Monet protestanttiset kirkkokunnat (luterilaisetkin) ja teologit ovat historian aikana olettaneet erheellisesti,että uuden liiton aikana sunnuntaista olisi tullut "kristillinen sapatti" tai että VT:n sapattikäskyn velvoitteet olisivat siirtyneet sunnuntaille.
Varhaiskristityt eivät koskaan pitäneet sunnuntaita lepopäivänä tai ns. uutena sapattina. Ensimmäisen kerran kristikunnassa mainitaan sunnuntaista lepopäivänä vuonna 220 jKr. kirkkoisä Origeneen kirjoituksissa. Tästä alkoi harhaanjohtava, vieläkin monissa kirkkokunnissa vallalla oleva käsitys, että sunnuntai on "kristillinen sapatti" ja että sunnuntaita pitäisi viettää lepopäivänä ja että olisi syntiä jos ei lepää nimenomaan sunnuntaina.
Koko Uudessa testamentissa ei ole mitään tällaisia määräyksiä luettavissa, eikä UT:n teologiassa ole mitään toista pyhäpäivää asetettu sapatin paikalle pakolliseksi lepo-tai jumalanpalveluspäiväksi. Paastopäivistä puhumattakaan, vaikka juutalaisilla oli omat paastopäivänsä perinteisesti.
Päivien viettämisessä vallitsee nimenomaan evankeelinen vapaus - kuten siinäkin mitä kristityt saavat syödä, eli mitä tahansa haluat (kunhan eivät loukkaa jotain heikkouskoista uskovaa).
Jos ajatellaan Mooseksen lain sapattikäskyn tarkoittavan uudessa liitossa viikon ensimmäistä päivää, ollaan vaarassa joutua sapatinpitäjien hämäämäksi. Hehän voivat helposti osoittaa, että Mooseksen laki vaatii pyhittämään seitsemättä päivää eikä viikon ensimmäistä, joten jos oletetaan, että sapattikäsky on vielä voimassa, on epäjohdonmukaista vaatia sen perusteella sunnuntain pyhittämistä. Tie on silloin auki adventismin ja vastaavien sabbatariaanien ansaan - takaisin vanhan liiton lain orjuuteen ja tekoihin perustuvaan uskonnollisuuteen. Mutta kuten heprealaiskirjeessäkin todetaan (Hebr. 8:13), vanhan liiton tilalle on tullut uusi ja parempi liitto. Vanha liitto, jonka merkkinä oli sapatti, on väistynyt pois tarpeettomana.
Mutta UT ei koskaan vetoakaan vanhan lain sapattikäskyyn perusteena sunnuntain viettämiselle, eikä UT todellakaan aseta mitään päivää uudeksi velvoittavaksi lepopäiväksi. UT:n teologiassa korostetaan nimenomaan hengellistä lepoa uskossa Kristukseen, joka on Vanhan liiton (mukaanlukien lauantaisapatin) lain loppu ja täyttymys eli päämäärä (Room.10:4;14:1-18;Kol.2:14-23; 1 Kor.10:23-26; Ef.2:14-19).
Jumalan valtakunta ei ole -toisin kuin vanha liitto ja esim. adventismi- sen tarkkailua, mitä me syömme ja juomme tai mitä päivää me noudatamme, tai miten me pukeudumme. Olemme vapaat kaikista sellaisista säännöistä (niin VT:n kuin ihmisten keksimistä määräyksistä). Jumalan valtakunta on iloa, rauhaa ja vanhurskautta, jotka Pyhä Henki antaa.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=55
Varhaiskristityt eivät koskaan pitäneet sunnuntaita lepopäivänä tai ns. uutena sapattina. Ensimmäisen kerran kristikunnassa mainitaan sunnuntaista lepopäivänä vuonna 220 jKr. kirkkoisä Origeneen kirjoituksissa. Tästä alkoi harhaanjohtava, vieläkin monissa kirkkokunnissa vallalla oleva käsitys, että sunnuntai on "kristillinen sapatti" ja että sunnuntaita pitäisi viettää lepopäivänä ja että olisi syntiä jos ei lepää nimenomaan sunnuntaina.
