Onko kaste pätevä:
jos sitä toimittava naispappi tai miespappi opettaa esim. juuri ennen kasteen toimittamista kaikille läsnäolijoille, että jumalaa voidaankin kutsua isä-äidiksi tms.
Pappi kuitenkin toimittaa kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Onko kaste pätevä. Kaikki läsnäolijat tietävät, että pappi todellisuudessa tarkoittaa "isä-äiti"-epäjumalaa, vaikka pappi toimittaakin kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Asiassa ei ehkä olisi ongelmaa, jos pappi pitäisi käsityksensä omana tietonaan. Silloin kaste olisi pätevä, koska kaste on toimitettu oikein.
Mutta onko kaste pätevä, jos pappi opettaa läsnäolijoille, että jumalaa voi kutsua äiti-isäksi, mutta toimittaa itse kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?
Tuollainen pappi ei tietenkään saisi toimia papin virassa, mutta tänä päivänä voi tulla vastaan ihan mitä vain ja silloin pitää tietää onko kaste pätevä vai ei.
(Pitää tietää pitåäkö kaste uusia.)
Tulipahan vain mieleen.
Nykyisin on esiintynyt Suomessakin tuollaisia pappeja, jotka opettavat täysin julkisesti, että jumalaa voi kutsua isä-äidiksi yms.
Miten on heidän toimittamansa kasteen laita?
Jos kaste myös toimitettaisiin isä-äidin tai vaikkapa lisäksi vielä poika-Sofian ja neutri-/feminiini- pyhän hengne nimeen, niin silloin kaste ei tietenkään olisi pätevä.
jos sitä toimittava naispappi tai miespappi opettaa esim. juuri ennen kasteen toimittamista kaikille läsnäolijoille, että jumalaa voidaankin kutsua isä-äidiksi tms.
Pappi kuitenkin toimittaa kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Onko kaste pätevä. Kaikki läsnäolijat tietävät, että pappi todellisuudessa tarkoittaa "isä-äiti"-epäjumalaa, vaikka pappi toimittaakin kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Asiassa ei ehkä olisi ongelmaa, jos pappi pitäisi käsityksensä omana tietonaan. Silloin kaste olisi pätevä, koska kaste on toimitettu oikein.
Mutta onko kaste pätevä, jos pappi opettaa läsnäolijoille, että jumalaa voi kutsua äiti-isäksi, mutta toimittaa itse kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?
Tuollainen pappi ei tietenkään saisi toimia papin virassa, mutta tänä päivänä voi tulla vastaan ihan mitä vain ja silloin pitää tietää onko kaste pätevä vai ei.
(Pitää tietää pitåäkö kaste uusia.)
Tulipahan vain mieleen.
Nykyisin on esiintynyt Suomessakin tuollaisia pappeja, jotka opettavat täysin julkisesti, että jumalaa voi kutsua isä-äidiksi yms.
Miten on heidän toimittamansa kasteen laita?
Jos kaste myös toimitettaisiin isä-äidin tai vaikkapa lisäksi vielä poika-Sofian ja neutri-/feminiini- pyhän hengne nimeen, niin silloin kaste ei tietenkään olisi pätevä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
joten kaste on pätevä vaikka et pitäisi jonkun ihmisen pappeutta (esim naispapin kohdalla) pätevänä. Kaste on pätevä, jos se on toimitettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen koliminkertaisella veden valelulla (tai kastettavan kolminkertaisella upottamisella).
Luterilaisessa kirkossa käytetään nykyisin vain valelukastetta, mutta kirkojemme suuret kasteastiat kertovat siitä, että aikaisemmin pikkulapset on ollut tapana kastaa upotuskasteella.
On ikävä, jos papit löperehtivät kasuaalipuheissaan eli puhuvat omia mielipiteitään eikä jumalansanaa, mutta ei se tee oikein toimitettua kastetta pätemättömäksi.
ainakaan Raamatusta. Luterilaisista kaavoista ja muista määritelmistä kylläkin. Etkä löydä myöskään sitä, että kasteen pitäisi olla papin suorittama. Ja kasteelle löytyy sanat 'Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mutta myös 'Jeesuksen nimeen'.
En tiedä, lukiko Johannes Kastaja toimiessaan mitään nimiä, mutta hän tunsi Jeesuksen ja opetti hänestä. Toiset eivät pidä sitä kastetta kristillsenä kasteena, mutta Jeesus itse antoi sille tukensa, koskapa pyysi sitä Johannekselta. Joka tapauksessa kasteeseen kuuluu PARANNUKSEN TEKEMINEN, sillä siihen Pietarikin helluntaipäivänä käski. Jeesuksen kasteeseen ei kuitenkaan kuulunut parannuksen tekeminen, mutta hän antoi esimerkin vanhurskaudesta'.
luterilaisesta kasteesta. Jeesuksen nimeen annettu kaste ei ole luterilaisessa kirkossa pätevä, eikä luterilainen kirkko vaadi kastettavalta uskoontuloa. Mene helluntailaisten tai adventistien palstoille keskustelemaan "uskovien kasteesta". tänne sellaiset jutut eivät kuulu.
Hilarius-hiiri. Minä kun luulin, että kysyjä tarkoitti raamatullista kastetta, koskapa hän kertoi tulleensa raamatullisella tavalla uskoonkin ja täyttyneensä Pyhällä Hengellä. Mutta ne ovat vieraita asioita lut,kirkossa, sillä siellähän oppi-isä on joukkomurhaaja luther, joten ei voi odottaakaan muunlaisia hedelmiä.
"V. 1532 kirjoitti Luther, ettei mikään esivalta saa suosia maassa sakramenttilaisia ja kasteenkertojia. Jokaisen alamaisen velvollisuus on ilmoittaa nurkkasaarnaajat esivallalle rangaistaviksi. He ovat muka kova korvaisiaheittiöitä, joiden perkeleellinen lahko saa kiittää helvetin henkiä olemassaolostaan.
