Ehkä syntisintä homoudessa on juuri se, että lähipiirisi ei hyväksy homoutta, homous tuntuu irstaalta.
Jumala on kaiken olevaisuuden, myös rinnakkaisulottuvuuksien, ajan, energian, sielujen, kaiken yläpuolella ja pystyy hahmottamaan kaikkeuden tätdellisesti selkeänä kokonaisuutena. Jumala on 'käsittämätön'.
Kun otat Raamatun, aloitat alusta ja lopetat loppuun, ymmärrät kuinka surullisen subjektiivista viestiä Raamattu välittää - kyseessä on sentään kaiken olevaisuuden hallitsijan, mestarin, näkemykset asioista.
Raamattu on eräs elämän ohjekirjanen, jonka avulla voimme kansakuntana elää sovussa keskenämme. Kansakunta on silloin vahva kun kaikki ovat samaa mieltä asioista, sisäiset ristiriidat heikentävät kansakuntaa tai voivat jopa johtaa kaaokseen.
Nykyään, näinä nykyisen maailmanjärjestyksen viimeisinä vuosina tai vuosikymmeninä, epäjärjestystä on alkanut ilmentyä monissa asioissa, esimerkiksi tässä synnin merkityksessä. Mistäkö se johtuu?
Kun isä saa kasvattaa poikansa, eihän hän opeta poikaa lukemaan ja sitten lyö hänelle pamfletin kouraan, että "noniin, siinonnykkaikki mitä haluvan sinulle opettaa, lue ja opi!", ja lähtee sitten itse kotoa. Eikö isä ole poikansa tukena koko hänen kasvunsa ajan? Maailma muuttuu pojan jalkojen alla ja isä osaa tilanteen mukaan opettaa miten on paras menetellä.
Jumala (?) puhui ihmisille viimeksi vajaat parituhatta vuotta sitten. Pari-tuhatta-vuotta sitten. Eikö Jumalalla tosiaan ole sen jälkeen ollut mitään sanottavaa ihmisille? Ihmiset ovat kääntäneet maailman ylösalaisin, länsimaat rosvoavat sitä minkä kerkeävät, maailmassa on valtavat elintasoerot, köyhien maiden kipeästi tarvitsevat luonnonvarat, kuten vesi ja hedelmällinen maa, ovat loppumassa, ilmasto lämpenee uhkaavasti. Ehkä kaikkein vakavin ja samalla kaikkia muita ongelmia vahvistava ongelma on väestöräjähdys, liikakansoitus. Sen voi sanoa lähteneen käyntiin teollistumisen ja länsimaisen (elinajanodotetta nostaneen) hyvinvoinnin myötä pari sataa vuotta sitten. Me olemme itse kasanneet esteitä ja kaivaneet kuoppia polullemme ja nyt kaiketi tyhminä odotamme että isi ottaa hyvät taivaaseen ja huonot helvettiin? Tosiasia on, että tääällä ei ole kuin pahantekijöitä. Yhteiskunta tekee raskaita syntejä, vaikka jotkut itseään synnittömänä pitäisivätkin.
Ja universumin hallitsija, Jumala, katselee sivusta ja toteaa: "'O, hyvin menee poijat ja tytööt, jatkakaa samaan malliin, ja muistakaahan lukea sitä tiiliskiveä joka kirjoitettihin silloin pari tuhatta vuotta sitten." ? -Ei, ei..
Suuri synti, mihin on sorruttu, on se, että ihmiset ovat peittäneet silmänsä tiiliskivellä ja yrittävät nähdä 1300:n leivinpaperilehdykän ja nahkakansien läpi todellisuutta.
Jumala yrittää nykyaikanakin kuiskata ihmiselle mitä pitäisi tehdä ja mitä jättää tekemättä, mutta ihminen kieltäytyy kuuntelemasta, sillä onhan mustaa valkoisella paljon painavempaa asiaa kuin hento kuiskaus...
Sinun, "16 v...", kysymyksesi oli ihan asiallinen. Joku muu voisi tiedustella myös sitä, onko heterous syntiä. Me ihmiset emme kuitenkaan lopulta ole niin kovin erilaisia kuin voisi kuvitella.
Voisi ajatella, että on olemassa vain yksi ihminen, tämän homo sapiens sapiens -eläinlajimme 'edustaja'. Me kaikki olemme "samaa ruumista" tuon lajimme edustajan kanssa. Pienet vivahde-erot näkemyksissä, toimintatavoissa, ulkonäössä yms. johtuvat geeniperimämme lievästä heittelehtimisestä ja ympäristöstä jossa olemme kasvaneet.