Koko Uudessa testamentissa ei ole mitään tällaisia määräyksiä luettavissa, eikä UT:n teologiassa ole mitään toista pyhäpäivää asetettu sapatin paikalle pakolliseksi lepo-tai jumalanpalveluspäiväksi. Paastopäivistä puhumattakaan, vaikka juutalaisilla oli omat paastopäivänsä perinteisesti.
Päivien viettämisessä vallitsee nimenomaan evankeelinen vapaus - kuten siinäkin mitä kristityt saavat syödä, eli mitä tahansa haluat (kunhan eivät loukkaa jotain heikkouskoista uskovaa).
Jos ajatellaan Mooseksen lain sapattikäskyn tarkoittavan uudessa liitossa viikon ensimmäistä päivää, ollaan vaarassa joutua sapatinpitäjien hämäämäksi. Hehän voivat helposti osoittaa, että Mooseksen laki vaatii pyhittämään seitsemättä päivää eikä viikon ensimmäistä, joten jos oletetaan, että sapattikäsky on vielä voimassa, on epäjohdonmukaista vaatia sen perusteella sunnuntain pyhittämistä. Tie on silloin auki adventismin ja vastaavien sabbatariaanien ansaan - takaisin vanhan liiton lain orjuuteen ja tekoihin perustuvaan uskonnollisuuteen. Mutta kuten heprealaiskirjeessäkin todetaan (Hebr. 8:13), vanhan liiton tilalle on tullut uusi ja parempi liitto. Vanha liitto, jonka merkkinä oli sapatti, on väistynyt pois tarpeettomana.
Mutta UT ei koskaan vetoakaan vanhan lain sapattikäskyyn perusteena sunnuntain viettämiselle, eikä UT todellakaan aseta mitään päivää uudeksi velvoittavaksi lepopäiväksi. UT:n teologiassa korostetaan nimenomaan hengellistä lepoa uskossa Kristukseen, joka on Vanhan liiton (mukaanlukien lauantaisapatin) lain loppu ja täyttymys eli päämäärä (Room.10:4;14:1-18;Kol.2:14-23; 1 Kor.10:23-26; Ef.2:14-19).
Jumalan valtakunta ei ole -toisin kuin vanha liitto ja esim. adventismi- sen tarkkailua, mitä me syömme ja juomme tai mitä päivää me noudatamme, tai miten me pukeudumme. Olemme vapaat kaikista sellaisista säännöistä (niin VT:n kuin ihmisten keksimistä määräyksistä). Jumalan valtakunta on iloa, rauhaa ja vanhurskautta, jotka Pyhä Henki antaa.
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=55
Vastaukset 26
Vanhimmat
ole minkään lainvelvoittama, että sitä pitäisi viettä. Alkuajan kristityt alkoivat vain viettä sitäylösnousemuksen päivänä, Herran päivänä. Lepopäivän merkityson pelkästään inhimillisessä puoless: että ihminen saisi viikon raadannan jälkeen "palautua", ykykielellä sanotusti UT:n kanta on aivan selvä: kaikki päivät ovat (kristittyjen)Jumalan edessä samanarvoisia. Ainoastaan ihmiselle, joka pitää toisen päivän toista parempana, se on sellainen.
Olisiko Jumala on kumonnut ne 10 käskyään jotka Hän itse kirjoitti lain tauluihin omalla kädellään? ja joiden periaatteet nyt on kirjoitettu uskovan sydämmeen.
Jumalan käskyt olivat se perusta mille Mooseskin Israelin lain kirjoitti. Samojen käskyjen sanoma on kirjoitettu myös uskovien sydämmiin - miksi? juu siksi että niiden periaatteet ovat oikeudenmukaiset ja rakkaudelliset ja mikä tärkeintä kuvastavat Jumalan tahdon.