Vielä räikeämpi oli Melanchton, jonka kehotuksesta v. 1535 neljä kasteenkertojaa mestattiin, ja seuraavana vuonna jatkettiin samaa. Nähdessään heidän sankarillisen kuolemansa M. lausui: “Sellaista rohkeutta ei voi pitää muuna kuin kauheana perkeleellisenä paatumuksena.” Luther kannattaa kuolemanrangaistusta uskonasioissa.
Vuodelta 1536 on vielä olemassa eräs Lutherin ja Melanchtonin allekirjoittama lausunto kasteenkertojia vastaan, jossa mm. sanotaan: “—
— — mutta missä joku ainoastaan suosii (vääriä) opinkappaleita hengellisissä asioissa, kuten lapsenkasteesta, perisynnistä ja turhasta hajaantumisesta, niin, koska nämä opinkappaleet ovat hyvin tärkeät — päätämme me, että näissäkin tapauksissa vastahakoiset on tapettava."
Onko muuten luterilaisilla joku oma versio TAIVAASTA, jonne pääsevät luterilaisilla säännöillä kastetut. --- Eikä tarkoitukseni ollut alkaa tästä mitään keskustelua, vaan ntaa vastausta siihen uskontulleen kysymykseen
näin:" Mutta ne ovat vieraita asioita lut,kirkossa, sillä siellähän oppi-isä on joukkomurhaaja Luther, joten ei voi odottaakaan muunlaista hedelmiä."
Sellainen, joka väittää Lutheria "joukkomurhaajaksi", ei tunne lainkaan asiaa, josta puhuu. Luther ei tappanut yhtään ketään joukoista puhumattakaan. Olisi syytä tutustua historiaan, myös antijudaismin historiaan. Ikävää, jos jotkut tulevat palstalle lähinnä vain riidanhaastamismielessä.
joukkomurhaaja?
Tappoiko hän omin käsin ihmisiä?
Vai antoiko hän vain tappokehotuksia kuten Lutherkin?
tai käskystäni tapetaan tuhansittain jopa miljoonittain ihmisiä, ansaitsisin sen nimen, millä Lutheria ja Hitleriä voidaan rinnastaa toisiinsa. Olen tutustunut historiaan, joten kirjoitan niin, kuinka se siellä on. Luther on niistä murhista vastuussa, eikä hän niitä katunut tai kumonnut edes kuolemansa lähestyessä.
En ole riidanhaastamismielessä tällä palstalla, vaan tuon tiedoksi niitä asioita, joita eivät koulujen historiatunnit opeta, ja minkä vuoksi edelleen opetatte niiden murhaajien sepittämiä oppeja.
Lutheria Hitleriin. Hitler oli 1900-luvulla elänyt ja toiminut Saksan valtakunnan kansleri ja johtaja, joka aika lailla toimi itsevaltiaan tavoin. Luther taas 1500-luvun vaihteessa elänyt uskonpuhdistaja.
Ei Luther eikä Hitlerkään keksinyt juutalaisvastaisuutta, vaan sillä oli Euroopassa 2000-vuotinen perinne. Uskomatonta, mutta totta, mutta ennen 2. maailmansotaa juutalaisvastaisuutta ei edes tuomittu yleisesti.
Luther kirjoitti nuorena ja terveenä juutalaismyönteisen kirjan. ( Miksi sitä ei yleensä haluta mainita? Tiedätkö sinäkään siitä? ) Vasta vanhana ja sairaana kolme vuotta ennen kuolemaansa Luther kirjoitti juutalaisvastaisen kirjansa, jossa hän toisti oman aikansa juutalaisvastaiset käsitykset. Hän ei siten keksinyt niitä itse. Minusta olisi historian vääristelyä syyttää vain yhtä henkilöä koko aikakauden juutalaisvastaisuudesta. Kristillistä antijudaismiakin on ollut pari tuhatta vuotta.
"Luther on niistä murhista vastuussa, eikä hän niitä katunut tai kumonnut edes kuolemansa lähestyessä."
Mitä tarkoitat? Mistä murhista puhut?
Puhun niistä murhista joita tehtiin Lutherin, Melanchtonin ja Zwinglin käskyistä. Tässä seuraavassa on niiden käskyjen historiasta osasia:
" pitäisi merkityttää nimensä ja pitää yksityisiä kokouksia esim. jossakin talossa rukoillakseen, lukeakseen, kastaakseen, *) vastaanottaakseen sakramentin ja harjoittaakseen muita kristityn töitä. Tällaisen järjestelyn kautta voitaisiin merkitä ne, jotka eivät vietä kristillistä elämää, sekä voitaisiin rangaista, parantaa ja ulossulkea Kristuksen käskyn mukaan. — — Täällä voitaisiin myös harjoittaa kastetta ja sakramenttia puoleensa vetävällä ja yksinkertaisemmalla tavalla, ja kaiken määrääjänä olisi sana ja rakkaus. Mutta minä en voi enkä tahdo vielä järjestää sellaista seurakuntaa. Sillä minulla ei ole vielä kansaa eikä henkilöitä sitä varten. Mutta jos tulen pakotetuksi sitä tekemään, niin tahdon mielelläni tehdä, mitä voin siinä suhteessa — — Lutherilla on siis seurakunta ja kaste selvillä.
Koska hän kuitenkin muissa kirjoituksissaan puhuu siitä, että hänkin tunsi pyhiä ja hurskaita Jumalan lapsia (niin kuin niitä luonnollisesti onkin kaikkina aikoina ollut maailmassa), ei tietenkään näitä hänen sanojaan voi ottaa kirjaimellisesti. Ja pääsyynä, miksi hän ei koskaan muodostanut seurakuntia Raamatun ohjeiden mukaan, lienee pidettävä sitä, ettei hän sittenkään voinut vapautua kansankirkkokäsityksestään, ja siihen hänet taas johti sakramenttioppi, kuvittelu uudestisyntymisestä lapsenkasteessa. Sen perusteella lopullisesti saatiin itsenäisten seurakuntien sijaan valtionkirkko, ja Luther itse asettui samalle kannalle kuin entiset pakkokirkon asianajajat. Epäröityään joitakuita vuosia hän suorastaan varoittaa koettamasta toteuttaa hänen aikaisemmin lausumiaan ajatuksia ja taistelee kiivaasti niitä vastaan, jotka kannattavat uskovaisten seurakuntayhteyttä.