Meillä kaikilla on kuitenkin päässä osa, joka ajattelee lähes identtisellä lailla riippumatta mihin ruumiiseen olemme syntyneet. Meitä kaikkia ohjaa lähes samanlaiset vaistot, meillä kaikilla on samantapaisia spontaaneja reaktioita tietyissä tilanteissa.
Se johtuu siitä, että sinä ja minä ihmisenä olemme näiden neljän miljardin vuoden aikana ehtineet kasvaa kiinni palloomme. Meidän fyysiset ominaisuutemme ja käyttäytymismallimme ovat hienosäätyneet oman planeettamme mukaan. Sinä ja minä olemme lähes samoja ihmisiä. Se miksi yritämme mielummin nähdä eteemme leivinpaperisivujen läpi sen sijaan että pysähtyisimme kuuntelemaan mitä Jumalalla olisi meille asiaa, johtuu osaksi tästä hienosäädöstä: Maailmamme on opettanut meille, että yhteisö, jossa kaikki ovat samaa mieltä on vahvempi kuin yhteisö jossa on sisäisiä ristiriitoja.
Sekin, että sinä tunnet rakkautta helpommin omaan sukupuoleen kuin vastakkaiseen, johtuu ainakin osaksi siitä, että 'ihmisesi' on oivaltanut, että meitä on täällä liikaa eikä ole lajimme hyvinvoinnin kannalta järkevää tehdä uusia jälkeläisiä. Tällaisia säätelymekanismeja esiintyy myös muilla lajeilla. -Onko se sitten universumin hallitsijan mielestä syntistä...
Me länsimaalaiset taidamme olla niin kiireistä porukkaa että emme ehdi pysähtyä kuuntelemaan mitä Jumalalla on meille asiaa, mielummin luemme valmiin tekstin kirjasta.
Jumala on kaiken olevaisuuden, myös rinnakkaisulottuvuuksien, ajan, energian, sielujen, kaiken yläpuolella ja pystyy hahmottamaan kaikkeuden tätdellisesti selkeänä kokonaisuutena. Jumala on 'käsittämätön'.
Kun otat Raamatun, aloitat alusta ja lopetat loppuun, ymmärrät kuinka surullisen subjektiivista viestiä Raamattu välittää - kyseessä on sentään kaiken olevaisuuden hallitsijan, mestarin, näkemykset asioista.
Raamattu on eräs elämän ohjekirjanen, jonka avulla voimme kansakuntana elää sovussa keskenämme. Kansakunta on silloin vahva kun kaikki ovat samaa mieltä asioista, sisäiset ristiriidat heikentävät kansakuntaa tai voivat jopa johtaa kaaokseen.
Nykyään, näinä nykyisen maailmanjärjestyksen viimeisinä vuosina tai vuosikymmeninä, epäjärjestystä on alkanut ilmentyä monissa asioissa, esimerkiksi tässä synnin merkityksessä. Mistäkö se johtuu?
Kun isä saa kasvattaa poikansa, eihän hän opeta poikaa lukemaan ja sitten lyö hänelle pamfletin kouraan, että "noniin, siinonnykkaikki mitä haluvan sinulle opettaa, lue ja opi!", ja lähtee sitten itse kotoa. Eikö isä ole poikansa tukena koko hänen kasvunsa ajan? Maailma muuttuu pojan jalkojen alla ja isä osaa tilanteen mukaan opettaa miten on paras menetellä.
Jumala (?) puhui ihmisille viimeksi vajaat parituhatta vuotta sitten. Pari-tuhatta-vuotta sitten. Eikö Jumalalla tosiaan ole sen jälkeen ollut mitään sanottavaa ihmisille? Ihmiset ovat kääntäneet maailman ylösalaisin, länsimaat rosvoavat sitä minkä kerkeävät, maailmassa on valtavat elintasoerot, köyhien maiden kipeästi tarvitsevat luonnonvarat, kuten vesi ja hedelmällinen maa, ovat loppumassa, ilmasto lämpenee uhkaavasti. Ehkä kaikkein vakavin ja samalla kaikkia muita ongelmia vahvistava ongelma on väestöräjähdys, liikakansoitus. Sen voi sanoa lähteneen käyntiin teollistumisen ja länsimaisen (elinajanodotetta nostaneen) hyvinvoinnin myötä pari sataa vuotta sitten. Me olemme itse kasanneet esteitä ja kaivaneet kuoppia polullemme ja nyt kaiketi tyhminä odotamme että isi ottaa hyvät taivaaseen ja huonot helvettiin? Tosiasia on, että tääällä ei ole kuin pahantekijöitä. Yhteiskunta tekee raskaita syntejä, vaikka jotkut itseään synnittömänä pitäisivätkin.