Mooseksen kirjoittamat Israelin lait olivat vain israelilaisille eivätkä meille, missä maassa sitten asummekin, ne eivät siis meitä koske, mutta Jeesus (= jokaisen kristityn uskovaisen kuningas) ei koskaan kumonnut käskyjä ja jos ajattelet asiaa niin ehkä huomaat, että se olisi mahdottomuus jo senkin tähden että käskyt ovat oikeudenmukaiset ja rakkaudelliset ja Jumalan tahdon ilmaisu.
Sitä vastoin hän tiesi meidän heikkoutemme ja ei aseta ehdoksi pelastukselle että täyttäisimme Jumalan tahdon kaikessa. Meidän ei siis tarvitse olla huolissamme että jos/kun rikomme eri käskyjä ja siten teemme tekoja Jumalan periaatteita vastaan ettemme voi saada anteeksi jos kadumme ja pyydämme, mutta se ei tarkoita että oikeasta olisi tullut väärä.
Käskyjen periaatteet on kirjoitettu jokaisen uskovan sydämeen ja ne ovat yhtä hyvät kuin ennen. Ei käskyt ole vääriä vaan me.. mutta ei meidän vääryytemme tarkoita että olisi KIELLETTYÄ käskyjä noudattaa.
Ei ole väärin tai omavanhurskautta jos haluaa noudattaa käskyjä omasta halustaan eikä pakosta tai pelosta.
Eihän uskova esimerkiksi luule pelastuvansa siksi että kunnioittaa isäänsä ja äitiään vaan vain armosta Jeesuksessa, mutta ei ole kiellettyä kunnioittaa vanhempiaan vaan päin vastoin.
EiKÄ ihminen pelastu siksi ettei varasta tai edes siksi ettei tapa vaan vain armosta.
Sama asia sapatin kanssa ei ihminen pelastu sapatin pyhittämisen tähden vaan vain armosta, mutta ei ole kiellettyä noudattaa sitäkään käskyä, päin vastoin on hyväksi hiljentyä kerran viikossa ja jättää kaikki maailman huolet hetkeksi sivuun.
Kaikki päivät ovat yhtä lahjaa kuten sanoit, siis koko elämä on lahja sen Luojalta ja siksi Hän tietää parhaiten miten se on elettävä. Hän joka ymmärtää ihmisen tarpeet ja antoi ihmiselle oikeuden lepoon ja sapatin viettoon ja nimesi vielä päivänkin (seitsemännen päivän). Jumalan oman sanan mukaan ihmisen ei ole hyvä tehdä töitään enempää kuin kuusi päivää ilman lepoa sen jälkeen hän tarvitsee lepopäivän.
Kuka meistä voi KIELTÄÄ uskovalta Jumalan antaman oikeuden IHMISELLE NIIN TÄRKEÄN SAPATIN pyhittämiseen?
viikko ja kristitytkin säilyttivät se vaikka luopuivatkin juutalaisesta sapatista. Ota huomioon ettei tuota seitsenpäiväistä viikkoa mistään ihmiskunnan alusta ole ollut eikä edes luultavasti protoheprealaisten paimentolaisten keskuudessa. Juutalaiset viettivät tietysti "mooseksen ajoista" lähtien seitsenpäiväistä viikkoa ja tietysti se, sapatti mukaanlukien, kirjattiin heidän luomismyyttiinsä perustelemaan, ajan tavan mukaan, käytäntöä jumalallisella aukroriteetillä.
Olisi mukava jos uskovaisetkin hurskaudestaan huolimatta pitäytyisivät tosiasioissa eivätkä yrittäisi syöttää kirjaimellisina totuuksina vanhoja myyttisiä ja vertauskuvallisia kertomuksia nykyajan ihmisille.
ymmärrä mistä puhelet?
Vastasitkko minun kirjoitukseeni vai jonkun muun?
En minä kirjoittanut mitään muuta tai muusta kuin siitä että sapatti on kirjoitettuna käskyihin. Oli sitten kysymys lain tuluista tai ihmisen sydämestä.
Jos minulle vastasit niin kehottaisin vaikka lukemaan ensin mitä kirjoitin ja sitten vastaamaan.
On lähtöisin ei ainakaan raamatusta????
Raamatusta olen löytänyt ainoastaan Jumalan ihmiskunnalle antaman sapatin.