Vastoin aikaisempia käsityksiään Luther kirjoittaa v. 1532: “On kiellettyä, että jokainen seuraa omaa päätänsä ja tukee oman tahtonsa mukaan, luulee olevansa viisas ja tahtoo mestaroida ja moittia toisia.” “Opin arvostelemista, sitä minä nimitän suurimmaksi ja häpeällisimmäksi ja vahingollisimmaksi paheeksi maan päällä, mistä kaikki kapinahenget ovat peräisin.”
Jo v. 1528 oli Luther saanut aikaan, että Saksin vaaliruhtinas Johan
julkaisi ankaran lain kaikkia vastaan, jotka ostavat, myyvät tai lukevat kasteenkertojien tai sakramenttilaisten kirjoja (tarkoitetaan niitä, joilla oli sakramenttiopissa toinen käsitys kuin Lutherilla).
Speierin valtiopäivillä v. 1529, juuri niillä, joilla evankeliset kristityt, jotka uskonpuhdistusta kannattivat, saivat nimen “protestantit”, koska he panivat vastalauseen katolisen kirkon päätöksiä vastaan, säädettiin n.s. kasteenkertojia vastaan laki, jota vastaan nuo samat protestantit eivät panneet vastalausetta, vaan jonka he päinvastoin hyväksyivät. Ja tämä tapahtui samoilla valtiopäivillä, joilla evankeliset vaativat itselleen uskon ja omantunnon vapautta väittäen, että “kaikessa, mikä koskee Jumalan kirkastamista ja sielun pelastusta, on ihminen velvollinen enemmän kuulemaan Jumalaa kuin muita”.
Tässä laissa lausutaan mm. näin:
“— — — Vaikka yleisessä laissa on määrätty, ettei kukaan, joka ennen kristillisessä järjestyksessä on kastettu, saa uudelleen eli toista kertaa mennä kasteelle eikä kukaan myöskään saa sellaista kastaa, ja vaikka etenkin keisarillisissa laeissa kuolemanrangaistuksen uhalla on kielletty niin tekemästä, — — — niin huomaamme kuitenkin päivittäin, että vastoin vanhaa juurtunutta oikeutta ja meidän määräystämme vastaan tämä vanha, monia satoja vuosia sitten kielletty ja kirottu kasteenkertojain lahko yhä enemmän ja yhä tuhoisammin puhkee esiin ja pääsee valtaan -
Estääksemme tätä onnettomuutta ja kaikkea, mikä siitä voi seurata, ja ylläpitääksemme rauhaa ja yksimielisyyttä Pyhässä Valtakunnassa, ja samalla kukistaaksemme kaikki väittelyt ja epäilyt, jotka rangaistuksen johdosta voisivat liittyä kasteenkertomiseen, uudistamme me entiset keisarilliset lait ja myös yllä mainitun käskymme sekä käskemme, julistamme ja määräämme keisarillisen valtiutemme, tietomme ja tahtomme mukaisesti: että jokainen kasteenkertoja ja jokainen uudestikastettu, täysi-ikäinen mies tai nainen on tuomittava ja vietävä luonnollisesta elämästä kuolemaan tulella tai miekalla tai muulla sellaisella henkilön olosuhteiden mukaan ilman edelläkäypää papillisten tuomarien inkvisitiota. Ja heidän saarnaajiaan, johtajiaan ja kapinallisiaan, jotka kuuluvat kasteenkertojain kuuluisaan paheeseen, samoin kuin niitä, jotka siitä pitävät kiinni ja jotka uudelleen lankeavat, ei suinkaan ole armahdettava, vaan heidän suhteensa on ryhdyttävä ankariin toimenpiteisiin rangaisten heitä lakimme ja määräyksemme mukaan. — — — Me tahdomme myös, että jokaisen on annettava kastaa lapsensa kristillisen järjestyksen ja tavan mukaisesti. Mutta hän, joka tätä halveksii eikä tee sen mukaan, vaan uskoo, ettei lapsenkaste ole mitään, hän on, jos hän uskaltaa sitä jatkaa, oleva yllä mainitun lakimme määräysten alainen. — — Näin oli uskonpuhdistuksen ihanaa kevättä seurannut kamala takatalvi, jota jatkui vuosisatoja. Uskonpuhdistuksen miehet kirjoittivat innoissaan kiihotuskirjoja ja kirouksia, ja valtiomahti miekalla ja hirsipuulla pani ne täytäntöön sotien “puhtaan opin” puolesta.
V. 1532 kirjoitti Luther, ettei mikään esivalta saa suosia maassa sakramenttilaisia ja kasteenkertojia. Jokaisen alamaisen velvollisuus on ilmoittaa nurkkasaarnaajat esivallalle rangaistaviksi. He ovat muka kova korvaisiaheittiöitä, joiden perkeleellinen lahko saa kiittää helvetin henkiä olemassaolostaan.
Vielä räikeämpi oli Melanchton, jonka kehotuksesta v. 1535 neljä kasteenkertojaa mestattiin, ja seuraavana vuonna jatkettiin samaa. Nähdessään heidän sankarillisen kuolemansa M. lausui: “Sellaista rohkeutta ei voi pitää muuna kuin kauheana perkeleellisenä paatumuksena.” Luther kannattaa kuolemanrangaistusta uskonasioissa.