Ja universumin hallitsija, Jumala, katselee sivusta ja toteaa: "'O, hyvin menee poijat ja tytööt, jatkakaa samaan malliin, ja muistakaahan lukea sitä tiiliskiveä joka kirjoitettihin silloin pari tuhatta vuotta sitten." ? -Ei, ei..
Suuri synti, mihin on sorruttu, on se, että ihmiset ovat peittäneet silmänsä tiiliskivellä ja yrittävät nähdä 1300:n leivinpaperilehdykän ja nahkakansien läpi todellisuutta.
Jumala yrittää nykyaikanakin kuiskata ihmiselle mitä pitäisi tehdä ja mitä jättää tekemättä, mutta ihminen kieltäytyy kuuntelemasta, sillä onhan mustaa valkoisella paljon painavempaa asiaa kuin hento kuiskaus...
Sinun, "16 v...", kysymyksesi oli ihan asiallinen. Joku muu voisi tiedustella myös sitä, onko heterous syntiä. Me ihmiset emme kuitenkaan lopulta ole niin kovin erilaisia kuin voisi kuvitella.
Voisi ajatella, että on olemassa vain yksi ihminen, tämän homo sapiens sapiens -eläinlajimme 'edustaja'. Me kaikki olemme "samaa ruumista" tuon lajimme edustajan kanssa. Pienet vivahde-erot näkemyksissä, toimintatavoissa, ulkonäössä yms. johtuvat geeniperimämme lievästä heittelehtimisestä ja ympäristöstä jossa olemme kasvaneet.
Meillä kaikilla on kuitenkin päässä osa, joka ajattelee lähes identtisellä lailla riippumatta mihin ruumiiseen olemme syntyneet. Meitä kaikkia ohjaa lähes samanlaiset vaistot, meillä kaikilla on samantapaisia spontaaneja reaktioita tietyissä tilanteissa.
Se johtuu siitä, että sinä ja minä ihmisenä olemme näiden neljän miljardin vuoden aikana ehtineet kasvaa kiinni palloomme. Meidän fyysiset ominaisuutemme ja käyttäytymismallimme ovat hienosäätyneet oman planeettamme mukaan. Sinä ja minä olemme lähes samoja ihmisiä. Se miksi yritämme mielummin nähdä eteemme leivinpaperisivujen läpi sen sijaan että pysähtyisimme kuuntelemaan mitä Jumalalla olisi meille asiaa, johtuu osaksi tästä hienosäädöstä: Maailmamme on opettanut meille, että yhteisö, jossa kaikki ovat samaa mieltä on vahvempi kuin yhteisö jossa on sisäisiä ristiriitoja.
Sekin, että sinä tunnet rakkautta helpommin omaan sukupuoleen kuin vastakkaiseen, johtuu ainakin osaksi siitä, että 'ihmisesi' on oivaltanut, että meitä on täällä liikaa eikä ole lajimme hyvinvoinnin kannalta järkevää tehdä uusia jälkeläisiä. Tällaisia säätelymekanismeja esiintyy myös muilla lajeilla. -Onko se sitten universumin hallitsijan mielestä syntistä...
Me länsimaalaiset taidamme olla niin kiireistä porukkaa että emme ehdi pysähtyä kuuntelemaan mitä Jumalalla on meille asiaa, mielummin luemme valmiin tekstin kirjasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aplodit!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tässä tekstissäsi tuli niin paljon mielenkiintoisia pohdintoja, etten voi olla kirjoittamatta muutamaa sanaa itsekin.
Raamattu on kirjoitettu vertauksin ja yksinkertaisesti, vaikka Jumala onkin niin paljon, "käsittämätön". Jeesus sanoikin puhuvansa vertauksin, jotta ihminen ymmärtäisi. Hän vetosi ihmisen pienuuteen, ja samaa pientä ihmistä me olemme nykyäänkin.