Ihmiset ovat nähdäkseni luopuneet Jumalan sapatista, suurin osa, mutta näinhän se on löytäneekö Jeesus uskoa maan päältä kun Hän tulee.
Pieniin se ihmisten joukko kutistui Nooankin aikana.
Raamatusta löytyy israelilaisille annettu sapatti. Jos olet löytänyt Jumalan sapatin, niin mistä löysit?
Paratiisissa, ihmistä varten ,omalla sormellaan kirjoitti sapatin myös kivitauluihin.
Silloin et joudu häpeään kun katselet "kaikkia Hänen käskyjään", eikä vain yhdeksää....
viestin siitä MIKSI ei ole oikein KIELTÄÄ sapattin pyhittämistä.
On siis kysymys käskyistä ja niitä on kymmenen (10). EI ole kysymys Mooseksen kirjoittamasta ja Israelille antamasta laista. Huomaa ero. Israelin lain "peruslaki" on Jumalan tahto joka ilmenee 10 käskyssä jotka Jumala ITSE KIRJOITTI laintauluihin ja antoi Moosekselle.
Luehan mitä kirjoitin niin ymmärrät varmaankin mitä tarkoitin ja mihin uskon. Ei kenenkään ei sinunkaan tarvitse uskoa (etkä edes voi) siihen mihin ei itse usko, mutta jos keskustelee muiden kanssa ja haluaa tietää mitenkä he asian näkevät niin silloin täytyy lukea mitä muut kirjoittavat ennenkuin vastaa, eikö?
Olisiko Jumala on kumonnut ne 10 käskyään jotka Hän itse kirjoitti lain tauluihin omalla kädellään? ja joiden periaatteet nyt on kirjoitettu uskovan sydämmeen.
Jumalan käskyt olivat se perusta mille Mooseskin Israelin lain kirjoitti. Samojen käskyjen sanoma on kirjoitettu myös uskovien sydämmiin - miksi? juu siksi että niiden periaatteet ovat oikeudenmukaiset ja rakkaudelliset ja mikä tärkeintä kuvastavat Jumalan tahdon.
Mooseksen kirjoittamat Israelin lait olivat vain israelilaisille eivätkä meille, missä maassa sitten asummekin, ne eivät siis meitä koske, mutta Jeesus (= jokaisen kristityn uskovaisen kuningas) ei koskaan kumonnut käskyjä ja jos ajattelet asiaa niin ehkä huomaat, että se olisi mahdottomuus jo senkin tähden että käskyt ovat oikeudenmukaiset ja rakkaudelliset ja Jumalan tahdon ilmaisu.
Sitä vastoin hän tiesi meidän heikkoutemme ja ei aseta ehdoksi pelastukselle että täyttäisimme Jumalan tahdon kaikessa. Meidän ei siis tarvitse olla huolissamme että jos/kun rikomme eri käskyjä ja siten teemme tekoja Jumalan periaatteita vastaan ettemme voi saada anteeksi jos kadumme ja pyydämme, mutta se ei tarkoita että oikeasta olisi tullut väärä.
Käskyjen periaatteet on kirjoitettu jokaisen uskovan sydämeen ja ne ovat yhtä hyvät kuin ennen. Ei käskyt ole vääriä vaan me.. mutta ei meidän vääryytemme tarkoita että olisi KIELLETTYÄ käskyjä noudattaa.
Ei ole väärin tai omavanhurskautta jos haluaa noudattaa käskyjä omasta halustaan eikä pakosta tai pelosta.
Eihän uskova esimerkiksi luule pelastuvansa siksi että kunnioittaa isäänsä ja äitiään vaan vain armosta Jeesuksessa, mutta ei ole kiellettyä kunnioittaa vanhempiaan vaan päin vastoin.
EiKÄ ihminen pelastu siksi ettei varasta tai edes siksi ettei tapa vaan vain armosta.
Sama asia sapatin kanssa ei ihminen pelastu sapatin pyhittämisen tähden vaan vain armosta, mutta ei ole kiellettyä noudattaa sitäkään käskyä, päin vastoin on hyväksi hiljentyä kerran viikossa ja jättää kaikki maailman huolet hetkeksi sivuun.