Vuodelta 1536 on vielä olemassa eräs Lutherin ja Melanchtonin alle-kirjoittama lausunto kasteenkertojia vastaan, jossa mm. sanotaan: “—
— — mutta missä joku ainoastaan suosii (vääriä) opinkappaleita hengellisissä asioissa, kuten lapsenkasteesta, perisynnistä ja turhasta hajaantumisesta, niin, koska nämä opinkappaleet ovat hyvin tärkeät — päätämme me, että näissäkin tapauksissa vastahakoiset on tapettava."
Lähde: P. Lattu: RAJANKÄYNTIÄ KASTEKYSYMYKSESTÄ.. Toinen lähde, minkä joskus luin, on Uppsalan Yliopiston kirkkohistorian prof. Gunnar Westinin VAPAAN KRISTILLISYYDEN HISTORIA. Kolmas lähde on Samuele Bachiyoggi SAPATISTA SUNNUNTAIHIN (muistaakseni). Kirjastoista löytyy asiasta PALJON materiaalia, kunhan lukee niitä ja osaa etsiä - ja on aikaa (sitä minulla ei valitettavasti ole oikein).
Suomessa niitä murhia ei kovin paljon ollutkaan, mutta kyllä täälläkin on merkkejä siitä, vieläpä meidän päivinämme. Esim. Helsingissä Johanneksen kirkon kryptan alla oli sellainen kivipaasi, minkä rakennusremontin tekijät olivat hakanneet pieniksi palasiksi papin käskystä, kun se oli niitä "kiusallisia todistuskappaleita". Siitä olivat kuitenkin ottaneet valokuvan ja luvanneet sen pitää salassa (eivät kuitenkaan pitäneet).
-- Maastakarkotuksia Suomessa kyllä tehtiin myös. Ja noitavainot perustuivat samoihin kirkon lakeihin.
Mitä murhien lukumääriin tulee, ei tarkkaa tietoa ole varmaankaan olemassa. On vain arvioita ja joitakin nimettyjä tapauksia, mutta niistä ajoista on kulunut jo kauan.
On mentävä, en ehdi nyt enempää.
juutalaiset sillä ehdolla, että he kääntyvät kristityiksi.
Todellinen muiden uskontojen hyväksyminen on kristinuskolle vierasta. Tästä on osoituksena lähetystyö.
mutta asia ei kuulu pätkääkään tähän keskusteluun. Voit avata aiheesta uuden keskustelun, jos haluat. Mutta luulen, että kaikki ovat jo kyllästyneet tuollaisiin juttuihin.
Tällä palstalla keskustellaan LUTERILAISUUDESTA, ei uudestikastajalahkojen opeista.
tai kapinan kukistamisen asevoimin, (mistä tuossa Lutherin tapauksessa oli kyse), ovat silloin joukkomurhaajia. Sellaista sakkia me ihmiset yleensäkin olemme, poikkeuksena olet sinä, vanhurskas nimimerkki "Kilvoituksessa".
Mutta ehkä sinä, arvoisa nimimerkki, et ole koskaan joutunut mainitsemaani tilanteeseen, kun meillä Suomessa on ollut yhtäjaksoinen rauha jo yli 60 vuotta.
juuri keskustelin. Etkö ole sattunut huomaamaan, kuinka paljon ole tuonut esiin siitä luterilaisesta harhaopista ja sen perustajasta.
Mutta saatan kyllä lopettaa, ettei arv. -hiiri vain muutu isommaksi sukulaisekseen.
älä yritä valehdella. Ei ollut mistään sodasta kyse. Kyseessä oli ns. "uudestikastajien ja sakramenttilaisten" tappaminen Lutherin suosittelemilla keinoilla:
"tietomme ja tahtomme mukaisesti: että jokainen kasteenkertoja ja jokainen uudestikastettu, täysi-ikäinen mies tai nainen on tuomittava ja vietävä luonnollisesta elämästä kuolemaan tulella tai miekalla tai muulla sellaisella henkilön olosuhteiden mukaan ilman edelläkäypää papillisten tuomarien inkvisitiota".
Olen ollut joskus kauan sitten rauhanturvaajana ja kyllä silloin kannoin asetta sotilaallisessa palvelutehtävässäni - Jumalan kiitos,- ketään ei tarvinnut tappaa. Mutta asetta en enää ottaisi, enkä ikänikään johdosta joutuisi siihen. Se siitä. En ole ainoa tällä tavoin ajatteleva, vaan meitä on kyllä paljon, jotka uskomme, että "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo."
Mitä tulee suomalaiseen linjaan itsenäisyydestä, niin mitä hyötyä oli aseellisesta toiminnasta viime sodissamme, kun se veteraanien verellä ja Jumalan avulla saatu itsenäisyys on myyty HALVALLA EU:lle. Hukkaan menivät kalliit ja raskaat sotavuodet.
oli kysymys, kun uudestikastajat olivat kiihottaneet Saksan talonpojat kapinaan. Luther asettui laillisen esivallan puolelle riehuvia murhaajia vastaan. Puhut vähän ristiriitaisia. Toisaalta näyt hyväksyvän sodat, toisaalta et. Et taida olla yhtään vanhaa Martti-tohtoria parempi, kunhan hurskastelet.
"Koska hän kuitenkin muissa kirjoituksissaan puhuu siitä, että hänkin tunsi pyhiä ja hurskaita Jumalan lapsia (niin kuin niitä luonnollisesti onkin kaikkina aikoina ollut maailmassa), ei tietenkään näitä hänen sanojaan voi ottaa kirjaimellisesti. Ja pääsyynä, miksi hän ei koskaan muodostanut seurakuntia Raamatun ohjeiden mukaan, lienee pidettävä sitä, ettei hän sittenkään voinut vapautua kansankirkkokäsityksestään, ja siihen hänet taas johti sakramenttioppi, kuvittelu uudestisyntymisestä lapsenkasteessa. Sen perusteella lopullisesti saatiin itsenäisten seurakuntien sijaan valtionkirkko, ja Luther itse asettui samalle kannalle kuin entiset pakkokirkon asianajajat. Epäröityään joitakuita vuosia hän suorastaan varoittaa koettamasta toteuttaa hänen aikaisemmin lausumiaan ajatuksia ja taistelee kiivaasti niitä vastaan, jotka kannattavat uskovaisten seurakuntayhteyttä.
