Olen ollut uskossa hieman päälle pari vuotta, mutta minulle on tässä ajassa kehittynyt hyvä hengellinen silmä ja korva huomaamaan erinäisiä asioita. Nyt otan puheeksi Suomen Evankelis-luterilaisessa kirkossa vallitsevan tilanteen.
Kansankirkko on tietenkin valtava laitos ja sen piiriin kuuluu paljon erilaisia suuntauksia ja herätysliikkeitä. Mutta nyt puhun ns. korkeakirkollisesta suuntauksesta, eli niistä, jotka määräävät kirkossa ja vaikuttavat sen sisällä voimakkaimmin. Väite kuuluu: Korkeakirkollisuus on luopumuksen tilassa!
Korkeakirkollisuus on jo ajat sitten hylännyt Raamatun ylimpänä auktoriteettina. Raamattua pidetään tällä hetkellä kylläkin ohjeellisena kirjana, mutta siltä on viety ylin auktoriteetti. Tällä hetkellä ylintä auktoriteettia edustaa kirkolliskokous, joka perustaa päätöksensä mieluummin yhteiskunnassa vallitseviin trendeihin ja mielipiteisiin kuin Herran Pyhään Raamattuun.
Luterilainen perinne, johon kuuluu Raamatun auktoriteetin ehdoton kunnioittaminen, on kadonnut. Nykyisin Raamattua voidaan pitää ohjeellisena vain siinä tapauksessa, jos sen ohjeet eivät ole millään tavalla ristiriidassa vallitsevien trendien ja mielipiteiden suhteen. Mikäli ristiriita löytyy, hylätään Raamatun sana ja valitaan maailman mielen mukainen linja.
Luopumuksen pesäke on Helsingin Teologinen Tiedekunta, josta valmistuvat kirkon papit, piispat ja muut päättävät ihmiset. Teologinen Tiedekunta ei ole moneen vuosikymmeneen ollut uudestisyntyneiden kristittyjen johdossa, vaan sen opetusta ja toimintaa ovat johtaneet ihmiset, joilla ei ole henkilökohtaista uskoa. Tämä on vaikuttanut hyvin suuressa määrin sieltä valmistuneiden pappien omaan uskonelämään, ja sitä kautta saarnoihin ja kirkkoon kokonaisuudessaan.
Tällä hetkellä voisi karrikoiden sanoa, että suurin osa Tiedekunnan professoreista eivät usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään, tai edes hänen ylösnousemukseensa. Heidän mukaansa ne ovat hurskaita uskonnollisia legendoja, joista jokainen ihminen voi ottaa lohtua jne. Mutta historian tapahtumia ne eivät ole. Tällainen opetus on äärimmäisen vaarallista ja kirkon uskottavuutta syövää. Tällainen opetus vaikuttaa suoraan pappien saarnoihin, joissa ei enää "kerskata" ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Herrasta, vaan enemmän uskon symbolisesta ja vertauskuvallisesta merkityksestä, joka kohdistuu tähän päivään ja tähän elämään, ei iankaikkisuuteen. Kristinuskon perusteista on tehty myyttejä, ja samalla kristinuskon pääkohta, pelastus, on hämärtynyt ja tullut jotenkin abstraktiksi asiaksi.
Tällä hetkellä olen menettänyt uskoni siihen, että kansankirkko voisi nousta siitä suosta, johon Teologinen Tiedekunta on sen syössyt. Siksi kehoitan luterilaisuuden piirissä toimivia herätysliikkeitä ja yksittäisiä ihmisiä eroamaan kirkostanne, koska se ei ole enää Jeesuksen Kristuksen seurakunta. Tuntuu pahalta näin sanoa, koska haluaisin todella paljon että kirkko voisi edes palata omille juurilleen. Mutta en usko enää näin käyvän.
Kansankirkko on tietenkin valtava laitos ja sen piiriin kuuluu paljon erilaisia suuntauksia ja herätysliikkeitä. Mutta nyt puhun ns. korkeakirkollisesta suuntauksesta, eli niistä, jotka määräävät kirkossa ja vaikuttavat sen sisällä voimakkaimmin. Väite kuuluu: Korkeakirkollisuus on luopumuksen tilassa!