Kaikki päivät ovat yhtä lahjaa kuten sanoit, siis koko elämä on lahja sen Luojalta ja siksi Hän tietää parhaiten miten se on elettävä. Hän joka ymmärtää ihmisen tarpeet ja antoi ihmiselle oikeuden lepoon ja sapatin viettoon ja nimesi vielä päivänkin (seitsemännen päivän). Jumalan oman sanan mukaan ihmisen ei ole hyvä tehdä töitään enempää kuin kuusi päivää ilman lepoa sen jälkeen hän tarvitsee lepopäivän.
Kuka meistä voi KIELTÄÄ uskovalta Jumalan antaman oikeuden IHMISELLE NIIN TÄRKEÄN SAPATIN pyhittämiseen?
Paratiisissa Jumala pyhitti seitsemännen päivän ja silloin Hän itse lepäsi. Ei Jumala maininnut mitään sapatista eikä muiden lepäämisestä.
Kivitauluissa käskyt annettiin israelilaisille.
Uudessa liitossa ei määrätä sapattia "pakanakristityille", eikä Jeesus sano kertaakaan "muista sapatti".
Lepopäivän pyhitän, mutta en vietä sapattia.
Onko sulla mennyt vanha ja uusi liitto vähän sekaisin? Vielä hullumpaa on, jos kuvittelet olevasi israelilainen. Tai kenties uskot Ellenin OLETTAMUKSEEN, että sapatti kuuluisi uuteen liittoon. Olet edelleen "lain alla", eikö armo kiinnosta sinua?
Ja muuttumattomat, niin vanhassa kuin uudessakin liitossa, samat käskyt.
Autuas se mies joka päivät ja yöt tutkii Herran lakia.
Kas, siitähän se kun Vanhan testamentin kirjoitukset: Mooseksen laki, profeetat ja kirjoitukset olivat tarkoitetut VAIN ja AINOASTAAN juutalaisille. Se, että niistä myöhemmin tuli myös kristityille pyhiä kirjoituksia, johtuu siitä, että kristinusko lähti alkuun juutalaisena lahkona.
On täyttä höpinää ,että juutalaisen lain olisi alunpitäen katsottu velvoittavan muita kansoja.
Lienee sitten mennyt enemmän tai vähemmän pieleen tai enemmän tai vähemmän väärään paikkaan tai muuten enemmän tai vähemmän epäonnistuneesti.
Jumalan laki, Jumalan omalla sormella kirjoittama kivitauluihin, kaikkia ihmisiä varten kaikkina aikoina.
Jumala vaatii kuuliaisuutta lailleen niin Juutalaisilta, kuin Suomalaisiltakin.
Jesaja
1:13 Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne,
minä inhoan niiden savua!
Uusikuu ja SAPATTI, kokoukset ja juhlat --
minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja
tekojanne.
1:14 Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne --
minä vihaan niitä.
Niistä on tullut minulle taakka,
jota olen väsynyt kantamaan.
13 Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne,
minä inhoan niiden savua!
Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat --
minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja
tekojanne.
14 Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne --
minä vihaan niitä.
Niistä on tullut minulle taakka,
jota olen väsynyt kantamaan.
(Jer 3:16) Ja kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, niin ei enää puhuta Herran LIITONARKISTA, se EI enää ajatukseen astu, EIKÄ sitä enää muisteta; EI sitä enää kaivata, EIKÄ sellaista enää tehdä.
No olet niin väärässä kuin vain voi olla jos väität että Vt on vain juutalaisille. Ymmärryksesi siitä mistä raamatun kijat puhuvat on aika pieni joten kehoitan että tutkit asiaa ennenkuin puhut mitään.
Rehellisellä ennakkoluulottomalla tutkimisella asiat selviää.
Jota enemmistö laatii pilvin pimeimmin.
Sunnuntai on jyrkempien vaatimusten taakoittama, kuin mitä sapatin kohdalta vaaditaan esim. työaikalait, ja pyhäpäivän kunnioittaminen.