Vastoin aikaisempia käsityksiään Luther kirjoittaa v. 1532: “On kiellettyä, että jokainen seuraa omaa päätänsä ja tukee oman tahtonsa mukaan, luulee olevansa viisas ja tahtoo mestaroida ja moittia toisia.” “Opin arvostelemista, sitä minä nimitän suurimmaksi ja häpeällisimmäksi ja vahingollisimmaksi paheeksi maan päällä, mistä kaikki kapinahenget ovat peräisin.”
Jo v. 1528 oli Luther saanut aikaan, että Saksin vaaliruhtinas Johan julkaisi ankaran lain kaikkia vastaan, jotka ostavat, myyvät tai lukevat kasteenkertojien tai sakramenttilaisten kirjoja (tarkoitetaan niitä, joilla oli sakramenttiopissa toinen käsitys kuin Lutherilla).
Speierin valtiopäivillä v. 1529, juuri niillä, joilla evankeliset kristityt, jotka uskonpuhdistusta kannattivat, saivat nimen “protestantit”, koska he panivat vastalauseen katolisen kirkon päätöksiä vastaan, säädettiin n.s. kasteenkertojia vastaan laki, jota vastaan nuo samat protestantit eivät panneet vastalausetta, vaan jonka he päinvastoin hyväksyivät. Ja tämä tapahtui samoilla valtiopäivillä, joilla evankeliset vaativat itselleen uskon ja omantunnon vapautta väittäen, että “kaikessa, mikä koskee Jumalan kirkastamista ja sielun pelastusta, on ihminen velvollinen enemmän kuulemaan Jumalaa kuin muita”.
Tässä laissa lausutaan mm. näin:
“— — — Vaikka yleisessä laissa on määrätty, ettei kukaan, joka ennen kristillisessä järjestyksessä on kastettu, saa uudelleen eli toista kertaa mennä kasteelle eikä kukaan myöskään saa sellaista kastaa, ja vaikka etenkin keisarillisissa laeissa kuolemanrangaistuksen uhalla on kielletty niin tekemästä, — — — niin huomaamme kuitenkin päivittäin, että vastoin vanhaa juurtunutta oikeutta ja meidän määräystämme vastaan tämä vanha, monia satoja vuosia sitten kielletty ja kirottu kasteenkertojain lahko yhä enemmän ja yhä tuhoisammin puhkee esiin ja pääsee valtaan -
Estääksemme tätä onnettomuutta ja kaikkea, mikä siitä voi seurata, ja ylläpitääksemme rauhaa ja yksimielisyyttä Pyhässä Valtakunnassa, ja samalla kukistaaksemme kaikki väittelyt ja epäilyt, jotka rangaistuksen johdosta voisivat liittyä kasteenkertomiseen, uudistamme me entiset keisarilliset lait ja myös yllä mainitun käskymme sekä käskemme, julistamme ja määräämme keisarillisen valtiutemme, tietomme ja tahtomme mukaisesti: että jokainen kasteenkertoja ja jokainen uudestikastettu, täysi-ikäinen mies tai nainen on tuomittava ja vietävä luonnollisesta elämästä kuolemaan tulella tai miekalla tai muulla sellaisella henkilön olosuhteiden mukaan ilman edelläkäypää papillisten tuomarien inkvisitiota. Ja heidän saarnaajiaan, johtajiaan ja kapinallisiaan, jotka kuuluvat kasteenkertojain kuuluisaan paheeseen, samoin kuin niitä, jotka siitä pitävät kiinni ja jotka uudelleen lankeavat, ei suinkaan ole armahdettava, vaan heidän suhteensa on ryhdyttävä ankariin toimenpiteisiin rangaisten heitä lakimme ja määräyksemme mukaan. — — — Me tahdomme myös, että jokaisen on annettava kastaa lapsensa kristillisen järjestyksen ja tavan mukaisesti. Mutta hän, joka tätä halveksii eikä tee sen mukaan, vaan uskoo, ettei lapsenkaste ole mitään, hän on, jos hän uskaltaa sitä jatkaa, oleva yllä mainitun lakimme määräysten alainen. — — Näin oli uskonpuhdistuksen ihanaa kevättä seurannut kamala takatalvi, jota jatkui vuosisatoja. Uskonpuhdistuksen miehet kirjoittivat innoissaan kiihotuskirjoja ja kirouksia, ja valtiomahti miekalla ja hirsipuulla pani ne täytäntöön sotien “puhtaan opin” puolesta.
V. 1532 kirjoitti Luther, ettei mikään esivalta saa suosia maassa sakramenttilaisia ja kasteenkertojia. Jokaisen alamaisen velvollisuus on ilmoittaa nurkkasaarnaajat esivallalle rangaistaviksi. He ovat muka kova korvaisiaheittiöitä, joiden perkeleellinen lahko saa kiittää helvetin henkiä olemassaolostaan.
Vielä räikeämpi oli Melanchton, jonka kehotuksesta v. 1535 neljä kasteenkertojaa mestattiin, ja seuraavana vuonna jatkettiin samaa. Nähdessään heidän sankarillisen kuolemansa M. lausui: “Sellaista rohkeutta ei voi pitää muuna kuin kauheana perkeleellisenä paatumuksena.” Luther kannattaa kuolemanrangaistusta uskonasioissa.
Vuodelta 1536 on vielä olemassa eräs Lutherin ja Melanchtonin alle-kirjoittama lausunto kasteenkertojia vastaan, jossa mm. sanotaan: “—
— — mutta missä joku ainoastaan suosii (vääriä) opinkappaleita hengellisissä asioissa, kuten lapsenkasteesta, perisynnistä ja turhasta hajaantumisesta, niin, koska nämä opinkappaleet ovat hyvin tärkeät — päätämme me, että näissäkin tapauksissa vastahakoiset on tapettava.
