Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi Münchenissä ääneen sen, minkä rehelliset mediat ja poliitikot ovat tienneet jo vuosia. Venäjän USA/NATOn suhteet ovat niin huonot, että sotilaallisenkaan konfliktin mahdollisuutta ei enää voi jättää huomiotta.
Venäjän presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja puolustusministeri ovat useaan otteeseen varoittaneet Yhdysvaltoja ja sen johtamaa NATOa siitä Venäjää ja sen liittolaisia uhkaavasta politiikasta, jota länsivaltojen taholta on kirjallisesti annettuja lupauksia rikkoen toteutettu itse asiassa NATOn laittomasta ja valheellisin tekosyin Jugoslaviaan vuonna 1999 tekemästä hyökkäyksestä alkaen.
Yhdysvallat liittolaisineen pyrkii saartamaan Venäjän ja sen liittolaiset joka suunnalta. USA/NATOn sotilaspoliittiset liikehdinnät ja tukikohtien perustamiset eivät jätä tältä osin enää lainkaan tulkinnan varaa.
Venäjä ei varmuudella halua sotaa. Sen sijaan Yhdysvallat liittolaisineen on toistuvasti osoittanut halukkuutensa sotien ja monenmuotoisten selkkausten käynnistämiseen missä siihen suinkin on mahdollisuus. Sellainen politiikka palvelee hyvin esimerkiksi yhdysvaltalaisen aseteollisuuden etuja. Sodat ja muut onnettomuudet ovat myös absurdilla tavalla samansuuntaisia itseisarvoksi nostetun taloudellisen kasvun ideologian kanssa.
Tätä taustaa vasten on vähintäänkin erikoista, että suomalainen valtamedia ja suuri osa poliitikoista asettuu jokseenkin varauksetta tukemaan nykyisiä ja odotettavissa olevia läntisiä agressioita ja samalla puhuvat "Venäjän uhasta", vaikka uhka todellisuudessa tulee tasan päinvastaisesta ilmansuunnasta; USA/NATO uhkaa Venäjää, jonka luonnollisesti on pakko valmistautua puolustautumaan.
Suomi NATOn jäsenenä olisi geopoliittisesti periaatteessa samassa tilanteessa kuin kolmikymmenluvulla, jolloin Suomi kansan selän takana liitettiin sotilaalliseen yhteistyöhön Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Mikäli Suomi todella olisi NATOn jäsen mahdollisesti edessä olevassa konfliktitilanteessa merkitsisi se sitä, että Suomen herrat jälleen löisivät päänsä Karjalan punaiseen honkaan... tosin uhreja olisivat taas varusmiehet ja rivikansalaiset, eivät nuo herrat.
Ideologisesti on erikoista, että Saksan Wehrmachtin ja USA/NATO -asevoimien tarkoitusperät käyvät varsin hyvin yhteen; Hitlerin Drang nach Osten -skenaario ei ole kaukana Puolaan ja Tsekkiin sijoitettujen hyökkäyksellisten ohjusten taustalla olevasta ajatusmaailmasta; muihin kansoihin kohdistuva jatkuva joukkomurha Irakissa, Afganistanissa ja Palestiinassa on kuin länsimaisen "sivistyksen" peilikuva juutalaisiin aikanaan kohdistuneesta holokaustista.
Venäjän presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja puolustusministeri ovat useaan otteeseen varoittaneet Yhdysvaltoja ja sen johtamaa NATOa siitä Venäjää ja sen liittolaisia uhkaavasta politiikasta, jota länsivaltojen taholta on kirjallisesti annettuja lupauksia rikkoen toteutettu itse asiassa NATOn laittomasta ja valheellisin tekosyin Jugoslaviaan vuonna 1999 tekemästä hyökkäyksestä alkaen.
Yhdysvallat liittolaisineen pyrkii saartamaan Venäjän ja sen liittolaiset joka suunnalta. USA/NATOn sotilaspoliittiset liikehdinnät ja tukikohtien perustamiset eivät jätä tältä osin enää lainkaan tulkinnan varaa.
Venäjä ei varmuudella halua sotaa. Sen sijaan Yhdysvallat liittolaisineen on toistuvasti osoittanut halukkuutensa sotien ja monenmuotoisten selkkausten käynnistämiseen missä siihen suinkin on mahdollisuus. Sellainen politiikka palvelee hyvin esimerkiksi yhdysvaltalaisen aseteollisuuden etuja. Sodat ja muut onnettomuudet ovat myös absurdilla tavalla samansuuntaisia itseisarvoksi nostetun taloudellisen kasvun ideologian kanssa.
Tätä taustaa vasten on vähintäänkin erikoista, että suomalainen valtamedia ja suuri osa poliitikoista asettuu jokseenkin varauksetta tukemaan nykyisiä ja odotettavissa olevia läntisiä agressioita ja samalla puhuvat "Venäjän uhasta", vaikka uhka todellisuudessa tulee tasan päinvastaisesta ilmansuunnasta; USA/NATO uhkaa Venäjää, jonka luonnollisesti on pakko valmistautua puolustautumaan.
Suomi NATOn jäsenenä olisi geopoliittisesti periaatteessa samassa tilanteessa kuin kolmikymmenluvulla, jolloin Suomi kansan selän takana liitettiin sotilaalliseen yhteistyöhön Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Mikäli Suomi todella olisi NATOn jäsen mahdollisesti edessä olevassa konfliktitilanteessa merkitsisi se sitä, että Suomen herrat jälleen löisivät päänsä Karjalan punaiseen honkaan... tosin uhreja olisivat taas varusmiehet ja rivikansalaiset, eivät nuo herrat.
Ideologisesti on erikoista, että Saksan Wehrmachtin ja USA/NATO -asevoimien tarkoitusperät käyvät varsin hyvin yhteen; Hitlerin Drang nach Osten -skenaario ei ole kaukana Puolaan ja Tsekkiin sijoitettujen hyökkäyksellisten ohjusten taustalla olevasta ajatusmaailmasta; muihin kansoihin kohdistuva jatkuva joukkomurha Irakissa, Afganistanissa ja Palestiinassa on kuin länsimaisen "sivistyksen" peilikuva juutalaisiin aikanaan kohdistuneesta holokaustista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
herruutta ja haluaa alistaa maailmaan omaan järjestykseensä. Se ei välitä YKsta tuon taivaallista. Se ei ole kiinnostunut demokratiasta ja rauhasta, kaikkien hyvinvoinnista vaan ajaa häikäilemättä kasaaripankkiirien etuja ja PNAC-suunnitelmia.
Niissä tavoitellaan sotaa islamia vastaan ja myös Venäjä halutaan panna ahtaalle kuten kerrot.
Nähtäväksi jää onnistuuko tämä hanke vai herääkö muu maailma vastareaktioon.
Perin outoa on että myös eurooppalainen valtaeliitti on tässä mukana Natoa, US-IsraelEmpireä tukemalla. Toisaalta se ei ole ihmeellistä koska EU on saman rahanvallan alla joka hallitsee USAa.
Pohjimmiltaan kyse on rappareiden hankkeesta jota kaikkien maiden rapparit ovat sitoutuneet ajamaan.
http://www.taivaansusi.net/historia/nwo.html
Tämä hanke on tavallisen ihmisen kannalta varsin vastenmielinen ja merkitsee paluuta feodalismiin, jossa vallitsee lähes orjuuteen verrattava tilanne.