Vanha testamentti erottaa jyrkästi ja selvästi valittun kansan juutalaiset ja vieraat kansat. Muukalaisella, joka ei kuulu Israelin kansalliseen yhteisöön on oikeus vieraanvaraisuuteen, huolenpitoon ja loukkaamattomuuteen kun hän on juutalaisten keskuudessa vieraana (5 Moos.10:18-19, Tuom. 19:20). Mutta tästä huolimatta ei-juutalainen on oikeudeton ja suojaton (1 Moos.31:15, Job 19:15). Lähimmäinen on VT:n aikana nimenomaan toinen juutalainen, valitun kansan jäsen. Eräisiin kansoihin kuuluvia ei saanut hyväksyä valittuun kansaan eikä heidän hyvinvointiaan saanut koskaan edistää (5 Moos.23:3-7). Toisiin kansoihin kuuluvia ihmisiä sai kohdella eri tavoin tietyissä asioissa (5 Moos.23:20-21 korkoa sai periä vierasmaalaisilta mutta ei toisilta juutalaisilta).
Uudessa testamentissa on hyvin erilainen oppi lähimmäisestä: jokainen ihminen on lähimmäinen ja kaikki kansallisuuteen, asemaan yms. liittyvät erot on kumottu. Kaikki ovat samanarvoisia ja yhtäläisesti kaikilla on pääsy Isä Jumalan yhteyteen Kristuksen kautta, kaikille on tehtävä hyvää ja vihollisiakin on rakastettava (Gal.5:28-29; Luuk.6:35,Ef.2:14-18 jne.).
mutta edelleen väitän, että alun perin heprealainen Tanakh, suurin piirtein meidän VT:mme, oli vain juutalaisten kirja, jonka Tooraan kuuluvia lakeja ei oletettukaan muiden kansojen noudatettaviksi. Muinais-Israelin uskonto kehittyi pölyteismistä henoteismin kautta monoteismiksi. Vasta suuret profeetat alkoivat esittää ajatuksia Jahvesta myös muiden kansojen nkuin Israelin Jumalana. Mooseksen aikana ja jälkeenkin päin myönnettiin ja käsitettiin muilla kansoilla olevan omat jumalansa: Israelin vain tuli pysyä Jahven liitossa. Aikaisemmin, patriarkkojen aikana palveltiin paikkojen jumalia - eri ´el`ejä´ - kuten Genesiksen patriarkkakertomuksista hyvin käy esiin.
Alun pitäenkään juutalaisuus ei ollut mikään lähetysuskonto, kuten ei ole tänäkään päivänä. VT:stä tuli "kaikille kansoille" tarkoitettu kirja vasta kristittyjen - kristinuskohan on lähetysuskonto - omittua VT:n omaksi pyhäksi kirjakseen.
Niin opit ainakin Jumalan käskyt!
lakikin PERUSTUU Jumalan lakiin!
Maallinen laki on olemassa, jotta elämä ihmisyhteisössä sujuisi. Laki on informaatiota lainsäätäjän tahdosta. Suomalaisessa juridiikassa laki tarkoittaa nimenomaan EDUSKUNNAN päättä-
mää säädöstä, kun taas alemman asteisilla säädöksillä on muita nimikkeitä (muun
muassa asetus).
Eihän ole olemassa mitään pakkoa, että lepopäivää pitäisi viettää sunnuntaina. Minä ainakin teen sunnuntaisin töitä, arvaa miksi?
Jaan kymmenen käskyä kahteen tauluun, koska Mooses sai lain kahdessa taulussa.
Ensimmäisen taulun sisältö on: "Rakasta Herraa, Sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi." Matt.22:37
Toisen taulun sisältö on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Matt.22:39
--------
Matt. 22:40: Näistä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.
--------
Mikä on Jumalan lain sisältö?
Jumalan lain sisältö on oikea rakkaus. Kaikki Jumalan käskyt vaativat siis meiltä oikeata rakkautta.
1 Tim. 1:5 Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Room. 13:10: Rakkaus on lain täyttämys.