kätensä johonkin sotilasliittoon ja valitsemaan puolensa ennen aikojaan ilman mitään tarvetta!!
tuossa alustuksessa on että mitään "pika nato optiota" ei ole olemassa. Nimittäin jos huonot ajat alkaa häämöttää, niin Nato ei varmasti halua ottaa lisää ongelmia ja vastuuta niskoilleen. parempi mennä nyt kun vielä päästään. liittymisprosessikin kestää muistaakseni ainakin pari vuotta. kansa vaan on niin yya-puolueettomuus jauhannan kyllästämää, että muuttunutta tilannetta ei ymmärretä. Nato mielletään "sotilasliitoksi" kun kyseessä on puolustusliitto, jossa osallistuminen hyökkäys pelleilyihin on vapaaehtoista.