Vastoin Melanchtonin kantaa, joka näiden marttyyrien kestävyydessä näki ainoastaan perkeleellistä paatumusta, oli sentään toisia, jotka näkivät asian toiselta kannalta.
Todistuksena siitä otamme tähän erään vastalauseen, jonka evankelinen pappi Johan Odenbach Moschelnista 1528 lähetti Alzeyn tuomareille käsiteltäessä juttua kasteenkertojia vastaan.
“Teidän tulee kurjina, tietämättöminä ja oppimattomina ihmisinä ahkeraan ja vakavasti avuksenne huutaa oikeata tuomaria ja rukoilla Häneltä Hänen jumalallista apuaan, viisauttaan ja armoaan. Silloin te ette kevytmielisesti saastuta käsiänne viattomalla verellä, joskin keisarilliset majesteetit ja kaikki maailman ruhtinaat olisivat niin käskeneet. Nämä vankiraukat eivät kasteenkertomisellaan ole niin raskaasti tehneet syntiä Jumalaa vastaan, että Hänen täytyisi tuomita heidän sielunsa kadotukseen, eivätkä he myöskään ole niin suuria rikoksia tehneet esivaltaa tai muita ihmisiä vastaan, että heitä sen tähden olisi rangaistava henkensä menettämisellä. Sillä ei oikealla kasteella enemmän kuin kasteenkertomisellakaan ole sellaista voimaa, että se voi pelastaa tai kadottaa ihmisen. Meidän täytyy antaa kasteen olla merkkinä, jonka kautta tunnustamme olevamme kristityt, kuolleet maailmalle, perkeleen viholliset, kurjia, ristiinnaulittuja ihmisiä, jotka emme etsi ajallisia, vaan iankaikkisia aarteita, jot k.a herkeämättä taistelemme lihaa, syntiä ja perkelettä vastaan ja vietämme kristillistä elämää.
Teidän joukossanne, te tuomarit, ei ole monta, jotka kykenette puhumaan oikeasta tai väärästä kasteesta, ette edes sittenkään, vaikka teidät vietäisiin hirsipuuhun tai kidutuspenkille. Ei kai teitä sen tähden ole mestattava: Ei! Tätä en sano vahvistaakseni kasteenkertomista; se on hävitettävä pyhällä Raamatulla eikä pyövelin käsin. Sen tähden, rakkaat ystävät, älkää tehkö syntiä Jumalan majesteettia vastaan, jottei Jumalan viha tulisi osaksenne hirveämmällä tavalla kuin sodomalaisten ja kaikkien maan rikollisten yli. Olen nähnyt monta varasta, murhamiestä ja pahantekijää, joita vankilassa kohdeltiin armeliaammin kuin näitä raukkoja, jotka eivät ole varastaneet, polttaneet eikä pettäneet tai tehneet muita häpeällisiä tekoja, vaan ovat kaikkea sellaista vastaan, ja jotka, Jumalalle kunniaksi eikä kellekään vahingoksi, antavat kastaa itsensä uudestaan, mikä sentään on vähäinen hairahdus hyvien, yksinkertaisten sydänten puolelta. Kuinka te voitte tai tahdotte sydämissänne ja omissatunnoissanne tuomita, sanoa tai tunnustaa, että heidät sen tähden on mestattava tai että he ovat kadotetut? Jos te menettelisitte heidän suhteensa, kuten kristillisten tuomarien tulisi, tai jos te kykenisitte opettamaan heitä evankeliumilla, niin ei mitään pyöveliä tarvittaisi, vaan he epäilemättä alistuisivat totuuteen, ja vankila olisi riittävä rangaistus. Niin pitäisi myös teidän pappienne tekemän, kantaa heidät eksyneinä lampaina hartioillaan lammastarhaan, osoittaa heille erikoista suosiota ja veljellistä rakkautta, lohduttaa, ylläpitää ja palauttaa heidät suloisella evankelisella opilla.
Älkää antako eksyttää itseänne tuomitsemaan näitä ihmisraukkoja niin, että he menettävät henkensä. Teidän pitäisi kauhistua tätä asiaa, kauhuissanne pitäisi teidän verta hikoilla, sillä te ette tiedä, mikä on eksytystä. Teidän täytyy kuunnella heitä, kun nämä raukat sanovat: ‘Me vaadimme parempia todisteita jumalallisista kirjoituksista ja tahdomme totella teitä, jos te voitte evankeliumista osoittaa meille jotain parempaa.’ Muistakaa, mikä iankaikkinen häpeä on teitä seuraava! Muistakaa, miten kansa on halveksiva ja epäilevä teitä, jos tapatte nämä raukat! Silloin on näistä sanottava: ‘Katso, suurella kärsivällisyydellä, rakkaudessa ja alttiudessa ovat nämä ihmiset kuolleet, sankarillisesti ovat he maailmaa vastustaneet. Oi, jospa me eläisimme Jumalan edessä siten, kuin nämä viattomat; totuudella ei heitä voitu voittaa, väkivallalla on heitä pakotettu, he ovat Jumalan pyhiä marttyyreja!’ Jokainen on sanova, että te olette langettaneet verituomion, ei kukistaaksenne kurjien kasteenkertojien eksytykset, vaan väkivallalla tukahuttaaksenne pyhän evankeliumin ja jumalallisen totuuden.”
(Kirje vaikutti sen, että tuomarit kieltäytyivät tuomitsemasta uskon asioissa, mutta korkeampi oikeus tuomitsi miehet mestattaviksi ja naiset upotettaviksi.)
Mikä henki heitä johti?
