Professori Fred Karlsson, Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen professori (5.2.2005).
Professori Karlsson piti juhlapuheen Ruotsalaisen kirjallisuuden seuran vuosijuhlassa Runebergin päivänä, lauantaina 5.2.2005. Pienten kielten katsauksen jälkeen hän päätyi analysoimaan suomenruotsalaisuutta.
”Svekomaanit tekivät kolme virhettä, jotka ovat edelleen rakentaneet negatiivista kuvaa ruotsinkielisistä suomenkielisten syvissä riveissä.
Ensimmäinen virhe oli viivyttää ja vastustaa käytännöllisesti katsoen kaikkia vaatimuksia parantaa suomen kielen asemaa, myös itsestään selvästi oikeutettuja. Meni esim. aina vuoteen 1902 asti, ennen kuin suomi tuli muodollisesti ruotsin kanssa tasavertaiseksi.
Toinen virhe oli kehittää teoria ruotsalaisesta kansallisuusryhmästä Suomessa, ryhmästä, jolla oli muka vahvat siteet Ruotsiin.
Siitä oli lyhyt askel kolmanteen ja pahimpaan virheeseen, kun germaanis-ruotsalainen kansallisuusteoria pääsi leviämään ja muuttui rasismiksi. Freudenthalille suomenkieliset olivat puolivillejä (tjuder). Pian tuli mongoliteoria suomenkielisistä yleiseksi, samoin kuin teoriat itäbalttilaisesta rodusta, kun taas ruotsinkieliset uskoivat kuuluvansa ylempänä olevaan germaaniseen, pohjoismaalaiseen tai peräti itäruotsalaiseen rotuun. Näistä asenteista on vielä jäljellä jäänteitä. Turun (ruotsinkielisen) Katedraalikoulun abiturientit pitivät hyvänä v. 1993 koristaa kuorma-autonsa penkinpainajaispäivänä suurella kyltillä, joka esitti ihmisen kehitysvaiheita otsikolla: "Vahvimman eloonjäämisen kolme astetta”: -suomalainen (ugri) - homo sapiens (ihminen) - suomenruotsalainen" (Suomen kuvalehti 8/1993).
Nämä hyökkäykset ovat jättäneet ilmeiset jäljet suomenkielisen kansansieluun. Usea suomenkielisistä ystävistäni on todistanut, kuinka loukkaavana tuo rasismi koettiin. On tärkeää, että tämän päivän suomenruotsalainen eliitti alkaa tulkita itsekriittisesti myös mennyttä.”
Professori Karlsson piti juhlapuheen Ruotsalaisen kirjallisuuden seuran vuosijuhlassa Runebergin päivänä, lauantaina 5.2.2005. Pienten kielten katsauksen jälkeen hän päätyi analysoimaan suomenruotsalaisuutta.
”Svekomaanit tekivät kolme virhettä, jotka ovat edelleen rakentaneet negatiivista kuvaa ruotsinkielisistä suomenkielisten syvissä riveissä.
Ensimmäinen virhe oli viivyttää ja vastustaa käytännöllisesti katsoen kaikkia vaatimuksia parantaa suomen kielen asemaa, myös itsestään selvästi oikeutettuja. Meni esim. aina vuoteen 1902 asti, ennen kuin suomi tuli muodollisesti ruotsin kanssa tasavertaiseksi.
Toinen virhe oli kehittää teoria ruotsalaisesta kansallisuusryhmästä Suomessa, ryhmästä, jolla oli muka vahvat siteet Ruotsiin.
Siitä oli lyhyt askel kolmanteen ja pahimpaan virheeseen, kun germaanis-ruotsalainen kansallisuusteoria pääsi leviämään ja muuttui rasismiksi. Freudenthalille suomenkieliset olivat puolivillejä (tjuder). Pian tuli mongoliteoria suomenkielisistä yleiseksi, samoin kuin teoriat itäbalttilaisesta rodusta, kun taas ruotsinkieliset uskoivat kuuluvansa ylempänä olevaan germaaniseen, pohjoismaalaiseen tai peräti itäruotsalaiseen rotuun. Näistä asenteista on vielä jäljellä jäänteitä. Turun (ruotsinkielisen) Katedraalikoulun abiturientit pitivät hyvänä v. 1993 koristaa kuorma-autonsa penkinpainajaispäivänä suurella kyltillä, joka esitti ihmisen kehitysvaiheita otsikolla: "Vahvimman eloonjäämisen kolme astetta”: -suomalainen (ugri) - homo sapiens (ihminen) - suomenruotsalainen" (Suomen kuvalehti 8/1993).
Nämä hyökkäykset ovat jättäneet ilmeiset jäljet suomenkielisen kansansieluun. Usea suomenkielisistä ystävistäni on todistanut, kuinka loukkaavana tuo rasismi koettiin. On tärkeää, että tämän päivän suomenruotsalainen eliitti alkaa tulkita itsekriittisesti myös mennyttä.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.