Jumala puhui ihmisille n. 2000 vuotta sitten Pyhän Henkensä kautta. Nykyäänkin hän kyllä puhuu esim. tilaisuuksissa puhujien kautta ja avaa Sanaansa sillä tavalla. Hän kyllä on antanut merkit ajan lopusta esim. Johanneksen Ilmestyksessä. Hän sallii sen tapahtua, eikä hänen tarvitse niistä asioista enää uudelleen kertoa ihmisille.
Ja jos Jumala on Raamatussaan sanonut, että Raamatusta ei saa piirtoakaan ottaa pois, ei yhtäkään käskyä, ei yhtäkään asiaa, kuinka Hän antaisi ihmisten poistaa sieltä ajatuksen, että homous on syntiä ja riettautta. Tämä maailma ei ole ikuinen, siksi meidän ei tarvitse kantaa huolta siitä, ylikuormittuuko maapallo vai ei. Maailmanloppu tulee kyllä kun sen Aika on, Jeesus tulee toisen kerran noutamaan omiaan, kun luku on täysi. (Lue Ilm.)
Kunnioittaen, Risteyksessä
Heipparallaa.
Muistaakseni Jeesus sanoo Raamatussa "jotta he eivät nähdessään näkisi, kuullessaan kuulisi eivätkä ymmärtäisi eivätkä pääsisi Taivasten valtakuntaan..." -Jeesus siis näin provosoi opetuslapsia ymmärtämään vertauksia. Henkilökohtaisesti pidän sinua oikeammassa kuin Jeesusta: vertausten avulla esitetyn asian voi todellakin ymmärtää paljon kokonaisvaltaisemmin.
Tämä maailma ja olevaisuus koostuu lukemattomista keskenään uskomattoman erilaisten teemojen välillä vallitsevista analogioista. Jonkun tutun asian vertaus-rekonstruktiolla pystytään usein opettamaan vaikeaselkoinenkin uusi asia kaikkine asiayhteyksineen. Taiteissa mm. käytetään tätä olevaisuuden ominaisuutta häikäilemättömästi hyväksi.
Oletko muuten koskaan lukenut kirjoja (tieteellisiä, romskuja yms) tai kuunnellut musiikkia, joka aiheuttaa lievää suuttumuksen tunnetta siitä syystä, että tiedät kiejoittajan olevan väärässä tai esittävän jonkin asian "väärässä valossa", omalta subjektiiviselta kannaltaan (nyt puhutaan siis muista kuin mistään uskonnollisista kirjoista)? Minä olen törmännyt kyseiseen ilmiöön.
-Erikoiseksi ilmiön tekee se, että toisen ihmisen vajavaisuudenhan ei pitäisi aiheuttaa suuttumusta, onhan taiteilija(kin) inhimillinen ihminen, jolla on puutteita taustatiedoissaan ja vääristyneitä näkemyksiä asioista - kuten meillä kaikilla ihmisillä. Teksti, kuva tai musiikki, tekee taiteilijan välittämästä sanomasta tai tunnetilasta kuitenkin jollain tavalla "dramaattista". Sanoman "ikuistaminen" taideteokseen tekee siitä tavallaan voimakkaamman.
Toisen ihmisen puutteet eivät yleensä aiheuta negatiivisia tunteita, mutta ristiriitaista sanomaa välittävä taideteos kylläkin aiheuttaa. Muistatko profeetta Mohamadin pilakuvista syttyneen tulimyrskyn arabimaissa? Jos piirtäjät olisivat esimerkiksi suorassa TV lähetyksessä ilmaisseet ihonsa islamilaisuutta kohtaan, ne olisi voitu kuitata pienellä ylähuulen värähdyksellä, mutta sanoman "tallentaminen" taiteeseen aiheutti massiivisen protestiryöpyn ja sen jälkeen massiiviset kansainväliset anteeksipyynnöt muslimien kunnian loukkauksesta. -Kirjoitetun tekstin, piirretyn kuvan tai lauletun laulun painoarvoa itsessään EI PIDÄ ALIARVIOIDA.