Ovatko lapsenkasteen kannattajat ja luterilaiset kirkonmiehet koskaan ajatelleet, kenen hyväksi puhuvat tällaiset vainot, joita Lutherin ja Melanchtonin kehotuksesta pantiin toimeen? Jos he olisivat olleet vakuuttuneita asiansa oikeudesta ja Kristuksen Hengen läpitunkemat, olisiko heidän tarvinnut ryhtyä raivoamaan tulella ja miekalla ja hirsipuulla? Mutta valtionkirkkohan onkin siinä suhteessa omituinen, että se voi sietää palvelijoiltaan ja jäseniltään mitä hyvänsä muuta opin ja elämän puolesta, mutta sitä, että joku Raamatun mukaan antaa kastaa itsensä uskoon tultuaan, sitä se ei koskaan ole voinut eikä voi sietää, sillä se on siksi selvä vastalause kirkon perusolemusta ja koko järjestelmää vastaan.
*
Sveitsin uskonpuhdistuksen voimme tässä sivuuttaa. Mainitsemme ainoastaan, että siellä Zwingli, samoin kuin Saksassa Melanchton, oli alkuaan epäröivällä kannalla lapsenkasteeseen nähden, mutta asettui vuodesta 1525 saarnaamaan kasteenkertojia vastaan ollen sitä mieltä, että heidät oli mestattava keisarillisen lain mukaan. Zurichin raati, johon mm. Zwingli kuului, antoikin 1526 määräyksen, että jokainen, joka toimittaa uskovaisten kasteen, tulee mestattavaksi, ja sen mukaan meneteltiinkin. Kirkosta oli sielläkin tullut valtionkirkko, ja se tarvitsi ehdottomasti lapsenkastetta voidakseen pysyä pystyssä.
Kalvin hyväksyi myös lapsenkasteen, vaikkakin on myönnettävä, että näillä molemmilla miehillä on kasteen merkityksestä aivan toinen käsitys kuin Lutherilla ja hänen kirkollaan. Niin kiivas oli taistelu näiden miesten välillä, että Luther suorastaan väitti perkeleen olevan aloitteentekijänä sellaiseen kasteoppiin, jota Zwingli edusti.
Kalvin lausuu: “Koska Jeesus käskee opettamaan ennen kastamista ja tahtoo ainoastaan uskovaisia päästettäväksi kasteelle, niin näyttää siltä, kuin kaste ei olisi oikein toimitettu, jos ei usko käy edellä.”
*) Vertaa tähän, mitä L u t h e r aikaisemmin on sanonut: “Ihmissielu on iankaikkinen ja suurempi kuin kaikki, mikä on katoavaista. Sen tähden on ainoastaan iankaikkisen sanan sitä hallittava ja ohjattava. Sillä hyvin häpeällistä on Jumalan edessä, että tahdotaan hallita ihmislain ja tavaksi tulleen oikeuden nojalla.” — Ja: “Ei paavilla eikä piispalla eikä kellään toisella ihmisellä ole oikeutta antaa kristitylle pienintäkään määräystä, jos se tapahtuu vastoin hänen myöntymystään. Kaikki, mikä tapahtuu toisella tavalla, tapahtuu hirmuvallan hengessä.”
Tässä toinen lähde, mistä ilmenee, mitä Luther sai aikaan juutalaisten suhteen:
"vanhan rajan länsipuolella. Kukaan ei epäile silloisen paavi Pius XII:n hyvää tarkoitusta juutalaisia kohtaan heidän onnettomuudessaan. Hän osoitti sen teoissa avaamalla Vatikaanin portit ja kätkemällä monia heistä. Hän antoi myös sulattaa pyhiä astioita, jotta niitten kullan avulla voitiin ostaa juutalaisia vapaiksi. Mutta sitä juhlallista vastalausetta hirveää kansanmurhaa kohtaan, jota koko maailma paavilta odotti, ei koskaan kuulunut. Paavi ei edes silloin, kun saksalaiset kuljettivat Rooman juutalaiset Auschwitziin, korottanut ääntään. Juuri tässä yhteydessä paavin hovissa oleva Saksan ‘suurlähettiläs, paroni Ernst von Weizsäcker, tiedotti ilmeisen tyytyväisenä ulkoasiainministeriöön Berliiniin:
“Vaikka paavia painostettiin joka puolelta, hän ei suostunut minkäänlaiseen mielenosoitukseen moittiakseen siten Rooman juutalaisten maasta kuljetusta.”
Myös protestanttiset kirkot näyttivät vaihtelevaa kuvaa. Jos Luther ja hovisaarnaaja Stöcker olisivat eläneet toisen maailmansodan aikana, he olisivat nähneet, millaisen hedelmän heidän sanansa kantoivat. Mutta sekä Saksassa että miehitetyissä maissa oli piispoja, jotka rohkenivat astua esiin sekä vastalausein että teoin. Tanskassa luettiin lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina 1943 saksalaisten ratsioitten jälkeen kaikissa kirkoissa juhlallinen vastalause ja monet kirkonmiehistä näyttivät hyvää esimerkkiä Tanskan juutalaisten auttamisessa.
Juutalaiset itse oppivat kalliin läksyn. Kuva krematorioitten savuavista piipuista — kun heidän miljoonat heimolaisensa hävisivät nimettömään ja armottomaan kuolemaan — on painajaisen tavoin seurannut kansaa. Ja kuka sanoo, että tämä oli viimeinen kerta tai että Saksa on ainoa maa, jossa tällaista saattoi tapahtua? Kauhistuksen sulatusuunissa luodaan uusi juutalainen, jonka kuva tuli jo näkyviin Theodor Herzlin tapaisessa hahmossa.
Tänään Israel tietää, että todellinen Endlösung der judischen Frage ei ole itämaisessa kohtaloonsa alistumisessa ja kärsivällisyydessä. Juutalainen kansa
s.249 Pitkä Vaellus
Mitä siihen talonpoikaiskapinaan tulee, oli pieni ryhmä, mikä tarttui aseisiin ja alkoi puolustautumaan silloin, kun lapsenkastajat hyökkäsivät asein heitä vastaan, tarkoituksenaan heidät tappaa. He joutuivat kuitenkin väistymään, sillä heitä oli vain vähän. Siitä on muistaakseni kerrottu Westinin VAPAAN KRISTILLISYYDEN HISTORIASSA. Muut 'uudestikastajat' eivät aseita ottaneet. Laillinen esivalta, jolle siis Luther määritti lakeja 'uudestikastajien ja sakramenttilaisten' tappamisesta - sellaista laillista esivaltaako Hilarius-hiiri suosii? Vieläkin-kö?