Korkeakirkollisuus on jo ajat sitten hylännyt Raamatun ylimpänä auktoriteettina. Raamattua pidetään tällä hetkellä kylläkin ohjeellisena kirjana, mutta siltä on viety ylin auktoriteetti. Tällä hetkellä ylintä auktoriteettia edustaa kirkolliskokous, joka perustaa päätöksensä mieluummin yhteiskunnassa vallitseviin trendeihin ja mielipiteisiin kuin Herran Pyhään Raamattuun.
Luterilainen perinne, johon kuuluu Raamatun auktoriteetin ehdoton kunnioittaminen, on kadonnut. Nykyisin Raamattua voidaan pitää ohjeellisena vain siinä tapauksessa, jos sen ohjeet eivät ole millään tavalla ristiriidassa vallitsevien trendien ja mielipiteiden suhteen. Mikäli ristiriita löytyy, hylätään Raamatun sana ja valitaan maailman mielen mukainen linja.
Luopumuksen pesäke on Helsingin Teologinen Tiedekunta, josta valmistuvat kirkon papit, piispat ja muut päättävät ihmiset. Teologinen Tiedekunta ei ole moneen vuosikymmeneen ollut uudestisyntyneiden kristittyjen johdossa, vaan sen opetusta ja toimintaa ovat johtaneet ihmiset, joilla ei ole henkilökohtaista uskoa. Tämä on vaikuttanut hyvin suuressa määrin sieltä valmistuneiden pappien omaan uskonelämään, ja sitä kautta saarnoihin ja kirkkoon kokonaisuudessaan.
Tällä hetkellä voisi karrikoiden sanoa, että suurin osa Tiedekunnan professoreista eivät usko Jeesuksen neitseelliseen syntymään, tai edes hänen ylösnousemukseensa. Heidän mukaansa ne ovat hurskaita uskonnollisia legendoja, joista jokainen ihminen voi ottaa lohtua jne. Mutta historian tapahtumia ne eivät ole. Tällainen opetus on äärimmäisen vaarallista ja kirkon uskottavuutta syövää. Tällainen opetus vaikuttaa suoraan pappien saarnoihin, joissa ei enää "kerskata" ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Herrasta, vaan enemmän uskon symbolisesta ja vertauskuvallisesta merkityksestä, joka kohdistuu tähän päivään ja tähän elämään, ei iankaikkisuuteen. Kristinuskon perusteista on tehty myyttejä, ja samalla kristinuskon pääkohta, pelastus, on hämärtynyt ja tullut jotenkin abstraktiksi asiaksi.
Tällä hetkellä olen menettänyt uskoni siihen, että kansankirkko voisi nousta siitä suosta, johon Teologinen Tiedekunta on sen syössyt. Siksi kehoitan luterilaisuuden piirissä toimivia herätysliikkeitä ja yksittäisiä ihmisiä eroamaan kirkostanne, koska se ei ole enää Jeesuksen Kristuksen seurakunta. Tuntuu pahalta näin sanoa, koska haluaisin todella paljon että kirkko voisi edes palata omille juurilleen. Mutta en usko enää näin käyvän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Tällä hetkellä olen menettänyt uskoni siihen, että kansankirkko voisi nousta siitä suosta, johon Teologinen Tiedekunta on sen syössyt."
joka on aloittanut elävässä uskossa opiskelun teologisessa tiedekunnassa, on aikansa siellä oltuun liberaaliteologien aivopesun kohteena menettänyt elävän uskon.
Todella ikävää.
Juttelin erään vasta papiksi valmistuneen miehen kanssa, joka oli onnistunut säilyttämään uskonsa tiedekunnassa. Hän kertoi minulle, miten paha tilanne siellä oikeasti on.
Tämä pappi muuten potkittiin vasta pois seurakunnastaan, koska paikkakunnan liberaali kirkkoherra ei sulattanut hänen saarnojaan. Kirkkokansa kyllä tykkäsi niistä, mutta korkeakirkollisuudelle ne olivat liikaa. Heidän mielestään ei ole oikein, että pappi vaatii kansaa tekemään uskonratkaisun ja kilvoitteluun.
...ääni erämaassa?