Kuten todettu, Raamatun sanoma on puettu hyvin taiteelliseen, vertauskuvalliseen asuun. Kuten taiteista, myös Raamatun sanasta lukijat voivat saada toisiinsa nähden erilaisia mielikuvia. Esimerkiksi viestissäsi sinä ilmoitat oman mielikuvasi ikäänkuin itsestäänselvyytenä: "Maailmanloppu tulee kun Jumala tahtoo, Jeesus tulee silloin noutamaan omansa pois. Näinollen meidän ei tarvitse kantaa huolta maapallon tulevaisuudesta." Minusta sinun näkemyksesi yhteiskunnan tulevaisuudesta edustaa perinteistä ihmiselle ominaista näkemystä. Monet - ja iältään paljon tätä meidän 2000 vuotta vanhaa imperiumiamme vanhemmat - sivilisaatiot ovat kopsahtaneet tähän, jota kutsutaan itsekkyysajatteluksi: "Jumala tulee pelastamaan meidät hädän hetkellä, meidän ei tarvitse kantaa vastuuta ympäristömme hyvinvoinnista!" En pysty ottamaan kantaa siihen moniko menneiden sivilisaatioiden edustajista pelastui muuten niin olemattoman ominaisuuden kuin 'uskon' takia (-vai onko kyse siitä, että ME olemme näiden 'uskonsa kautta pelastuneiden' jälkeläisiä?), mutta tietääkseni kaikki aiemmat sivilisaatiot ovat tuhotutessaan olleet karmeassa sisällissodassa, esimerkiksi kannibalismi ei ole ollut mikään erikoinen juttu lopun partaalla.
Kaikki sivilisaatiot, ihan kaikki, ovat pitäneet itseään ihmisyyden huipentumana, kuitenkin lopulta tipahtaneet omaan kaivoon. Sitä en tiedä olemmeko mekään lopulta ihmisyyden huipentuma, mutta uskon, että meillä olisi tarpeeksi tietoa, ymmärrystä maailmasta, että meidän olisi mahdollista vaikuttaa "ajan lopun" jälkeisen tilanteen laatuun.
Me ihmiset olemme taas siinä samassa risteyksessä, jossa niin monta kertaa aiemminkin. Kysymys kuuluu: haluammeko valita taas sen laveamman uran ja tuudittautua toiveeseen, että voimme pieraista huoneeseen ja sen jälkeen itse poistua paikalta?
On myös olemassa toinen vaihtoehto: ajan loppumisen jälkeen seuraa uusi ja ek. parempi maailmanaika! Siihen päämäärään pääseminen vaatii meiltä kuitenkin paljon, hyvin raskaita ponnisteluja: meidän tulisi lakata USKOMASTA. Usko on asia, joka ei itse asiassa ole ollenkaan sama kuin uskonto. Usko merkitsee ulkopuolisen sanelemaa käyttäytymismallia, jonka oikeellisuutta ei kyseenalaisteta.
Onhan suuttumus ja vihakin toisaalta hyödyllisiä tunteita Jos esimerkiksi suutut lapselle kun tämä tekee tihutöitä, pidätkö suuttumusta aiheellisena vai kuittaatko asian olan kohautuksella: "lapset on lapsia..."? -Suuttumuksen tunne ei kehittynyt vahingossa, suuttuminen saa vastapuolessa aikaan halun tai tarpeen parantaa omia toimintatapoja. Oletetaan, että viinalta haiseva juoppo pyytää esimerkiksi päästä rappukäytävään nukkumaan - tai oletetaan, että jossain julkisissa tiloissa tapaat vanhuksen joka ilmeisesti omaa vaatimattomuuttaan paskantaa alleen. Jos jompikumpi edellä mainituista tilanteista konkreettisesti tapahtuneena aiheuttaisi sinussa vihan tunteita, osoittaa se mielestäni melko selvästi sen, että sinä et hallitse omaa mieltäsi. Monet - lähes kaikki - ihmiset luulevat itse hallitsevansa itseään.
Kapeamman polun valitseminen vaatii ihmiseltä paljon: pitäisi oppia kuuntelemaan ja oikeasti ymmärtämään Jumalaa. Jeesus on luultavasti ollut hieno ja oikeamielinen ihminen ja opettanut oikeaa sanomaa. Se miten ihmiset ovat ymmärtäneet Jeesuksen sanoman, on minusta kuin morsian, joka saa rakkauden kohteeltaan pienen neliskanttisen lahjapaketin, mutta ei uskalla avata sitä, koska pelkää, että Sulhanen on tehnyt jekun eikä kauniin lahjapaketin sisällä olekkaan mitään. Niimpä hän asettaa lahjan kotinsa parhaalle paikalle ja itse rojahtaa olkkarin soffalle katsomaan televisiota.
Toivotan sinulle onnea risteyksessäsi ja yritän kunnioittaa valitsemaasi suuntaa!