Väitän antaneeni vähemmän ohjeita ja määräyksiä vauvakasteen suosijoiden tappamiseksi, vaikka sitä vastustankin. Tee siitä johtopäätökset, kumpi on syyttömämpi murhiin.
Lue Roomalais ja Korinttilaiskirjeitä ja kohtia laista ja armosta. Ympärileikkauksesta. Erilaisista tavoista ja niiden kunnioittamisesta. Toisien tuomitsemisesta...
Jos tuo herjaaminen sitten loppuisi.
Aivan pöyristyttävää tuollainen teksti.
Ota Asioista selvää:
Martti Luther-Wikipedia
Ja mainitsemistani Raamatun kirjeistä löydät myös asiaa perisynnistä.
Lue Sanaa ja rukoile kaikkien kristittyjen puolesta. Ja jos koet meidät luterilaiset vihollisiksesi, muista mitä siihenkin Sana neuvoo: älä kiroa vihollistasi vaan siunaa, SIUNAA!
Miten voitte olla noin ehdottomia oppienne kanssa että tuomitsette meidät huonoiksi hedelmiksi?
Älkää rakentako toisen laskemalle perustukselle!
( Room. 15:20 Paavali oli viisas mies!)
Rukoilkaamme yhteiskristillisyyden puolesta, jokainen olkoon uskossaan vahva ja kestäköön heikkojen vajavuudet. ( Room. 15.luku )
AMEN.
ja alkaa rakentamaan sinne Vikipediaan sitä Luther-tietopakettia. Voisin sen kyllä tehdä jo niilläkin lähteillä, joita minulla on, mutta olen antanut lainaksi joitakin niistä ja ei ole palautettu. Kirjastoista kyllä löytyy, mikäli haluaa saada tietoa, miten luterilaisuutta Euroopassa rakennettiin. Ongelma on vain siinä, että sitä historiaa ei voida opettaa kouluissa, sillä se toisi esiin ne samat asiat, joita minäkin olen täällä tuonut. Väitätkö, ettet ole niistä mitään tiennyt? Niin väittivät saksalaisetkin, vaikka krematorioiden savu leijaili kamalan hajuisena maisemien yllä; eikä ollut halua ottaa selvää asioista ja panna vastalausetta - harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Hitler käytti eräänä perusteluna juutalaisvainolle Lutherinkin lausuntoja, joita hän ei muuttanut edes kuolinvuoteellaan. Mikä henki hallitsi Lutheria? Älä yritä väittää, että Pyhä Henki! Hän ei sellaisiin tekoihin yllytä nitä vastaan, jotka omantunnon vuoksi kasteelle menevät.
Tuo VIKIPEDIA on sanojensa mukaan 'tynkä'. Ei se anna kaikkia tarpeellisia tietoja monista muistakaan asioista. Jos se teksti oli mielestäsi pöyristyttävää, olen ihan samaa mieltä kanssasi. Mutta kyllä ne Martinuksen ukaasit ja määräykset sellaisia olivat.
Mitä 'perisyntiin' tulee,oletko sinäkin sitä mieltä, ettei vauva ilman valelua ja ristinmerkkejä pääse taivaaseen, kun hänellä on raskas syntitaakka omallatunnollaan? Kyllä minun Raamattuni opettaa, että jokainen vastaa itse tekemistään synneistä, eikä jonkun toisen tekemistä. Ethän sinä vastaa tuomiolla jonkun murhaajan tekemistä, tai vaikkapa isoisäsi esim 5:nnessä polvessa. Miten sitten Aadamin tekemistä? Mutta sen taipumuksen 'lihan tekoihin' olemme tietenkin kaikki saaneet jo syntymälahjana ja niistä Sana meitä kieltää. Lankeamme, mutta kun kadumme ja teemme parannuksen, on meillä sovitus Jeesuksen veren kautta. Perisynti on termi, mitä lut.kirkko tarvitsee, sillä vauvakaste on paljon huonommin perusteltavissa ilman sitä. Ei ole kukaan vielä tähän päivään mennessä yhtä ainutta tapausta minulle Raamatusta esittänyt - koska sellaista EI SIELLÄ OLE.
En kannata ekumeniaa, - se tulee johtamaan kompromissiin toisensa jälkeen. Ja lut.kirkon kompromissilinjat näyttävät jo liiankin selvästi suuntansa. Jos joku tahtoo olla Jeesuksen seuraaja, joutuu hän kyllä siitä Baabelista lähtemään.
Vielä niistä hedelmistä: Katso ja tutkistele! Pääosa (lienee 80%) kansastamme kuuluu lut.kirkkoon, mutta vain pieni murto-osa on tosissaan Raamatun Sanaa edes jotenkin tuntevia ja vielä pienempi osa sitä noudattavia. Kompromissit ovat vieneet siihen, että Jumalan ääntä ei kuulla, vaan ihmisten 'suvaitsevaisuus' on vallannut paikan. Syntiä ei ole enää juuri olemassakaan, vaan kaikenlaisia selityksiä tarjotaan. Olen niitä jo tarpeeksi kauan jankuttanut, en viitsi enää. - Heikkojen vajavuuksia tulee kyllä kestää, mutta synnistä pitää myös nuhdella: Raamattu niin sanoo, en minä. Enkä minä ketään vihollistani kiroa, kun minulla ei niitä edes ole. Mielipide-eroja toki on - ja tulee olemaan varmasti maailman tappiin saakka, sillä kaikkihan me olemme ihmisiä. Vajavaisia ja puutteellisia.
Hämeenlinnan Katumajärvessä kävin kesällä uimassa.